RuneScapeen on ajan saatossa muodostunut paljon erilaisia ryhmiä. Osa näistä ryhmistä voivat olla uskonnollisia, osa sotilaallisia ja osa jotain ihan muuta. Tästä oppaasta löydät hyvin suuren osan erilaisista järjestöistä, kansoista ja ryhmistä, sisältäen tietoa mm. heidän toiminnastaan, historiastaan ja jäsenistään.
Koska ryhmiä tulee jatkuvasti lisää ja niistä saadaan uutta tietoa, opas tulee saamaan paljon päivityksiä. Listan päivityksistä voit löytää täältä.
Merkinnät
↑, otsikon teksti sisältää suoran lainauksen toisesta oppaasta.
Uskonto: Zamorak
Toimialue: Asgarnia
Päämajat: Black Knight Fortress, Kinshra Base (Taverley dungeon)
Johtaja: Lord Daquarius
Liittolaiset: Chaos dwarfit, Morgan Le Faye, Lucien
Yleistä tietoa Kinshrasta
Kinshra on Asgarniassa toimiva zamorakistinen sotilasjärjestö. Se on hyvin pitkään kilpaillut saradominististen Valkoisten ritarien kanssa poliittisesta vallasta. Alkuaikoina Kinshra auttoi Asgarnian laajentamisessa, mutta tuli ajan mittaa sen vihollisiksi, erityisesti sen jälkeen kun Valkoiset ritarit riistivät heiltä poliittisen vallan Asgarniassa vuonna 163. Kinshra on siitä huolimatta joutunut välillä tekemään yhteistyötä heidän kanssaan isompien uhkien edessä, kuten hyökkäys Morytanialta tai Pest queen.
Kinshran joukkoihin kuuluu mm. vartijoita, ritareita ja eliittiritareita. Muita tunnettuja arvoasemia ovat komentaja, kapteeni ja Kinshra-lordi. Kinshra-lordi on koko Kinshran johtaja. Hänen vallansymbolinaan on sormus, joka siirtyy Kinshra-lordilta Kinshra-lordille. Kinshraan pääsy oli ennen paljon rajoitetumpaa. Erityisesti naiset ja velhot olivat sellaisia, joita ei kovinkaan helpolla päästetty jäseniksi. Nykyään, Daquariuksen valtaanpääsyn jälkeen, Kinshra on paljon avoimempi ja katsoo sukupuolia tasa-arvoisemmin.
Kinshralla on kaksi tunnettua päämajaa. Näistä ensimmäinen oli Black Knight Fortress, joka sijaitsee Asgarnian pohjoisrajalla. Linnoitus jatkuu maan alla oleviin salaisiin luolastoihin. Heidän toinen päämajansa sijaitsee Taverley dungeonissa, jossa Kinshran nykyinen johtaja oleskelee.
Kinshra harjoittaa orjuuttamista ja voi käyttää rajujakin keinoja tavoitteidensa saavuttamiseen, kuten kiduttamista. Näistä syistä heitä voidaankin ajatella äärijärjestönä, vaikka heidän toimensa eivät olekaan yhtä rajut kuten esimerkiksi Charred folkilla.
Kinshran historia
Kinshra ja Asgarnia
Kinshran tarkkaa perustamisajankohtaa ei tiedetä, mutta sen oletetaan olleen ennen neljännen kauden loppua. He auttoivat viidennen kauden alussa kuningas Raddalinia Asgarnian laajentamisessa ja puolustamisessa. Tämän takia Raddalin auttoi heitä rakentamaan linnoituksen Asgarnian pohjoiselle rajalle, josta tuli Kinshran päämaja. Myöhemmin Kinshra rakensi itselleen toisen päämajan Taverleyn luolastoihin.
Shadwell tuli Kinshra-lordiksi vuonna 130. Hänen sanotaan olleen hyvin väkivaltainen ja julma. Vuonna 163 murhaajavelho Solus aloitti suuren massamurhan Edgevillessa. Tässä välikohtauksessa kuoli myös lukuisia Kinshran miehiä, Shadwell mukaan lukien. Shadwellin kuoleman jälkeen Milton nousi hänen tilalleen Kinshra-lordiksi.
Vuonna 162 Asgarnian kuningas sairastui, joka mahdollisti Valkoisten ritarien poliittisen mahdin nousun, kun he alkoivat pikkuhiljaa korvata hänen poissaolonsa luomaa voimatyhjiötä. Vuoteen 163 mennessä heillä oli niin paljon valtaa, että he julistivat, että Kinshralla ei enää olisi mitään poliittisia valtuuksia Asgarniassa. Milton vastasi tähän julistamalla sodan Kinshran ja Valkoisten ritarien välille. Osapuolet kohtasivat toisensa taistelussa Faladorin pohjoispuolella, mutta he olivat tasavertaisia. Molemmat osapuolet vetäytyivät linnoituksiinsa suunnittelemaan keinoa tuhota toinen osapuoli lopullisesti.
Kinshran hyökkäys Faladoriin
Milton ei ollut kovinkaan suosittu Kinshran joukoissa, koska monien mielestä hän ei saanut paljoa aikaiseksi. Vuonna 164 Kinshra-komentaja Sulla myrkytti ja tappoi hänet, jolloin hän nousi Kinshran johtajaksi. Sulla alkoi pian tämän jälkeen valmistella hyökkäystä Faladoriin.
Kinshra hankki tulevaan sotaan apua useilta tahoilta, kuten chaos dwarfeilta, goblineilta ja Wildernessin lainsuojattomilta. Chaos dwarfit antoivat heille voimakkaita tykkejä, joilla he pystyivät kaatamaan Faladorin muurit. Goblinit ja Wildernessin lainsuojattomat auttaisivat heitä taistelussa - heille palkkioksi riittivät Faladorista saatavat ryöstösaaliit. Heillä oli myös noita, jonka taikuutta he käyttivät Burthorpen prinssin aivopesemisessä. He toivoivat tällä tavalla saavansa hänen Imperial guardinsa pois pelistä. Kaiken tämän lisäksi heillä oli Valkoisten ritarien joukoissa vakooja, joka lähetti heille tietoa heidän suunnitelmistaan.
Ennen kuin Kinshra aloitti hyökkäyksensä Faladoriin, he halusivat testata tykkejään. He ottivat harjoituskohteekseen idässä olevan saradomistisen luostarin, jonka he onnistuivat tuhoamaan helposti. Tämän jälkeen he suuntasivat joukkonsa kohti Faladoria.
Faladorin muurit eivät kestäneet kauaa Kinshran tykkien edessä. Kinshran joukot taistelivat verisesti Valkoisia ritareita ja muita kaupungin suojelijoita vastaan. Aluksi Kinshra oli voitolla, mutta he eivät kuitenkaan osanneet odottaa apujoukkoja - Imperial guardia ja Ice mountainin dwarfeja -, jotka tulivat auttamaan Valkoisia ritareita. Lopulta heidän piti perääntyä. Perääntymisestä huolimatta he eivät lähteneet tyhjin käsin, sillä he olivat onnistuneet varastamaan tärkeän kirjan, jonka avulla Kinshra pystyisi myöhemmin löytämään ylösnousemuksen sauvan.
Sulla oli ollut hyökkäyksen johtaja, joten hän oli myös vastuussa Kinshran tappiosta. Hänelle olisi ollut rangaistuksena kuolema, mutta hän onnistui pakenemaan. Kinshra äänesti uudeksi johtajakseen Daquariuksen.
Myöhemmin samana vuonna Misthalin oli vaarassa joutua sotaan Morytanian kanssa. Daquarius, joka halusi paikata Sullan tekemiä virheitä, päätti auttaa Misthalinin suojelemisessa. Kinshra auttoi tuomalla Wildernessistä riimuolemusta, mitä tarvittiin Salve-joen puhdistamiseen.
Kinshra vuonna 169
Vuonna 169 Kinshra auttoi Morgan Le Fayea kuningas Arthurin kidnappaamisessa. He tekivät yhteistyötä myös mahjarrat Lucienin kanssa, mutta ei ole tiedossa tarkkoja yksityiskohtia siitä mitä he tekivät.
Kinshra yritti tehdä uuden hyökkäyksen Asgarniaan. He olivat saaneet tietää velho Grayzagilta olennosta, joka eritti limaa, joka heikensi ympärillään olevia henkilöitä. He vangitsivat tämän olennon ja alkoivat kerätä sitä. He aikoivat levittää limaa ympäri Faladoria, jolloin he olisivat niin heikkoja, etteivät pystyisi enää taistelemaan. He saivat pian kuitenkin tietää, että Grayzag oli käyttänyt heitä hyväkseen ja käyttikin limaa itse Pest queenin kutsumiseen. Kinshra teki Temppeliritarien ja Void-ritarien kanssa väliaikaisesti yhteistyötä tämän lopettamiseksi.
Kinshra kuudennella kaudella
Kun Zamorak palasi Gielinoriin kuudennella kaudella, Kinshra auttoi häntä taistelussa Saradominia ja hänen Valkoisia ritareitaan vastaan. Zamorak hävisi ja Kinshra koki taistelussa suuria tappioita.
Kinshra oli monia vuosia kestäneiden yritysten jälkeen onnistunut ratkaisemaan koodikielen, jota käytettiin kirjassa, jonka he olivat varastaneet Valkoisilta ritareilta vuonna 164. He pystyivät sen avulla ratkaisemaan voimakkaan ylösnousemuksen sauvan koordinaatit. He onnistuivat luomaan portaalin, joka johti luolastoon, jossa sauva sijaitsi. Paikka oli muinainen ja osa paikoista oli romahtanut, jonka takia heidän piti kaivaa hieman päästäkseen sauvan luo. He kohtasivat sauvan vartijan ja voittivat tämän taistelussa, vaikka se vaatikin monta Kinshra-henkeä.
Kinshra huomasi pian, että sauvaa suojaavan suojamuurin läpäisemiseen tarvittaisiin hyveellisen verta. He kidnappasivat monia Saradominin seuraajia, mutta kukaan heistä ei vaikuttanut olevan tarpeeksi hyveellinen. Pian he tajusivat, että henkilön pitäisi luovuttaa vertaan omasta tahdostaan, eikä toisen pakottamana.
Operaation johtaja, Lensig, sai tietää vakoojaltaan, että Saradomin oli lähettänyt kaksi sotureistaan etsimään sauvaa. Hän päätti antaa heidän avata sen heidän puolestaan. Tämä onnistui. Heti kun he olivat poistaneet sen, Lensig teleporttasi heidän eteensä ja nappasi sauvan itselleen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pitää sauvaa itsellään kauaa, sillä toinen sotureista tappoi hänet.
Kinshran jäsenet
Daquarius
Daquarius Rennard syntyi vuonna 135 Faladorissa. Hän liittyi pian Kinshraan ja tuli sen hyvin arvostetuksi jäseneksi. Daquarius on hyvin nöyrä ja arvostaa miehiään hyvin paljon. Hän olisi jopa valmis uhraamaan oman henkensä miestensä puolesta. Kun Kinshra hävisi sodassa Faladoria vastaan vuonna 164 ja Sulla karkotettiin, Daquarius valittiin yksimielisesti Kinshran uudeksi johtajaksi.
Daquarius vihaa saradomisteja ja erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka ovat uhanneet Kinshran jäsenien henkiä. Siitä huolimatta hän kykenee tekemään rauhanomaisia kompromisseja ja työskentelemään tällaisten henkilöiden kanssa pakon edessä. Hän esimerkiksi työskenteli Faladorin sankarin Kara-Meirin - satojen Kinshran miesten tappajan - kanssa auttaakseen Misthalinia.
Sulla †
Sullan isä oli Charred folk -lahkon jäsen, jonka takia Sullalle tehtiin nuorena monia raakoja rituaaleja. Kun hän syntyi, hänen äitinsä tapettiin ja hänet kastettiin tämän veressä. Myöhemmin, kun hän oli jo hieman vanhempi, hänen kasvoilleen laitettiin tulikuuma naamio ja hänet laitettiin vannomaan, että hän nauttisi muiden henkilöiden tuskasta ja levittäisi Zamorakin nimeä kaikkialle maailmaan. Hänen isänsä myös viilsi hänen kasvoilleen suuren arven, jotta hän näyttäisi "erikoisemmalta" Zamorakin silmissä.
Sulla liittyi Kinshraan tuntemattomana ajankohtana. Ylennyttyään kapteenin asemaan, hän päätti ottaa kostonsa isälleen ja Charred folkille. Hän tappoi isänsä ja kastajansa sekä osan muista jäsenistä. Loput heistä hän orjuutti Kinshralle.
Ajan myötä Sulla yleni komentajaksi. Komentajana eräitä hänen tekemistään asioita oli pikkukyliin tehdyt hyökkäykset. Yhdellä näistä hän tapatti pikkutytön vanhemmat - tytön, joka myöhemmin kasvaisi Kara-Meiriksi.
Vuonna 164 voimanhimoinen Sulla myrkytti sen hetkisen Kinshran johtajan, Miltonin. Juuri kun Milton oli kuolemaisillaan myrkyn vaikutuksesta, Sulla päätti lisätä hänen kärsimystään pakottamalla hänen hyvän ystävänsä tappamaan hänet tikarilla. Tämän jälkeen Sulla poimi hänen kuolleesta ruumiistaan Kinshra-lordin sormuksen ja otti hänen paikkansa Kinshra-lordina.
Eräänä päivänä nuori tyttö, Kara-Meir, kohtasi Sullan ja tämän miehet ja yritti tappaa tämän, muta epäonnistui ja tippui jyrkänteeltä. Tästä päivästä lähtien Sulla alkoi nähdä painajaisia hänestä, eikä ymmärtänyt miksi. Hänelle hän oli vain yksi kuollut tyttö lisää, joka oletettavasti kuoli jyrkänteeltä tiputtuaan. Sullan tuttava, noita Sybil, varoitti Sullalle, että tyttö oli vielä elossa ja voisi koitua hänen kohtalokseen. Sulla piti sitä hölynpölynä, eikä kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota.
Sulla alkoi pian valmistella suurta hyökkäystä Faladoriin. Kun hän oli testaamassa tykkejä Edgevillen luostariin, hän tapasi ihmissusi Jerrodin. He huomasivat pian, että heillä oli yhteinen vihollinen - Kara-Meir. He päättivät tehdä yhteistyötä ja auttaa toisiaan tavoitteissaan.
Kun varsinaiset hyökkäykset Faladoriin alkoivat, Sulla pysyi taka-alalla tarkkailemassa sodan etenemistä. Kun hän tajusi olevansa häviämässä, hän pakeni paikalta muiden miestensä kanssa. Kara-Meir - jolla oli ollut suuri rooli hänen tappionsa kanssa - tuli nyt jahtaamaan Sullaa, jotta hän maksaisi teoistaan. Sulla kohtasi Kara-Meirin kaksintaistelussa. Sulla oli fyysisesti paljon voimakkaampi, mutta Kara-Meir oli nopeampi. Kara-Meir voitti. Hän oli aikomaisillaan tappaa Sullan, mutta päättikin toisin - hän katkaisi hänen molemmat kätensä ranteiden kohdalta ja luovutti hänet Kinshran joukoille, jotta he voisivat antaa hänelle mielestään sopivan rangaistuksen.
Sullalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kulkea Kinshra-joukkojen mukana. Hän tiesi, että hänet aiottaisiin tappaa. Tällöin Jerrod ilmestyi paikalle, otti Sullan mukaansa ja juoksi pois. Jerrod sanoi, että hänen mestarillaan (jonka hän uskoi olevan Drakan) oli hänelle suunnitelmia.
Menetettyään kätensä, Sulla oli hyvin riippuvainen Jerrodista. Hän ei pystynyt tekemään melkein mitään itse. Sekä Valkoiset ritarit että Kinshra olivat laittaneet hänestä löytöpalkkion. Hän ja Jerrod pakenivat Wildernessiin, jossa he tapasivat pienen bandiittiheimon. Sulla lupasi heille rikkauksia, jos he auttaisivat heitä pääsemään Varrockiin - hän oli varastanut Kinshralta arvokkaita asiakirjoja ennen lähtöään. He suostuivat - heti kun Sulla oli myrkyttänyt heidän johtajansa ja paljastanut ystävänsä olevan ihmissusi.
Sulla oli kuullut Varrockissa vainoavasta vampyyriolennosta ja Jerrod pystyi aistimaan sen sijainnin - jos hän tappaisi sen, hänestä tulisi Varrockin sankari. Varrockissa Sulla tapasi Phoenix gangin, jonka kanssa hän oli toiminut ennenkin - silloin kun hän oli vielä Kinshrassa. Phoenix gang harkitsi aluksi hänen luovuttamistaan viranomaisille löytöpalkkion takia, mutta Sulla lupasi heille aarteita, jos he auttaisivat häntä. Sulla pyysi heiltä muutamaa luotettavaa palkkasoturia etsimään vampyyria.
Sulla, Jerrod ja palkkasoturit onnistuivat löytämään vampyyrin ja tappamaan sen. Osa palkkasotureista menehtyi taistelussa - Sulla antoi Jerrodin tappaa heistä loput, jotta hän saisi kaiken kunnian itselleen. Tämän jälkeen Sulla meni yksin Varrockin palatsiin vampyyrin ruumiin kanssa. Kukaan ei oikein tiennyt miten häneen pitäisi reagoida, mutta hänelle annettiin huone Varrockin palatsissa, jossa hän voisi olla toistaiseksi. Yksi syy miksi häntä ei haluttu luovuttaa Kinshralle tai Valkoisille ritareille oli se, että Society of the Owl halusi ensin tietää missä Sullan ihmissusiystävä oli.
Sulla oleskeli palatsissa hyvin ylimielisesti ja kuvitteli olevansa turvassa Kinshralta. Pian hän kuitenkin löysi Kinshran agentin jättämän viestin huoneestaan - kuka tahansa palatsin henkilöistä voisi siis tappaa hänet. Lopulta hän päätti paeta Jerrodin kanssa Varrockista Port Sarimiin ja yritti lähteä sieltä Kandariniin. Laivassa häntä kuitenkin odotti Phoenix gang, joka halusi hänen omistamansa asiakirjat - Sullaa itseä he eivät tarvinneet, joten he tappoivat hänet. He katkaisivat hänen päänsä ja lähettivät sen Misthalinin viranomaisille todisteeksi hänen kuolemastaan. Hänen ruumiinsa syötettiin Jerrodille.
Dulcin †
Dulcin oli Kinshrassa sotilasarvoltaan kapteeni. Hänen oli luonteeltaan julma, eikä välitä muista kovinkaan paljoa. Hän on hyvin taitava taistelija ja harrastaa erilaisten hirviöiden, kuten esimerkiksi lohikäärmeiden, metsästämistä. Hänen mielestään naisten ja velhojen päästäminen Kinshraan pitäisi kieltää, joka on yksi monista syistä miksi hän ja Daquarius eivät tule hyvin toimeen keskenään.
Vaikka Dulcin oli sotilasarvoltaan matala-arvoinen, hän oli silti Black knight fortressin johtaja. Syy tälle oli se, että hän oli entisen Kinshra-lordin, Shadwellin, jälkeläinen. Dulcin oli tästä hyvin ylpeä ja hänen käytöksensä pohjautuukin hyvin paljon hänen vanhanaikaisiin aatteisiinsa.
Dulcin oli piilossa, kun Kinshra teki hyökkäyksen Faladoriin vuonna 164. Kuudennella kaudella Daquarius antoi hänelle tehtäväksi löytää ylösnousemuksen sauva ja noidan auttamaan siinä. Dulcin ei kuitenkaan tiennyt sitä, että Daquarius halusi päästä hänestä eroon, koska Daquarius ei hyväksynyt hänen käytöstään ja asennettaan. Noita, Lensig, tappoi Dulcinin myrkyttämällä hänet.
Lensig †
Lensig oli Kinshrassa työskentelevä noita. Daquarius pyysi häntä kuudennella kaudella hankkiutumaan eroon Dulcinista ja löytämään ylösnousemuksen sauvan. Hän tappoi Dulcinin myrkyllä, jonka jälkeen hän sulatti hänen lihansa luiden ympäriltä, jättäen pelkän luurangon. Tämän jälkeen hän otti hänen haarniskansa ja esitti Dulcinia linnoituksen mustille ritareille - kukaan ei huomannut mitään poikkeavaa.
Lensig tutki ylösnousemuksen sauvan ympärillä olevaa suojamuuria ja ymmärsi lopulta, että sen läpäisemiseen tarvittaisiin hyveellisen henkilön omasta tahdosta luovutettua verta. Hän sai tietää Saradominin lähettämistä sauvan etsijöistä, jolloin hän sai idean. Hän naamioitui yhdeksi heidän aikaisemmin kidnappaamistaan nunnista ja esitti Kinshran vankia. Hän oli saanut häntä vartioivat soturitkin uskomaan niin, jotta tilanne vaikuttaisi aidolta. Kun he saapuivat, hän antoi heille vihjeitä siitä miten sauvan suojamuurin saisi poistettua.
Kun kaksikko oli poistanut suojauksen, Lensig teleporttasi heidän eteensä, nappasi sauvan ja paljasti olevansa Zamorakin seuraaja. Tämän jälkeen hän tappoi heistä toisen, Sir Owenin, ja herätti hänet sekä ympärillä olevien Kinshra-sotilaiden ruumiit takaisin henkiin - epäkuolleina. Tämän jälkeen hän taisteli toista Saradominin lähettämää henkilöä, Seikkailijaa, vastaan, mutta kuoli taistelussa.
Iban †
Iban oli yksi Kinshran taitavimmista sotureista. Hän oppi taistelutaitonsa Daquariukselta ja tappoi elämänsä aikana satoja Valkoisia ritareita. Hänen salaisena haaveenaan oli hallita muiden ihmisten mieliä ja sydämiä, joita hän voisi käyttää pahuuteen.
Eräänä päivänä Valkoiset ritarit kokosivat joukkonsa ja päättivät vangita Ibanin. He yrittivät saada hänet elävänä, mutta Iban ei luovuttanut. Iban tappoi heidät yksi toisensa jälkeen, kun he yrittivät lähestyä häntä. Yksi Valkoisista ritareista, Sir Owen, päätti vastustaa annettuja käskyjä ja tappoi Ibanin ampumalla nuolen hänen päänsä läpi.
Myöhemmin eräs noita päätti tuoda Ibanin takaisin henkiin, jotta Iban voisi taas jatkaa pyrkimyksiään ihmisten mielten manipuloinnissa. Noita käytti rituaalissa nukkea, johon oli laitettu Ibanin lihaa, verta, varjoa ja omatunto. Ibanin pahuuden takia noita onnistui saamaan Ibanin zombimaisen tilan sijasta älylliseksi. Herättyään Iban uskoi, että hän oli Zamorakin poika.
Iban valloitti jonkin aikaa sitten Underground Passin Länsi-Ardougnesta. Hän sai myös muutamia seuraajia itselleen. Hän kuiski ajatuksia kaikkien sinne tulevien seikkailijoiden korviin ja lopulta he muuttuivat sieluttomiksi, joita hän pystyi hallitsemaan. Jos joku ei alistunut vaan taisteli vastaan, Iban laittoi heidät häkkiin, kunnes hekin muuttuisivat täysin.
Vuonna 169 viidettä kautta Itä-Ardougnen kuningas Lathas halusi mennä veljensä perään Underground Passin toiselle puolelle, mutta Iban esti kaikki yritykset. Hän pyysi Seikkailijaa karkottamaan hänet. Seikkailija löysi kirjan, jossa kerrottiin miten Iban herätettiin kuolleista ja sai tietää, että sen pystyi perumaan tekemällä saman rituaalin uudestaan. Seikkailija sai Iban-nuken valmiiksi ja heitti sen kaivoon, jolloin Iban kuoli - uudestaan.
Valkoiset ritarit
Uskonto: Saradomin
Toimialue: Asgarnia
Päämaja: Falador
Johtaja: Sir Amik
Liittolaiset: Temppeliritarit, Wizards' tower
Yleistä tietoa Valkoisista ritareista
Valkoiset ritarit (White Knights) ovat Asgarniassa toimiva sotilasjärjestö, joka on uskollinen Saradominille. Heidän tehtävänsä on ylläpitää järjestystä Asgarniassa ja suojella sitä, erityisesti Faladorin alueella, jossa heidän päämajansakin sijaitsee. He ovat olleet jatkuvassa kilpailussa Kinshran ja Imperial Guardin kanssa poliittisesta vallasta. He ovat olleet erityisesti Kinshran kanssa jatkuvasti vastakkain uskonnollisten erimielisyyksien takia ja tämä onkin johtanut useisiin heidän välisiin sotiin.
Valkoisilla ritareilla on hyvin paljon arvo- ja moraalisääntöjä. Heidän täytyy esimerkiksi näyttää aina edustuksellisilta - heidän haarniskoidensa täytyy olla kiiltävät, eivätkä he saa näyttää hengästyneiltä tai muuten huonokuntoisilta. Heidän täytyy olla kunniallisia, rehellisiä ja nöyriä. Taistelussa he eivät saa hyökätä aseettoman vihollisen kimppuun tai selän takaa, koska se ei ole kunniallista. Valkoiset ritarit ovat tehneet valan, jossa he lupaavat omistaa koko elämänsä Saradominin palvelemiseen. Tämän takia he eivät saa avioitua tai perustaa perhettä. Vain miehet voivat tulla Valkoisiksi ritareiksi.
Valkoiset ritarit ovat jakautuneet erilaisiin sotilasarvoihin. Näistä matalin on peon. Peonit eivät ole vielä varsinaisia Valkoisia ritareita ja harjoittelevat vasta taistelemista squirejen opastuksella. Squiret ovat seuraava sotilasarvo peonien jälkeen. Hekään eivät ole vielä ritareita, mutta he pääsevät tekemään hieman merkittävämpiä tehtäviä kuin peonit, jotka toimivat pääosin ritarien ja squirejen apulaisina. Kaikilla squireilla on vastuullaan muutama peonia, joita he kouluttavat taistelemaan ja olemaan kunniallisia. Viiden vuoden jälkeen squiret voivat päästä ritareiksi, jolloin he voivat lisätä arvonimen "sir" nimensä eteen ja käyttää Valkoisten ritareiden haarniskaa. Viiden vuoden odotusaika voidaan kuitenkin ohittaa, jos on meneillään jokin suuri kriisi.
Valkoisten ritarien historia
Valkoisten ritarien valtaannousu
Valkoiset ritarit perustettiin neljännen kauden lopulla, hieman ennen Asgarnian perustamista. Valkoiset ritarit olivat viidennen kauden alussa osoittaneet Asgarnian kuningas Raddallinille taistelukyvykkyytensä, jonka ansiosta hän otti heidät Asgarnian pääpuolustusvoimiksi. Heidät sijoitettiin Faladorin linnaan, jossa kuningas itse oleskeli.
Valkoisten ritarit kilpailivat jatkuvasti Kinshran kanssa poliittisesta vallasta. Heidän välinsä olivat niin kireät, että tilanne olisi luultavasti johtanut sisällissotaan, jos Asgarnian kuninkaat eivät olisi hillinneet tilannetta. Kun kuningas Vallance sairastui pahasti vuonna 162, Valkoiset ritarit käyttivät tilannetta hyväkseen ja alkoivat pikkuhiljaa saada enemmän poliittista valtaa itselleen. Vuonna 163 Valkoiset ritarit saivat Faladorin kokonaan haltuunsa ja Sir Amikista tuli sijaishallitsija. Valkoiset ritarit kielsivät kruunuprinssi Anlafilta oikeuden kruunuun. Kuninkaasta ei ole kuulunut mitään Valkoisten ritarien valtaantulon jälkeen.
Vuonna 163 Valkoiset ritarit julistivat, että Kinshralla ei ollut enää mitään poliittista valtaa Asgarniassa. Kinshra vastasi tähän julistamalla sodan. Osapuolet kohtasivat Faladorin pohjoispuolella. He olivat kuitenkin yhtä voimakkaita, jonka takia molempien osapuolien piti perääntyä.
Valkoiset ritarit vuoden 164 sodassa
Vuonna 164 Kinshra teki suuren hyökkäyksen Faladoriin. Valkoiset olivat saaneet tietää hyökkäyksestä monta päivää etukäteen, jonka takia heillä oli hieman aikaa miettiä suunnitelmiaan. Kinshra oli hankkinut chaos dwarfeja, gonlin-heimoja ja Wildernessin lainsuojattomia auttamaan hyökkäyksessä - heidän joukkonsa olivat paljon suuremmat kuin Valkoisilla ritareilla. Valkoiset ritarit harkitsivat hyökkäämistä Kinshran kimppuun ennen kuin he ehtivät iskeä, mutta päättivät olla tekemättä niin, koska se olisi heidän moraalinsa vastaista. He päättivät sen sijaan linnoittaa Faladorin ja valmistautua puolustamaan sitä - vaikka se toisikin siviilit vaaraan.
Valkoiset ritarit tekivät useita valmisteluita tulevaa taistelua varten. He varustivat niin monta kaupungin asukasta kuin pystyivät ja saivat Wizards' towerin velhoja auttamaan. He myös yrittivät saada kruunuprinssi Anlafin tuen, mutta tämä ei onnistunut Kinshran manipuloinnin takia. He lähettivät myös Kara-Meirin ja hänen ystävänsä (Doric, Theodore, Castimir, Gar'rth) pyytämään Ice Mountainin dwarfeilta apua, mutta he eivät ehtineet paikalle ennen taistelun alkamista.
Kinshra hyökkäsi Faladoriin voimakkaiden tykkien kanssa, joiden takia Faladorin muuriin tuli useita koloja, joista he pääsivät kaupunkiin. Valkoiset ritarit ja Faladorin vartijat yrittivät kaikin keinoin pitää heidät ulkopuolella, mutta he olivat alakynnessä. He olivat kuitenkin saaneet viestin, että Kara-Meir oli saanut dwarfit sekä Imperial guardin joukot auttamaan heitä ja että he olisivat tulossa hyvin pian. Tämän tiedon turvin he yrittivät pitkittää taistelua mahdollisimman pitkään.
Kun Kara-Meirin johdattamat joukot saapuivat, Kinshran joukot joutuivat taistelemaan molemmista suunnista. Heillä ei ollut mahdollisuuksiakaan selvitä, joten he pakenivat ja sota päättyi.
