Mistä kiinnostus animeen/mangaan/yms.?:
Vaikea kysymys. Pokemonit toki katsoin, mutta tuskin kukaan silloin ala-asteella tiedosti että se on animea joten en voi sille antaa kunniaa animeharrastuksen aloittamisesta. Jossain kuudennen ja seitsemännen luokan välimaastossa kaveri tutustutti Narutoon, mutta ei siitäkään mikään valtava innostus alkanut, seurailin sitä ja tiesin että se on animea, mutta se siitä. Taisi olla suurinpiirtein noihin aikoihin kun japanilainen kulttuuri alkoi saada jalansijaa Suomessa ja näkyä enemmän katukuvassa ja kauppojen tarjonnassa (ei tosin vielä täällä, ärrältä taisi saada Dragonballia mutta se siitä), joten aika tasaisesti animelle ja mangalle altistui ihan arkielämässä. Kukaan kavereistani ei animea kovasti tuolloin harrastanut.
Naruton katselu jatkui koko yläasteen, ja jossain vaiheessa ensimmäistä lukiovuotta havahduin että hei, tätä tarjontaahan on oikeasti saatavilla paljon. Tuossa vaiheessa oli jo tiedossa muutamia sarjoja jotka kiinnostivat (mm. Death Note, Hellsing ja Samurai Champloo) mutta en sitten saanut aikaan katsoa mitään, tietokoneella tuli enemmän pelailtua ja ninjailut kerran viikossa riitti. Sitten telkkarista tuli Battle Royale - hell yeah, tiivistunnelmainen ja ahdistava väkivaltapätkä. Googlelta kysyessä selvisi että se perustui kirjaan, ja siitä on tehnyt myös...manga. Erittäin taidokkaasti piirretty sellainen, jossa jokaiselle sivuhahmollekin oli rakennettu ällistyttävän yksityiskohtainen menneisyys ja persoonallisuus. Sen lukeminen imaisi mukaansa - jokainen puukon-, kirveen-, ja kepinisku sattui, ja jokainen luoti upposi minunkin kasvoihini. Kuvottavalla tavalla kiehtovaa.
Battle Royale-manga avasi uusia ovia ja sen myötä käsitin, millaista manga voi parhaimmillaan olla. Tuli siinä tutuksi myös se osaamisen taso Nousevan Auringon Maassa, vaikka oli Narutossakin paikoittain visuaalisesti minun silmään näyttäviä pätkiä. Samoihin aikoihin tutustuin Studio Ghiblin elokuviin (Henkien Kätkemä, Totoro, Liikkuva Linna) ja päätin hommata ne kaikki hyllyyni vaikka suuri osa oli Suomessa vielä julkaisematta. Siitä suunta olikin vain ylöspäin, kiinnostus kasvoi vaikka en vieläkään "laajentanut" reviiriä.
Niillä mentiin ykkös- ja kakkosvuodet, ja nyt kuluneena talvena napsahti aivoissa vaijeri poikki, ja alkoi epäjärjestelmällisen järjestelmällinen sarjojen katsominen. Sytyttimenä voidaan pitää streamina katsomaani Hellsingiä, ja kaverilta saamaani Chi's Sweet Homea, jonka katsoin puoliläpällä, mutta joka osoittautuikin huvittavaksi ja hellyyttäväksi lastensarjaksi. Niitä ennen katsoin myös Rangarok the Animationin, koska tuli lähes koko yläste hakattua peliä johon se perustuu (mikä osaltaan altisti yhä enemmän tähän viihdemuotoon ~ "Hei kato tästä on tehty manga", "Wut, tästä on anime?"), tosin sitä ei voi kovin kehuttavaksi sarjaksi kutsua. Jos nyt pitäisi se The Risteys hakea, niin ehkä se oli Claymore joka minut peruuttamattoman lopullisesti tälle polulle tyrkkäsi ja salpasi portin takan. Eikä Otakuluolankaan panosta tähän kehitykseen tietenkään saa vähätellä, sillä spottasin Claymoren täältä.
Japanilainen kulttuuri on myös kiinnostanut sieltä 7-8-luokalta asti että ei tässä ihan hetkessä olla hurahdettu.
Kauanko ollut kiinnostunut/katsonut animea/lukenut mangaa yms.?:
Uskon vastanneeni tähän jo. Muumit vaahtosammuttimena, Pokemonit vähän suurempana, Narutoa yläasteen kynnykseltä eteenpäin, Ghibliä lukion ykköseltä ja animeharrastuksen voidaan katsoa päässeen täyteen vauhtiin 2-3kk sitten että noh, hankala sanoa.
Anime, manga vai muu - mikä näistä kiinnostaa eniten, vai onko kaikki samalla viivalla?:
Animen seuraaminen on huomattavasti vaivattomampaa kuin mangan lukeminen. Periaatteessa ovat samalla viivalla, mutta animea on tullut katsottua jo hyvä kasa, kun taas mangaa olen lukenut Battle Royalin ja tälläkin hetkellä julkaistavan Claymoren siihen asti missä tarina menee. Asettelu on sinänsä ongelmallinen, että animet usein pohjautuvat mangaan, ja joskus tarinassa oikaistaan tai otetaan vapauksia. En kuitenkaan mielelläni kävisi läpi samaa tarina kahdesti, eli manga on tällä hetkellä taka-alalla ilman sen ihmeellisempää syytä.
