Huone oli siisti. René istuutui sängylle. Nyt hän oli vapaa. Mutta mihin hän, René van Goethe, voisi loppuelämänsä käyttää?Taivaalla paistaa yksi aurinko. Kolmiossa on kolme kulmaa. Viemäreissä virtaa vain likavettä.
Kellokosken mielisairaalan päivystyshuone:
"Hoitajat huoneeseen K22. Virtasella on taas kohtaus, hoitakaa se nopeasti."
Tämä oli hoitajille tuttu juttu. Viimeisen 20 vuoden aikana Virtanen oli saanut kohtauksen vähintään kerran viikossa. Suurimman osan ajasta hän vietti yksin huoneessaan, tuijottaen lasittuneinen silmin eteensä tai lukien apaattisen näköisesti surrealismia käsitteleviä kirjoja. Aikaisemmin hän oli ilmeisesti työskennellyt hummerinpyytäjänä Atlantilla, mutta sairastunut sitten skitsofreniaan ja eläköitynyt. Lähiomaisia hänelle ei ollut, ainakaan sellaisia, jotka häntä kävisivät katsomassa.
"No niin, Virtanen, ei mitään hätää. Otetaan ne lääkkeet."
"Olioita. Ne olivat olioita. Kylä on tuomittu," Virtanen sopersi. Kohtaus oli ilmeisesti tavallistakin pahempi.
"Ei täällä ole olioita, me hoitajat vaan. Nyt annamme pistoksen... noin. Kohta tuntuu taas paremmalta."
Virtanen tärisi hetken. Sitten hän rauhouttui. Toinen hoitajista lähti jo pois, mutta toinen jäi varmistamaan, että lääke vaikuttaisi odotetulla tavalla. Tavallisia sairaalan rutiineja. Virtasen suusta tipahti lattialle sylkipisara. Vaikka hänen aivonsa olivatkin huumatut, järki kulki vielä jollain tapaa. Tämä hoitaja ei ollut kukaan niistä, joita Virtanen oli aikaisemmin nähnyt. Oikeastaan, nyt kun Virtanen tutki hahmoa tarkemmin, hän huomasi, ettei se muistuttanut millään lailla aikaisempia hoitajia. Karvaiset kädet. Terävät hampaat. Kiiluvat silmät.
Ihmisen veressä on rautainen maku. Nam nam.
***
Äänestys, ja samalla koko peli, on päättynyt. Kylä äänesti ulos Muurari Mekyin, jonka jälkeen sudet tappoivat Muurari Vullen (ajan säästämiseksi yötä ei nyt ollut). Tämä tarkoittaa sitä, että SUDET VOITTIVAT PELIN. Onnea Jondree, Makkara ja ^Mask!Ketjua ei varmaan tarvitse heti sulkea? Postaan kohta roolilistan jne.