Valkoiset ritarit kokivat sodassa hyvin suuria tappioita, mutta onnistuivat saamaan Varrockista lisää ritareita joukkoihinsa.
Valkoiset ritarit Lumbridgen taistelussa
Valkoiset ritarit olivat hyvin innokkaita, kun heidän jumalansa Saradomin palasi Gielinoriin kuudennen kauden alussa. He auttoivat häntä Lumbridgen taistelussa Zamorakia ja Kinshraa vastaan. Taistelun aikana he tulivat Lumbridgen asukkaiden pyynnöstä auttamaan Lumbridgen suojelussa siltä varalta, että taistelu levisi kaupungin puolelle. Valkoiset ritarit kokivat taistelun aikana suuria tappioita, mutta voittivat lopulta taistelun.
Valkoisten ritarien jäseniä
Sir Amik Varze
Sir Amik Varze on Valkoisten ritareiden nykyinen johtaja sekä Asgarnian sijaishallitsija. Hän oli ennen sitä palvellut Valkoisia ritareita uskollisesti monien vuosien ajan ja pikkuhiljaa päässyt korkeampiin asemiin. Ei tiedetä tarkkaan milloin hän pääsi Valkoisten ritarien johtajaksi, mutta se oli ennen vuotta 162. Kun kuningas Vallance sairastui, hän onnistui pääsemään sijaishallitsijaksi ja täten hallitsi koko Asgarniaa. Sir Amik oli mukana vuoden 164 sodassa, mutta haavoittui sen aikana vakavasti, jonka takia hän ei kyennyt osallistumaan sen loppuvaiheisiin. Hän kuitenkin toipui vammoistaan nopeasti. Viimeaikoina hän on ollut yhteydessä Saradominin kanssa mm. Lumbridgen taistelun takia.
Sir Vyvin
Sir Vyvin on yksi vanhimmista valkoisista ritareista. Hän menetti toisen silmänsä kauan sitten taistelussa, jonka takia hän käyttää silmälappua. Hän oli mukana vuoden 164 sodassa. Nykyään hän on vastuussa Valkoisten ritarien varusteista.
Sir Theodore
Theodore oli vuoden 164 sodan aikana squire. Hän ystävystyi sinä aikana hyvin läheisesti Kara-Meirin kanssa ja oli mukana sen merkittävimmissä tapahtumissa. Hän mm. johdatti apujoukot (Imperial guard ja dwarfit) Kara-Meirin kanssa taisteluun. Sodan jälkeen hänet lähetettiin etsimään Varrockista ehdokkaita Valkoisiksi ritareiksi. Siellä hänestä tehtiin - entisten urotekojen ansiosta - ritari. Myöhemmin samana vuonna hän matkusti Kara-Meirin ja muiden ystäviensä kanssa Morytanialle ottamaan selvää, että miksi vampyyriolento oli kidnapannut Varrockilaisia lapsia ja oli täten estämässä Morytanian ja Misthalinin välistä sotaa. Myöhemmin hän matkusti Kandariniin. Ei tiedetä tarkkaan mitä Theodorelle tapahtui tämän jälkeen, mutta hän on joko kuollut tai eronnut Valkoisista ritareista.
Bhuler †
Bhuler oli kymmeniä vuosia sitten hyvin uskollinen Valkoinen ritari. Ensimmäisenä ritarivuotenaan hän kuitenkin loukkaantui pahasti ystävämielisessä taistelussa Sir Amikin (sinä aikana vielä tavallinen ritari) kanssa. Loukkaantumisen takia hän ei pystynyt taistelemaan, jonka takia hän joutui jättämään ritarin tittelin. Siitä huolimatta hän jatkoi työskentelemistä linnassa. Hän sai tehtäväkseen ylläpitää linnaa ja huolehtia, että muilla ritareilla oli hyvät olot. Hän oli onnettomuudesta huolimatta Sir Amikin erittäin läheinen ystävä ja tuli tämän palvelijaksi kun hän tuli Valkoisten ritarien johtoon. Jos Bhuler ei olisi joutunut eroamaan ritareista, hänestä olisi voinut helposti voinut tulla Valkoisten ritarien johtaja Sir Amikin sijaan.
Bhuler ystävystyi Kara-Meirin kanssa hieman ennen vuoden 164 sodan syttymistä. Sodan aikana hän oli yksi harvoista, johon Sir Amik pystyi luottamaan täysin Valkoisten ritarien joukossa olleen petturin takia. Kun Sir Amik loukkaantui pahasti taistelussa, hän teki parhaansa hoitaakseen häntä. Sir Amik ei kuitenkaan toipunut pystyäkseen taistelemaan. Faladorin asukkaiden ja ritarien moraali oli hyvin matalalla, jonka takia he tarvitsivat Sir Amikia innostamaan heitä. Bhuler tiesi, että heidän pitäisi kestää vain vähän aikaa, jotta apujoukot ehtisivät saapua. Hän päätti ottaa Sir Amikin haarniskan ja meni taistelukentälle esittäen häntä.
Bhulerin saapuminen (Sir Amikiksi pukeutuneena) toi uutta toivoa sotilaille ja pelkoa Kinshralle. Hän johdatti heidät rohkeasti taisteluun. Myöhemmin taistelussa hän pystyi näkemään apujoukot kaukana etäisyydessä, mutta hän myös näki Sullan joukkojen lähestyvän Valkoisten ritarien joukkoja. He eivät pärjäisi yksin - he tarvitsivat hetken lisää aikaa, jotta apujoukot ehtisivät paikalle. Tällöin hän syöksyi hevosellaan kohti Sullaa niin nopeasti kuin pystyi - tietäen, että hän ei tulisi selviämään siitä hengissä. Bhuler - jota Kinshra luuli Sir Amikiksi - sai Sullan joukkojen huomion itseensä, jolloin he piirittivät hänet, iskivät häntä useista suunnista ja kaatoivat hänet hevosensa selästä. Tänä aikana apujoukot olivat ehtineet saapua ja Sulla lähti joukkoineen pakoon.
Bhuler makasi maassa, lähellä kuolemaa. Hänen ystävänsä tulivat hänen luokseen, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Hän ehti puhumaan ystäviensä kanssa vähän aikaa ennen kuolemaansa. Hänestä tuli Faladorin sankari - ilman hänen uhraustaan taistelussa olisi voinut käydä toisin. Hänet haudattiin kaupungin jälleenrakennetun muurin alle.
Sir Finistere †
Sir Finistere oli yli 50 vuotta sitten squire ja täten erään ritarin palvelija. Hän oli tähän aikaan uskollinen Saradominin seuraaja. Eräänä päivänä hänet ja hänen ritarinsa vangittiin ja myytiin Kinshralle. Kinshra tappoi ritarin, mutta säästivät Finistereen. He saivat hänet uskomaan, että Saradomin oli väärä jumala - hänhän ei ollut tehnyt mitään auttaakseen häntä. Kinshra piti häntä vankinaan, mutta kohtelivat erittäin hyvin. He esittivät Zamorakin oppeja ja lopulta Finistere kääntyi uskolliseksi Zamorakin seuraajaksi.
Kun Kinshra päästi hänet menemään, hän palasi Valkoisten ritareiden palvelukseen. Hän pääsi ajan mittaan yhä korkeampiin asemiin, mutta pysyi salaa Zamorakin seuraajana. Hän lähetti Kinshralle tietoja Valkoisten ritarien toimista, joiden avulla Kinshra teki heitä kohtaan yllätyshyökkäyksiä.
Vuonna 164 Sir Finistere joutui tekemään useita tekoja pysyäkseen piilossa. Hän tapatti useita squireja ja ritareita, koska he tiesivät liikaa. Hän yritti tappaa Kara-Meirin useaan otteeseen, mutta nämä yritykset epäonnistuivat. Vuoden 164 sodan lopulla Sir Tiffy ja muutama muuta saivat hänet kiinni ja tappoivat hänet.
Muut Valkoiset ritarit
Sir Renitee
Sir Rebrum
Sir Vant
Sir Marius
Sir Erical †
Sir Pallas †
Squire Astrol
Squire Cerlyn
Temppeliritarit
Uskonto: Saradomin
Toimialue: Gielinor
Päämaja: Faladorissa
Johtaja: Sir Vey Lance
Liittolaiset: Valkoiset ritarit, Crux Eqal, Armadylin vartijat, Void-ritarit
Yleistä tietoa Temppeliritareista
Temppeliritarit (Temple Knights) ovat Saradominin perustama salainen sotilasjärjestö, jonka tehtävänä on taistella erilaisia uhkia vastaan ympäri Gielinoria. He ovat Valkoisista ritareista erillinen järjestö, vaikka heillä onkin paljon yhteistä, kuten samankaltaiset haarniskat. Temppeliritarit ovat vaikutusvallaltaan Valkoisten ritarien yläpuolella ja pystyvät vaikuttamaan heidän toimintaansa melko paljon.
Toisin kuin Valkoiset ritarit, Temppeliritarit ovat avoinmielisempiä eikä heillä ole samanlaisia kunniasääntöjä. He mm. sallivat naisten liittymisen ja käyttävät vakoilua, juonittelua, sabotaasia ja muita vastaavia toimia ylläpitääkseen järjestystä. He eivät myöskään keskity pelkästään fyysiseen voimaan, vaan käyttävät erilaisia laitteita, taikuutta ja manipulaatiota hyväkseen. Toiminta keskittyy eniten kuitenkin vihollisten ja muiden henkilöiden tarkkailuun.
Tärkein pääsyvaatimus Temppeliritareihin on tarpeeksi suuri älykkyys. Useimmat ovat myös olleet Valkoisia ritareita ennen siirtymistään Temppeliritareihin. Sir Tiffy Cashien on vastuussa uusien jäsenien hankkimisesta. Temppeliritarit ovat jakautuneet sotilasarvoihin, joista kaksi matalinta ovat initiate ja proselyte. Muita ei tällä hetkellä tiedetä.
Temppeliritarien historia
Saradomin perusti Temppeliritarit jumalasodan aikana taistelemaan erilaisia uhkia vastaan. Nimi Temppeliritari tuli siitä, että ensimmäiset Temppeliritarit olivat Saradominin temppelin vartijoita. Heitä kunnioitettiin hyvin paljon saradomistien keskuudessa ja he saivat oikeuden tehdä melkein mitä tahansa Saradominin mailla, koska he olivat itsensä Saradominin valitsemia sotureita. Jumalasodan aikana he mm. estivät Mother Mallumin maailmanvalloitusyritykset vangitsemalla hänet.
Temppeliritarit menettivät paljon kunnioitusta jumalasodan jälkeen, kun Saradomin joutui lähtemään. He joutuivat yhä useammin vihollistensa kohteiksi, joka hankaloitti heidän toimintaansa paljon. Tämän takia Temppeliritarit ryhtyivät salaiseksi järjestöksi, joka tarkkaili vihollisiaan salaa ja toimi tarvittaessa.
Viidennellä kaudella Temppeliritarit ovat olleet mukana useiden uhkien torjumisessa. He ovat mm. tappaneet voimakkaan murhaajavelhon, tappaneet Mother Mallumin ja estäneet pestien leviämisen Void-ritarien, Kinshran ja Valkoisten ritarien tuella. He ovat myös olleet mukana taistelussa Lucienia vastaan Crux Eqalin ja Armadylin vartioiden kanssa.
Kuudennella kaudella Temppeliritarit auttoivat Saradominia Lumbridgen taistelussa sekä ylösnousemuksen sauvan saamisessa.
Temppeliritarien jäseniä
Sir Tiffy Cashien
Sir Tiffy Cashien toimii Temppeliritarien rekrytoijana, eli hänen tehtävänään on etsiä Temppeliritareille uusia jäseniä. Tämän lisäksi hän toimii tiedonvälittäjänä sekä on läheisissä yhteyksissä Valkoisten ritareiden kanssa. Vanhasta iästään huolimatta hän on hyvin taistelukykyinen ja osallistuu joskus tehtävillekin. Hän viettää suurimman osan ajastaa istuen Faladorin puiston penkillä, joka antaa vihollisille harhakuvan harmittomuudesta.
Sir Tiffy Cashien liittyi Valkoisiin ritareihin yli 50 vuotta sitten. Hän yleni ajan mittaan Valkoiseksi ritariksi ja siirtyi jossain vaiheessa Temppeliritareihin. Hän oli vuoden 164 sodan aikaan hyvin aktiivinen ja antoi neuvoja Valkoisille ritareille. Tänä aikana hän onnistui paljastamaan Valkoisten ritarien joukossa olleen petturin alkemisti Ebenezerin avustuksella.
Vuonna 169 Sir Tiffy johdatti Temppeliritareita taisteluun mahjarratien rituaalissa, jossa he yrittivät pysäyttää Lucienin suunnitelmat. Rituaalin jälkeen hän auttoi teleporttaamaan Jasin kiven piiloon. Tämän jälkeen hän palasi Faladorin puistoon jatkamaan tavallisia askareitaan.
Savant
Savant - oikealta nimeltään Elyssa Van Lades - oli lapsuudestaan asti hyvin taitava taikuuden käyttäjä. Hän yritti päästä aluksi Wizards' toweriin, mutta he sanoivat, että taikatutkimus ei sopisi tytöille, koska se voisi olla 'liian pelottavaa'. Temppeliritarit olivat paljon avoinmielisempiä, jonka takia Savant pääsi liittymään heihin. Ajan mittaan Savantista tuli Temppeliritareiden taikuustutkija sekä pääarkistonhoitaja. Hänen taikatutkimusryhmänsä on keksinyt useimmat Temppeliritarien varusteista, kuten CommOrbit ja SpyOrbit. Pääarkistonhoitajana hän lähettää Temppeliritareille tietoa liittyen heidän tehtäviinsä tai muihin asioihin CommOrbien kautta.
Muut
Sir Vey Lance
Sir Owen
Eva
Lady Table
Seikkailija
Sir Gerry †
Col. Jake O'Niall †
Imperial guard
Toimialue: Asgarnia, erityisesti Burthorpe
Päämaja: Burthorpe
Johtaja: Komentaja Denulth
Symboli:
Yleistä tietoa Imperial guardista
Imperial Guard on yksi Asgarniassa toimivista sotilasjärjestöistä. Toisin kuin muut alueen sotilasjärjestöt, sillä ei ole uskontopainotusta, vaikka suuri osa heistä onkin Saradominin seuraajia. He ovat uskollisia Asgarnian kruunuprinssille, prinssi Anlafille, joka hallitsee Burthorpea. Koska Burthorpe sijaitsee trollien alueiden vieressä, heidän päätehtävänään on ollut suojella Asgarniaa trollien hyökkäyksiltä.
Imperial guard kilpailee Asgarniassa erityisesti Valkoisten ritarien kanssa poliittisesta vallasta. Heidän väliset suhteensa huononivat erityisesti silloin kun Valkoiset ritarit ottivat Asgarnian hallinnan itselleen - aseman, jonka olisi pitänyt kuulua Anlafille. Valkoiset ritarit haluaisivat Burthorpen omaan hallintaansa, jonka takia he ovat yrittäneet etsiä syitä lakkauttaa heidän rahoituksensa. Imperial guard ei ole tehnyt merkittävää edistystä taistelussa trolleja vastaan, jonka takia Valkoiset ritarit ovat uhanneet lopettaa Imperial guardin, jos muutosta ei tulisi.
Vuonna 164 Kinshra manipuloi prinssi Anlafia vaikuttamalla hänen uniinsa ja antamalla harhanäkyjä. Nämä saivat hänet pikkuhiljaa muuttumaan Zamorakin seuraajaksi. Vuoden 164 sodan aikana Kinshra saapui Anlafin luokse ja tappoivat hänen uskollisimman neuvonantajansa - joka oli myös Imperial guardin johtaja - ja uskotteli Anlafille, että tämä oli myrkyttänyt häntä. Kinshra - joka hallitsi Anlafia nyt täydellisesti - antoi Imperial guardille käskyn riisuutua aseista, etteivät he voisi auttaa Valkoisia ritareita. Imperial guard tajusi, että Anlaf ei ollut oma itsensä, jonka takia he vastustivat käskyä ja poistuivat Burthorpesta.
Pian tämän jälkeen he tapasivat Valkoisten ritarien edustajan, Theodoren. Hän pyysi Imperial guardia auttamaan Faladoria - ja koko muuta Asgarniaa - taistelussa Kinshraa vastaan. Pienen harkinnan jälkeen Imperial guard päätti unohtaa erimielisyytensä Valkoisten ritareiden kanssa ja auttaa heitä. Voitokkaan sodan jälkeen Anlafille annettiin druidien hoitoa, jolloin hän palasi omaksi itsekseen ja Imperial guard tuli hänelle taas uskollisiksi.
Imperial guard jatkaa nykypäivänäkin taistelua trolleja vastaan. Vaikka he tekivät yhteistyötä Valkoisten ritareiden kanssa vuonna 164, heidän välinsä ovat vieläkin kireät.
Imperial guardin jäsenet
Komentaja Denulth
Kapteeni Jute
Kapteeni Haskell (majoitusmestari)
Alikersantti Keymans
Alikersantti Boothe
Godric
Lord Radebaurg (entinen komentaja)
Lord Amthyst † (entinen komentaja ja Anlafin neuvonantaja)
Void-ritarit
Uskonto: Guthix
Toimialue: Pest Control
Päämaja: Void Knight's Outpost
Johtaja: Commodore Tyr
Liittolaiset: Temppeliritarit
Symboli:
Yleistä tietoa Void-ritareista
Void-ritarit (Void Knights) perustettiin alun perin jumalasodan aikana rauhanomaisten druidien vastapainoksi. He työskentelivät aktiivisesti tasapainon ylläpitämiseksi ympäri Gielinoria. He lopettivat toimintansa tuntemattomasta syystä.
Vuonna 5 viidettä kautta Dracs Melrose näki unessaan Guthixin, joka antoi varoituksen tulevaisuudesta. Hän kertoi, että Void-ritarit pitäisi perustaa uudestaan, jotta oltaisiin valmiita tulevaa uhkaa varten. Hän totteli Guthixin tahtoa ja alkoi kerätä ihmisiä ryhmään. Tämän jälkeen he odottivat, että heitä tarvittaisiin.
Void-ritareilla on viisi periaatetta, joiden ympärille kaikki heidän toimintansa perustuu:
Guthix on luonut paikan, jonka tunnemme Gielinorina, jotta älylliset lajit voisivat asuttaa sen.
Tulevaisuus tuo tuntemattoman uhan, jota varten meidän täytyy valmistautua ja pysyä valppaina.
Tuomme sovun ristiriitoihin ja konflikteihin.
Rauhanomaisten druidien vastapainoksi voimme käyttää väkivaltaa, jos on tarpeellista.
Jokainen meistä pyrkii pitämään tasapainoa itsessämme, järjestössämme, valtakunnissamme ja Guthixin näkemyksissä.
Void-ritarien järjestö toimi Asgarnian alueella ja kasvoi ajan mittaan. Vuonna 98 tähän tuli kuitenkin muutoksia, kun Saradominin kirkko vaati Asgarnian kuningasta rajoittamaan heidän toimialueensa guthixiseen Taverleyn alueeseen. Valkoiset ritarit ja Kinshra - joiden kanssa Void-ritareilla oli hyvät suhteet aikaisemmin - yrittivät saada kuningasta muuttamaan päätöstään, mutta eivät onnistuneet. Void-ritarit jatkoivat toimintaansa näistä rajoituksista huolimatta.
Vuonna 146 Void-ritarit saivat kuulla tunkeilijoista - hirviöistä - eteläisillä merillä. Tällöin he tajusivat, että tämä oli se uhka josta ennustus oli kertonut. He matkasivat yhdelle näistä eteläisistä saarista ja asettivat sinne uuden päämajansa, Void knight Outpostin. He ovat taistelleet näitä olentoja - pestejä - vastaan siitä lähtien.
Vuonna 169 yksi pesteistä pääsi Void-ritareilta karkuun ja aiheutti ongelmia Asgarniassa. Void-ritarit ja Temppeliritarit tekivät yhteistyötä saadakseen sen kiinni. Kun he saivat hoideltua sen, he tajusivat, että se oli vain pieni osa isompaa suunnitelmaa. Velho Grayzag oli kerännyt (Kinshraa manipuloimalla) limaa tältä pestiltä ja käytti sitä Guthixin vartija Vallutan heikentämiseen, jolloin hän ei pystynyt rajoittamaan pestien saapumista Gielinoriin. Grayzag kutsui pestejä ja pest queenin, aikomuksenaan aiheuttaa niillä tuhoa. Void-ritarit, Temppeliritarit ja Kinshra työskentelivät yhdessä pysäyttääkseen hänet ja paransivat Vallutan, jolloin hän pystyi jatkamaan tehtäviään maailman suojelijana. Tämän jälkeen Void-ritarit palasivat saarelleen torjumaan pestien uhkaa, jota he ovat tehneet nykypäivään asti.
Void-ritarien jäsenet
Dracs Melrose †
Dracs kasvoi saradomistisessa ympäristössä. Hänestä ei kuitenkaan tuntunut, että Saradomin oli hänelle oikea jumala. Hän oli kokeillut merillä seilaamista ja jopa merirosvousta löytääkseen todellisen tarkoituksensa, mutta sekään ei tuntunut hyvältä. Eräänä iltana hän koko näyn Guthixilta ja tajusi, että Guthix oli hänelle oikea jumala. Hän tämän näyn pohjalta perusti Void-ritarit uudestaan, jotta he olisivat valmiita tulevaa uhkaa varten. Dracsin oletetaan kuolleen vanhuuteen.
Commodore Matthias †
Matthias sai Void-ritarien komennon itselleen, kun amiraali Boyce Kheal lähetti heidät taistelemaan pest-uhkaa vastaan vuonna 146. Kun pest onnistui pakenemaan Void-ritareilta vuonna 169, Matthias matkasi muutaman muun Void-ritarin kanssa mantereelle etsimään sitä. Matkalla heidät kuitenkin yllätettiin ja kaikki Void-ritarit (Korasia lukuun ottamatta) kuolivat.
Tyr
Tyr oli ennen Void-ritariarvoltaan komentaja, mutta Mathiaksen kuoleman jälkeen hän yleni commodoreksi, eli Void-ritarien johtajaksi.
Korasi
Korasi oli ainoa Void-ritari, joka onnistui selviytymään laivalle tehdystä yllätyshyökkäyksestä. Tämän jälkeen hän löysi Seikkailijan avustuksella kadonneen pestin. Myöhemmin hän toimi Void-ritarien edustajana, kun Void-ritarit, Temppeliritarit ja Kinshra tekivät yhteistyötä Grayzagin suunnitelmien estämiseen. Riippuen Seikkailijan valinnoista, Korasi saattoi joutua tämän tehtävän aikana Grayzagin tappamaksi. Jos hän ei kuole, hän palaa tappamaan pestejä raivokkaammin kuin koskaan aikaisemmin.
Muut
Dorel Ellerian
Ethar
Dorian
Seikkailija
Boyce Khael †
Ami †
Diana †
Bernard †
Mikhal †
Black guard
Laji: dwarfit
Toimialue: Keldagrim ja muut dwarfien alueet
Päämaja: Black guard HQ (Keldagrim)
Johtaja: Ylikomentaja Bisi
Yleistä tietoa Black guardista
Black guard on dwarfien oma sotilasjärjestö, jonka tarkoituksena on puolustaa dwarfien alueita ja ylläpitää järjestystä. He toimivat mm. Ice mountainilla ja Kandarinin hiilikaivoksilla, mutta suurin osa heidän toiminnastaan on Keldagrimissa. He ovat joutuneet useaan kertaan kohtaamisiin erityisesti trollien, goblinien ja chaos dwarfien kanssa. Näistä kohtaamisista tunnetuin on Barendirin taistelu, jossa Black guard taisteli trolleja vastaan Barendirin luolastossa. Black guardit käyttävät lähitaisteluaseina yleensä taistelukirveitä tai -vasaroita. Maanpäällisessä puolustuksessa he käyttävät voimakkaita tykkejä.
Black guard on Keldagrimin hallituksen alaisuudessa ja saa heiltä rahoituksen, jonka takia heidän täytyy totella heitä. Consortiumin hallinta-aikana Black guardin piti tämän takia myötäillä rikkaita ja keskittää huomionsa heihin köyhän Itä-Keldagrimin sijaan.
Vähän aikaa sitten Black guard teki Veldabanin johdolla hyökkäyksen Red Axen päämajaan. Red Axen kaatumisesta huolimatta chaos dwarfien joukot ovat yhä uhkana Keldagrimille, jonka takia Black guardin täytyy jatkaa heitä vastaan taistelemista.
10th squad on Royal guardin erikoisyksikkö, joka on uskollinen kuningas Narnode Shareenille. Siihen pääsevät vain parhaista parhaat. Siinä oli alun perin kymmenen jäsentä, johon kuuluu heidän johtajansa (Grenda), salamurhaaja (Karam), neljä sotilasta (Lumdo, Lumo, Carado, Bunkdo), kaksi mekaanikkoa (Bunkwicket ja Waymottin) sekä velho (Zooknock).
Vähän aikaa sitten 10th squad lähetettiin poistamaan käytöstä Itä-Karamjalla toiminutta shipyardia, jolla gnome Glough oli rakentanut suurta laivastoa käytettäväksi sotaan ihmisiä vastaan. He joutuivat matkalla kovaan tuuleen ja joutuivatkin tekemään pakkolaskun saarelle. Sieltä he matkasivat lähellä olevalle Ape Atollille, jossa monet heistä jäivät apinoiden vangitsemiksi. Sergeant Garkor totesi, että he tarvitsisivat vakoojan apinoiden joukkoihin, jotta heillä olisi parhaat mahdollisuudet onnistua heidän jäsentensä vapauttamisessa. He pystyisivät Zooknockin taikuudella muuttamaan ihmisen apinaksi, mutta heillä ei ollut ihmisiä käytettävissä. Tämän takia Garkor otti Narnode Shareeniin yhteyttä, selitti tilanteen ja pyysi häntä lähettämään paikalle ihmisen. Narnode valitsi Seikkailijan, koska hän oli auttanut gnomeja aikaisemminkin.
Seikkailija onnistui löytämään 10th squadin jäsenet, jolloin he selittivät tilanteen hänelle tarkemmin. Zooknockin avulla Seikkailija onnistui saamaan apinoiden luottamuksen. Tänä aikana 10th squad oli kuitenkin saanut tietää, että apinat olivat työskentelemässä Gloughille uskollisten gnomejen kanssa ja he aikoivat tappaa heidät teleporttaamalla heidät ansaan. He uskovat teleportaatioloitsun perustuvan sinetteihin, joita he kantoivat. He halusivat varmistaa selviämismahdollisuutensa, joten Garkor teki Seikkailijasta 10th squadin yhdennentoista jäsenen ja antoi hänelle sinetin. Pian tämän jälkeen heidät teleportattiin alueelle, jossa he kohtasivat voimakkaan demonin. 10th squad onnistui voittamaan taistelun, jonka jälkeen he palasivat Ape Atollille entisiin asemiinsa.
10th squad (Seikkailijaa lukuun ottamatta) on päättänyt jäädä Ape Atollille tutkimaan apinoiden puuhia ja ovat siellä vielä nykypäivänäkin.
Toimialue: Morytania
Päämajat: Vaihtelee (Tällä hetkellä Burgh de Rott ja Meyerditch)
Johtajat: Calsidiu, Safaalan Hallow ja Veliaf Hurtz
Liittolaiset: Vanescula
Symboli:
Yleistä tietoa Myrequesta
Myreque on Morytanialla toimiva järjestö, joka toimii vampyyrien hirmuvaltaa vastaan. Se on mm. yrittänyt saada ihmisiä pois Morytanialta ja yrittänyt löytää keinon taistella vampyyreja vastaan. He ovat yritelleet pysyä piilossa parhaansa mukaan, koska heillä ei ole ollut keinoja taistella heitä vastaan. Vampyyrit ovat tietoisia heidän olemassaolostaan, mutta eivät ole ennen kiinnittäneet paljoa huomiota heihin, koska he eivät pitäneet heitä uhkana. Tämä on saattanut muuttua Vanstromin kuoleman jälkeen.
Myreque sai alkunsa, kun Safaalan Hallow onnistui pakenemaan Meiyerditchista ihmisryhmän kanssa ja piiloutui heidän kanssaan suolle. Ihmiset antoivat heille tällöin nimityksen "Myreque", joka tarkoittaa "suolle piiloutuneet". Heidän symbolikseen tuli hopeasirppi, joka on yksi harvoista aseista, jolla he pystyvät vahingoittamaan vampyyreja.
Toisin kuin useimmat järjestöt, Myreque on hyvin epäjärjestäytynyt. Se on jakautunut useisiin erilaisiin ryhmiin, jotka ovat levittäytyneet ympäri Morytaniaa. Näiden ryhmien välinen kommunikaatio on vähäistä ja joskus he eivät jopa tiedä toistensa olemassaolosta. Tämän takia Myrequen eri ryhmät toimivat itsenäisesti ja pystyvät helposti sopeutumaan uusiin tilanteisiin, kun ei ole tarvetta ottaa yhteyttä muihin. Jokaisella ryhmällä on yleensä oma johtajansa, mutta Myrequella on myös yksi yhteinen johtaja, joka on Calsidiu.
Myrequen toiminta perustuu hyvin pitkälti siihen, että he ovat hyviä piiloutumaan eivätkä vampyyrit tiedä heidän puuhistaan. Tämän takia kukaan Myrequen jäsenistä ei saa tietää kaikkea Myrequen salaisuuksia, koska tällöin vampyyrit voisivat saada kaiken tarvitsemansa tiedon saamalla tiedot yhdeltä heistä. He myös vaihtavat piilopaikkojaan jatkuvasti tarpeen tullessa.
Hope Rockin Myreque
Hope Rockin Myreque syntyi, kun Karnac auttoi yli 200 ihmistä pakoon Meiyerditchista vuonna 162. Tämä pako oli mahdollista "henkinaiseksi" kutsutun henkilön ansiosta, joka onnistui kutsumaan olentoja henkiulottuvuudesta. He perustivat päämajan Morytanian keskelle, jota he kutsuivat "Hope Rockiksi".