Mikä animessa/mangassa/jne. kiinnostaa eniten?:
Miksi kukaan katsoo Lostia tai Pakoa? Olen otsikossa esitettyä kysymystä pohtinut aikaisemminkin, ja tullut sellaiseen, etten katso animea siksi "että se on animea", vaan pyrin löytämään itseäni kiinnostavat ja hyviksi tietämäni sarjat. Ja siinäpä animen mahtavuus piileekin - tarjonta on loputonta! Onhan tässä myös niitä sosiaalisia tekijöitä, vähän kuin toisilla tupakoinnissa - animesta saa tietyissä porukoissa hyvän puheenaiheen. Tosin se voi kostautuakin, jos sattuu asennevammainen isäm maataan puolustavainen ÄIÄmies kävelemään ohi, mutta itseäni nuo eivät ole kovasti vaivanneet. Ja kuten joku jo sanoi, näistä saa oivan tirkistysreiän japanilaisten sielunelämään ja kieleen. Kuka ei haluaisi katsoa hienolta näyttävää ja kuulostavaa sarjaa jossa on koukuttava juoni? Rajallisella kokemuksellanikin voin sanoa, että animessa vain taivas on rajana, ei jää toteutus osaamisesta kiinni.
Suosikkisarjat?:
Lista on koottu kaikesta ikinä katsomastani. Valitsin ne, jotka ovat viimeaikoina vakuuttaneet minut joko herättämällä tunteita, olemalla vain niin perhanan viihdyttäviä tai muuten vain erottumalla edukseen.
1. Haibane Renmei- En tiedä monelleko on tuttu, mutta tämä on minulle se ehdoton ykkönen. Salaperäinen ja haikea tunnelma alusta loppuun, ja tarina etenee leppoisan verkkaisesti. Tätä katsoessa silmä ja mieli lepäävät. Erityismaininta avausmusiikille, joka ei voisi istua tämän sarjan alkuun yhtään paremmin.
2. Only Yesterday- Isao Takahatan kelpo slice of life-leffa vuodelta 1991. Pähkinänkuoreen survottu juoni menee kutakuinkin niin, että iältään kolmeakymmentä lähenevä tokiolainen toimistotyöntekijä Taeko matkustaa lankonsa perheen maatilalle, koska lapsena toivoi että omalla perheellään olisi sukulaisia maalla. Taina sisältää takaumia Taekon lapsuudesta, ja itseasiassa matka maatilalle on rakennettu takaumien ympärille - elokuva perustuu mangaan, mutta pelkistä takaumista ei kokopitkää elokuvaa ollut mahdollista tehdä. Ja juuri takaumat tekevät tästä elokuvasta niin mahtavan - pääsee fiilistelemään muistoilla siitä kun elämä oli vielä helppoa ja yksinkertaista. Ja 60-luvun Japani! <3
3. Samurai Champloo- Tätä on moitittu siitä, että juoni on hajanainen kunnollisen "ison" tarinan puutteessa. Itseäni se ei niinkään häirittnyt, sillä nyt sarjassa oli ainakin huomattavaa vaihtelua. Päällisin puolin Samurai Champloo on tyylikkäin ikinä, ja rennon letkeä fiilis takasi sen, että olin hetkessä myyty. Asiaa isolla A:lla.
4. Claymore (anime + manga)
- Kuten tuolla aikaisemmin jo mainitsin, niin Claymore oli se viimeinen pisara joka tarvittiin, että lopultakin tiedostin "katsovani animea". Sarja koukutti alusta asti (nättejä tyttöjä hervottomien miekkojen kanssa, mikä voisi olla siistimpää?), ja vaikka välillä taistelukohtaukset kävivät toistamaan itseään ja lopetus kustiin, niin kyllä tämän edessä täytyy ottaa hattu pois päästä. Mangaa aloin lukemaan väittömästi animen viimeisteltyäni, koska oli yksinkertaisesti ehdottoman pakko saada tietää miten sarja oikeasti jatkui. Ja hyvin jatkuikin, tykkään. Kakkoskaudesta on spekuloitu ja sitä on lupailtu, mutta vähän epäilyttää miten ykköskauden jälkeen päästään taas juoneen kiinni. Aika näyttää.
5. Chi's Sweet Home- Kyllä, vakavasti. Tähän sisältyy sekä Chi's Sweet Home että Chi's New Address, eli minun vitossijalle tarvitaan 208 jaksoa söpön kissanpennun toilailuja. Joku voi pyöritellä epäuskoisena päätään ja naamapalmuttaa, mutta minusta ei mikään ole piristävämpää kuin pistää aivot narikkaan ja katsoa tätä. Kissojen ystävänä ja kahden sellaisen kanssa asuvana pystyn samaistumaan perhe Yamadaan vaivattomasti. Tuttuja tilanteita ämpärikaupalla.
Ja Hetalia Axis Powers on nimensä mukaisesti niin hetare sarja että pistää vituttamaan kun menin sen aloittamaan eikä kehtaa jättää kesken.
Uskomatonta ärsyttävää itseään toistavaa hauskaa-mutta-ei-vittu-ole-hauskaa tuubaa. Piti vain tämäkin ajatus päästää ulos etten räjähdä, kai tähän sai huonojakin sarjoja listata?
Suosikkihahmot?:
Samurai Champloon Mugen-Jin-Fuu -trio hakee vertaistaan, ja Only Yesterdayn takauma-Taekosta tykkään kovasti. On näitä toki muitakin, esimerkiksi Durarara!!n Simon on harvinaisen asiallinen kaveri.
Animeprofiili-linkki:
http://myanimelist.net/animelist/Kuhaa