He kohtasivat useita tappioita ajan mittaan. Vuoteen 164 mennessä heistä oli kuollut jo suurin osa ja vain noin 30 oli jäljellä. Monet heistä halusivat jotenkin auttaa Meiyerditchin asukkaita, koska monet heidän ystävistään ja perheen jäsenistään olivat jääneet sinne. He kuitenkin päättivät, että heidän olisi parempi yrittää päästä Morytanialta pois, kuin tehdä itsemurhayritys taistelussa vampyyreja vastaan. He miettivät monia eri keinoja miten he voisivat päästä suon yli Salve-joelle, mutta eivät keksineet mitään toimivaa. Veneen tekeminen oli yksi vaihtoehto, mutta suo oli liian tiheää ja navigointi hankalaa.
Eräänä päivänä epäonninen gnome-tutkija Peregrim teki pakkolaskun Morytanialle kuumailmapallolla, jolloin hän tapasi Myrequen ja liittyi heihin. Peregrimin mielestä paras ja ainoa tapa päästä pois Morytanialta olisi lentää suon yli kuumailmapallolla. Suunnitelmasta oli paljon epäröintiä, mutta he eivät estäneet häntä yrittämästä.
Vuoden 164 puolivälissä heidän vakoojansa huomasivat, että Misthalinista oli tullut suurlähettiläitä Canifikseen ja muutama heidän seurueestaan oli joutunut vangiksi - yhden heidän jäsenensä, Vanstromin, kanssa. He päättivät auttaa heitä pakenemaan. He sytyttivät Canifikseen tulipalon, jonka aiheuttamassa kaaoksessa he saivat pelastettua osan heistä. Muutamaa heistä he eivät onnistuneet pelastamaan (Kara-Meir, Theodore, Castimir ja Gar'rth).
Palattuaan Hope Rockille, Pilgrimin kuumailmapallo alkoi pikkuhiljaa olla valmis. Jos he halusivat paeta, heidän pitäisi tehdä se mahdollisimman pian. Heidän pelastamansa henkilöt kuitenkin halusivat mennä pelastamaan ystäviänsä Meiyerditchista. He olivat kertoneet Myrequelle seikkailuistaan ja tärkeästä tehtävästään, jonka takia osa heistä halusi auttaa heitä. Niinpä osa heistä matkasi kohti Meiyerditchia. Heidän ei kuitenkaan tarvinnut mennä perille asti, sillä Kara-Meir, Theodore ja Castimir olivat onnistuneet pakenemaan ja tulivat heitä vastaan. He juoksivat takaisin kuumailmapallolle niin nopeasti kuin pystyivät, ennen kuin muut ehtisivät lähtemään ilman heitä.
Kuumailmapallo oli lähtövalmiina ja oli lähdön aika. Tällöin moneen heistä tuli hyvin suuri epävarmuus, koska suunnitelma vaikutti itsemurhayritykseltä - Peregrim oli rakentanut kuumailmapallon ja lentänyt sillä vain kerran elämässään ja sekin oli ollut "vahingossa" ja tuonut hänet Morytanialle. Karnac ja Vanstrom kuitenkin onnistuivat vakuuttamaan heille sen turvallisuuden (kun Vanstrom oli salaa tappanut isoimman suunnitelman vastustajan...).
Kun ihmiset olivat astumassa kuumailmapalloon, he näkivät kaukaisuudessa ihmissusien ja vampyyrien lähestyvän. Kaikki muut paitsi Vanstrom olivat jo päässeet kyytiin ja kuumailmapallo oli puoliksi ilmassa - maassa olevat köydet pitäisi enää katkaista. Vanstrom katkaisi köyden, mutta ei ehtinyt menemään kyytiin.
Kuumailmapallo lensi hyvin ja he suuntasivat kohti lännessä olevaa Salve-jokea. Vampyyrit kuitenkin lähestyivät heitä ilmateitse ja ihmissudet juoksivat heidän alapuolellaan. He joutuivat taistelemaan vampyyreja vastaan ilmassa, huonolla menestyksellä. Kun kuumailmapallo oli vain hieman yli sadan metrin päässä joesta, kuumailmapallo puhkesi ja tippui alas. Kaikki eivät selviytyneet pudotuksesta. He jatkoivat matkaansa kohti jokea, mutta joutuivat kohtaamisiin ihmissusien kanssa. Henkinainen onnistui tappamaan heistä muutaman, mutta menetti henkensä siinä. Lopulta he pääsivät joelle ja onnistuivat ylittämään sen. Suurin osa heistä kuitenkin menehtyi matkan aikana ja vain kaksitoista Myrequen jäsentä selvisi.
Selviytyjät matkasivat Varrockiin ja oletettavasti yrittivät sen jälkeen elää tavallista elämää.
Veliafin Myreque
Veliaf Hurtzin johtaman Myreque-ryhmän päämajansa oli alun perin Morytanian suon alapuolella olevissa luolastoissa. Vuonna 169 Seikkailija saapui heidän luokseen tuomaan heille lisää varusteita. Hän ei kuitenkaan tullut yksin, sillä vampyyri Vanstrom oli seurannut heitä. Vanstrom tappoi heistä kaksi ja jätti hellhoundin viimeistelemään loput heistä. Hän ei kuitenkaan ottanut Seikkailijan taistelutaitoja huomioon, jonka ansiosta kukaan muu ei kuollut.
Välikohtauksen jälkeen Veliaf otti Seikkailijan Myrequen jäseniksi. Vaikka Vanstrom luultavasti oletti heidän kaikkien kuolleen, heidän piti silti löytää uusi piilopaikka. Seikkailija onnistui löytämään Burgh de Rotin baarin alta sopivan paikan. Piilopaikan lisäksi he tarvitsivat myös aseen, jolla he pystyisivät vahingoittamaan vampyyreja. He olivat tutkineen myyttejä seitsemästä munkkisoturista, jotka olivat taistelleet pimeyden olentoja vastaan. He uskoivat, että heillä oli jokin ase, jolla he pystyivät vahingoittamaan vampyyreja. Tutkimuksien jälkeen he onnistuivat tekemään itselleen samanlaisen aseen mitä Ivandis oli käyttänyt vuosisatoja sitten, Ivandis-sauvan.
Veliaf lähetti Seikkailijan Meiyerditchiin ottamaan selvää, että ovatko Sanguinesti Myrequen jäsenet vielä elossa ja ottamaan heihin yhteyttä. He antoivat Veliafin Myreque -ryhmälle tietoja heidän havainnoistaan. He olivat saaneet selville, että vampyyrit olivat saaneet jostain tuoreita ihmisiä. He olivat myös kuulleet huolestuttavia uutisia Paterdomukselta ja lähettivät Seikkailijan tutkimaan asiaa sekä pyytämään Misthalinilta apua taistelussa vampyyreja vastaan.
Seikkailija sai tietää, että ihmissudet olivat jotenkin päässeet joen toiselle puolelle. Hän puhui Misthalinin kuninkaalle Morytanian ongelmista, mutta ei saanut heiltä merkittävää apua, käyttäen tekosyynä Guthixin säädöksiä. Hän raportoi tästä Veliafille.
Veliafin Myreque-ryhmä on tästä eteenpäin tehnyt yhteistyötä Sanguinesti Myrequen kanssa taistelussa vampyyreja vastaan.
Sanguinesti Myreque
Sanguinesti Myreque on Safaalan Hallowin johtama Myreque-ryhmä, jonka päämaja sijaitsee Meiyerditchissa. Heidän jäsenensä olivat löytäneet (oletettavasti) joskus 150-luvulla Blisterwood-tikarin, jota he kutsuivat Aurinkokeihääksi. Tämä oli heidän ainoa aseensa, jolla he pystyivät vahingoittamaan voimakkaampia vampyyreja. He tiesivät, että he eivät saaneet missään nimessä hukata sitä, joten he piilottivat sen Meiyerditchin alapuolella oleviin luolastoihin odottamaan tilaisuutta, jolloin heillä olisi mahdollisuus päästä voimakkaimpien vampyyrien luo.
Vuonna 164 puoli-ihmissusi Gar'rth - joka oli vampyyri Tenebran poika - löysi Myrequen. Hän halusi tappaa isänsä. Myrequen jäsen Vanstrom onnistui vakuuttamaan osan muista Myrequen jäsenistä siitä, että nyt olisi oikea aika ottaa Aurinkokeihäs käyttöön, sillä Gar'rthilla oli mahdollisuus päästä Tenebran luokse. Vanstrom ja Gar'rth menivät hakemaan Aurinkokeihästä Kendrickin, Benin ja kuuden muun Myreque-jäsenen kanssa. Vain Kendrick ja Ben tiesivät sen sijainnin, joten he näyttivät tietä. Lopulta he löysivät Aurinkokeihään, vaikka monet heistä kuolivatkin matkalla - vain Vanstrom, Kendrick, Ben ja Gar'rth selvisivät.
Kun he poistuivat maan alta, Vanescula oli heitä vastassa. Hänkin halusi nähdä Tenebran kuolevan, joten hän auttoi Gar'rthin ja hänen seurueensa Tenebran linnaan. Siellä Kendrick, Ben ja Vanstrom olivat varjoissa (kykenemättä liikkumaan, koska Vanescula oli murtanut heidän jalkojensa luut) katsomassa kun Gar'rth kohtasi Tenebran. Kun he juttelivat, Gar'rth lähestyi hitaasti Tenebraa Aurinkokeihäs kädessään. Juuri kun hän oli aikeissaan iskeä, Vanstrom huusi ja ryntäsi hämmästyttävällä nopeudella hänen luokseen ja otti Aurinkokeihään Gar'rthin käsistä. Tällöin Vanstrom repi päältään ihmisihon ja paljasti olevansa vampyyri, joka oli soluttautunut Myrequeen oppiakseen heidän toimintatapansa ja saadakseen Aurinkokeihään pois heidän käsistään. Kendrick ja Ben olivat paljastuneet ja he yrittivät paeta murtuneilla jaloillaan, mutta Tenebra tappoi heidät kätensä heilautuksella. Vanstrom ei ole tiettävästi palannut Myrequeen tämän jälkeen ja Sanguinesti Myreque on vaihtanut päämajansa muualle.
Vuonna 169 Sanguinesti Myreque tuli yhteyksiin Veliafin johtaman Myreque-ryhmän kanssa. Erityisesti Seikkailija auttoi heitä paljon ja toimi tiedonvälittäjänä heidän välillään. He onnistuivat parantamaan Ivandiksen sauvaa tekemällä sen käytöstä arvaamattoman, jolloin vampyyrit eivät pystyisi käyttämään mielenlukukykyään hyökkäyksen ennustamiseen.
Seikkailija löysi vampyyrin - jonka Myreque oletti olevan Vanstrom - jättämän kirjeen, joka oli suunnattu Safaalanille. Siinä häntä kutsuttiin tapaamiseen. Se kuulosti ansalta, joten he päättivät lähettää muita Myrequen jäseniä Safaalanin sijaan. Siellä he löysivät Vanstromin sijaan Vanesculan, joka ehdotti heille yhteistyötä. Hän kertoi, että hän halusi tappaa Drakanin ja vapauttaa Meiyerditchin asukkaat. Myreque epäili hänen todellisia aikomuksiaan, mutta päättivät mennä hänen suunnitelmiensa mukaan.
Vanescula kertoi puusta, joka oli vampyyreille hyvin vahingollinen. Tämä sijaitsi kuitenkin Darkmeyerin keskellä, jonne vain korkea-arvoisimmat vampyyrit pääsivät. Vanescula auttoi Seikkailijaa soluttautumaan vampyyriyhteiskuntaan ja ylenemään siellä. Lopulta Seikkailija pääsi puun luokse ja sai tehtyä siitä aseita. Drakanin veli, Ranis, alkoi kuitenkin epäillä, että hän ei ole oikea vampyyri, vaan petturi. Juuri kun Ranis oli menossa kohtaamaan hänet, Vanescula yllätti ja tappoi hänet.
Tänä aikana Vanstrom oli saanut tietoonsa Myrequen päämajan sijainnin. Vanescula oli varoittanut Myrequesta tästä. Tällöin he päättivät, että heidän piti toimia nopeasti ja hoitaa Vanstrom pois pelistä. Koska Seikkailija oli heistä ainoa joka pääsee Darkmeyeriin turvallisesti, he lähettivät hänet tekemään sen. Seikkailija kohtasi Vanstromin taistelussa ja onnistui voittamaan blisterwood-aseiden avulla. Vanstromin kuollessa Seikkailija kuitenkin menetti tajuntansa ja paikka täyttyi bloodveldeilla. Tällöin Vanescula tuli auttamaan, tappoi bloodveldit, tuhosi todistusaineiston Myrequen päämajan sijainnista ja lähetti Seikkailijan takaisin Myrequen luokse.
Nyt kun Vanstrom ja Ranis ovat poissa pelistä, Myrequen seuraava kohde on luultavasti Drakan itse.
Myrequen jäsenet
Hope Rockin Myreque
Karnac
Karnac on Hope Rockin Myreque-ryhmän johtaja. Hän johdatti yli 200 ihmistä pakoon Meiyerditchista vuonna 162. Vuonna 164 hän pakeni muiden ryhmänsä jäsenien kanssa Misthaliniin. Varrockissa hän edusti Myrequeta, kun he kertoivat kuninkaalle Morytanian tapahtumista. Hänen oletetaan aloittaneen tavallinen elämä Varrockissa tämän jälkeen.
Henkinainen †
Henkinaisen summoning-taidot mahdollistivat paon Meiyerditchista. Tämän ansiosta hänestä tuli Karnacin neuvonantaja. Hän menehtyi Morytanialta pakenemisen aikana suojellessaan muita.
Master Peregrim
Peregrim on kuuluisa gnome-tutkija. Hän kehitti kuumailmapallon ja lensi sillä vahingossa Morytanialle, jossa hän tapasi Myrequen. Hän rakensi uuden kuumailmapallon, jonka avulla Myreque-ryhmä onnistui pakenemaan Morytanialta.
Hereward †
Hereward vastusti rajusti kuumailmapallopakoyritystä, koska hän piti sitä täytenä hulluutena. Hän oli hyvin äkkipikainen ja aikoi mennä sanomaan Karnacille suorat sanat. Vanstrom yritti rauhoitella häntä, jolloin Hereward otti puukon käteensä. Vanstromin kanssa ystävystynyt pikkutyttö Pia puri tällöin Herewardia käteen, jolloin Vanstrom iski häntä päähän kivellä tappaen hänet.
Veliaf on pienen Myreque-ryhmän johtaja. Hän on Myreque-järjestössä arvoasemaltaan luutnantti, eli toisena komennossa yhdessä Safaalanin kanssa. Hän kutsui Seikkailijan Myrequeen ja on viimeaikoina yrittänyt pysyä yhteyksissä Sanguinesti Myrequen kanssa.
Ivan Storm
Ivan on 17-vuotias ja täten Myrequen nuorin jäsen. Hän on hyvin uskonnollinen ja haluaa opiskella papiksi. Hän menetti vanhempansa hyvin nuorena Meiyerditchissa ja liittyi siellä toimineeseen Sanguinesti Myrequeen. Myöhemmin hän päätyi Veliafin Myreque ryhmään. Hänellä on hämmästyttävän hyvä tuuri ja "muita erikoisominaisuuksia", joiden takia Myreque haluaa pitää hänet turvassa.
Kun Vanstrom hyökkäsi Veliafin Myreque-ryhmän kimppuun, Veliaf lähetti hänet Seikkailijan saattamana Paterdomukselle turvaan. Hän opiskeli siellä papin opintoja, mutta päätti, että hän haluaa jatkaa Myrequen auttamista. Hän naamioitui ja pyysi Seikkailijaa saattamaan hänet suon läpi Myrequen luokse. Myreque otti hänet takaisin, vaikka he ovatkin huolissaan hänen turvallisuudestaan.
Sali Piliu †
Sali Piliu menetti perheensä 9-vuotiaana vampyyrien hyökkäyksessä. Ajan myötä hän oppi pitämään huolta itsestään. Hän sai itselleen ruokaa auttamalla muita ja häntä alettiin arvostaa. Eräänä päivänä hän tapasi Veliafin Canifiksessa, jolloin hän kutsui hänet Myrequeen. Hän kuoli vuonna 169 Vanstromin hyökkäyksen aikana.
Muut Veliafin Myrequen jäsenet
Polmafi Fedygris (Veliafin neuvonantaja)
Radigad Ponfit
Curpile Fyod
Seikkailija
Harold Evans †
Sanguinesti Myreque
Safaalan Hallow
Safaalan on toinen Myrequen luutnanteista ja Sanguinesti Myrequen johtaja. Toisin kuin useimmat muut jäsenet, hän ei ole kokonaan ihminen. Hän syntyi tuhansia vuosia sitten icyene kuningatar Efaritaylle ja tuntemattomalle ihmiselle, tehden hänestä puoliksi ihmisen ja puoliksi icyenen. Tuntemattomasta syystä hän menetti muistinsa ja uskoi olevansa tavallinen ihminen.
Safaalan auttoi ihmisryhmää pakenemaan Meiyerditchista (luultavasti viidennellä kaudella), jolloin syntyi Myreque. Hän palasi myöhemmin Meiyerditchiin ja johti siellä omaa Myreque-ryhmäänsä. Vuonna 169 hän on työskenteli läheisesti Seikkailijan kanssa.
Kun Safaalan meni Seikkailijan ja muutaman muun Myrequen jäsenen kanssa tutkimaan laboratoriota, he joutuivat vyrewatchien hyökkäyksen kohteeksi. Safaalan menetti tajuntansa, mutta tällöin hänen ruumiinsa nousi ilmaan ja päästi sinistä energiaa, joka karkotti vyrewatchit. Toivuttuaan hän oli hämmentynyt tapahtuneesta, eikä muistanut tarkkaan mitä tapahtui. Hän pyysi, ettei Seikkailija kertoisi välikohtauksesta muille.
Energiapurkaus sai Safaalanin pohtimaan, että kuka hän oikeasti oli. Hän ei muistanut syntyperästään mitään. Hän oli elänyt pitkään - paljon pitempään kuin tavallinen ihminen - ja nähnyt outoja unia. Tämän takia hän tuli koko ajan etäisemmäksi Myreque-tiimistä ja hajamielisemmäksi. Kun Seikkailija toi hänelle kirjeen Vanesculalta, hän innostui, että hän voisi vihdoinkin tietää kuka hän oli. Luettuaan kirjeen kokonaan (jonka sisältö on toistaiseksi tuntematon), hän poistui Meiyerditchista. Hänen nykyistä tilannettaan ei tiedetä. Vertida Sefalatis otti johdon hänen poissaolonsa ajaksi.
Kendric †
Kendrick on Karnacin veli. Vuonna 162 hän auttoi Vanstromia ja Gar'rthia löytämään Aurinkokeihään. Hän kuoli pian tämän jälkeen Tenebran toimesta.
Calsidiu on koko Myrequen johtaja. Sekä Veliaf että Safaalan raportoivat toimistaan hänelle. Vaikka hän onkin johtaja, hän ei näytä vaikuttavan järjestön toimintaan kovinkaan paljoa, sillä molemmat Myreque-ryhmät toimivat hyvin itsenäisesti. Calsidiun nykyistä tilannetta ei tiedetä.
Vanstrom Klause †
Vanstrom Klause on yksi korkea-arvoisimmista vampyyreista. Hän soluttautui Myrequeen naamioitumalla ihmiseksi. Hän käytti tähän ihmisen ihoa. Hän tutustui Myrequen toimintatapoihin ja sai heidän luottamuksensa. Hän kulki jatkuvasti eri paikkojen välillä joutumatta kiinni, joka herätti muutamien Myrequelaisten joukossa epäilyjä. Hän oli yhteyksissä sekä Hope Rockin että Sanguinesti -Myrequeryhmien kanssa. Tänä aikana hän oli vampyyri Tenebran palveluksessa, jonka suunnitelmana oli valloittaa Misthalin.
Vuonna 164 Vantrom 'joutui vangiksi' kahden lapsen kanssa Canifikseen. Myrequen jäsenet onnistuivat vapauttamaan heidät. Vanstrom auttoi Myrequeta kuumailmapallon rakentamisessa ja suolta poistumisessa Tenebran käskystä, sillä he halusivat 'salakuljettaa' jotain joen toiselle puolelle. Hän tappoi yhden suunnitelmaa vastustaneen myrequelaisen muiden huomaamatta, ettei lento vain peruuntuisi. Kun oli kuumailmapallon lähdön aika, hän 'uhrautui' katkaisemalla viimeisen köyden, joka piti kuumailmapalloa maassa, ja jäi Morytaniaan.
Saatuaan Hope Rockin Myrequen sekä salakuljetettavan asian Salve-joen toiselle puolelle, Vanstrom meni etsimään Gar'rthin käsiinsä. Hän tiesi, että Myrequella oli jossain ase, Aurinkokeihäs, jolla he pystyisivät aiheuttamaan vakavaa vahinkoa vampyyreille - hän ei vain tiennyt missä se oli. Hän tarvitsi hyvän syyn ottaa se käyttöön, ja Tenebran 'tappaminen' Gar'rthin avulla oli juuri sellainen. Hän jatkoi Myrequen jäsenenä esiintymistä ja sai Gar'rthin puolelleen. Hän sai muutaman Sanguinestin Myrequen jäsenistä suostumaan suunnitelmaan. Matkalla aseen luokse hän yritti - Tenebran käskyjen mukaisesti - saada salaa Gar'rthin tekemään pahoja valintoja, jotka johtivat ihmisten kärsimyksiin tai kuolemaan, jotta häntä olisi helpompi manipuloida jälkikäteen. Kun he löysivät aseen, hän antoi Gar'rthin pitää asetta itsellään, koska hän ei halunnut vielä paljastua.
Vanstrom katsoi taustalta, kun Gar'rth lähestyi Tenebraa Aurinkokeihäs kädessään. Mutta juuri kun Gar'rth oli iskemäisillään, hän päätti puuttua asioihin. Hän syöksyi ja repi Aurinkokeihään Gar'rthin kädestä. Tämän jälkeen hän paljasti olevansa vampyyri - repien samalla valepukunsa - ja antoi aseen Tenebralle.
Vanstrom ei ole tiettävästi esittänyt Myrequen jäsentä enää sen jälkeen kun hän hajotti käyttämänsä ihon. Myreque ehti muuttamaan tapojaan niin, että hän ei enää tiennyt missä he menivät. Vuonna 169 hän käytti Seikkailijaa hyväksi löytääkseen Myrequen päämajan. Hän tappoi kaksi Veliafin Myreque-ryhmästä ennen kuin poistui paikalta, jättäen hellhoundin viimeistelemään loput. Tärkein syy,miksi Vanstrom oli Myrequen kimpussa, oli Safaalan, jonka hän tiesi olevan puoli-icyene ja täten mahdollisesti ainoa uhka Myrequessa.
Vanstrom lisäsi Myrequen etsintöjä. Lopulta hän sai tietää heidän piilopaikkansa sijainnin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt hyödyntämään tätä tietoa, sillä Seikkailija tappoi hänet käyttäen blisterwood-asetta.
Crux Eqal on druideista koostuva järjestö, jonka Guthix laittoi jumalasodan jälkeen suojelemaan Jasin kiveä Fiaran kanssa. Joskus neljännen kauden aikana he siirsivät sen muualle. On mahdollista, että he olisivat rakentaneet muinaisen Guthixin temppelin. Kiven siirtämisen jälkeen he alkoivat suojella aluetta jossa se oli ennen, eli Fist of Guthixia.
Druidi Thaerisk perusti viidennen kauden lopulla Crux Eqalin uudestaan. Syy tälle oli se, että useimmat druidit eivät kiinnittäneet huomiota muun maailman tapahtumiin. Uuden Crux Eqalin tarkoituksena on saada tietoa maailmanlaajuisista uhista ja puuttua niihin, eikä vain katsella sivusta. Erityisesti mahjarratit ovat tällaisia uhkia. Vuonna 169 he liittoutuivat Armadylin vartijoiden ja Temppeliritarien kanssa taistelussa Lucienia vastaan. He tekivät totuusseerumin, jota he käyttivät Lucienin suunnitelmien paljastamiseen. Myöhemmin Thaerisk auttoi Jasin kiven piilottamisessa.
Crux Eqalin johtaja Thaerisk auttoi viidennen kauden lopussa Guthixin lepopaikan suojelussa, kun muiden jumalien seuraajat hyökkäsivät sinne. Muut Crux Eqalin jäsenet eivät päässeet paikalle, koska aikaa oli niin vähän. Riippuen Seikkailijan valinnoista, Thaerisk saattoi kuolla. Crux Eqalin tilannetta Guthixin kuoleman jälkeen ei tiedetä.
Crux Eqalin jäsenet
Thaerisk Cemphier
Ivy Sophista
H.A.M.
Uskonto: Saradomin
Päämaja: Salainen alue Lumbridgen alapuolella (ennen Lumbridgen ja Draynorin välissä, Lumbridgen taistelun alun jälkeen Lumbridgen itäpuolella)
Johtaja: Johanhus Ulsbrecht
Symboli:
Yleistä tietoa H.A.M.:sta
H.A.M. (Humans Against Monsters) on Saradomistinen äärijärjestö, joka yrittää tuhota lähes kaikki epäihmislajit. Järjestön tavoitteena on luoda hirviötön maailma, jossa ihmisten ei tarvitsisi huolehtia mistään uhista. Useat H.A.M.:n jäsenet ovat joutuneet joskus hirviöiden hyökkäyksen tai ryöstön kohteeksi ja haluavat kostoa. Suurin osa heistä haluaa tuhota vain pahimpia olentoja, mutta muutamat ääritapaukset haluavat tuhota kaikki, jopa harmittomat gnomet ja dwarfit. H.A.M.:n jäsenet tunnistaa helpoiten heidän vaaleanpunaisista kaavuistaan.
H.A.M. tunnetaan ehkäpä parhaiten goblinien vastaisista teoistaan. He ovat tehneet useita goblinien vastaisia tehoja, jopa vaaratonta Dorgeshuun-heimoa vastaan. H.A.M.:n toimet ovat häikäilemättömiä ja julmia. He ovat lavastaneet heitä syyllisiksi rikoksiin, joita he eivät ole tehneet, myrkyttäneet pikkulapsia, tehneet yllätyshyökkäyksiä ja kaikkea muuta. Jopa useimmat Saradomistit ovat H.A.M.:n ääritekoja vastaan
H.A.M. on tehnyt hyökkäyksiä muihinkin lajeihin kuin goblineihin, kuten dwarfeihin ja ogreihin. Vuonna 164 H.A.M houkutteli ihmisjoukon hyökkäämään viattoman dwarfin, Doricin, kimppuun syyttämällä häntä murhaajaksi ja hirviöksi. Vuonna 169 he yrittivät saada sodan Dorgeshuunin ja dwarfien välille, jolloin he tappaisivat toisensa - tämä yritys epäonnistui. H.A.M. on myös vastuussa Jiggigin epäkuolleista ogreista ja taudeista.
Sigmundilla - eräällä H.A.M.:n äärijäsenellä - oli erimielisyyksiä H.A.M.:n johtajan kanssa, joka halusi vaikuttaa asioihin epäsuorasti, eli vaikuttamalla päättäjiin sen sijaan että tapettaisiin itse. Tämän takia Sigmund kokosi kasaan H.A.M.:n jäsenet, jotka halusivat vaikuttaa suoraan, ja perusti oman päämajansa. Bandoksen hallitsema Zanik johdatti goblin-joukot tähän päämajaan ja tappoi kaikki siellä olevat, Sigmund mukaan lukien. Tämän jälkeen H.A.M on päättänyt, että se vaikuttaa vain epäsuorasti, eikä aio puuttua Dorgeshuunin toimintaan millään tavalla.
H.A.M.:n jäsenet
Sigmund †
Sigmund oli yksi korkea-arvoisimmista H.A.M:n jäsenistä. Hänen mielestään kaikki epäihmislajit pitäisi tuhota - myös dwarfit. Hän oli Duke Horacion neuvonantaja ja yritti täten vaikuttaa hänen päätöksiinsä. Kun Dorgeshuunin goblinit tekivät vahingossa reiän Lumbridgen kellariin, hän yritti uskotella Dukelle, että Lumbridge on hyökkäyksen alaisena. Hän vahvisti tätä uskomusta ryöstämällä hopeaesineitä ja syyttämällä goblineja siitä. Seikkailija tutki asiaa ja sai tietää, että Sigmund oli H.A.M.:n jäsen. Hän löysi ryöstetyt hopeaesineet H.A.M.:n päämajasta. Kun Duke sai tietää tästä, hän erotti Sigmundin virastaan neuvonantajana.
Sigmund oli nopeasti tekemässä uutta suunnitelmaa dorgeshuuneja varten. Hän oli tilannut dwarfeilta poran, jolla hän aikoi porata Lum-jokeen reiän, täyttäen Dorgeshuunien kodin vedellä. Kun hän aikoi aloittaa poraamisen, Seikkailija ja dorgeshuunilainen Zanik tulivat paikalle. He voittivat Sigmundin taistelussa, jolloin hän pakeni elämänsormuksen avulla. Pora tuhottiin ja Sigmundin suunnitelmat sen mukana.
Sigmund sai tietää, että Dorgeshuun ja dwarfit rakensivat rautatietä kaupunkiensa välille. Hän päätti sytyttää heidän välilleen sisällissodan köyttämällä dorgeshuuneille tärkeän henkilön - Zanikin - rautatiehen ja antamalla junan ajaa hänen päältään. Tällöin Dorgeshuun syyttäisi siitä dwarfeja. Tämäkin suunnitelma epäonnistui, kun Seikkailija tuli pelastamaan Zanikia. Sigmund pakeni jälleen elämänsormuksen avulla.
Sigmundin ja Johanhuksen välille tuli erimielisyyksiä siitä miten H.A.M.:n pitäisi jatkossa taistella hirviöitä vastaan. Johanhus halusi rauhallisin keinoin saamalla päättäjiä puolelleen, kun taas Sigmund halusi toimia suoraan. Sigmund otti mukaansa kaikki H.A.M.:n äärijäsenet ja perusti oman päämajansa Ardougneen. Sieltä käsin hän lähetti yhden miehistään myymään dorgeshuunilaisille lapsille myrkytettyä ruokaa. Myyjä jäi kiinni. Pian tämän jälkeen Zanik - joka oli Bandoksen vallan alaisena - johdatti goblin-joukot Sigmundin päämajaan ja tappoi kaikki siellä olevat. Sigmund aikoi taas käyttää elämänsormusta paetakseen, mutta Zanik leikkasi hänen kätensä ja tappoi hänet.
Sithik Ints
Sithik Ints on H.A.M.:n jäsen ja velho, joka harjoittaa nekromaniaa. Hän inhoaa ogreja. Hän palkkasi ihmisen, Brentle Vahnin, menemään ogrejen rituaalipaikalle ja suorittamaan hänen tekemänsä loitsun. Loitsu sai Brentlen räjähtämään, koko alueen saasteiseksi ja muutti kaikki ogret epäkuolleiksi. Seikkailija sai tietää tästä ja sai Sithikin kertomaan totuuden muuttamalla hänet väliaikaisesti ogreksi taikajuoman avulla.
Muut H.A.M.:n jäsenet
Johannus Ulsbrecht
Junior Cadet Bertol
Walton †
Brian †
William †
Charles †
Sam †
Christopher †
Daniel †
Michael †
KGP
Tavoite: Maailmanvalloitus
Laji: Pingviinit
Toimialue: Koko Gielinor
Päämajat: Iceberg, Motherland
Johtaja: The Pescallion
Liittolaiset: Kolme entistä Red Axen jäsentä
Yleistä tietoa KGP:sta
KGP (Killer Gentoo Penguins) ovat pingviinien salainen järjestö, jonka tavoitteena on maailmanvalloitus. Sen perusti pingviinien johtaja Pescallion. Sen perustamisen taustalla oli jääkarhujen ja hylkeiden välillä oleva sopimus, joka aiheutti suurta pingviinien orjuutusta. KGP:n tarkoituksena on tehdä pingviineistä vahvoja ja vapautua orjuudesta - ja he uskovat maailmanvalloituksen jotenkin auttavan asiaa. Useimmat pingviinit eivät tiedä KGP:n maailmanvalloitussuunnitelmista.
KGP on alkanut kouluttamaan pingviineistä armeijaa Icebergin päämajassaan. He ovat tehneet ketteryysradan, jossa he voivat harjoitella. He ovat myös tehneet (epäonnistuneita) lentokokeiluita. He ovat lähettäneet pingviinivakoojia ympäri Gielinoria. Muutamat heistä oleskelevat Ardougnen eläintarhassa, muutamat vakoilevat lampaita ja ihmisiä Lumbridgessa ja monet heistä kuljeskelevat ympäri Gielinoria erilaisissa valepuvuissa.
Vuonna 169 ihmiset Larry ja Seikkailija alkoivat tutkia pingviinien touhuja. Seikkailija oli tunkeutunut Icebergin päämajaan käyttämällä mekaanista pingviinipukua. Hän oli käyttänyt taikuutta mahtuakseen pukuun. Kun hän pääsi pingviinien kokoushuoneeseen, siellä oleva taikasuojaus poisti taian vaikutuksen ja paljasti Seikkailijan pingviineille. He heittivät Seikkailijan häkkiin (josta hän onnistui pakenemaan) ja ottivat hänen pingviinipukunsa.
Pingviinit saivat Seikkailijan käyttämästä pingviinipuvusta idean mekaanisesta pingviinisukellusveneestä. He tekivät kolmen entisen Red Axen jäsenen kanssa yhteistyötä näiden valtavien sukellusveneiden suunnittelussa ja valmistamisessa.
Myöhemmin samana vuonna yksi pingviinisukellusveneiden kapteeneista oli tullut hulluksi ja varastanut yhden sukellusveneistä eikä noudattanut KGP:n käskyjä. Pescallionin lapsi ja Icebergin johtaja, Pescaling Pax, oli huomannut Larryn ja Seikkailijan tarkkailleen heidän puuhiaan uudestaan ja yrittävän estää heidän suunnitelmansa. Hän päätti käyttää heitä hyväkseen sukellusveneen palauttamisessa. Hän sai heille työskentelevät dwarfit kertomaan pingviiniksi Seikkailijalle miten alus saataisiin pois käytöstä, mutta todellisuudessa se ohjelmoi aluksen menemään Pescaling Paxin suunnittelemaan paikkaan. Hän tarkkaili sivusta kun he ottivat sukellusveneen haltuunsa ja johdatti heidät ansaan. Hän kidnappasi Larryn ja jätti Seikkailijan autiolle saarelle (jolta hän pian pakeni).
KGP onnistui aivopesemään Larryn uskomaan olevansa pingviinin. Mutta kun he siirsivät häntä yhdellä sukellusveneistään, se törmäsi Mursun vankileiriin ja monet KGP:n jäsenistä jäivät hylkeiden orjiksi. Myöhemmin Seikkailija vapautti Larryn.
KGP suunnittelee maailmanvalloitusta vielä tänäkin päivänä.
KGP:n jäsenet
Pescallion
Pescallion on kaikkien pingviinien johtaja ja KGP:n perustaja. Hän löysi Icebergin, jossa pingviinit pystyivät elämään turvassa hylkeiltä ja jääkarhuilta sekä tekemään suunnitelmiaan salassa. Hänen nykyistä sijaintiaan ei tiedetä, mutta hänen oletetaan olevan Motherlandissa.
Pescaling Pax
Pescaling Pax on Pescallionin poika. Hän on viisas ja manipuloiva. Kun Pescallion löysi Icebergin, Pescaling Pax onnistui lukitsemaan paikalliset jäähirviöt häkkeihin, jonka ansiosta pingviinit pystyivät perustamaan tukikohdan sinne. Hänestä tuli Icebergin johtaja ja hän on aktiivisesti KGP:n toiminnassa mukana. Hän kantaa kruunua päässään, vaikka ei olekaan pingviinien hallitsija.
Kapteeni Marlin
Kapteeni Marlin oli Red Raktuber -sukellusveneen komentaja. Hän tuli hulluksi pian sen jälkeen kun hän alkoi käyttää sea slugia hattunaan. Ei ole varmaa oliko tämä hulluus hänen itsensä kuvittelemaa vai oliko sea slug vaikuttamassa hänen mieleensä. Hän uskoi Pescallionin suunnitelman olevan hullu ja että ainoa tapa kukoistaa oli tulla yhteen meren kanssa - ja kaikki muuttuisivat sea slugeiksi. Hän varasti sukellusveneen eikä totellut KGP:ta. Pescaling Pax sai aluksen takaisin KGP:n haltuun manipuloimalla Seikkailijan tuomaan aluksen hänelle. Marlin otettiin sen jälkeen oletettavasti pois KGP:n toimista.
PBJ
Tavoite: Estää KGP:n maailmanvalloitussuunnitelmat
Laji: Jääkarhut
Toimialue: Lähes koko Gielinor
Liittolaiset: Larry, Seikkailija
Yleistä tietoa PBJ:sta
PBJ (Polar Bears for Justice) on jääkarhujen perustama järjestö, jonka tavoitteena on estää pingviinien maailmanvalloitussuunnitelmat. He ovat liittoutuneet kahden ihmisen, Larryn ja Seikkailijan, kanssa. He ovat lähettäneet vakoojiaan ympäri Gielinoria vakoilemaan pingviinivakoojia - vaikka he eivät olekaan ihan yhtä hyviä piiloutujia.
PBJ on tehnyt yhteistyötä Larryn kanssa jo jonkin aikaa. He eivät paljastaneet aluksi olemassaoloaan Larrya auttaneelle Seikkailijalle, koska he tiesivät hänen voivan olla vaarassa, jos pingviinit olisivat tienneet hänen työskentelevän heidän kanssaan. Kun pingviinit vangitsivat Larryn ja jättivät Seikkailijan autiolle saarelle, he päättivät paljastaa itsensä - kuten olivat Larryn kanssa sopineet jos näin kävisi. He auttoivat Seikkailijan pois autiolta saarelta ja lähettivät agenttinsa Teddyn etsimään Larrya.
PBJ sai Mursulta viestin, jossa kerrottiin heidän agenttinsa (Teddy) oli tunkeutunut hylkeiden alueelle ja otettu vangiksi. Seikkailija lähetettiin tutkimaan asiaan. Hän löysi Teddyn ja pingviiniksi aivopestyn Larryn Mursun vankileiriltä. Yhdessä he onnistuivat pakenemaan. Pakomatkan aikana Larry iski päänsä ja palasi järkiinsä. Hän on nyt PBJ:n kuulustelussa kertomassa mitä hän sai tietää pingviinien suunnitelmista ja missä heidän päämajansa on.
PBJ:n jäsenet
Chuck
Jim
Teddy
Lumbridgen salainen valtuusto
Lumbridgen salainen valtuusto on ryhmä, johon kuuluu edustajia ympäri Gielinoria, joista osa on enemmän ja osa vähemmän merkittäviä. Se pitää kymmenen vuoden välein kokouksen Lumbridgen linnassa, joista ensimmäinen pidettiin sata vuotta sitten.
Ensimmäisessä kokouksessa Culinaromancer oli Lumbridgen kokki. Hän yritti tappaa kaikki valtuuston jäsenet kokouksen aikana. Sen aikaisen Duken apulainen - Franizzard Van Lumbcook - teki kuitenkin loitsun, joka vangitsi Culinaromancerin ja täten poisti hänen uhkansa. Duke palkitsi hänet tekemällä hänet (ja kaikki hänen jälkeläisensä) Lumbridgen pääkokiksi.
Sata vuotta kokouksen jälkeen kokous lähestyi jälleen ja Lumbridgen kokin tehtävänä oli valmistaa ateria. Hän halusi luoda yhtä mahtavan annoksen kuin esi-isänsä, joten hän käytti hänen reseptiään - tämä resepti oli kuitenkin sama, jota oli käytetty Culinaromancerin vangitsemiseen. Kun aterian aika koitti, kokin valmistama ruoka vapautti Culinaromancerin ja hän yritti tappaa Valtuuston jäsenet uudestaan. Juuri tällä hetkellä Gypsy Aris saapui paikalle ja pysäytti ajan taikuutensa avulla. Seikkailija - joka oli auttanut kokkia annoksen teossa - auttoi löytämään jokaisen kokoukseen osallistuneen lempiruoan, joiden avulla he pystyivät vapauttamaan heidät aikakuplasta. Kun kaikki osallistujat oli vapautettu, Seikkailija kohtasi Culinaromancerin taistelussa ja voitti hänet.
Lumbridgen salaisen valtuuston jäsenet
Lumbridgen salaisen valtuuston jäsenet ovat oletettavasti vaihtuneet vuosikymmenien aikana useaan kertaan. Gypsy Aris on ainoa, jonka tiedetään olleen siinä alusta lähtien. Edelliseen kokoukseen osallistuneet:
Society of the Owl on Misthalinissa toimiva salainen järjestö, jonka tehtävänä on suojella sitä Morytanialta tulevilta uhilta. Kuningas on antanut heille oikeudet tehdä mitä tahansa, jotta tämä onnistuisi. Pääsyvaatimus heihin on se, että on täytynyt menettää jokin perheenjäsenistään Morytanian olennoille (joitain poikkeuksiakin on). Tämän takia heillä kaikilla on suuri viha kaikkia Morytanian olentoja kohtaan. Monet heistä omistavat wolf bane -tikarin, joka on ihmissusille hyvin haitallinen.
Kun Wyrd hyökkäili Varrockiin vuonna 164 ja kidnappasi pikkulapsia, heidän tehtävänään oli estää paniikin leviäminen ja yrittää tutkia asiaa. Kun hyökkäys tapahtui, he veivät kaikki vahingoittuneet pois (he olivat kuolemaisillaan, eikä parannuskeinoa ole) ja vangitsivat silminnäkijät, etteivät he voisi kertoa asiasta muille. He eivät kertoneet vangeille mitä heidän vahingoittuneille läheisilleen tapahtui. Kun yksi kansalainen sai tietää asiasta ja se tuli kaikkien tietoisuuteen, kuningas Roald joutui vapauttamaan kaikki vangitut.
Heidän johtajansa, Despaard, johti retkeä Morytanialle, kun piti selvittää hyökkäysten syy. Ei ole varmaa mitä Society of the Owlille tapahtui vuoden 164 tapahtumien jälkeen.
Tilanne: Lakkautettu
Uskonnot: Guthix, Saradomin, Zamorak, Armadyl, Menaphite Pantheon...
Päämaja: Wizards' tower
Johtajat: Zanmaron the Red, Unaia the Blue, Azris the Green ja Temrin the Grey
Yleistä tietoa vanhasta Wizards' towerista
Vanha tower perustettiin viidennen kauden alussa useiden eri uskontojen edustajien toimesta, kun riimuolemus löydettiin. Ajan myötä he jakautuivat neljään ryhmään jumaliensa mukaan: sinisiin, punaisiin, vihreisiin ja harmaisiin. He kaikki tekivät yhteistyötä taikuuden kehittämisessä ja tutkimisessa. Heidän välillään oli myös paljon kilpailua, sillä monet heistä halusivat tuoda kunniaa omalle ryhmälleen. Tämä ja uskonnolliset erimielisyydet kiristivät heidän välejään välillä, mutta he pysyivät silti ystävinä.
Jokaisessa ryhmässä oli päävelho ja velho-oppipoika. Päävelhot olivat yhdessä tornin johtajia. Eri ryhmillä oli erilainen suhtautuminen taikuuteen, eli he tutkivat erilaisia asioita. Yhdessä he loivat lähes kaikki tuntemamme perusloitsukirjan loitsut.
Siniset velhot olivat Saradominin seuraajia. He uskoivat, että taikuutta kuului käyttää ihmisten auttamiseen, jonka takia he tekivät paljon taistelemiseen liittymättömiä loitsuja. Suurin osa enchantment-loitsuista on heidän tekemiään.
Punaiset velhot olivat Zamorakin seuraajia. He keskittyivät taisteluloitsuihin, erityisesti tuleen liittyviin. Suurin osa tavallisen loitsukirjan taisteluloitsuista on heidän tekemiään.
Vihreät velhot olivat Guthixin seuraajia. He löysivät riimuolemuksen ja he olivat kokeneempia runecraftingissa kuin muut tornin velhot.
Harmaat velhot seurasivat vähemmän tunnettuja jumalia tai ei jumalaa ollenkaan. Näihin jumaliin sisältyivät mm. Armadyl ja aavikkojumalat. Harmaat velhot eivät kehittäneet kovinkaan montaa loitsua, mutta he tekivät suuria edistyksiä taikuuden teoriaan liittyen. He olivat yleensä hyvin viisaita ja uteliaita.
Vanha torni tuhoutui vuonna 70 voimakkaaseen loitsuun liittyvässä onnettomuudessa.
Vanhan Wizards' towerin historia
Wizards' towerin alkuaika
Wizards' tower perustettiin hyvin pian riimuolemuksen löytymisen jälkeen viidennellä kaudella vuonna 1. Towerin tarkoituksena oli tutkia taikuutta ja luoda uusia loitsuja. He onnistuivat luomaan lähes kaikki perusloitsukirjan loitsut, jotka tunnemme vielä tänäkin päivänä.
Tärkein asia mitä velhot tarvitsivat taikuuden tutkimuksessa oli riimuolemus, jota he tarvitsivat riimujen tekemiseen. Riimuolemuskaivos oli hyvin kaukana, jonka takia heidän piti suostutella monia valtakuntia antamaan heille luvan kuljettaa sitä. Vaikka he onnistuivatkin tässä, riimuolemuksen kuljetus ei ollut helppoa. Se oli kaukaisilla vuoristoilla ja sinne piti mennä hyvin pitkiä maareittejä pitkin. Paras tapa korjata tämä olisi luoda teleportti, joka johtaisi suoraan sinne, mutta he eivät tienneet miten uusia teleportteja pystyi tekemään. He tiesivät sen olevan mahdollista, mutta eivät miten. Tämä oli teleportaatio-ongelma, jota Wizards' tower oli alkuajoista lähtien yrittänyt ratkaista.
Vuonna 70 punainen velho-oppipoika Kelevan yritti luoda uudenlaisen taisteluloitsun mestarinsa Zanmaronin pyynnöstä. Punaiset velhot olivat jo luoneet voimakkaimman mahdollisen hyökkäysloitsun (surge), mutta hän yritti luoda jotain erilaista: loitsun, joka ohittaisi vastustajan puolustuksen. Hänen ajatuksenaan oli, että loitsu väistäisi puolustuksen siirtymällä väliaikaisesti toiseen ulottuvuuteen ja palaisi puolustuksen toiselle puolelle - tämä olisi mahdollista lakiriimujen avulla. Keskusteltuaan asiasta harmaa velho-oppipoika Mein kanssa, Mei tajusi sen olleen ratkaisu teleportaatio-ongelmaan. He päättivät mennä kertomaan löydöstään vihreä päävelho Azrikselle, joka oli yrittänyt löytää ratkaisua teleportaatio-ongelmaan vuosia.
Kuullessaan Kelevanin löydöksen, Azris tajusi hänen olevan oikeassa. Azris oli kuitenkin hyvin kunnianhimoinen ja halusi saada kaiken kunnian tästä löydöksestä, joten hän sanoi Kelevanille, että hänen ideansa ei toimisi. Heti tämän jälkeen hän julkisti tämän idean kaikille muille päävelhoille ja väitti sitä omaksi työkseen. Jotta tämä idea toimisi, heidän pitäisi tehdä hyvin voimakas rituaali ja löytää ulottuvuus, jota he voisivat käyttää. Tähän tarvittaisiin kaikkia velhoja.
Kun punainen päävelho Zanmaron tutki "Azriksen" muistiinpanoja, hän huomasi oman oppipoikansa kädentyötä siinä. Hän oli tästä raivoissaan, koska hän olisi halunnut idean keksimisen kunnian punaisille velhoille, joille se olisi kuulunutkin. Hän päätti kuitenkin antaa asian olla ja yrittää antaa punaisille velhoille kunniaa muulla tavalla. Hän päätti löytää tarvittavan toisen ulottuvuuden. Hän teki tämän kutsumalla demonin, joka piti huolta abyssin yhteyksistä. Jotta yhteys abyssiin pysyisi, demoni pitäisi sitoa voimasäteeseen, joka rituaalissa luotaisiin. Zanmaron laati tämän jälkeen rituaalin ohjeet ja jakoi nämä muille.
Lopulta koitti rituaalin aika. Jotta rituaali onnistuisi, kaikkien kahdeksan velhon piti olla ringissä ja tehdä oma osuutensa. Rituaalin alku sujui hyvin, mutta sitten sininen velho-opiskelija huomasi demonin Zanmaronin takana. Harmaa velho-opiskelija Mei varmisti väitteen, koska hän oli tutkinut rituaalia etukäteen - hän kuitenkin sanoi sen olevan turvallista. Siniset velhot epäilivät tätä, koska he vastustivat kaikkea demoneihin liittyvää - sininen päävelho kuitenkin totesi, että se on varmasti vain minimaalinen, koska hän uskoi sen olevan vihreän velhon käsialaa. Mei hämmästyi tästä ja paljasti kaikille, että se oli Kelevanin - punaisen velhon - löydös. Muut velhot yrittivät rauhoittaa sinisiä velhoja mutta turhaan - he poistuivat rituaalista.
Heti kun siniset velhot poistuivat, rituaali ei ollut enää heidän hallinnassaan. Punaiseen päävelhoon osui koko rituaalin voima, joka samalla irrotti kaikkien paikallaolevien sielut ja sytytti tulipalon, joka tuhosi koko tornin. Tuhosta selvisi vain kaksi velhoa: sininen velho-opiskelija Perien ja punainen velho-opiskelija Kelevan.
Heti vanhan tornin tuhoutumisen jälkeen Perien syytti punaisia velhoja tapahtuneesta. Hän levitti tietoa, jonka mukaan Zamorakin seuraajat sytyttivät tulen. Tämä johti siihen, että Zamorakin seuraajia alettiin vihata hyvin monissa paikoissa. Monet Zamorakin seuraajat joutuivat piiloutumaan vihaisia ihmisjoukkoja, joka taas johti siihen, että osa heistä haluaa kostaa.
Perien rakensi uuden tornin vanhan päälle pian tämän välikohtauksen jälkeen.
Kun vanha Wizards tower paloi vuonna 70, palosta selviytynyt sininen velho Perien rakensi uuden Wizards' towerin vanhan päälle. Hän syytti Zamorakia seuraavia punaisia velhoja palosta, jonka takia hän kielsi heiltä pääsyn uuteen torniin. Uudesta tornista tuli hyvin saradomistinen järjestö, joka poikkesi hyvin paljon edellisestä.
Uusi tower ei jakautunut pieniin ryhmiin uskontokunnittain ja sillä oli paljon uusia sääntöjä. Eräitä kielletyistä asioista ovat mm. tiedon piilottelu, Zamorakin palvominen, demonologia ja pimeän taikuuden harjoittaminen sekä tutkiminen. Towerin rangaistukset ovat hyvin suuret näitä sääntöjä rikkoville. Useimmiten se on towerista erotus, mutta se saattaa sisältää joissain tapauksissa fyysistä pahoinpitelyä tai jopa kuolemanrangaistuksen.
Vanhan tornin tuhon aiheuttanut rituaali oli onnistunut luomaan energiasäteen tornin tuhoutumisesta huolimatta. Uusi Wizards' tower pystyi käyttämään sitä uusien teleportaatioloitsujen luomiseen. Yksi näistä loistuista oli loitsu riimuolemuskaivoksille, jonka vain harvat Wizards' towerin jäsenistä tiesivät - he eivät halunneet sen joutuvan Zamorakin seuraajien käsiin. He loivat tämän avulla myös lodestone-järjestelmän, jonka avulla oli paljon helpompi liikkua paikasta toiseen.
Wizards' towerilla on hyvin paljon poliittista valtaa ja se toimii itsenäisesti. Se pystyy vaikuttamaan jopa kuninkaiden päätöksiin hyvin voimakkaasti.
Wizards' tower tutkii myös runecraftingia ja heillä onkin sille omistautunut kilta. He ovat taikuutensa avulla saaneet laitettua killan toiseen ulottuvuuteen - Runespaniin -, joka on täynnä riimuenergiaa. Viimeaikoina he ovat alkaneet epäillä, että riimualttarien energiavarastot eivät olekaan äärettömiä ja että se voisi loppua jonain päivänä. Tämän takia he ovat alkaneet tutkia muita tapoja tehdä riimuja. Erään teorian mukaan Gielinor on täynnä riimuenergiaa ja se pitäisi vain saada käyttöön. Tämä ei ole onnistunut vielä, jonka takia velhot harjoittelevat sitä Runespanissa, jossa on vielä enemmän riimuenergiaa.
Wizards' tower on joutunut vuonna 169 kahden hyökkäyksen kohteeksi. Yksi näistä oli Dionysiuksen ja Zenevivian hyökkäys, jonka Traiborn ilmeisesti pysäytti 'Thingygummywuttien' avulla. Toinen hyökkäys tuli Sacred order of the staff of firen jäseneltä, joka halusi kostaa Zamorakin seuraajien huonon kohtelun. Hän yritti käyttää energiasädettä ja vanhan towerin jäsenten sieluja tornin tuhoamiseen. Tämä suunnitelma epäonnistui Seikkailijan puututtua asiaan.
Wizards' towerin jäsenet
Finix
Finix on hyvin nuori velho. Hän kehitti teorian, jonka mukaan riimualttarien voimavarat eivät ole loputtomat, vaan ne kuluisivat joskus loppuun. Tämä on vastoin runecrafting-tutkimuksien perusoletuksia, jonka takia monet eivät halua hyväksyä sitä. Teoriaa ei kuitenkaan ole onnistuttu todistamaan vääräksi. Finix on keksinyt toisen tavan luoda riimuja. Hän uskoo, että Gielinor on täynnä riimuenergiaa ja sitä pitäisi vain pystyä kanavoimaan. Tämä ei ole toistaiseksi onnistunut Gielinorissa, mutta monet ovat onnistuneet tekemään sen Runespanissa. Finix yrittää tällä hetkellä auttaa Runespanissa niitä, jotka haluavat kehittää taitojaan runecraftingissa toivoen, että joku lopulta onnistuisi tekemään sitä myös Gielinorissa ilman riimualttareita.
Elriss
Elriss on Runecrafting guildin perustaja ja johtaja. Hän on erityisen kiinnostunut riimuolemuksen ja riimualttareiden alkuperästä - Jasin kivestä. Hän on tehnyt paljon tutkimuksia kiveen liittyen ja haluaa löytää sen. Hän onkin kehittänyt menetelmän, jonka avulla hän uskoo pystyvänsä löytämään sen. Riimualttareilla on siihen jonkinlainen yhteys. Great orb project (sen järjestäjien tietämättä) vahvistaa signaalia, jota Elriss voi käyttää tulevaisuudessa Jasin kiven löytämiseen.
Valina
Valina oli nuoruudessaan Samwellin hyvä ystävä. Heidän tiensä kuitenkin erkanivat, kun hänestä tuli velho ja Samwellista munkki. Hän erikoistui kristallitaikuuteen ja kristalleihin yleensäkin. Hänestä tuli ajan myötä Wizards' towerin vastaanottovirkailija. Hän kertoo vierailijoille towerista ja kirjaa kaikkien velhojen tulemiset ja menemiset.
Grayzag (ennen)
Melville Grayzag oli Wizards' towerin demonin vartija. Hän pystyi kutsumaan imppejä ja piti itseään kaikkien aikojen mahtavimpana kutsujana. Muut velhot kuitenkin vähättelivät hänen taitojaan ja pitivät häntä hieman hulluna. Siitä huolimatta hän oli kohtalaisen merkittävässä asemassa. Ei ole varmaa miksi hän pidettiin Wizards' guildin jäsenenä, vaikka hän kutsuikin imppejä/demoneita.
Grayzag oli ärsyyntynyt hänen vähättelystään, joten hän alkoi suunnitella maailmanvalloitussuunnitelmaa. Hän alkoi tutkia Tyhjyyttä ja siellä olevia olentoja, joiden hän uskoi sopivan suunnitelmaansa. Noin 20 vuotta sitten hän teki portaalikokeiluja eteläisillä saarilla, jolloin niistä tuli hirviöitä (pest). Void-ritarit tulivat pian taistelemaan niitä vastaan. Grayzag halusi tutkia portaaleita tarkemmin, joten hän lähetti (useita vuosia myöhemmin) oppilaansa, Jessican, tutkimaan niitä ja raportoimaan havainnoistaan lähelle.
Grayzag halusi osoittaa olevansa kaikkien aikojen kutsuja kutsumalla pest queenin. Tämän onnistumiseksi hänen pitäisi heikentää Vallutaa, joka suojeli Gielinoria Tyhjyyden olioilta. Hän tarvitsi suunnitelmiinsa void leechin limaa. Hän pyysi Jessicaa ottamaan salaa yhden pesteistä 'tutkimustarkoituksia varten'. Jessica teki näin ja hoiti sitä. Ajan myötä Jessica kuitenkin kiintyi siihen ja päätti päästää sen vapauteen.
Grayzag sai leechin kiinni, mutta hänellä ei ollut tarvittavia keinoja tarvittavan limamäärän keräämiseksi. Hän otti Kinshraan yhteyttä ja ehdotti, että he voisivat liman avulla heikentää Faladoria ja siten tehdä sinne hyökkäyksen. Tämä toimi ja Kinshra alkoi kerätä leechista limaa ja piti sen hyvässä suojassa.
Sillä välin Void-ritarit olivat saaneet tietää pestin pakenemisesta ja lähtivät sen perään ennen kuin se pystyisi aiheuttamaan vahinkoa. Grayzag tuli heidän alukseensa pest-joukkojen kanssa ja tappoi heidät - vain yksi heistä onnistui pakenemaan.
Grayzag varasti Kinshran tekemän liman ja toi sen Vallutan luokse, heikentäen sitä. Juuri kun hän alkoi valmistautua pest queenin kutsumiseen, Void-ritarit, Kinshra, Temppeliritarit ja Seikkailija olivat liittoutuneet pysäyttääkseen hänet. Grayzag oli vanginnut kaksi Seikkailijan ystävää, Jessikan ja Korasin. Pest queenin kutsuminen vaati kuoleman, joten hänen piti tappaa toinen heistä. Seikkailijalla ei ollut aikaa pelastaa molempia, joten Grayzag tappoi sen, jota hän ei yrittänyt ensimmäisenä pelastaa.
Pest queenin kutsuminen onnistui. Grayzag yritti paeta paikalta, mutta hän ei päässyt joukkojen ohitse. Kun Void-ritarit, Kinshra ja Temppeliritarit saivat yhteistyöllä voitettua pest queenin, he päättivät Grayzagin kohtalosta. Riippuen Seikkailijan päätöksestä, Grayzag joko tapettiin tai vangittiin.
Castimir (ennen)
Castimir oli yksi vuoden 164 sodan sankareista ja Morytanian suurlähetysmatkan jäsen. Sillä välin kun hän oli Morytaniassa, Wizards' towerin velhot saivat tietää, että hänellä oli hallussaan tärkeät taikakirjat, joista hän ei ollut kertonut heille. Heti kun hän palasi, he aloittivat hänen oikeudenkäyntinsä - ja totesivat syylliseksi. Castimiria pahoinpideltiin ja nöyryytettiin - kuninkaan ja ystäviensä edessä. Hän sai melkein kuolemanrangaistuksen, mutta hänet päätettiin pitää hengissä, koska hänenlaisestaan velhosta voisi olla tulevaisuudessa hyötyä. Hänet erotettiin towerista.
ZMI (Zamorak Magical Institute) on Zamorakin seuraajista koostuva taikuutta ja runecraftingia tutkiva järjestö. He ovat jatkuvassa kilpailussa Wizards' towerin kanssa taikuuden yliasemasta. Heidän isoin tavoitteensa on ollut saada selville mistä Wizards' tower saa riimuolemuksensa, jotta hekin voisivat tehdä enemmän riimuja. Riimuolemuksen puutteesta huolimatta ZMI on tehnyt paljon löytöjä ja keksintöjä, joita Wizards' tower ei ole tehnyt.
Kun ZMI oli tekemässä tavallisia teleportaatiokokeiluita, yhteen niistä tuli virhe ja teleporttaaja päätyi outoon ulottuvuuteen - Abyssiin. ZMI halusi tutkia abyssia tarkemmin, mutta se oli haastavaa, koska ensimmäinen kerta, jolla he pääsivät sinne, oli vain sattumaa. Niinpä he laittoivat jäseniään teleporttailemaan satunnaisiin paikkoihin kunnes onnistuisivat toistamaan aikaisemmin tapahtuneen virheen. Lopulta yksi heistä onnistui. Hän teki yhteyden Abyssin ja Gielinorin välille, jonka avulla muut ZMIn jäsenet pystyivät teleporttaamaan sinne suoraan. Tämän yksilön piti jäädä Abyssiin, jotta yhteys säilyisi. Työ vaatii suurta tarkkuutta, sillä huolimattomuudella voisi olla suuria vaikutuksia Gielinoriin. Koska Abyssissa aika kulkee eri tavalla, hänen ei tarvitse ollenkaan syödä, joten hän voi keskittyä kunnolla työhönsä.
ZMI teki useita tutkimuksia Abyssiin liittyen ja saivat mm. ratkaistua sen merkityksen teleportaation kanssa ja miten se yhdisti eri ulottuvuudet toisiinsa. He myös tutkivat Abyssin olentoja. He huomasivat, että he pystyivät tekemään heidän ylijäämäelimistään taiallisia pusseja, joihin he pystyivät laittamaan riimuolemusta enemmän kuin sinne näyttäisi mahtuvan. He huomasivat tällaisten pussien kuluvan käytössä, mutta korjautuvan helposti Abyssissa tehdyllä loitsulla.
Toinen ZMIn löytö on rikkinäinen alttari. Kun he yrittivät korjata sitä, he saivat sen tekemään satunnaisia riimuja riimuolemuksesta. ZMI on laittanut alttarille paljon vartiointia ja jatkaa alttarin tutkimista.
Dagon'hai on Zamorakin seuraajista koostuva järjestö, joka harjoittaa taikuutta. Erityisesti kaaostaikuus on heidän erikoisalaansa. He ovat tutkineet (ja rakentaneet) chaos-tunneleita, jotka sijaitsevat chaos-alttarin läheisyydessä.
Dagon'hai toimi Varrockin alueella viidennen kauden alussa. Tähän aikaan useimmat ihmiset vielä hyväksyivät heidät. Heillä oli kuitenkin suuria hankaluuksia saradomistisen kirkon kanssa, joka ei hyväksynyt heidän pimeää taikuuttaan. Dagon'hai joutui saradominin munkkien kanssa hiljaiseen sotaan, josta Varrockin kansalaiset eivät tienneet mitään. Monet Dagon'hain jäsenistä otettiin vangiksi ja kidutettiin. Dagon'hai puolestaan tappoi salaa useita saradomistisia munkkeja. Kansa ei tehnyt kuitenkaan mitään.
Vuonna 70 viidennettä kautta Wizards' tower paloi. Palosta selviytynyt velho uskotteli kaikille, että Zamorakin velhot olivat syyllisiä tapahtuneeseen. Tämä johti suureen Zamorak-vihaan, jolloin kansalaiset alkoivat aktiivisesti metsästää heitä. Hyvin monet Dagon'hain jäsenistä menehtyivät kansalaisten kynsistä ja vain harvat onnistuivat pakenemaan.
Selviytyneet Dagon'hain jäsenet halusivat kostoa - he halusivat valloittaa Varrockin itselleen ja poistaa sieltä kaiken saradomistisuuden. He alkoivat valmistella voimakasta rituaalia, jolla tämä onnistuisi. Tämän suunnittelussa kesti kuitenkin useita viikkoja, joiden aikana heidän piti olla koko ajan varuillaan, etteivät jää kiinni. Osa heistä hankki itselleen saradominin munkkien kaavut valepuvuksi. Niitä käyttäen he rakensivat Varrockin itäpuolelle Saradomin-patsaan, jonka alapuolella sijaitsi chaos-tunneleiden sisäänkäynti. Kukaan ei osaisi epäillä sitä.
Lopulta, 24. Septoberia vuonna 70, Sin'keth Magis johdatti Dagon'hain suorittamaan rituaalia Varrockiin. Rituaali sujui hyvin, kunnes tavallinen vartiomies huomasi heidät. Hyvin pian koko Varrock oli heidän kimpussaan. He eivät voineet tehdä mitään muuta kuin paeta - heillä ei ollut mitään mahdollisuutta yrittää piiloutua uudestaan. Hyvin monet heidän jäsenistään kuoli verisesti Varrockin kansalaisten käsissä. Osa heistä uhrasi itsensä, jotta muilla olisi mahdollisuus paeta. Dagon'hai juoksi Saradominin patsaan luokse ja katosivat maan alle jälkiä jättämättä.
Kolmen päivän jälkeen viimeisetkin Varrockista selviytyneet Dagon'hain jäsenet pääsivät patsaan luokse. Tämän jälkeen he romauttivat sisäänkäynnin, jolloin ainoa suunta oli mennä syvemmälle chaos-tunneleihin. Sin'Keth oli ainoa Dagon'hain Vanhimmista velhoista, jonka takia hänestä tuli sen uusi johtaja. Surok Magis otti myöhemmin hänen asemansa johtajana.
Dagon'hai on pysynyt chaos-tunneleissa nykypäivään asti. He eivät ole (Surokia lukuun ottamatta) olleet tiettävästi aktiivisia maan päällä.
Dagon'hain jäsenet
Surok Magis
Surok Magis on Dagon'hain edellisen johtajan, Sin'Keth Magisin, jälkeläinen sekä hyvin voimakas velho. Hän on Dagon'hain nykyinen johtaja. Hän pystyy kutsumaan voimakkaita olentoja sekä tekemään vahvoja loitsuja. Hän haluaa kostaa Varrockille Dagon'hain kokemista vääryyksistä.
Vuonna 169 viidettä kautta Surok alkoi suunnitella kostoa Varrockille. Hänen aikomuksenaan oli saada Varrock itselleen hypnotisoimalla kuningas taikuudella. Hän meni Varrockin palatsin kirjastoon etsimään lisätietoa loitsuun liittyen. Etsiessään hän sai kuitenkin viestin SVPG:lta (Secret Varrock Palace Guard), joka ilmoitti heidän tietävän hänen suunnitelmistaan ja että he tappaisivat hänet, jos hän yrittäisi poistua palatsista. Surok tarvitsi loitsuunsa erilaisia välineitä, joita hän ei pystynyt saamaan palatsista. Viestin tuoja - Seikkailija - ei tiennyt mitään Surokin suunnitelmista, joten Surok sai hänet tuomaan hänelle tarvittavat välineet.
Seikkailija sai pian tietää Surokin todelliset suunnitelmat ja teki SVPG:n kanssa yhteistyötä hänen pysäyttämiseksi. Surok onnistui saamaan kuninkaan loitsunsa alle, mutta SVPG teki vastaloitsun ja teleporttasi kuninkaan turvaan. Tämän jälkeen he laittoivat huoneeseen tele-blockin, ettei Surok pääsisi pakenemaan. He myös lisäsivät hänen vartiointiaan pitääkseen hänet vangittuna kirjastossa.
Lisätystä vartioinnista huolimatta Surok onnistui pakenemaan. Hän ehti mennä Saradominin patsaan luokse, jolloin Seikkailija huomasi hänet. Seikkailija jahtasi häntä chaos-tunneleiden läpi. Takaa-ajon lopussa Surok kutsui Borkin hoitelemaan hänet. Seikkailija onnistui kuitenkin päihittämään Borkin, joten Surok teleporttasi pakoon.
Samana vuonna Surok liittoutui mahjarrat Lucienin kanssa. Lucien antoi hänelle johdettavaksi Kinshran eliittijoukkoja. Häntä kutsuttiin nimityksellä "Dark Squall". Surok auttoi Lucienia mm. vakoojaverkoston luomisessa.
Seikkailija, Temppeliritarit, Crux Eqal ja Armadylin vartijat yrittivät yhdessä estää Lucienin suunnitelmat. He saivat tietää, että "Dark Squall" oli jollain tavalla yhteydessä häneen. Seikkailija onnistui Kinshra-valeasun avulla löytämään hänet ja asetti häneen hänen huomaamattaan teleorbin. Tällöin Surok kääntyi ja tunnisti Seikkailijan valepuvun takaa. Hän paljasti todellisen henkilöllisyytensä ja laittoi eliittiritarit hänen kimppuunsa - hän onnistui kuitenkin pakenemaan.
Kun Seikkailija oli palannut Faladoriin liittolaistensa luokse, he aktivoivat teleorbin, tuoden Surokin suoraan vankiselliin. Vankisellin ympärillä oli voimakkaat teleblock-loitsut, jonka takia hän ei pysty pakenemaan. Hän on vielä tänäkin päivänä siellä vankina.
Muut Dagon'hain jäsenet
Mishkal'un Dorn
Sil'as Dahcsnu
Dakh'thoulan Aegis
Sin'Keth Magis †
Elder Dag'eth †
Elder La'nou †
Elder Kree'nag †
Sacred order of the staff of fire
Tilanne: Lakkautettu
Uskonto: Zamorak
Motto: Enemies of the order must taste the flames of our wrath!
Yleistä tietoa Sacred order of the staff of firesta
Kun Wizards' tower paloi vuonna 70, punainen velho Kelevan oli yksi kahdesta selviytyjästä. Hän oli nähnyt miten siniset velhot olivat aiheuttaneet palon poistumalla rituaalista. Palosta selviytynyt sininen velho Perien kuitenkin syytti punaisia velhoja palosta ja levitti tätä uskomusta kaikkialle. Kelevanin piti piiloutua, kuten kaikkien muidenkin Zamorakin seuraajien.
Kelevan otti itselleen oppipojan, joka myöhemmin otti itselleen oppipojan. Näin sai alkunsa salainen punaisten velhojen järjestö - Sacred order of the staff of fire. He työskentelivät salassa sukupolvien ajan. Tänä aikana heidän vihansa uutta Wizards' toweria kasvoi ja he alkoivat suunnitella sen tuhoamista.
Punainen velho Ellaron onnistui soluttautumaan Wizards' toweriin ja työskenteli siellä monien vuosien ajan. Vuonna 159 hän otti nuoren Arianen oppipojakseen, aikomuksenaan tehdä hänestä Zamorakin seuraaja ja käyttää häntä suunnitelmassa tornin tuhoamisessa. Lopulta hän tajusi että hän ei millään saisi hänestä Zamorakin seuraajaa, mutta uskoi hänen olevan silti hyödyllinen suunnitelmassaan.
Ellaron oli mennyt Wizards' towerin alapuolella oleviin vanhan towerin jäännöksiin, josta energiasäde sai alkunsa. Hän vapautti siellä olleet vanhan towerin jäsenten sielujen osat, jotka olivat jääneet sinne epäonnistuneen rituaalin myötää. Tällöin ne kulkivat energiasädettä pitkin torniin ja aiheuttivat kaaosta.
Ariane alkoi tutkia asiaa ja päätyi tutkimaan vanhan towerin jäännöksiä. Hän onnistui estämään sielujen kulkemisen energiasädettä pitkin ja huomasi, että joku oli tarkoituksella muokannut sädettä. Hän yritti selvittää syyllisen Ellaronin opettamalla paljastusloitsulla, jolloin hän joutui säteeseen jumiin. Hänen mukanaan ollut Seikkailija yritti auttaa häntä. Seikkailija sai vapautettua Arianen väliaikaisesti rituaalin avulla. Tämä rituaali kuitenkin sai sielujen osat menemään Arianeen, jolloin hän menetti tajuntansa.
Pian tämän jälkeen Ariane alkoi nousta energiasädettä pitkin ja hänen ruumiinsa alkoi ylikuormittua hänen sisällään olevien sielujen takia - pian hänen ruumiinsa räjähtäisi, tuhoten towerin samalla. Ellaron iloitsi, kun hän pystyi vihdoinkin saamaan kostonsa. Hän pystyi puhumaan Arianessa oleville sieluille, joihin sisältyi myös entisiä punaisia velhoja. Puhuessaan heille hän järkyttyi miten he eivät hyväksyneet hänen kostosuunnitelmaansa. Tällä välin Seikkailija onnistui irrottamaan sielut yksi kerrallaan siirtämällä heidät riimuihin, vapauttaen Arianen. Tämän jälkeen sielut siirtyivät Ellaroniin, teleporttasivat hänet abyssiin ja räjäyttivät hänet siellä.
Ellaron oli oletettavasti järjestönsä viimeinen edustaja, joten Sacred order of the staff of fire on luultavasti lopettanut toimintansa.
Mage Conclave
Mage Conclave oli Ketshissa toiminut taikuutta harjoittava ryhmä. Tuhansia vuosia sitten yksi heidän vanhimmista velhoistaan, Etheron, meni tutkimusmatkalle tutkimaan muita planeettoja. Kuuden vuoden jälkeen hän oli löytänyt voimakkaan artefaktin - Jasin kiven - ja tuonut sen kotimaailmaansa.
Mage Conclave tutki kiveä Mount Firewakella. He onnistuivat kiven avulla luomaan uusia voimakkaita loitsuja. He pystyivät saamaan sadon kukoistamaan, ehostamaan kaupunkejaan ja suojaamaan kaupunkejaan uhilta. Ketshi kukoisti useiden kuukausien ajan.
Kukoistus ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä pian heidän asuinalueensa joutuivat dragonkinien hyökkäyksen kohteeksi. Mikään ei vaikuttanut pysäyttävän heitä. Mage Conclave päätti käyttää kiveä heidän tuhoamisekseen. 52 heidän kokeneimmista velhoistaan menivät dragonkinien linnoituksen luokse ja tekivät niin voimakkaan loitsun, että he olettivat dragonkinien hajoavan kappaleiksi sen vaikutuksesta. Mutta dragonkinit vain raivostuivat tästä ja vahvenivat entisestään. Paikalla olleista Mage Conclaven jäsenistä vain yhdeksän selvisi.
Ketshilaiset jatkoivat taisteluyrityksiä dragonkinia vastaan tuloksetta. Lopulta he tajusivat, että Jasin kiven käyttö vain vahvisti heitä - tällöin oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Dragonkinit olivat tulleet liian voimakkaiksi. Dragonkinit tuhosivat Mage Conclaven päämajan ja vain harvat heistä olivat vielä elossa.
Ainoa keino, jolla Ketshi pystyi vahingoittamaan dragonkinia, oli bane orella tehdyt aseet, jotka oli lumottu oikealla tavalla. Bane ore oli kuitenkin hyvin harvinaista ja heidän piti hakea sitä muilta planeetoilta. Lopulta dragonkinit tuhosivat Ketshin ja sen asukkaat kokonaan, Mage Conclave mukaan lukien.
Order of Ascension
Uskonto: Guthix
Päämaja: Monastery of Ascension
Johtajat: Legionet
Yleistä tietoa Order of Ascensionista
Order of Ascension on Ocellus Viriuksen perustama järjestö. Hänen tavoitteenaan oli luoda jumalista ja uskonnosta riippumattomia ihmisiä kasvattamalla heidät eristyksissä muusta maailmasta. Hän yritti tehdä tätä vuosisatojen ajan jumalasodan päättymisen jälkeen tuloksetta. Hän uskoi, että ainoa tapa poistaa jumalien palvonta kuolevaisilta oli tehdä heistä niin voimakkaita, että he eivät tarvinneet tukea jumalilta. Hän alkoi kouluttaa heitä, jotta heistä tulisi voimakkaita, nopeita ja älykkäitä.
Ocellus yritti opettaa heille Guthixin opetuksia selittääkseen miksi jumalien palvonta oli pahasta. Tämä ei kuitenkaan toiminut hänen toivomallaan tavalla, sillä he alkoivat palvoa Guthixia ja tekivät hänelle temppelin luolaston sisäänkäynnille.
Ocellus onnistui riimujen ja Guthixin kyynelien avulla ylittämään ihmisten biologiset rajoitteet ja tekemään heistä entistäkin voimakkaampia. Hän kehitti erilaisia uusia 'rotuja', joilla oli erilaisia ominaisuuksia. Hän teki heille johtajat, kuusi legionia, yhdistämällä monia mieliä yhteen. Heidän mielensä oli yhteinen ja he työskentelivät yhdessä.
Ocelluksen yrityksistä huolimatta legionet ja heidän komentamansa Ascensionin jäsenet palvoivat Guthixia. Kun Guthix kuoli, he ottivat hänen kuolemansa hyvin pahasti. Heidän mielikuvansa Guthixin toiveista oli vääristynyt. He alkoivat rakentaa uutta Guthixia kidnappaamalla ihmisiä kylistä ja yhdistämällä heitä kristallin kanssa. Ocellus yritti estää heidän puuhansa, mutta ei kyennyt enää hallitsemaan heitä.
Order of Ascension jatkaa uuden 'Guthixin' rakentamista vielä nykypäivänäkin.
Consortium on kahdeksasta mahtavimmasta dwarfien kaivosyhtiöstä muodostuva järjestö, joka on osana Keldagrimin hallintoa. Consortiumia johtaa kahdeksan dwarfia, yksi jokaisesta yhtiöstä. He pitävät keskenään kokouksia ja päättävät demokraattisesti asioista. Consortiumin jäsenet ovat ajan mittaan vaihtuneet useaan kertaan, esimerkiksi jos joku yhtiöistä köyhtyy tai joutuu vararikkoon. Heillä on palatsin toisessa kerroksessa omat toimistot ja Trade octagon, jossa he voivat kaupitella toisilleen erilaisia asioita.
Consortiumin perusti kuningas Alvis noin 500 vuotta sitten. Alkuaikoina sen tarkoituksena oli toimia kuninkaan neuvonantajina, mutta ajan kuluessa se sai enemmän vaikutusvaltaa. Lopulta he saivat niin paljon valtaa, että Alviksen kuoleman jälkeen ei valittu uutta kuningasta, vaan Consortiumista tuli kaupungin hallitsija.
Consortiumin aikakaudella Keldagrim kukoisti taloudellisesti. Consortium rakensi mm. Lava flow minen, joka toi energiaa koko kaupunkiin. He keksivät myös höyryvoiman, jota he käyttävät mm. kärryissä. He toivat lisää teollisuutta. Kaikki asiat eivät kuitenkaan olleet hyvin. Kaupunki jakautui kahtia, rikkaaseen länteen ja köyhään itään. Tästä syystä Consortiumin suosio laski kansan keskuudessa ja monet alkoivat ajatella, että kuninkaan täytyisi astua valtaan Consortiumin paikalle.
Vuonna 169 viidettä kautta kun kuningas Alviksen patsas tuhoutui, Consortiumin piti korjata se. Alkuperäisenä aikomuksena oli rakentaa se samanlaiseksi kuin alkuperäinen, mutta Red Axen yhtiöjohtaja Hreidmar ehdotti, että pään paikalle pitäisi laittaa jonkun yhtiöjohtajan pää - olihan kuninkaiden aikakaudesta ollut niin pitkä aika. Muut yhtiöjohtajat suostuivat tähän. Heidän piti kuitenkin päättää, että kenen pää se oli. Hreidmar ehdotti itseään - olihan Red Axe yhtiöistä suurin. Muut olivat asiasta eri mieltä. Koska he eivät päässeet yhteisymmärrykseen asiasta, he antoivat ulkopuolisen päättää. Hän valitsi kaivosyhtiön, joka ei ollut Red Axe. Hreidmar ärsyyntyi tästä niin paljon, että hän erosi Red Axen kanssa Consortiumista. Red Axen tilalle tuli myöhemmin Orange Flame.
Myöhemmin samana vuonna Lava Flow Mineen tehtiin hyökkäys, joka vahingoitti laitteita ja hautasi useita dwarfeja elävältä. Consortium joutui tekemään hankalan päätöksen - pelastaisivatko he ensin hautautuneet dwarfit vai yrittäisivätkö he korjata laitteet. Jos laitteita ei korjattaisi, vahingot olisivat voineet tulla paljon suuremmiksi. He lähettivät Black Guardin joukot korjaamaan laitteet. Monet järkyttyivät siitä, että he hylkäsivät hautautuneet dwarfit koneiden takia - vaikka se estikin isompien vahinkojen syntymisen. Tämä käynnisti suuren mielenosoituksen, jota johti Hreidmar.
Consortium oli joutunut lähettämään suuren osan Black Guardin joukoista taistelemaan chaos dwarfeja vastaan, jonka takia heillä eivät voineet ottaa riskiä, että sisällissota alkaisi samaan aikaan. He päättivät suostua kansan vaatimuksiin ja katsoivat arkistoista kuka on kuningas Alviksen perillinen. He nimittivät Veldabanin uudeksi kuninkaaksi.
Koska Veldabanilla ei ollut hallitsemiskokemusta, hän tarvitsi Consortiumin apua. Consortium suoritti heidän alkuperäistarkoitustaan, eli kuninkaan neuvonantajina toimimista.
Kun Veldaban johdatti hyökkäyksen Red Axen päämajaan, hän saattoi - Seikkailijan päätöksestä riippuen - kuolla. Jos hän kuoli, Drunken dwarf otti hänen paikkansa kuninkaana ja Consortium oletettavasti jatkoi työtään neuvonantajina. Jos Veldaban ei kuollut, Consortium tarjosi hänelle mahdollisuutta poistua virasta, jota hän ei erityisen mielellään halunnut. Riippuen hänen valinnastaan, Consortium joko pääsi takaisin valtaan tai jatkoi Veldabanin neuvonantajina.
Kaivosyhtiöt
Symboli
Nimi
Kaupat
Muuta tietoa
Blue Opal
Quality Armour Shop
Yellow Fortune
Agumandi Quality Clothes
Hyväksyy vain naisia jäsenikseen
Green Gemstone
Keldagrim's Best Bread, Green Gemstone Gems
White Chisel
Quality Weapons Shop, Blasidar the Sculptor
Silver Cog
Brown Engine
Hyväksyy vain miehiä jäsenikseen
Purple Pewter
Gunslik's Assorted Items
Orange Flame
Warhammer shop
Liittyi Consortiumiin Red Axen eroamisen jälkeen
Red Axe
Oli suurin kaivosyhtiö. Erosi Consortiumista
Council of Elder Magi
Tilanne: Lakkautettu
Laji: Dwarf
Toimialue: Keldagrim
Viimeinen johtaja: Archmage Azdaran
Yleistä tietoa Council of Elder Magista
Council of Elder Magi oli mukana Keldagrimin perustamisessa ja toimi sen hallintona jumalasodan alkupuolella. He olivat taikuuden harjoittajia. Jumalasodan alussa dwarfit olivat vielä hyvin riippuvaisia taikuudesta, eivätkä voineet kuvitellakaan elämää ilman sitä.
Kun Zamorak kirosi dwarfit niin, että he muuttuivat vähitellen chaos dwarfeiksi, Council of Elder Magi yritti löytää parannuskeinoa. Lopulta he löysivätkin sellaisen, mutta parannuskeinon hinta oli kova - kaikki dwarfit menettäisivät kyvyn käyttää taikuutta. Kaupunki oli jo kaaoksen vallassa ja heidän vaikutusvaltansa heikkeni heikkenemistään - taikuuden tuoma kaaos johtaisi varmasti sisällissotaan. He päättivät, että kaupunki tarvitsee yhden vahvan johtajan, joka palauttaisi järjestyksen takaisin kaupunkiin. He asettivat viimeisenä tekonaan Kapteeni Gozdaronin Keldagrimin kuninkaaksi. Council of Elder Magi lakkasi tämän jälkeen olemasta, sillä kukaan ei pystynyt käyttämään taikuutta.
Council of Elder Magen viimeinen johtaja, Archmage Azdaran, kirjoitti kuuluisan Azdaranin Dokumentin. Siinä olevaa lainaus "Mikään neuvonantajista koostuva ryhmä ei pysty suojelemaan kaupunkia sen synkimpänä päivänä - vain kuningas." on tullut hyvin kuuluisaksi. Sitä käytettiin erityisesti mielenosoituksissa Consortiumia vastaan.
Dorgeshuunin neuvosto on seitsemästä dorgeshuunilaisesta koostuva ryhmä, joka päättää yhdessä Dorgesh-Kaaniin liittyvistä asioista.
Dorgeshuunin neuvosto syntyi kun Dorgesh-Kaanin kenraali - joka oli koko Dorgesh-Kaanin johtaja - teki seitsemästä goblinista koostuvan neuvoston, jonka tarkoituksena oli toimia hänen neuvonantajinaan. Heillä ei kuitenkaan ollut mitään poliittista valtaa. Ajan kuluessa kansa halusi siirtyä pois vanhasta käytännöstä, jossa armeijan kenraali toimi johtajana, koska sota ei enää ollut osana heidän elämäänsä. He äänestivät, että he haluaisivat neuvoston ottavan hallintavallan. Sen aikainen kenraali vastusti tätä ajatusta, jolloin syntyi sisällissota. Sota päättyi kenraalin kuolemaan, jolloin neuvosto alkoi hallita Dorgesh-Kaania, tehden siitä tasavallan. Jokaisen neuvoston jäsenen nimen edessä on "Ur-", jonka takia heidät on helppo erottaa tavallisista dorgeshuunilaisista. Vaikka neuvostolla onkin johtaja, Ur-tag, neuvoston jäsenet päättävät kaikki asiat yhdessä, yleensä äänestyksen avulla.
Neuvosto on yrittänyt pitkään pitää dorgeshuunilaiset erossa ulkomaailmasta, koska he pelkäsivät edelleen siellä mahdollisesti olevaa sotaa. He yrittivät pitää sen olemassaolon salassa, ettei kukaan yrittäisi mennä etsimään sitä.
Kun Dorgeshuun joutui vahingossa kohtaamisiin ihmisten kanssa ja alkoi uskoa, että he eivät halunneet heille pahaa, Dorgeshuunin neuvosto teki Lumbridgen kanssa rauhansopimuksen. Pian tämän jälkeen he äänestivät kaupungin avaamisesta ulkopuolisille. Ihmiset eivät kuitenkaan olleet ainoita, joiden kanssa he tekivät yhteistyötä. He ovat myös olleet yhteyksissä Keldagrimin dwarfien kanssa ja rakensivat kaupunkien välille rautatien.
Dorgeshuunin neuvosto on Dorgesh-Kaanin johdossa vielä tänäkin päivänä ja yrittää aktiivisesti parantaa välejään ulkomaailman kanssa.
Toimialue: Varrock
Päämaja: Rakennus kaakkois-Varrockissa
Johtaja: Straven
Yleistä tietoa Phoenix Gangista
Phoenix Gang on Varrockissa toimiva rikollisryhmä. Se käyttää yrityksen julkisena salanimenä "V.T.A.M.", jotta heidän toimintansa ei herättäisi epäilyksiä. Heidän johtajanaan toimii Straven.
Phoenix Gang käyttää hyvin usein erilaisia välikäsiä rikoksiin, jolloin niitä ei voi yhdistää suoraan heihin. He käyttävät pikkulapsia tällä tavalla hyvin paljon. He antavat heille luvan tehdä sovitun rikoksen, jonka jälkeen hän jakaa saaliin Phoenix Gangin kanssa. Jos hän jää rikoksesta kiinni, hän kärsii rangaistukset itse. Jos hän päättää pettää Phoenix Gangin esimerkiksi olemalla jakamatta saalista, siitä rangaistaan. Eräitä mahdollisia rangaistuksia ovat vangitseminen tynnyriin ja tynnyrin heitto Lum-jokeen tai kellariin vangitseminen kuukaudeksi.
Phoenix gang varasti vuonna 143 Arravin kilven. Myöhemmin samana vuonna gangin jäsenien välille tuli paljon erimielisyyksiä, jonka seurauksena kilpi meni keskeltä kahtia. Osa jäsenistä erosi Phoenix Gangista ja perusti oman rikollisryhmänsä - Black Arm Aangin. He ottivat mukanaan Phoenix Gangin omaisuutta, toinen kilven puolisko mukaan lukien. He ovat olleet siitä lähtien olleet hyvin huonoissa väleissä ja kilpailevat jatkuvasti keskenään.
Vuonna 164 Phoenix Gang toimi Sullan kanssa, joka oli hyvin paljon etsitty rikollinen. Phoenix Gang harkitsi hänen luovuttamistaan viranomaisille ison palkkion toivossa, mutta Sulla lupasi heille isoja aarteita ja arvokasta tietoa, jos he auttaisivat häntä. He auttoivat häntä löytämään sopivia palkkasotureita hänen aikomuksiaan varten.
Vuonna 169 viidennettä kautta Phoenix gangilta varastettiin heidän omistamansa Arravin kilven puolisko.
Phoenix Gangin jäsenet
Straven
Baraek
Alfonse
Charlie
Black Arm Gang
Toimialue: Varrock
Päämajat: Rakennus lounais-Varrockissa, Brimhaven
Johtaja: Katrine
Yleistä tietoa Black Arm Gangista
Black Arm Gang oli ennen osa Phoenix Gangia, mutta he erosivat ja loivat oman rikollisryhmänsä vuonna 143. He ottivat mukaansa Phoenix Gangin esineitä, kuten toisen Arravin kilven puolikkaista. He ovat olleet "sodassa" keskenään siitä lähtien. Heidän omistamansa kilven puolikas varastettiin heiltä vuonna 169.
Black Arm Gangilla on päämaja myös Brimhavenissa. He varastivat vähän aikaa sitten siellä asuvalta merirosvolta hyvin arvokkaat kynttilänjalat.
Black Arm Ganin jäsenet
Katrine
Trobert
Johny the Beard
Grubor
Bandits of the Golden Claw
Bandits of the Golden Claw on pieni rikollisryhmä, joka ryösteli Kandarinissa. Sen jäseniin kuuluivat Armen, Davey, Barakur ja Arthur Artimus. Yksi heidän ryöstökohteistaan oli Tree Gnome Stronghold, jonne he yrittivät tulla gnome ball -ottelun aikaan, jolloin kaikki gnomet olisivat olleet katsomassa sitä. Ottelu kuitenkin siirtyi, joten heidän piti edetä varovaisemmin. He paljastuivat, kun Armenin lemmikki-kebbit alkoi pitää ääntä. He onnistuivat varastamaan vain hieman ruokaa itselleen ennen kuin he joutuivat pakenemaan. He piiloutuivat Strongholdista länteen oleville vuorille.
He löysivät vuoren luolastosta jättiläiskotkia. Armen - joka piti eläimistä hyvin paljon - päätti yrittää kesyttää niitä. Sillä välin Barakur teki luolaan järjestelmiä, jotka pitäisivät heidät piilossa ja pitäisi ulkopuoliset poissa.
Armen onnistui lopulta kesyttämään yhden kotkista ja lentämään sillä. He käyttivät sitä ryöstöretken tekemiseen Ardougnen torille, jossa he onnistuivat varastamaan itselleen paljon ruokaa. Myöhemmin salaperäinen vanha mies ilmestyi heidän luokseen. He eivät kiinnittäneet häneen huomiota, vaan jatkoivat hommiaan. Heistä ei ole kuultu sen jälkeen.
Aavikolla asuvat bandiitit ovat eräitä Zaroksen viimeisistä seuraajista. Kun jumalasodan aikana jumalat yrittivät tuhota kaikkeen Zarokseen liittyvän, heidän piti paeta aavikolle selviytyäkseen. Viha erityisesti Saradominia ja Zamorakia kohtaan on pysynyt sukupolvesta toiseen nykypäivään saakka. He ovat tästä syystä aggressiivisia kaikille, jotka kantavat heihin liittyviä esineitä.
Viimeaikoina bandiitit ovat auttaneet Azzanadraa jälleenrakentamaan muinaisen Senntistenin temppelin ja odottavat innolla Zaroksen paluuta.
Merirosvot
Toimialue: Itäiset meret
Päämajat: Mos Le'Harmless, Brimhaven
Yleistä tietoa merirosvoista
Merirosvot seilailevat merillä ja yleensä ryöstelevät muilta. Heidän kotisaarensa on Mos Le'Harmless, joka on varustettu useilla tykeillä mahdollisten hyökkäyksien varalta. Merirosvot pitävät hurjista tarinoista ja saattavat joskus liioitella niitä hieman. He ovat ylpeitä, jos ovat menettäneet vaikkapa jonkun raajansa, sillä siitä saa hyvän tarinan. Osa merirosvoista käyttää merirosvo-slangia, jota ulkopuolisten voi olla hankala ymmärtää.
Mos Le'Harmlesin merirosvot eivät ole ainoita merirosvoja. Heitä löytyy myös mm. Brimhavenista ja Fremennik provincen alueelta.
Merirosvojen historia
Viidennellä kaudella yksi merirosvoista - Rabid Jack - oli hyvin ahne ja yritti valloittaa Mos Le'Harmlesin. Epäonnistuttuaan hän meni valloittamaan ja tuhoamaan melkein kaiken näkemänsä. Hän vaani merillä kaikkia. Tullivirasto ei ollut ennen välittänyt merirosvoista, koska he olivat aiheuttaneet niin vähän vahinkoa, mutta Rabid Jackin hyökkäysten jälkeen he alkoivat jahdata merirosvoja ja vangitsemaan heitä - useat merirosvot jäivät kiinni. Tämän jälkeen merirosvot päättivät hoidella Rabid Jackin, ettei hän aiheuta enempää harmeja.
Rabid Jack oli paennut pahamaineiselle Cursed Archipelagolle. Hän ei uskonut muiden seuraavan häntä, mutta hän oli väärässä. Merirosvokapteenit saapuivat paikalle ja taistelivat häntä vastaan yhteisvoimin. Lopulta he voittivat hänen koko miehistönsä ja pelkästään Jack oli jäljellä. Tämän jälkeen Jack meni laivan reunalle, kirosi merirosvokapteenit ja lupasi palata, jonka jälkeen hän hyppäsi yli laidan, eikä tullut ylös. Merirosvokapteenit säikähtivät kirousta ja vannoivat toisilleen, että he eivät enää koskaan sanoisi Rabid Jackin nimeä.
Rabid Jack oli jotenkin selvinnyt ja alkoi suunnitella kostoa. Hän alkoi luoda zombimerirosvojoukkoja. Hän teki muutamia pieniä valloitusyrityksiä Braindeath- ja Harmony-saarille. Hän on tällä hetkellä suunnittelemassa suurempaa hyökkäystä Mos Le'Harmlesiin.
Tunnettuja merirosvoja
Mos Le'Harmlesin merirosvot
Bill Teach
50 ships Mufassah
Brass Hand Harry
Charley
Smith
Mike
Joe
Bard Roberts
Stanky Morgan
Lady Zayn merirosvot
Captain Bentley
'Piccaron' Pete
Murky Pat
Jenny Blade
Jack Sails
Brimhavenin merirosvot
Cap'n Izzy No-Beard
Dell Monti
Jackie the Fruit
Cap'n Arnav
Rabid Jackin merirosvot
Rabid Jack
Captain Donnie
Mi-Gor
Murphy
50% Luke
Muut merirosvot
Redbeard Frank
Captain Braindeath
Young Ralph
Pirate Pete
Unlucky Jenkins
Gentleman Mallard
Thieves' Guild
Päämaja: Lumbridge
Johtaja: Darren Lightfinger
Yleistä tietoa Thieves' guildista
Thieves' guild on Darren Lightfingerin ja hänen kumppaninsa Robinin perustama kilta. Darren halusi, että varkailla olisi virallinen paikka, jossa he voisivat harjoittaa taitojaan. He aloittivat killan pienessä kellarissa, koska heillä ei ollut varaa tehdä isompaa. He ottivat Seikkailijan ensimmäiseksi jäsenekseen ja saivat hänet auttamaan killan varallisuuden lisäämisessä, mm. varastamalla ja huijaamalla.
Seikkailijan ansiosta he pystyivät laajentamaan kiltaansa. He tekivät sinne paljon erilaisia asioita, joilla pystyi harjoittelemaan turvallisesti varastelutaitojaan. Heillä on siellä mm. kassakaappeja, lukittuja ovia, arkkuja ja vapaaehtoisia ryöstökohteita. He onnistuivat jopa saamaan oman pankkiirin ja virallistamaan kiltansa.
Druidit ovat hyvin uskollisia Guthixin seuraajia. Suurin osa heistä asuu Taverleyssa. He kunnioittavat luontoa hyvin paljon ja elävät rauhallista elämää sen läheisyydessä. He tuntevat kasvit erittäin hyvin, jonka takia he ovatkin taitavia herbloressa. Druidit hallitsevat myös summoningin taitavasti. Osa druideista pystyy jopa puhumaan eläimille, kuten pikkulinnuille.
Drudi-nimitystä käytettiin alun perin ensimmäisellä kaudella ensimmäisistä taikuuden käyttäjistä. Ajan myötä taikuudenkäyttäjiä alettiin kutsua velhoiksi ja druidi-sana alkoi saada nykyisen merkityksensä. Taikuus on nykyään paljon harvinaisempaa druidien keskuudessa.
Kinshran palkkaamat goblinit tekivät vuonna 164 viidennettä kautta Taverleyhin hyökkäyksen. Druidit saivat kuulla tästä etukäteen tiedustelulinnuiltaan, joten heillä oli aikaa valmistautua. He tiesivät, että he eivät pärjäisi heille taistelussa. He myös tiesivät, että jos he vain piiloutuisivat, goblinit jatkaisivat etsintöjä kunnes löytäisivät heidät. Niinpä muutama heidän vanhimmista edustajistaan tarjoutui vapaaehtoisesti uhraamaan itsensä, jotta goblinit saisivat täytettyä verenhimonsa sillä välin, kun muut druidit olisivat piilossa. Vuoden 164 sodan jälkeen asiat palautuivat normaaliksi.
Kun Guthixin lepopaikan sijainti paljastui, monet druideista menivät auttamaan sen suojelussa Kaqemeexin johdolla. Koska useimmat druideista eivät ole hyviä taistelijoita, he tekivät herblore-taidoillaan taikajuomia, jotka auttoivat muita taistelussa. Yrityksistään huolimatta he eivät onnistuneet suojelemaan Guthixia. Paikalla olevat druidit saivat tietää lisää Guthixista. Guthixin kuoleman jälkeen Kaqemeex meni kertomaan muille druideille tapahtuneista asioista.
Druidit ottivat Guthixin kuoleman hyvin raskaasti. He olivat uskoneet tunteneensa Guthixin. He olivat rukoilleet häntä ja tehneet hänelle rituaaleja - Guthix ei halunnut sitä. Hän ei halunnut häntä pidettävän jumalana. Kun Kaqemeex kertoi tämän uutisen, hän antoi jokaiselle druidille valinnan. He voisivat erota druideista, eikä asiaa ajateltaisi pahalla, tai pysyä ja sopeutua muutoksiin. Muutamat druideista lähtivätkin. Yksi heistä perusti Jumalattomat, johon osa entisistä druideista liittyi. Osa druideista taas on yrittänyt suhtautua asiaan positiivisesti, koska he uskovat, että Guthix ei haluaisi heidän surevan. Osa druideista levitti maailmalle sanomaa Guthixin kuolemasta ja hänen opetuksistaan sekä perustivat vuosittaisen juhlapäivän, Tribute to Guthix.
Guthixista paljastuneen uuden tiedon myötä monet druideista ovat muuttaneet tapojaan. He eivät enää ajattele Guthixia jumalana, vaan kunnioittavat häntä ja noudattavat hänen opetuksiaan luonnosta. He ovat myös vannoneet, etteivät yrittäisi kostaa Guthixin kuolemaa.
Druidien jäsenet
Kaqemeex
Sanfew
Pikkupstix
Thaerisk
Ivy Sophista
Asbestix
Jatix
Bofloftrix
Scaletrix
Runestax
Memstix
Biehn (ennen)
Chaos druidit
Uskonto: Guthix ja Zamorak
Johtaja: Ikadia the Exile
Asuinalueet: Taverley dungeon, Yanille dungeon, Edgeville dungeon
Yleistä tietoa chaos druideista
Chaos druidit ovat sekä Guthixin että Zamorakin seuraajia. He uskovat, että Zamorak on Guthixin täydellinen ruumiillistuma, joka tuo tasapainoa kaaoksen avulla.
Chaos druidien teorioiden isä oli druidi Urval. Hänen teoriansa Guthixista ja Zamorakista olivat liian rajuja muille druideille, jonka takia hänet karkotettiin druideista. Hän kokosi muita henkilöitä ja opetti omia näkemyksiään, jolloin nykyään tuntemamme chaos druidit syntyivät. Urval on kuollut jo kauan sitten ja chaos druidien nykyinen johtaja on Ikaria the Exile, mikäli Seikkailija päätti olla tappamatta häntä.
Guthixin kuoltua monet chaos druidit iloitsivat. Syy tälle oli se, että Urval oli kauan sitten ennustanut, että Guthix jättäisi jonain päivänä ruumiinsa syntyäkseen uudelleen Zamorakina - jonka he pian näkivätkin Lumbridgen taistelussa.
Guthixin vartijat
Uskonto: Guthix
Yleistä tietoa Guthixin vartijoistaGuthixin vartijat (Guardians of Guthix) ovat Guthixin perustama ryhmä. Sen jäsenet saivat alkunsa ensimmäisellä kaudella, kun Guthix palkkasi eräitä uskollisista seuraajistaan ikuisella elämällä. Heille ei oletettavasti oltu annettu tähän aikaan mitään yhteistä nimitystä. Heidän ainoa tehtävänsä oli tarkkailla maailmaa ja ylläpitää joitain Guthixin uskomuksia. Useimmat heistä olivat ystäviä keskenään ja oleskelivat Gielinorissa Guthixin nukkumisen ajan aina jumalasodan loppuun asti.
Kun Guthix heräsi jumalasodan lopulla, hänen luotettavimmat, kuolemattomat seuraajansa olivat yhä siellä. Guthix halusi itselleen vartijoita ja matkakumppaneita, joihin hän pystyi luottamaan. Hän antoi heille ylimääräistä voimaa ja nimesi heidät itsensä ja opetustensa vartijoiksi - Guthixin vartijoiksi. He olivat pääosin hänen ystäviään ja matkakumppaneitaan tänä aikana. Ennen kuin hän meni nukkumaan, hän antoi osalle heistä tehtäviä, jotta maailma pysyisi turvassa. Hän laittoi Junan vartioimaan hänen kyyneliään, Fiaran vartioimaan Fist of Guthixia, Vallutan suojelemaan Gielinorin suojamuureja ja Cresin varmistamaan, että hän saisi nukkua rauhassa.
Guthixin vartijat olivat hyvin tunnettuja Guthixin seuraajien joukossa. Heidän tehtäviään alettiin pitää pyhinä, jota Guthix ei ollut tarkoittanut. Guthixin vartijat saivat heiltä suurta kunnioitusta.
Kun Guthixin lepopaikka paljastui, Death kokosi kaikki muut Guthixin vartijat (Ocellusta lukuun ottamatta) suojelemaan Guthixin lepopaikkaa. Tänä aikana Seikkailijasta tuli uusi Guthixin vartija ja hänkin liittyi taisteluun. He onnistuivat torjumaan useimmat hyökkäykset, mutta siitä huolimatta mahjarrat Sliske pääsi heidän ohitseen ja tappoi Guthixin. Guthixin vartijat surevat tätä menetystä suuresti, mutta palasivat silti vanhoihin tehtäviinsä.
Guthixin vartijoiden jäsenet
Juna
Juna syntyi todennäköisesti joskus ensimmäisellä kaudella ja sai Guthixilta ikuisen elämän ja ystävystyi muiden Guthixin vartijoiden kanssa. Kuolemattomuutensa ansiosta Junan ei tarvinnut syödä eikä nukkua. Hän eli tuhansia vuosia, nähden miten Gielinor kehittyi ja miten jumalien sota tuhosi sitä. Tämän takia hänellä on hyvin suuri tietämys Gielinorista ja sen asukkaista. Näiden tuhansien vuosien aikana Junalla oli ilmeisesti useampiakin tehtäviä, mutta niitä ei tiedetä.
Kolmannen kauden lopulla Guthix päätti antaa kaikille luomilleen olennoille lahjan ennen lähtöään. Useimmat valitsivat rikkauksia, riimuja tai muita välineitä. Junan mielestä nämä esineet vaikuttivat mitättömiltä, ottaen huomioon, että hänen mestarinsa lähtee. Hän näki ne vaihtokauppana, jossa Guthix saa seuraajiltaan rakkautta ja seuraajat saavat esineitä tästä, tuoden tasapainoa.
Kun Guthix lopulta tuli Junan luokse, hän kysyi: "Minkä lahjan voisin jättää sinulle?" Juna kuiskasi Guthixille hiljaa isoimman toiveensa: "Haluaisin sinun pysyvän kanssamme." Juna halusi tätä koko sydämestään, mutta tiesi, ettei Guthix voisi tehdä tätä. Hän tunsi epäonnistuneensa, pettäneensä mestarinsa kun oli edes pyytänyt sellaista. Guthix kuitenkin laittoi kätensä Junan päälaelle ja sanoi: "Tämä maailma on nyt sinun, Juna. Sinun ikuisesti; vapaa jumalien manipuloinnista. Tämä on ensimmäinen lahjani, mutta sinä ansaitset toisen. Minä annan sinulle kyyneleeni, niissä sinä tiedät että olen ikuinen. Tiedät että olen kanssasi, ja että itken ollakseni erossa sinusta."
Tämän sanottuaan Guthix nousi ja lähti jättääkseen Junan ja maailman, ikuisesti. Juna rakastaa hyvin syvästi tätä maailmaa sekä mestariaan, joka vapautti heidät siitä. Tämän takia hän on siitä päivästä lähtien vartioinut kyyneliä uskollisesti nykypäivään asti, eikä ole siirtynyt paikaltaan missään vaiheessa (ennen Guthixin piilopaikan paljastumista). Hän päästää kyynelille vain ne, jotka hän kokee niiden arvoisiksi.
Juna sai Guthixilta myös voimia, joita hän pystyi käyttämään kyynelien suojelemiseen. Hän on erittäin nopea ja voimakas. Tämä on kuitenkin vain kyynelien läheisyydessä, jonka takia hän on huono taistelija muualla.
Juna, yhtenä Guthixin uskollisimmista seuraajista, halusi osoittaa jotenkin uskollisuuttaan Guthixille. Koska Guthixilla ei ollut olemassa symbolia, hän päätti käyttää Guthixin kyyneliä symbolina, joka näkyy hänen otsassaan. Myöhemmin Guthixin muut seuraajat matkivat tätä symbolia ja siitä tuli hyvin yleinen Guthixin seuraajien keskuudessa.
Viidennellä kaudella eräs dorgeshuunilainen goblin, Zanik, löysi Junan luolasta. Juna kielsi häneltä pääsyn, koska Zanik ei ollut hänen mielestään ollut tarpeeksi arvollinen pääsemään luolaan, koska kaikki Dorgeshuunit olivat eristyksissä muista maailmasta ja hyvin pelokkaita. Zanik kuitenkin yllätti Junan, kun hän houkutteli valo-olennon luokseen ja lensi kuilun toiselle puolelle. Juna päästi Zanikin kyynelten luo ja päätti vaatia samaa temppua kaikilta tuleviltakin vierailijoilta. (koko tarinan voi lukea täältä)
Myöhemmin viidennellä kaudella Juna toi Zanikin takaisin henkiin kuolleista kyynelten avulla, koska jumala (Bandos) oli suunnitellut hänelle suuren kohtalon. Zanik kuitenkin vastusti tätä kohtaloa ja taisteli Bandoksen kanssa. Juna ei voinut ymmärtää tätä. Guthix oli valinnut Junan omaksi palvelijakseen, ja hän ajatteli sitä suurimpana mahdollisena kunniana. Kun Zanik teki näin, Juna tuomitsi hänet jumalien vihollisiksi ja tuli hänen kanssaan huonoihin väleihin.
Guthixin kuoleman jälkeen Juna tajusi, että hänen näkemyksensä Guthixista oli vääristynyt tuhansien vuosien yksinäisyyden aikana. Zanik olikin tehnyt oikein vastustaessaan jumalaansa - juuri niin kuin Guthix olisi halunnut. Juna haluaisi pyytää häneltä anteeksi käytöstään ja yrittää korjata tilanteen, mutta hän ei ole nähnyt Zanikia pitkään aikaan.
Fiara
Guthix asetti Fiaran (ja Crux Eqalin) vartioimaan Fist of Guthixia (tunnetaan myös nimellä Jasin kivi) muiden jumalien seuraajilta jumalasotien loputtua. Neljännen kauden alussa eräät saradomistiset ritarit saapuivat paikalle ja yrittivät viedä kiven. Fiara esti tämän, mutta totesi, että se pitäisi siirtää muualle. Crux Eqal siirsi kiven ja Fiara jäi vartioimaan paikkaa jossa se ennen oli, koska alueeseen oli jäänyt voimia kivestä. Jasin kiven siirtämisen jälkeen hän päästää alueelle muitakin, mutta hän katsoo, ettei kukaan vahingoita aluetta tai tee tihutöitä. Fiara suojeli Guthixia muiden vartijoiden kanssa, ja kuoli, jos Seikkailija valitsi hänen paikkansa väärin.
Valluta
Valluta muistuttaa ulkonäöltään kilpikonnaa. Hänen tehtävänään on suojella Gielinoria Tyhjyydestä (Void) ja muualta tulevilta olennoilta, kuten pesteiltä. Guthix asetti hänet Gielinorissa olevan maailmojen välisen heikentymän kohdalle, jossa kaksi maailmaa voisi yhdistyä. Vallutan on tarkoitus estää tämä.
Viidennellä kaudella Grayzag-niminen velho loi portaaleja Gielinorin eteläisellä saarella, jolloin Vallutan piti keskittyä siihen saadakseen selvää mitä oli tekeillä. Kun hän teki tätä, hän ei huomannut kun Grayzag yllätti hänet ja laittoi häneen limaa. Lima vei hänen elinvoimiaan, jolloin hän ei enää kyennyt tekemään tehtäväänsä. Tällöin Grayzag pystyi laajentamaan heikentymää ja kutsumaan Pest queenin. Pian tämän jälkeen Seikkailija, Temppeliritarit, Void-ritarit ja Kinshra saapuivat paikalle ja tuhosivat sen yhteisvoimin. He poistivat liman Vallutasta, jolloin hän sai voimansa takaisin ja pystyy taas jatkamaan tehtäväänsä.
Sana "Valluta" ei tarkoita pelkästään Vallutan nimeä, vaan kaikkia, jotka suojelevat maailmaa Tyhjyyden olennoilta. Esimerkiksi Seikkailija ja Void-ritarit ovat Vallutoja.
Valluta auttoi Guthixin suojelemisessa hänen lepopaikkansa paljastuttua, jonka jälkeen hän palasi tehtäviinsä.
Harold Death Esquire
Harold Death Esquire - tuttavallisemmin Death tai Grim Reaper - oli kauan sitten ihminen, luultavasti yksi ensimmäisistä. Hän oli ensimmäinen Gielinorissa kuollut olento, jonka takia hän sai tehtäväkseen irrottaa tulevien kuolleiden sielut heidän ruumiistaan ja auttaa heidät tuonpuoleiseen. Aluksi hän luultavasti teki asiat kokonaan itse, koska Gielinorissa oli vielä niin vähän asukkaita. Toisella kaudella Icthlarin auttoi häntä tässä tehtävässä, jolloin Deathin piti viedä kuolleiden sielut vain Manalan porteille asti, josta Icthlarin vei heidät tuonpuoleiseen.
Deathilla on apulaisia siltä varalta, että hän ei ehdi tai kykene hoitamaan kaikkia kuolemantapauksia. Heillä on käytössään osia hänen viikatteestaan, jolla hekin pystyvät irrottamaan sieluja. Jos kuolleella henkilöllä on tärkeä merkitys Gielinorin tulevaisuudelle, Death voi tuoda hänet takaisin henkiin.
Deathilla on kyky viedä toiselta henki pelkällä kosketuksella, mutta tässä on rajoituksensa. Hän pystyy antamaan tappavan iskun vain niille, joiden aika tässä maailmassa on tarkoitus päättyä. Tästä rajoituksesta huolimatta Death on tappanut hyvin monta kertaa vahingossa - erityisesti omia palvelijoitaan. Hänellä on myös kyky peruuttaa aikaa pieniä määriä, mutta tällä kyvyllä on luultavasti rajoituksensa.
Death on vuosituhansien aikana vienyt niin monia sieluja, että hänellä on reaping skill cape. Hänen sanotaan pitäneen paljon julkisia sielujenvientinäytöksiä Gielinorin synkkinä aikoina. Hänestä tuli kuuluisa ja hänet tunnettiin hokemastaan "Gotta reap'em all". Nykyään hän on eristäytyneempi muusta maailmasta eikä tee enää julkisia "näytöksiä". Temppeliritarit ovat huomanneet Deathin teot ja pitävät häntä silmällä - turvallisen etäisyyden päästä.
Deathilla on oma kartano ja hänellä on usein ollut Halloween-eventeissa. Guthixin säädösten mukaan hänen täytyy pitää kaapua ja viikatetta halloweenina. Deathilla on oma epäkuollut hell hound, jota hän nimittää Muncheriksi.
Kun Guthixin lepopaikan hälytys aktivoitui, Death keräsi kokoon muut Guthixin vartijat ja niin monta Guthixin seuraajaa kuin pystyi. Taistelun aikana Death ei pystynyt käyttämään kuolemankosketuskykyään, koska vihollisten "aika" ei ollut vielä koittanut. Tämän takia hänen piti turvautua perinteiseen taisteluun. Death on nopea ja taitava taistelija, joka pystyy käyttämään taikuutta kauempaa ja viikatettaan lähitaistelussa. Death palasi Guthixin kuoleman jälkeen vanhaan työhönsä.
Kuudennella kaudella mahjarrat Sliske kidnappasi Deathin aikomuksenaan houkutella Icthlarin järjestämäänsä tilaisuuteen. Tänä aikana osa kuolleiden sieluista jäi ruumiisiinsa jumiin, eivätkä päässeet pois. Deathin apulaiset yrittivät hoitaa Deathin hommia, mutta he eivät olleet tarpeeksi nopeita hoitaakseen kaikkia. Seikkailija ja Icthlarin onnistuivat vapauttamaan Deathin, jolloin hän pääsi takaisin hoitamaan tehtäviään.
Cres
Cres oli ennen jumalasotaa hyvin viisas ja eloisa, jonka takia Guthix päätti tehdä hänestä Guthixin vartijan. Hän ystävystyi useiden muiden Guthixin vartijoiden kanssa. Guthix arvosti Cresia niin paljon, että hän antoi hänelle jumalasodan jälkeen tehtäväksi rakentaa itselleen suojan, ettei häntä häirittäisi hänen unensa aikana. Cres rakensi ensin erittäin kestävät muurit, jonka läpi ei päässyt mikään. Sen jälkeen hän rakensi sinne robottivartijoita, jotka olivat osittain mekaanisia ja osittain orgaanisia. Cres pysyi Guthixin lepopaikassa nykypäivään asti ja vahvisti sinä aikana puolustuksia. Sinä aikana hän menetti paljon muististaan ja jopa oman nimensä, koska hän ei nähnyt sinä aikana yhtäkään elävää olentoa.
Guthixin lepopaikan hälytysten aktivoitumisen jälkeen Cres tapasi muut Guthixin vartijat uudestaan ja suojeli Guthixin lepopaikkaa robottiensa avulla. Taistelun aikana Zilyana luuli Cresia Guthixiksi ja tappoi hänet. Hänen kuolemansa jälkeen hänen roboteillaan ei ollut enää ohjaajaa, jonka takia ne eivät enää tottele ketään.
Seikkailija
Seikkailija (myös "pelaajahahmona" tunnettu) on kaikista nuorin Guthixin vartijoista. Seikkailija on ihminen, joka on kehittynyt hyvin paljon hyvin lyhyessä ajassa ja saanut hyvin paljon mainetta urotekojensa ansiosta. Hän on ollut merkittävässä roolissa hyvin monessa tapahtumassa, kuten viimeisimmässä mahjarratien rituaalissa. Guthix oli valinnut Seikkailijalle tärkeän kohtalon, jonka takia hän pystyi avaamaan Guthixin lepopaikan sisäänkäynnin ovet. Seikkailija aktivoi vahingossa hälytyksen, joka toi useiden jumalien seuraajia paikalle. Guthix teki Seikkailijasta tämän tapahtuman jälkeen Guthixin vartijan.
Seikkailija suojeli Guthixin lepopaikkaa muiden Guthixin vartijoiden kanssa. Mahjarrat Sliske pääsi heidän puolustuksensa lävitse, ja Seikkailija näki Guthixin kuoleman omin silmin. Kuolemaisillaan oleva Guthix hidasti aikaa ja selitti Seikkailijalle hänen tehtävänsä. Guthix haluaa, että Seikkailija suojelee Gielinoria jumalilta hänen kuolemansa jälkeen ja tuo rauhan Gielinoriin. Guthix antoi hänelle voimia, joiden avulla hän pystyy vastustamaan jumalien taikuutta.
Seikkailija on nyt mahdollisesti ainoa henkilö, joka pystyy pysäyttämään tulevan sodan ja pelastamaan Gielinorin. Monet jumalat ja Sliske ovat huomanneet hänen merkittävyytensä ja hän saikin kutsun Slisken pitämään tapahtumaan, johon oli kutsuttu vain jumalia.
Ocellus Virius
Ocellus on lajiltaan virius, joka on chthonian-demonien alalaji. Hän oli toisen kauden aikana veljensä Auriculuksen kanssa Zaroksen lemmikkejä. He seisoivat uskollisesti hänen valtaistuimensa vierellä silloinkin kun hän oli muualla. Ei ole varmaa tietoa siitä mitä hän teki jumalasodan aikana.
Jumalasodan jälkeen Guthix teki Ocelluksesta Guthixin vartijan. Toisin kuin useimmat muut Guthixin vartijoista, hän ei ole saanut mitään tehtävää. Hieman ennen kuin Guthix meni nukkumaan uudestaan, Ocellus sai tietää Guthixin todellisen toiveen - päästä eroon jumalien palvomisesta. Tällöin hän aloitti yrityksensä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tänä aikana hänen käsityksensä Guthixin toiveista alkoi kuitenkin vääristyä, eivätkä muut Guthixin vartijat enää arvosta häntä.
Aluksi hän yritti opettaa ihmisille vapautta - saada heidät lopettamaan jumalien palvomisen. Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Suurin osa ei kiinnittänyt häneen huomiota ja loput ymmärsivät väärin - he alkoivatkin palvoa häntä. Tajuten että tämä suunnitelma ei toiminut, hän päätti kokeilla jotain muuta.
Ocellus päätti kasvattaa ihmisistä itsenäisempiä, jolloin heillä ei olisi tarvetta jumalille. Hän päätti luoda uuden "ihmisrodun" risteyttämällä sellaisia ihmisiä, jotka eivät palvoneet jumalia. "Seuraajiensa" avulla hän pystyi rakentamaan salaisen paikan maanalle, jossa he olisivat turvassa jumalia palvovilta ihmisiltä. Tämäkään suunnitelma ei toiminut, sillä ihmisistä kasvoi epävakaita, tuhoisia ja röyhkeitä - hirviömäisiä. Ocellus tappoi epäonnistuneet yksilöt.
Ocellus tajusi, että palvominen on luontainen ilmiö, joka syntyy kaikissa yhteisöissä. Ihmiset tottelevat ja palvovat aina voimakkainta. Ocellus päätti kasvattaa ihmisistä voimakkaita, jolloin heidän ei tarvitsisi palvoa suurempaa voimaa. Hän kasvatti ihmisiä neljäntoista sukupolven ajan ja kehitti heidän voimiaan, nopeuttaan ja älykkyyttään. Hän opetti heille myös Guthixin opetuksia.
Ocelluksen yritykset eivät kuitenkaan onnistuneet tarpeeksi hyvin - jumalat olivat vieläkin heitä voimakkaampia. Ihmisten biologiset rajoitteet olivat esteinä. Hän päätti käyttää Guthixin antamia voimanlähteitä hyödykseen - riimuja ja kyyneliä. Juna ei hyväksynyt Ocelluksen suunnitelmaa, jonka takia hän varasti kyyneleet seuraajiensa avulla. Saatuaan tarpeeksi riimuja ja Guthixin kyyneliä, Ocellus yhdisti ne. Niistä muodostui voimakasta kristallia. Hän yhdisti kristallin ihmisiinsä, jolloin he tulivat entistäkin voimakkaammiksi. Sekään ei silti riittänyt. Jumalat olivat vieläkin ihmisiä voimakkaampia.
Ocellus totesi, että yksittäinen ihminen ei voisi koskaan olla jumalaa voimakkaampi. Hän päätti tehdä niin, että ihmiset olisivat yhdessä jumalaa voimakkaampia. Hän kehitti heitä edelleen, mutta tällä kertaa erilaisiin suuntiin. Aluksi hän loi kaksi lajiketta: kuuliaiset sotilaat, gladiit, ja itsenäiset voimakkaat johtajat. Johtajat olivat kuitenkin aluksi epävakaita. Ocellus korjasi tämän yhdistämällä useita mieliä yhdeksi - kaikilla mielillä oli sama tehtävä ja jaettu ymmärrys. Heidän nimekseen tuli Legionit. Ocellus loi vielä kolme muuta lajiketta: rorarii, scutarii ja capsarii. Ocellus huomasi myöhemmin Legionien rukoilevan Guthixille. Ocellus yritti selittää heidän virheensä, mutta he eivät vaikuttaneen enää välittävän hänestä.
Kun Guthixin lepopaikka oli löytynyt, Ocellus oli yksi harvoista Guthixin vartijoista, joille asiasta ei kerrottu. Ocellus olisi halunnut auttaa taistelussa, mutta ei voinut. Legionit eivät voineet kuvitella elämää ilman Guthixia, joten he alkoivat rakentaa uutta Guthixia. He laittoivat kristallia isoon Guthix-patsaaseen ja yrittivät sitoa ihmisten sieluja siihen - tappamalla heidät. Ihmisiä he saivat kidnappaamalla läheisistä kaupungeista.
Ocellus tajusi, että tämä oli menossa liian pitkälle. Jos he onnistuisivat, luomus vastaisi Guthixia korkeintaan voimiltaan, mutta ei älykkyydellään. Se voisi aiheuttaa vain tuhoa, kuten jumalat ovat aiheuttaneet. Hän yritti pysäyttää Legionit ja selittää heille heidän virheensä, mutta epäonnistui - heistä oli tullut liian voimakkaita. Ocellus päätti lukita heidät luolastoon ja pyytää ohi meneviä seikkailijoita auttamaan niiden tuhoamisessa.
Armadylin vartijat
Uskonto: Armadyl
Päämaja: Temple of Ikovin luolasto
Yleistä tietoa Armadylin vartijoista
Armadylin Vartijat (Guardians of Armadyl) ovat Armadylia seuraava järjestö, joka vartioi Armadylin sauvaa. He ovat suojelleet sauvaa useita vuosituhansia sukupolvesta toiseen. Vuonna 169 viidettä kautta Armadylin sauva varastettiin ja mahjarrat Lucien sai sen haltuunsa. He joutuivat myöhemmin yllätyshyökkäyksen kohteeksi, jossa muutama heidän jäsenistään kuoli. Pian tämän jälkeen he alkoivat tehdä yhteistyötä Temppeliritarien, Crux Eqalin ja Seikkailijan kanssa mahjarrat-uhkaa vastaan. Tässä heidän edustajanaan toimi Idria.
Armadylin vartijat auttoivat Seikkailijaa taistelemaan Lucienin tormanted demoneita vastaan ja olivat mukana mahjarratien rituaalissa taistelemassa mahjarratien joukkoja vastaan. Rituaalin lopussa Idria yritti sopia rauhan paikalle tulleiden dragonkinien kanssa, mutta joutui heidän kärventämäksi.
Armadylin sauva varastettiin Lucienilta dragonkinin toimesta ja päätyi lopulta mahjarrat Sliskelle. Armadylin vartijat jatkavat toimintaansa siitä huolimatta.
Armadylin vartijat eivät vaikuta olleen vielä yhteyksissä Armadylin kanssa hänen paluunsa jälkeen.
70 vuotta sitten pieni naisista koostuva ryhmä löysi jumalasodan aikana eläneen pyhän naisen Elspethin jäännökset ja päätti perustaa luostarin hänen muistokseen. Luostari rakennettiin Al Kharidin itäpuolelle ja Elspeth haudattiin sen alapuolelle. Näin syntyi Pyhimys Elspethin luostari.
Luostarille musiikki ja laulaminen ovat hyvin tärkeää ja pyhää. Heillä onkin oma kuoro, joka harjoittelee laulamista päivittäin. He eivät kuitenkaan hyväksy maallista musiikkia tai tanssimista, koska heidän mielestään musiikkia pitäisi käyttää vain jumalanpalvelukseen tai muihin uskonnollisiin asioihin.
Kun uusi jäsen liittyy luostariin, hän joutuu aluksi koeajalle. Koeajan aikana kokelas voi vielä harkita, että haluaako hän todellakin elää lopun elämästään luostarissa. Koeajan jälkeen hän tekee valan, jolloin hän pääsee täydeksi jäseneksi. Eräitä luostarin kieltämiä asioita ovat rakkaussuhteet, musiikin väärinkäyttö ja tanssiminen.
Vuonna 169 viidettä kautta yksi nunnista, Anna, sekosi ja päätti tappaa kaikki "synnilliset" luostarin jäsenet. Hän otti itselleen kaavun ja murha-aseeksi kynnet, jolloin hän näytti myyteissä kuvaillulta ripper demonilta. Hän lavasti oman kuolemansa tappamalla uusimman tulokkaan ja laittamalla hänen ruumiinsa sellaiseen kuntoon, ettei sitä pystyisi tunnistamaan. Kaikki uskoivat, että Anna oli kuollut. Luostarin johtaja, Benita, oli ainoa, joka tiesi että se oli murha, mutta hän yritti pitää tiedon salassa kaaoksen välttämiseksi. Hän pyysi Seikkailijaa löytämään syyllisen rikokseen.
Anna iski pian uudestaan ja tällä kertaa uhrina oli Elena. Nyt asiat olivat menneet niin pitkälle, että Benitalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa totuus kaikille. Monet luostarin jäsenistä järkyttyivät ja osa harkitsi lähtemistä. He eivät ehtineet surra kauaa ennen kuin kolmas uhri oli syntynyt, Catherina.
Kolmannen murhan jälkeen Benita ja Seikkailija päättivät tehdä murhaajalle ansan. He levittivät tietoa, että uusi henkilö (tanssija) olisi liittynyt luostariin ja asettivat nunnaa muistuttavan nuken kellariin. Ansa toimi ja Anna tuli "murhaamaan" nukkea, jolloin hänet yllätettiin. Seikkailija jahtasi häntä kellotornin huipulle, jossa Anna paljasti itsensä. Seikkailija sai riisuttua hänet aseista, jonka jälkeen Anna alkoi tajuta mitä hän oikein oli tehnyt. Riippuen Seikkailijan valinnasta, Anna joko teki itsemurhan hyppäämällä alas tai Seikkailija potkaisi hänet itse.
Luostarin jäsenet ovat pikkuhiljaa toipumassa välikohtauksesta. Sinne on kuitenkin alkanut tulla vähemmän nunnahakemuksia, koska uutiset tapahtumista ovat levinneet.
Kuudennella kaudella luostarille tapahtui toinen tragedia. Kinshra kidnappasi kaksi heidän jäsenistään ja tappoi heidät yrityksissään saada ylösnousemuksen sauva.
Elspeth
Elspeth oli jumalasodan aikana elänyt nainen, joka työskenteli Saradominin joukoissa. Hän oli ulkonäöltään ja ääneltään hyvin kaunis. Hänen äänensä oli niin pyhä, että se pystyi häätämään demonit. Hän onnistui lauluillaan myös piristämään sotilaita ja tuomaan heille taistelutahtoa. Saradomin käytti hänen ääntään hyväksi uusien sotilasehdokkaiden hakemisessa. Hänen sotalaulunsa saivat melkein kaikki niitä kuunnelleet haluamaan liittyä Saradominin armeijaan.
Elspeth oli niin merkittävä, että Zamorak oli lähettänyt ripper demonin tappamaan hänet. Elspeth onnistui laulullaan pitämään demonin poissa monien päivien ajan, mutta lopulta hän uupui, eikä enää jaksanut jatkaa. Hän meni kohtaamaan demonin siinä toivossa, että se säästäisi häntä suojelleet kyläläiset. Demoni iski Elspethia kynsillään, jolloin hän käytti viimeiset voimansa tehdäkseen yhden täydellisen säveleen, joka tappoi demonin. Tästä tuli legenda, joka siirtyi sukupolvelta sukupolvelle ja antoi jumalasodan sotilaille toivoa.
Pyhimys Elspethin luostarin jäsenet
Abbess Benita
Sister Cecilia
Sister Debora
Sister Anna †
Sister Elena †
Sister Catherina †
Sister Lara †
Sister Esther †
Charred folk
Toiminta: Lakkautettu
Uskonto: Zamorak
Yleistä tietoa Charred folkista
Charred folk oli Zamorakin kirkon lahko. Se käytti Chaos priest Lungrimin opetuksia, jotka olivat hyvin väkivaltaisia. Lahko opettikin jäseniään nauttimaan muiden tuskasta ja tuomaan mahdollisimman paljon tuhoa. Charred folkin aatteet olivat niin rajuja, että useimmat Zamorakin seuraajat kieltävät ne. Zamorakin kirkko jopa karkotti sen kauas pohjoiseen, Wildernessiin.
Yksi Charred folkin tavoista on se, että kun lapsi syntyy, hänen äitinsä tapetaan välittömästi. Tämän jälkeen lapsi kastetaan äitinsä veressä.
Tunnetun sotalordin, Sullan, isä oli Charred folkin jäsen. Hän halusi, että hänen pojastaan tulisi Charred folkin seuraava johtaja. Kun Sulla syntyi, hänen äitinsä tapettiin ja hänet kastettiin tämän verellä. Myöhemmin Charred folk laittoi hänet rituaaliin, jossa hänen kasvoilleen asetettiin tulikuuma naamio ja hänet laitettiin vannomaan kiljuen, että hän ottaisi nautintoa muiden henkilöiden tuskasta.
Sullasta ei kuitenkaan tullut Charred folkin johtajaa, vaan hän liittyi Kinshraan. Vuosia myöhemmin hän palasi Charred folkin luokse - ei tullakseen heidän johtajakseen, vaan kostaakseen kokemistaan kärsimyksistä. Hän tappoi isänsä ja kastajansa sekä suuren osan muista jäsenistä. Loput hän orjuutti Kinshran kaivoksille, joissa he luultavasti kuolivat.
Fremennikit ovat kansa, joka asuu Fremennik provincella. He ovat hieman alkukantaisia, raakoja ja voimakkaita sotureita - joskus myös sodanhaluisia. Monet ovat kutsuneet heitä barbaareiksi, mutta eivät kaikki heistä ole sivistymättömiä. He puolustavat omia uskomuksiaan hyvin voimakkaasti. Fremennikit ovat enimmäkseen Guthixin seuraajia, mutta heillä on myös useita muita jumalia ja henkiolentoja joita he kunnioittavat, palvovat tai pelkäävät.
Fremennikien kulttuuriin kuuluvat taisteleminen, merenkäynti ja juopottelu. Monet fremennikeista ovatkin taitavia sotureita ja haluavat haastaa itseään esimerkiksi taistelemalla erilaisia hirviöitä vastaan Waterbirth-saaren luolastoissa. Tarinat ovat heidän keskuudessaan hyvin suosittuja. Koska he eivät kirjoita asioita kovinkaan usein ylös, tarinankerronta ulkomuistista on hyvin tärkeää.
Fremennikeilla yksi iso ero muihin kansoihin on se, että fremennikiksi ei välttämättä "synnytä". Useimmista fremennikien lapsista kyllä tulee fremennikejä, mutta heidän täytyy suorittaa aikuisuuskoe. Kun he ovat suorittaneet sen, he ovat virallisesti täysi-ikäisiä fremennikejä. Ulkopuolisetkin voivat tulla fremennikeiksi, jos he suorittavat aikuisuuskokeen ja saavat fremennikien valtuuston enemmistön hyväksynnän. Aikuisuuskokeen jälkeen saadaan fremennik-nimi, jolla fremennikit tulevat kutsuman häntä jatkossa.
Toisin kuin useimmilla muilla ihmisillä, Fremennikien tuonpuoleinen ei ole Gielinorissa. Sen sijaan he menevät kotimaailmansa tuonpuoleiseen. Kaikista mahtavimmat fremennik-soturit pääsevät suureen saliin, jossa he voivat levätä, syödä ja juopotella niin paljon kuin haluavat. He odottavat siellä legendoissa mainittua suurta taistelua, jolloin heidät kaikki tuodaan taistelemaan vielä viimeisen kerran.
Fremennikit ovat hajaantuneet eri alueille ja heillä on omat "valtakuntansa", joita he hallitsevat hyvin itsenäisesti toisistaan riippumattomina. Näistä useimmat ovat Fremennik provincella olevia saaria. Fremennikien alueita ovat mm. Rellekka, Neitiznot, Jatizso, Miscellania, Etceteria ja Gunnarsgrunn.
Fremennikien yhteinen historia
Fremennikien synty
Fremennikien tarkkaa syntyajankohtaa on hankala sanoa, koska alkuaikoina he olivat kuten kaikki muutkin ihmiset. He elivät paimentolaiselämää ja olivat hajanaisina pienissä heimoissa. He eivät ottaneet luonnosta enempää mitä se pystyi tuottamaan - kuten Guthix oli kauan sitten opettanut. Fremennik-nimitystä ollaan käytetty ainakin jo toisella kaudella, mahdollisesti aikaisemminkin. Osa heistä harjoittivat toisen kauden aikana väkivaltaisia ryöstöretkiä ja orjuuttamista.
Fremennikit ja taikuus
Fremennikit olivat aluksi taikuuden käyttäjiä, koska he pitivät riimuja Guthixin lahjana. Kun fremennikit löysivät riimuolemuksen toisen kauden vaihteen aikoihin, he huomasivat pystyvänsä tekemään riimuja itse. Tämä aiheutti suuren kiistan fremennikien keskuudessa, koska suurimman osan mielestä riimujentekotaito kuului vain jumalille ja he suuttuisivat siitä. He äänestivät asiasta ja päättivät kieltää runecraftingin. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä runecrafting oli jo levinnyt muun maailman tietoisuuteen. Tämän jälkeen fremennikit menettivät kaiken luottamuksensa ulkopuolisiin ja tulivat hyvin kielteisiksi heitä kohtaan. Osa fremennikeista vastusti tätä päätöstä ja erosi, perustaen Moon clanin, jolle fremennikit aloittivat sodan.#
Fremennikien asettuminen
Neljännellä kaudella fremennikien ja muiden ihmisten välillä ei ollut suuria eroja, koska isot kaupungit olivat tuhoutuneet, jonka takia kaikki elivät paimentolaiselämää. Ajan myötä muut ihmiset alkoivat väsyä jatkuvasta vaeltamisesta ja päättivät luoda pysyvämpiä asutuksia. Fremennikit jatkoivat vaeltelemista, mutta lopulta hekin joutuivat perustamaan pysyvän asutuksen. He menivät meren rannalle, josta he voisivat helposti paeta merille jos hyökkäys tulisi. Osa fremennikeistä asutti lähellä olevat saaret. Näihin aikoihin syntyivät Rellekka, Miscellania, Etceteria, Neitiznot ja Jatizso.
Fremennikien taistelu taikuutta vastaan
Kun runecrafting löydettiin uudestaan viidennen kauden alussa ja taikuus yleistyi, fremennikit eivät pitäneet siitä. Ajan myötä fremennikit yhdistivät runecraftingin taikuuteen ja he tulivat kielteisiksi molempia kohtaan. Vuonna 42 he aloittivat sodan taikuutta vastaan. He aiheuttivat paljon tuhoa, mutta kokivat itsekin paljon menetyksiä. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen sotivat fremennikit alkoivat väsyä ja tappiot tulivat liian suuriksi. Tällöin he päättivät lopettaa sodan ja asettua aloilleen rauhallisesti. Tällöin syntyi Gunnarsgrunn, joka tunnetaan myös Barbarian villagena. #
Brundtin seikkailu
Vuonna 154 Brundt alkoi kasaamaan seikkailijaryhmää löytääkseen kivilaatan, jonka avulla Peer pystyisi täydentämään muiden kivilaattojen ennustuksen. Kutsuun vastasivat prinssi Vargas ja Mawnis ja tämän ystävä Nials Swiftling. Juuri kun he olivat lähdössä, Asleif Hamalsdotter ja salaperäinen velho (Baba Yaga) pyysivät tulla mukaan. Asleifin parannustaidoista voisi olla heille hyötyä, joten he päästivät hänet mukaansa. Velhon kanssa Brundt mietti paljon pitempään, mutta päätti ottaa hänetkin mukaan, koska tämä oli vakuuttanut, että hän ei harjoittanut runecraftingia.
Lopulta he onnistuivatkin löytämään kivilaatan. Pian tämän jälkeen he päätyivät jäiseen luolaan, jossa he kohtasivat Gnoealin. Gnoeal sylki myrkkyä heidän päälleen, josta suurin osa meni Nialiin ja pieni osa Vargasiin. Myrkky muutti Nialin välittömästi jetiksi, jolloin hän tappoi Gnoealin. Tämän jälkeen hän hyökkäsi ystäviensä kimppuun. He tajusivat, että hän ei ollut enää oma itsensä. Mawnis ei olisi halunnut jättää häntä, mutta Baba Yaga teleporttasi heidät turvaan Fishing Guildin ulkopuolelle.
Fishing guildilla Baba Yaga otti kivitabletin itselleen. Brundt vaati häntä antamaan sen takaisin, mutta Baba Yaga kieltäytyi - hän uskoi, että Brundt ei pystyisi ymmärtämään sen sisältöä vielä. Baba Yaga tyhjensi heidän kaikkien muistit niin, etteivät he muistaneet hänen länsäoloaan, ja lähti. Heti tämän jälkeen Brundt alkoi kysymään muilta, että minne he olivat laittaneet kivilaatan. Seikkailun aikana Mawnis oli menettänyt ystävänsä ja Vargas oli saanut jetikirouksen, jonka takia heitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mitä kivilaatalle tapahtui. Brundt uskoi heidän varastaneen laatan. Seikkailun jälkeen heidän suhteensa huonenivat pahasti, eivätkä he olleet puheväleissä keskenään. He saivat tietää totuuden vasta viisitoista myöhemmin, jolloin he sopivat erimielisyytensä.
Sota dagannothien kanssa
Fremennikit olivat kohdanneet dagannotheja useita vuosikymmeniä sitten ja olleet voitokkaita.Viidennen kauden loppupuolella dagannothit alkoivat tekemään paluutaan, aikomuksenaan tuhota kaikki fremennikit. Aluksi he valloittivat Waterbirth-saaren luolaston, jonne dagannoth mother oli jättänyt tuhansia dagannothien munia. Dagannoth mother itse oli kuitenkin jäänyt jumiin majakan kellariin, eikä pystynyt komentamaan lapsiaan. Vuonna 169 Seikkailija saapui ja tappoi hänet, jolloin uusi, entistäkin vaarallisempi, dagannoth mother syntyi dagannothien joukossa.
Uusi dagannoth mother kokosi dagannoth-joukkoja ja käynnisti suuren hyökkäyksen Rellekkaan. Fremennikit taistelivat heitä vastaan ja onnistuivat lopulta karkottamaan ne. Tänä aikana kuningatar Sigrid tuli veneellä tapaamaan Brundtia ja Seikkailijaa. Sigrid kertoi, että Vargas (joka oli hiljattain muuttunut takaisin ihmiseksi) oli mennyt Waterbirth-saarelle etsimään aarretta, eikä ollut palannut. Seikkailija onnistui pian pelastamaan hänet.
Fremennikit alkoivat kasaamaan joukkojaan tehdäkseen suuren hyökkäyksen Waterbirth-saarelle, jotta he voisivat lopettaa dagannothien hyökkäyksen. He tiesivät, että hyökkäys loppuisi, jos dagannoth mother saataisiin pois pelistä. He päättivät lähettää pienen ryhmän dagannoth motherin luokse sillä välin kun kaikki muut fremennikit taistelisivat muiden dagannothien kanssa. Tähän ryhmään kuuluivat Seikkailija, Koschei the Deathless, Baba Yaga, prinssi Brand ja prinsessa Astrid.
Waterbirthin luolastoissa Koschei jäi vartioimaan sisäänkäyntiä, ettei muita yllätettäisi, kun he kamppailivat dagannoth motherin kanssa. Muut eivät kuitenkaan ehtineet pitkälle ennen kuin Koschei pyysi heiltä apua - kolme dagannoth kingia olivat saapuneet paikalle. Baba Yaga, Brand ja Astrid menivät auttamaan, jolloin Seikkailijan piti mennä kohtaamaan dagannoth mother yksin.
Seikkailija kohtasi dagannoth motherin taistelussa ja sai hänet tainnutettua. Tämän jälkeen hän romautti luolan sisäänkäynnin, vangiten dagannoth motherin sinne. Tänä aikana muut olivat saaneet häädettyä dagannoth kingit, mutta se maksoi Brandin ja Astridin hengen. Fremennikeillä ei ole tämän jälkeen ollut hankaluuksia dagannothien kanssa.
Fremennikit Daemonheimissa
Vuonna 169 Rellekkan näkijät aistivat pimeän voiman tulevan kaukana idässä olevasta linnoituksesta. Fremennikit päättivät mennä tutkimaan paikkaa. Näkijät johdattivat heidät Daemonheimiin ja sen luolastoihin. Siellä he tekivät sen sisääänkäynnille taikoja, jotka estivät esineiden tuomisen sieltä - tällain he luultavasti yrittivät estää pahuuden pääsemisen ulos.
Monet fremennikit ovat matkanneet Daemonheimiin taistelemaan pahuutta vastaan. Heistä tunnetuimmat ovat Thok ja Marmaros, jotka ovat päässeet sen alimpiin kerroksiin asti. Fremennikit ovat myös etsineet vapaaehtoisia menemään sinne ja palkitsevat ne, jotka niin tekevät.
Rellekka
Rellekka on fremennikien asuinalueista isoin. Fremennikit ovat rakentaneet sinne suuren salin, joka on kopio heidän tuonpuoleisessaan olevasta salista. He ovat myös yrittäneet saada sen toiminnoiltaan hieman samankaltaiseksi. Heillä on siellä "mestarien pöytä", jonka äärelle pääsevät vain fremennikien voimakkaimmat ja rohkeimmat soturit. He saavat syödä ja juoda sen äärellä niin paljon kuin haluavat.
Rellekkan asukkaat
Brundt the Chieftain (johtaja)
Agnar
Bjorn
Blanin
Borrokar
Bouncer
Dron
Eldagrim
Freidir
Freygerd
Fridgeir
Inga
Ingrid Hradson
Jarvald
Jenella
Lanzig
Larravak
Lensa
Kharshai/Koschei the Deathless
Manni the Reveller
Maria Gunnars
Mord Gunnars
Olaf the Bard
Ospak
Peer the Seer
Peter
Pontak
Reeso
Sasslik
Sigli the Huntsman
Sigmund the Merchant
Skulgrimen
Styrmir
Swensen the Navigator
Thora
Thorwald the Warrior
Torbrund
Volf Olafson
Yrsa
Jatizso ja Neitiznot
Jatizson ja Neitiznotin historia
Neljä sukupolvea sitten erästä Fremennikien heimoa hallitsi kansan rakastama kuningas, jolla oli monta poikaa. Useimmat heistä olivat olemukseltaan kunnollisia fremennikkeja. Hänen kaksi nuorinta poikaansa, Jatizso ja Neitiznot, olivat kuitenkin erilaisia. He kinastelivat jatkuvasti keskenään ja löivät toisiaan.
Sinä aikana kuninkaiden oli tapana antaa jollekin lapsistaan rahapalkkio, kun he tulivat tarpeeksi vanhoiksi. Kaikki veljekset kohtasivat toisensa taistelukentällä - voittaja saisi tämän palkkion. Taistelu kesti koko yön. Seuraavana päivänä kuningas meni taistelukentälle ja kysyi kuka oli voittanut. Jatizso sanoi, että se oli hän, mutta Neitiznot sanoi, että se ei ollut niin. Veljekset riitelivät toistensa kanssa kahden päivän ajan, huutaen toisilleen "kyllä" ja "ei". Kolmannen päivän jälkeen molemmat veljeksistä olivat niin uupuneita, etteivät pystyneet jatkamaan - kuningas katsoi heihin pettyneinä. Hän rankaisi heitä karkottamalla heidät valtakunnastaan. He saisivat palata vasta sitten, kun he olisivat valloittaneet itselleen oman maan.
Jatizso lähti seilaamaan itään uskollisten miestensä kanssa, kun taas Neitiznot suuntasi länteen. Jatizso suuntasi kartoittamattomille merille ja kohtasi matkalla kaikenlaisia uhkia, kuten merihirviöitä ja merirosvoja, jotka veivät häneltä monia merimiehiä. Lopulta hän onnistui löytämään mineraalipitoisen saaren. Hän otti saaren haltuunsa ja nimesi sen itsensä mukaan. Hän rakensi sinne suuren linnoituksen, jonka jälkeen hän lähti tutkimaan saariston muita saaria.
Sillä välin kun Jatizso oli vallannut Jatizson, Neitiznot oli löytänyt oman saarensa, jolla oli hedelmällistä maata. Tämä saari oli kuitenkin kytkettynä pikkusaarien kautta Jatizsoon, eikä kumpikaan veli tiennyt toisistaan aluksi. Jatizson tutkiessa saaristoa, hän löysi Neitiznotin puulinnoituksen. Hän halusi koko saariston itselleen, joten hän pyysi heitä antautumaan ja luovuttamaan saaren hänelle. Jatizson yllätykseksi Neitiznot ilmaantui linnoituksen porteille. Neitiznot sanoi, että se on hänen maansa, johon Jatizso pian vastasi: "Eikä ole". Tästä alkoi veljesten - ja saarien - välinen monia sukupolvia kestävä taistelu.
Vähän aikaa sitten, sillä välin kun Neitiznotin ja Jatizson joukot kamppailivat, trollit valtasivat yhden pohjoisemmista saarista. Trollit tuhosivat Neitiznotin sillä välin kun Neitiznotin soturit tuhosivat Jatizsoa. Tällöin saaret päättivät sopia rauhan, kunnes trolliongelma oli hoidettu. Rauha on pysynyt nykypäivään asti, vaikka saarien välillä on edelleen hyvin kireät välit.
Neitiznot
Neitiznot on saari, jolta löytyy paljon puuta. Jatizsolaiset kasvattavat siellä pääelinkeinonaan jakkeja. He tekevät niiden karvoista köyttä, jota he myyvät muualle. Maidosta he tekevät juustoa ja nahasta haarniskoja.
Mawnis Burowgar on Neitiznotin tämänhetkinen hallitsija. Hän oli aluksi hyvin äkkipikainen ja monin tavoin samankaltainen kuin serkkunsa Jatizsossa. Tämä kuitenkin muuttui, kun trollit hyökkäsivät Neitiznotiin, jolloin hän menetti vaimonsa ja nuorimman poikansa. Hänestä tuli sen jälkeen paljon ystävällisempi ja järkevämpi. Hän kiinnittää huomionsa enemmän trolleihin, kuin Jatizsoon. Hän lähettikin vuonna 169 viidettä kautta hyökkäyksen trolleja vastaan, jossa he onnistuivat tappamaan trollien johtajan, tehden heidät epäjärjestäytyneemmiksi. Hän jatkaa taistelua trolleja vastaan vielä tänäkin päivänä.
Neitiznotin asukkaat
Mawnis Burowgar (johtaja)
Anne Isaakson
Fridleif Shieldson
Gunnar Holdstrom
Jofridr Mordstatter
Kjedlig Uppsen
Lisse Isaakson
Morten Holdstrom
Thakkrad Sigmundson
Trogen Konungarde
Jatizso
Jazizso on tuliperäinen saari, joka on hyvin mineraalipitoinen. Toisin kuin muut fremennik-heimot, se ei ole niin eristyksissä muusta maailmasta. Se käy hyvin paljon kauppaa, mm. Red Axen kanssa ja on hylännyt joitain vanhoista perinteistä ottaakseen käyttöön tehokkaampaa teknologiaa. Jatizsolla rikkaus on keskittynyt kuninkaalle, joka on laittanut alaisilleen valtavat verot naurettavistakin asioista, kuten parran käytöstä tai ikkunoiden määrästä. Kaikki eivät pysty edes elättämään itseään. Tämän takia lähes kaikki Jatizson asukkaista ovat epätyytyväisiä elämäänsä.
Koska Jatizsolla ei ole hedelmällistä maata, sen täytyy saada ruokaa muualta. Se onkin joutunut usein ostamaan sitä Neitiznotilta.
Jatizson nykyinen hallitsija on kuningas Gjuki Sorvott IV. Hän välittää kansalaisistaan hyvin vähän ja kiinnittää huomionsa serkkunsa Burgherin päihittämiseen trolli- tari muun ongelman ratkaisemisen sijaan.
Jatizson asukkaat
Gjuki Sorvott IV (kuningas)
Eric
Flosi Dalksson
Freygerd
Gruva Patrull
Hring Hring
Keepa Kettilon
Lensa
Leftie
Raum Urda-Stein
Rightie
Skuli Myrka
Sasslik
Thorkel Silkbeard
Miscellania ja Etceteria
Miscellania ja Etceteria ovat Fremennik provincella olevia valtakuntia, jotka sijaitsevat vierekkäisillä saarilla. Maaperä on siellä hyvin ravinteikasta ja sieltä löytyy mineraalejakin. Saarilla on kuitenkin niin kova tuuli, että tavallisten talojen rakentaminen on lähes mahdotonta. Tämän takia osa Miscellanian asukkaista asuu maanalaisissa luolastoissa.
Miscellanian hallitsija on Vargas ja Etceterian Sigrid. Kun he yli viisitoista vuotta sitten juttelivat, Sigrid sanoi, että Vargas ei ollut mikään kunnollinen seikkailija, joka hän väitti olevansa. Vargas suuttui tästä ja julisti sodan, väittäen, että Etceteria kuuluisi Miscellanialle. Hän tajusi vasta jälkeenpäin, että kummallakaan osapuolella ei ollut armeijaa, jonka takia sotatoimia ei ollut mahdollista suorittaa. Ärsyyntyneenä Vargas päätti osoittaa olevansa seikkailija osallistumalla Brundtin johtamaan seikkailuun.
Seikkailun aikana Vargas sai jetikirouksen. Se vaikutti häneen hitaasti ja hän taisteli sitä vastaan monien vuosien ajan, mutta lopulta hän joutui antamaan periksi. Hän kasvoi niin isoksi, että hän ei päässyt huoneestaan ulos. Hän tiesi, että hän tarvitsi sijaishallitsijan auttamaan häntä valtakuntansa hallitsemisessa. Hän toivoi kyseisen henkilön olevan sankari, joka on seikkaillut paljon, kuten hänkin aikoinaan. Lopulta Seikkailija tarjoutui ehdokkaaksi. Ensin Seikkailijan piti kuitenkin osoittaa pystyvänsä hallitsemaan valtakuntaa. Aluksi hän sopi rauhan Etceterian kanssa. Tämän jälkeen hän meni kihloihin Vargasin toisen lapsen kanssa. Kun nämä oli tehty, Vargas nimitti hänet Miscellanian sijaishallitsijaksi.
Myöhemmin samana vuonna viisi rellekkalaista nuorta epäonnistui fremennikien aikuisuuskokeessa. He ajattelivat, että jos he pystyisivät tekemään jonkin sankariteon, he voisivat päästä läpi. He kuulivat, että Miscellania ja Etceteria olivat olleet sodassa, joten he päättivät lopettaa sen ja olla siten sankareita. Saavuttuaan he kuitenkin huomasivat, että Seikkailija oli jo ehtinyt tehdä sen. Tällöin he päättivät aloittaa heidän välilleen uuden sodan, jonka he voisivat pysäyttää. He ryöstivät molemmilta osapuolilta ja naamioituivat Miscellanian/Etceterian "sotilaiksi", jolloin osapuolet syyttäisivät toisiaan.
Heidän suunnitelmansa ensimmäinen osa onnistui ja Vargas ja Sigrid olivat taas aloittamassa sotaa. Seikkailija alkoi tutkia asiaa ja onnistui löytämään syylliset. He myönsivät tekonsa, jonka jälkeen Vargas ja Sigrid pyysivät toisiltaan anteeksi. Välikohtauksen jälkeen Vargas ja Sigrid tulivat paljon läheisemmiksi, kun he tajusivat, että he eivät olekaan niin erilaisia mitä luulivat.
Myöhemmin Seikkailija onnistui löytämään parannuskeinon Vargasin jetikiroukseen. Vargas lähti hyvin pian tämän jälkeen seikkailulle Waterbirth-saarelle, jolla hän joutui dagannothien vangitsemaksi, eikä päässyt pakoon. Dagannoth mother aikoi käyttää häntä panttivankina, jolloin Miscellanialla ei olisi muuta mahdollisuutta kuin antautua. Sigrid oli pyytänyt Seikkailijaa pelastamaan hänet. Seikkailija onnistui löytämään hänet, jolloin he juoksivat yhdessä Waterbirthin luolastojen läpi. Heti paon jälkeen Vargas ja Sigrid päättivät virallistaa suhteensa ja pitivät häät, yhdistäen heidän valtakuntansa.
Moon clanin jäsenet kuuluivat aluksi fremennikeihin. Kun fremennikit löysivät riimuolemuksen, Moon clanin jäsenet alkoivat tutkia sitä ja tehdä siitä riimuja. Monet fremennikit eivät pitäneet siitä, koska he ajattelivat sellaisen taidon kuuluvan vain jumalille. Asiasta pidettiin äänestys, jonka tuloksena he päättivät kieltää riimujen tekemisen. Moon clan ei kuitenkaan totellut, vaan jatkoi puuhiaan. He rakensivat riimualttarien ympärille temppeleitä, astral-temppeli ollen niistä ensimmäinen. Lopulta fremennikit karkottivat heidät. He ovat olleet "sodassa" keskenään siitä lähtien.
Moon clan muutti karkotuksen jälkeen Lunar islelle. Lunar islella on erikoinen yhteys Gielinorin kuun kanssa, jonka takia siellä oli erikoislaatuista energiaa. Pitkän ajan ja harjoittelemisen myötä Moon clan pystyi sen avulla kanavoimaan taikavoimiaan ilman riimujen apua. Heidän taikakykynsä kehittyivät paljon keskivertoihmistä suuremmiksi. Heille taikuuden käyttö tulee ihan luonnostaan ja he käyttävätkin sitä jatkuvasti. He pystyvät sen avulla mm. leijumaan ilmassa, lukemaan toisten ajatuksia, käyttämään telepatiaa ja lennättämään esineitä. He ovat luoneet ihan oman loitsukirjan, jonka loitsut keskittyvät arkisiin askareisiin, kuten puutarhanhoitoon.
Moon clan on melko eristäytynyt muusta maailmasta, eivätkä halua paljastaa kaikkia taikasalaisuuksiaan ulkopuolisille. He reagoivat ulkopuolisiin vaihtelevasti. Joskus he toivottavat heidät avosylin vastaan, joskus he häätävät heidät muualle.
Moon clan on yrittänyt elää sovussa saarella elävien suqahien kanssa. Moon clan saa menehtyneiden suqahien ruumiista paljon hyödyllisiä raaka-aineita, joita he tarvitsevat. He antoivat suqaheille tästä vastineeksi kyvyn käyttää taikuutta, jota he voivat käyttää itsensä puolustamiseen. Suqahit tekevät välillä pieniä hyökkäyksiä, mutta heistä ei ole koitunut isompia ongelmia.
Moon clan on hiljattain yrittänyt parantaa välejään fremennikien kanssa, Seikkailijan avustuksella. Yksi heidän jäsenistään jopa auttoi heitä sodassa dagannotheja vastaan. Kaikesta huolimatta he elävät edelleen hyvin eristäytyneinä.
Moon clanin jäsenet
Oneiromancer
Baba Yaga
Selene
Melana Moonlander
Bouquet Mac Hyacinth
Meteora
Jane Blud-Hagic-Maid (Pauline Polaris)
Rimae Sirsalis
Vuoriheimo
Koti: Mountain Camp
Johtaja: Hamal the Chieftain
Yleistä tietoa Vuoriheimosta
Vuoriheimo on fremennikeista eronnut ryhmä. Syy tälle eroamiselle oli se, että he halusivat olla lähempänä luontoa, eivätkä pitäneet siitä miten fremennikit turvautuivat enemmän työkaluihin kuin omiin taitoihinsa. He ovat paljon kielteisempiä taikuutta kohtaan kuin fremennikit, jotka käyttävät sitä vielä jossain määrin. He ovat hyvin taikauskoisia ja pelkäävät jumalolentoja.
Lähtiessään Rellekkasta Vuoriheimo varasti sieltä kiven, joka symbolisoi fremennikeille sitä, että he eivät tekisi riimuja itse, vaan turvautuisivat omiin taitoihinsa. Rellekkalaiset eivät pitäneet tästä, jonka takia heidän välinsä huononivat hyvin pahasti. Vuoriheimo ei kunnioittanut Rellekkan fremennikejä tai sen valtuustoa ollenkaan ja ajattelee heitä lähes yhtä "pahoina" kuin muitakin ulkopuolisia.
Vuoriheimo eli vaeltelevaa elämää, eristyksissä kaikista muista ihmisistä. He kulkivat aina sinne, josta löytyi ruokaa. Tämä kuitenkin muuttui vuonna 155, kun heimon johtajan, Hamalin, tytär Asleif katosi. Hamal halusi löytää tyttärensä, eikä aikonut lähteä ennen kuin oli löytänyt. Heimo pysyi paikoillaan yli 14 vuotta. Hamal tiesi, että hän oli todennäköisesti kuollut, mutta ei halunnut uskoa sitä. Heimon ruokavarat alkoivat loppua ja he tiesivät, että heidän olisi pitänyt siirtyä jo kauan sitten, mutta Hamal kielsi sen.
Vuonna 169 Hamal päätti parantaa välejä Rellekkan kanssa, kuten Asleif oli kauan sitten halunnut hänen tekevän. Seikkailija auttoi häntä tässä jakamalla heidän varastamansa kiven kahtia ja antamalla sen toisen puoliskon takaisin Rellekkalaisille. Molemmat osapuolet hyväksyivät tämän. Seikkailija auttoi heitä myös saamaan uuden tavan saada ruokaa ja onnistui löytämään Asleifin ruumiin, jolla hän sai vakuutettua Hamalin tämän kuolemasta.
Vaikka Hamalin tyttären kohtalo paljastuikin, Vuoriheimo on silti päättänyt olla lähtemättä. Seikkailijan ansiosta he pystyvät kasvattamaan ruokaa niin kurjissakin oloissa ja Asleifin henki - joka on ottanut viereisen järven kodikseen - suojelee heitä, jonka takia heidän ei tarvitse muuttaa vähään aikaan.
Vuoriheimon jäsenet
Hamal
Jokul
Ragnar
Asleif †
Näkijät
Koti: Seers' Village
Yleistä tietoa näkijöistäNäkijät (seers) ovat ihmisiä, joilla on kyky nähdä tulevaisuuteen. Toisin kuin useimmat taikaominaisuudet, näkemistä ei voi oppia - se peritään vanhemmilta.
Näkemiskyvyn luonne vaikuttaa vaihtelevan näkijästä riippuen. Joillekin ne ovat yleensä hyvin lyhyitä satunnaisia välähdyksiä tulevaisuudesta, joihin liittyy yleensä voimakkaat tunteet, kuten suru, tuska tai rakkaus. Joillakin toisilla näkeminen taas vaikuttaa antavan enimmäkseen arkipäiväistä tietoa, kuten seuraavan päivän sään.
Suurin osa tunnetuista näkijöistä asuu Seers' Villagessa. He viettävät suuren osan ajastaan meditoimalla ja antamalla ennustuksia tai neuvoja muille ihmisille. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole niin hyviä kuin väittävät, vaan saattavat välillä huijata vale-ennustuksilla. Kaikki eivät halua myöntää omia epäonnistumisiaan näkemisessä.
Näkijöitä löytyy myös fremennikien joukoista. Fremennikien näkijät ovat heidän harvoja jäseniään, jotka käyttävät taikuutta. Heidän taitojaan on tiettävästi käytetty enimmäkseen sään ennustamiseen. Hiljattain he pystyivät näkemisvoimiensa avulla aistimaan Daemonheimista tulleen voiman ja johdattamaan fremennikit sinne. Tämä voima vaikutti muihinkin näkijöihin.
Tunnettuja näkijöitä
Ariana
Phantuwti Fanstuwi Farsight
Sin Seer
Peer the Seer
Talsar
Imcando
Tilanne: lähellä sukupuuttoa
Laji: Dwarf
Koti: Ice Mountain
Yleistä tietoa Imcandosta
Imcando oli dwarfeista koostuva ryhmä, jotka olivat erittäin taitavia seppiä, erityisesti aseiden kanssa. Heillä on poikkeuksellisen suuri kiintymys redberry-piirakkaan, jota he rakastavat hyvin paljon.
Toisin kuin useimmat dwarfit, Imcando ei piiloutunut maan alle jumalasodan aikana. Sen sijaan he auttoivat Saradominia, mutta ei ole varmaa tietoa kuinka paljoa. Kun Zamorak kirosi dwarfit muuttumaan chaos dwarfeiksi, Saradomin suojeli Imcandoa. Sen ansiosta heidän ei tarvinnut poistaa kykyään käyttää taikuutta, tehden heistä ainoat dwarfit, jotka sitä pystyvät käyttämään.
Suurin osa Imcandosta asui viidennellä kaudella Ice Mountainilla. Heillä oli siellä pyhä sulatusuuni, josta he pystyvät näkemään tulevaisuuden. Heillä oli hallussaan hyvin voimakas kilpi, jonka mahjarrat Zemouregal halusi. He tiesivät mitä pahaa Zemouregal voisi tehdä kilvellä, joten he tekivät kaikkensa estääkseen sen tapahtumisen.
Eräänä päivänä ihmissankari Arrav saapui Imcandon luokse etsiessään kilpeä, jonka Zemouregal oli asettanut hänen kyläläistensä ajatuksiin. Aluksi dwarfit olivat epäluuloisia Arravista ja kiistivät kilven olemassaolon. Tästä huolimatta Arrav päätti jäädä dwarfien luokse asumaan ja yritti saada heidän luottamuksensa. Arrav vietti heidän kanssaan useita kuukausia ja sai lopulta heidän luottamuksensa. He päättivät paljastaa Arraville, että he omistivat kilven ja osoittivat selvästi, etteivät aikoneet antaa sitä hänelle. He uskoivat Zemouregalin manipuloineen häntä omiin tarkoituksiinsa.
Zemouregalin uhka tuli vielä suuremmaksi kun hän uhkasi hyökätä Avarrockaan. Imcando näki sen pyhästä sulatostaan. Arrav saapui heidän luokseen uudestaan ja tällä kertaa he päättivät antaa kilven, koska he uskoivat Arravin olevan ainoa, joka voisi pysäyttää Zemouregalin. Sen lisäksi he auttoivat Avarrockan puolustamisessa ja näin loivat ystävyssuhteet ihmisten kanssa.
Viidennellä kaudella Imcando oli ystävystynyt Valkoisten ritarien kanssa. Valkoiset ritarit antoivat heille tuli- ja luontoriimuja Superheat item-loitsua varten. Barbaarit olivat aloittaneet sodan kaikkea taikuutta vastaan, jonka takia he tekivät useita hyökkäyksiä heitäkin kohtaan. Hyökkäysten aikana heidän kotinsa tuhottiin ja lähes kaikki heistä kuolivat.
Ainoat tunnetut elossa olevat Imcando dwarfit ovat mestariseppä Thurgo ja näkönsä menettänyt Ramarno.
Red Axe oli kaikista isoin dwarfien kaivosyhtiö ja Consortiumin jäsen. Se on luonut kauppayhteyksiä ympäri maailmaa, kuten Jatizson ja Arposandran kanssa. He toimivat ennen suurilta osin Keldagrimissa, mutta pitivät päämajansa kuitenkin muualla.
Viidennellä kaudella Hreidmar pääsi Red Axen johtoon. Hänen johdollaan Red Axe menestyi. Hän asetti salaa tavoitteekseen tulla Keldagrimin hallitsijaksi. Hänen ensimmäinen yrityksensä tässä oli vanhan kuningas Alviksen patsaan tuhoaminen, jonka jälkeen hän yritti saada patsaaseen oman päänsä. Muut Consortiumin jäsenet kuitenkin päättivät toisin. Hreidmar vastusti päätöstä boikotoimalla Consortiumin Trade octagonia. Pian tämän jälkeen Red Axe poistui Keldagrimista kokonaan.
Red Axe alkoi valmistella armeijaa mahdollista hyökkäystä varten. He tarvitsivat uskollisia sotilaita, jotka tottelisivat heitä. He onnistuivat Arposandran gnomejen avustuksella saamaan itselleen ogre shamanin, Grunshin, joka pystyi muuttamaan muistoja. He olivat myös onnistuneet löytämään tavan aktivoida dwarfien veressä olevan kirouksen, joka muuttaa heidät chaos dwarfeiksi. Kaikki dwarfit eivät kestäneet muodonmuutosta, jonka takia heidän piti jalostaa niiden valmistusmenetelmää. Arposandra oli projektissa läheisesti mukana. He saivat tarvittavat dwarfit kidnappaamalla heitä Itä-Keldagrimista, jonka asukkaiden katoamista rikas Länsi-Keldagrim ei huomaisi. He saivat kokeillaan luotua myös chaos dwogret (dwarfin ja ogren yhdistelmä) ja chaos giantit.
Ajan myötä Black guardin komentaja Veldaban sai tietää dwarfien katoamisesta ja saikin paljastettua, että Red Axe oli kaiken takana. Red Axe oli jo lähettänyt chaos dwarfeja yhdelle Keldagrimin sisäänkäynneistä, jossa Black guard taisteli heitä vastaan. Siitä huolimatta Consortium päätti olla toimimatta, koska he eivät kokeneet tilannetta vielä liian vakavana.
Myöhemmin Red Axe aiheutti räjähdyksen Keldagrimin Lava Flow Minessa, jossa vahingoittui useita kaivajia - Consortium keskitti huomionsa kuitenkin vahinkojen korjaamiseen heidän pelastamisensa sijaan estääkseen pahempien vahinkojen tapahtumisen. Hreidmar sai tällä tavalla Consortiumin huonoon valoon, jonka ansiosta hän sai aikaan vallankumouksen, jossa kansa vaati kuningasta valtaan. Hreidmar tiesi, että hän oli kuninkaan oikea perillinen. Hänen tietämättään arkistoja oli muuteltu, jonka takia Veldaban päätyikin kuninkaaksi ja Hreidmar joutui pakenemaan kaupungista.
Epäonnistuttuaan jälleen, Hreidmar päätti luovuttaa. Hän päätti muuttaa Red Axen päämajan omaksi kaupungikseen, joka oli Keldagrimin palatsin kopio. Kaupungin asukkaina toimivat chaos dwarfit, jotka tottelivat häntä sokeasti. Kuninkaaksi tullut Veldaban ei kuitenkaan aikonut antaa heille anteeksi ja oli varma, että he olivat suunnittelemassa uutta hyökkäystä. Veldaban aloitti hyökkäyksen Red Axen päämajaan. Taistelun aikana Hreidmar kuoli, jonka myötä koko Red Axekin lakkasi olemasta. Osa Red Axen chaos dwarfeista ovat kuitenkin yhä jäljellä taistelemassa Black guardia vastaan.
Red Axen jäsenet
Hreidmar
Hreidmar syntyi vuonna 121 viidettä kautta. Hän oli Red Axen yhtiöjohtajan lapsi. Jossain vaiheessa hän tuli Zamorakin seuraajaksi ja ilmeisesti piti sen salassa. Hieman ennen vuotta 150 Hreidmarin isä näytti tälle miten Keldagrimin arkistoihin pääsi. Hän tutki sukupuutaan ja sai tietää, että hän oli kuningas Alviksen salaisen pojan jälkeläinen. Tämän jälkeen hän vannoi Zamorakin nimeen, että hän saisi synnyinoikeutensa, eli tulisi Keldagrimin hallitsijaksi jonain päivänä. Hän tiesi kuitenkin, että hänen täytyi ensin odottaa ja periä isältään Red Axen johtajuus ennen kuin alkaisi toimia.
Lopulta Hreidmar perikin Red Axen johtajuuden ja teki monia yrityksiä saadakseen Keldagrimin hallinnon itselleen. Kerta toisensa jälkeen nämä onnistuivat, jolloin hän lopulta luovutti. Hän rakensi Red Axen päämajaan oman kaupunkinsa. Kun Veldaban ja Seikkailija johtivat hyökkäyksen hänen päämajaansa, hän juoksi liittolaisensa Grimssonin kanssa pakoon hänen palatsiinsa. He uhkasivat tappaa Hreidmarin. Kun he olivat hoidelleet Grimssonin, Hreidmar nappasi dragon-sauvan ja teki loitsun, joka muutti kaikki huoneessa olevat dwarfit chaos dwarfeiksi - hän itse mukaan lukien. Seikkailija tappoi hänet.
Grimsson
Grimsson oli ennen Black Guardin jäsen. Hän johti hyökkäystä Barendirin taistelussa, jonka aikana hän sai ison arven päähänsä. Tällöin hän sekosi. Taistelun aikana hän syöksyi trollien puolustuksen läpi heidän kenraalinsa luo ja voitti hänet taistelussa. Vaikka Black Guard olikin saanut luolaston haltuunsa, Grimsson jatkoi taistelemista. Hän jahtasi pakenevia trolleja ja tappoi heistä niin monta kuin ehti. Kun trolleja ei enää ollut, hän kävi muiden Black Guardin jäsenten kimppuun. Veldaban käski joukkoja riisumaan hänet aseista. Pian tämän jälkeen hänet erotettiin Black Guardista.
Kun Grimsson lopulta tuli järkiinsä, hän tajusi mitä oli tehnyt ja häpesi tekojaan niin paljon, että olisi halunnut tappaa itsensä. Hän liittyi pian kuitenkin Hreidmarin Red Axeen, joka auttoi häntä unohtamaan tapahtuneet ogre shamanin unohdusloitsun avulla. Hänestä tuli tämän jälkeen Hreidmarin luotettavin kätyri.
Kuudennen kauden alussa, kun Veldaban teki hyökkäystä Red Axen päämajaan, Seikkailija palautti Grimssonin muistot Barendirin taistelusta. Hän ei olisi halunnut muistaa sitä ja alkoi taas katua sitä - hän oli kyllästynyt elämäänsä. Lopulta hän kuolikin Seikkailijan toimesta.
Grunsh
Grunsh oli Gu'tanothissa toimiva ogre shaman, joka hallitsi muistitaikuuden. Arposandran gnomet kidnappasivat hänet ja pakottivat hänet tyhjentämään oman muistinsa. Tämän jälkeen he toimittivat hänet Red Axelle. Hänelle uskoteltiin, että hän olisi ollut jäätymässä hengiltä vuoristoilla ja Hreidmar pelasti hänen henkensä. Grunsh uskoi tämän ja tuli Red Axen uskolliseksi jäseneksi. Hän auttoi Grimssonia unohtamaan hänen pahan tekonsa ja aivopesi monia dwarfeja Hreidmarille uskollisiksi.
Veldabanin hyökkäyksen aikana Seikkailija palautti Grunshille hänen muistinsa. Tällöin Grunsh tajuasi, että hänelle oli valehdeltu ja alkoi hieman katua tekojaan. Riippuen Seikkailijan valinnasta, hän joko hyväksyi kuolemansa ja kuoli tai palasi vanhaan kotiinsa.
Muut Red Axen jäsenet
Grundt
Brendt
Vigr
Baden (erosi)
Glosur (erosi)
Medwin (erosi)
Obert (erosi)
CARE
CARE (Collected Appreciators of RuneScape's Environment) on Gielinorissa toimiva ympäristöjärjestö, jota johtaa Kaqemeex. Se on erityisen huolissaan ilmastonlämpenemisestä, joka on lisääntynyt erityisesti dwarfien höyryteknologian takia. He pelkäävät, että pohjoisen jäätiköt sulavat ja peittävät suuria maa-aloja alleen tai että uusia alueita aavikoituu. He ovat yrittäneet saada dwarfien johtajat ymmärtämään tämän, mutta eivät ole toistaiseksi onnistuneet.
Muut
On olemassa paljon erilaisia ryhmiä tässä oppaassa mainittujen lisäksi - niin paljon, että niitä kaikkia on lähes mahdoton luetella. Jos oppaasta puuttuu omasta mielestäsi jokin merkittävä ryhmä, kerro siitä täällä.
Lähteet:
:
Sotilasjärjestöt
Kinshra
Wanted! (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
King's Ransom (quest)
A Void Dance (quest)
The Void Stares Back (quest)
The Death of Chivalry (quest)
Missing, Presumed Death (quest)
Underground Pass (quest)
The Battle of Lumbridge (World event)
Betrayal at Falador (romaani)
Return to Canifis (romaani)
Legacy of Blood (romaani)
Q&A: The Death of Chivalry
Varrockin museo
Valkoiset ritarit Yleistä tietoa Valkoisista ritareista
Betrayal at Falador (romaani)
Return to Canifis (romaani)
Wanted! (quest)
The Death of Chivalry (quest)
Varrockin museo Valkoisten ritarien historia
Betrayal at Falador (romaani)
Return to Canifis (romaani)
The Battle of Lumbridge (world event)
The Death of Chivalry (quest)
Varrockin museo Valkoisten ritarien jäsenet
Sir Vyvin (NPC)
Sir Amik (NPC)
Betrayal at Falador (romaani)
Return to Canifis (romaani)
Legacy of Blood (romaani)
Temppeliritarit Yleistä tietoa Temppeliritareista
Sir Tiffy Cashien (NPC)
Recruitment Drive (quest)
Wanted! (quest)
The Death of Chivalry (quest) Temppeliritarien historia
Recruitment Drive (quest)
Wanted! (quest)
Slug Menace (quest)
Salt in the Wound (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
Ritual of the Mahjarrat (quest)
The Void Stares Back (quest)
The Death of Chivalry (quest)
The Battle of Lumbridge (world event) Temppeliritarien jäseniä
Sir Tiffy Cashien (NPC)
Sir Gerry (NPC)
Recruitment Drive (quest)
Wanted! (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
Ritual of the Mahjarrat (quest)
Slug Menace (quest)
The Death of Chivalry (quest)
Betrayal at Falador (romaani)
Imperial guard Yleistä tietoa Imperial guardista
Betrayal at Falador (romaani)
Commander Denulth (NPC)
Troll Stronghold (quest)
Troll Invasion (D&D)
Void-ritarit
Void Knight Book (kirja)
Pest Control (activity)
Quiet Before the Swarm (quest)
A Void Dance (quest)
The Void Stares Back (quest)
Black guard
The Coat Thief (lore)
Rise of the Red axe (quest-sarja)
Dwarw cannon (quest)
10th squad
Monkey Madness (quest)
Salaiset järjestöt
Myreque
Return to Canifis (romaani)
Legacy of Blood (romaani)
In Search of Myreque (quest)
In Aid of Myreque (quest)
Darkness of Hallowvale (quest)
Legacy of Seergaze (quest)
Branches of Darkmeyer (quest)
Crux Eqal
Postbag 36
While Guthix Sleeps (quest)
Ritual of the Mahjarrat (quest)
The World Wakes (quest)
Dagon'hai
Varrockin museo
Dagon'hai History (kirja)
Journal of Sin'Keth Magis (kirja)
What Lies Below (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
Sacred order of the staff of fire
Rune Mysteries (quest)
Rune Memories (quest)
Mage Conclave
Dathana's Message (kirja)
Order of Ascension
History of the order (quest)
Ocellus Virius (NPC)
Hallintojärjestöt
Consortium
Cart Conductor (NPC)
Myndill (NPC)
The Giant Dwarf (quest)
A Forgottable Tale of a Drunken Dwarf (quest)
King of the Dwarves (quest)
Birthright of the Dwarves (quest)
Lava Flow Mine
Council of Elder Magi
Council Resolution/Azdaran Document (kirja)
Postie Pete (NPC)
Dorgeshuunin neuvosto History of the Goblins (Jagexin kirjoittama)
The Lost Tribe (quest)
Death to the Dorgeshuun (quest)
Another Slice of H.A.M. (quest)
Land of the goblins (quest)
The Chosen Commander (quest)
The Chasm of Lights (quest)
Mistag (NPC)
Goblin scribe (NPC)
Rikollisjärjestöt
Phoenix gang
Shield of Arrav (quest)
Heroes' Quest (quest)
Varrockin museo
Return to Canifis (romaani)
Black Arm Gang
Shield of Arrav (quest)
Heroes' Quest (quest)
Varrockin museo
Bandits of the Golden Claw
Feathered Journal (kirja)
Birdbook (kirja)
Eagle's Peak (quest)
Thieves' Guild
Buyers and Cellars (quest+miniquestit)
Uskonnolliset ryhmät
Druidit
Betrayal at Falador (romaani)
Meeting History (quest)
Druidic Ritual (quest)
Wolf Whistle (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
The World Wakes (quest)
Tribute to Guthix (holiday event)
Book of the Godless (kirja)
Guthix High Priest (NPC)
Kaqemeex (NPC)
Guthixin vartijat
Postbag 20
Postbag 34
Postbag 35
Postbag 36
Postbag 39
Postbag 46
The Chasm of Lights (lore)
BTS42: The World Wakes!
Tears of Guthix- päivitys FAQ
The World Wakes FAQ
Order of Ascension FAQ
Juna (NPC)
Fiara (NPC)
Ocellus (NPC)
Movario's notes 2 (kirja)
History of the Order (kirja)
Tears of Guthix (minigame+quest)
Death to the Dorgeshuun (quest)
Chosen Commander (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
The Void Stares Back (quest)
Some Like It Cold (quest)
The World Wakes (quest)
Halloween eventit
Missing, Presumed Death (quest)
Fate of the Gods (quest)
Book of the Underworld (kirja)
Armadylin vartijat
Postbag 15
Postbag 40
Temple of Ikov (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
Ritual of the Mahjarrat (quest)
Missing, Presumed Death (quest)
Guardian of Armadyl (NPC)
Pyhimys Elspethin luostari
One Piercing Note (quest)
Song from before the war (lore)
The Death of Chivalry (quest)
Charred Folk
Return to Canifis (romaani)
Kansat
Fremennikit
Fremennik Trials (quest)
Fremennik Isles (quest)
Lunar Diplomacy (quest)
Glorious Memories (quest)
Throne of Miscellania (quest)
Royal Trouble (quest)
Horror from the Deep (quest)
Blood Runs Deep (quest)
Beundt the Chieftain (NPC)
Mord Gunnars (NPC)
Maria Gunnars (NPC)
Jarvald (NPC)
Barbarians vs Wizards (court case)
Legacy of Blood (romaani)
Missing, Presumed Death (FAQ)
Varrockin museo
Moon clan
Lunar Diplomacy (quest)
Dream Mentor (quest)
A True and Concise History of the Discovery of the Runes
Brundt Chieftain (NPC)
Wizard Elriss (NPC)
Rimae Sirsalis (NPC)
Moonclan manual, basics of magic (kirja)
Movario's notes 1 (kirja)
Court case: Wizards vs Barbarians
Varrockin museo
Vuoriheimo
Mountain Daugter (quest)
Hamal the Chieftain (NPC)
Näkijät
One Small Favour (quest)
Rune Mysteries (quest)
Phantuwti Fanstuwi Farsight (NPC)
Talsar (NPC)
Seer (NPC)
Marmaros and Thok (kirjeet)
Burning Tower - Ariane's tale (lore)
Imcando
Defender of Varrock (quest)
The Knight's Sword (quest)
Legend of Arrav (lore)
Varrockin museo
Muut
Red Axe
Rise of the Red Axe -questit
Hunt for the Red Raktuber (quest)
