TWG VIII: Peli on ohi, Kiitos kaikille!

[Juba]

Paah koska Paha ahmiva armoton hukka.

Ei sittenkään. Postasin liian impulsiivisesti, tosin nyt jos vaihdan ääntä, saan loputkin epäilyt niskaani. Hekate

[Eppu]

<@Kuivahko> Ihan
<@Kuivahko> Näin tiedoksi ihmiset
<@Kuivahko> Jos osutte huomenna väärin
<@Kuivahko> Sudet voittaa pelin

Koitetaas välillä äänestää niitä oikeita susia. Äänestän näin erikoisena tapauksena suht aikasiin. Äänestän Hekatea, joka on pelannut oudosti koko pelin. Äänestänyt tässä viime päivinä Sir Dollaria ja sai sille päätöksen kun pimeänä päivänä susikaverit pääsivät auttamaan.

Sir Dollari-linjalla menen yhä, Jondreen härdellöinti toki mietityttää, samaten Ogabulgan guruilut, mutta mennään nyt tällä linjauksella kun kerta aloitettiinkin, susi se on.

Jokainen osottautunut syyttömäksi.

[Zaerah]

Kyllä se Hekate on susi, uskokaa vaan, en näe enään tarpeelliseksi että lähen kylvämään tähän mitään kauheita perusteluja edes.

E: Niin ja muistakaa tämä, sudet todenänäköisesti voivat riskillä koittaa massata jonkun ulos että peli loppuisi tänään, eli olkaa tarkkoina, tänään peli voi kusta, tai mahdllisesti voimme saada loput sudet selville.

[Kuivahko]

Ei tarvitse poistaa kun voi vähän leikkiä. Kiitän Paah. +1

[Paah]

Wut.. nyt jo lylo? Hekate

Kuivahko varastaa mun postit. Lies! All lies!

[Hekate]

Ei sittenkään. Postasin liian impulsiivisesti, tosin nyt jos vaihdan ääntä, saan loputkin epäilyt niskaani. Hekate

Perkele!

Juba on hukka, jätkät.

[Tristanix]

^Hukka hukan tuntee.

Hekate.

[Kammo]

Jaa-ah... oma peli on mennyt sen verran päin sanotaanko mitä, että joutaisin varmaan itse narun jatkoksi

Kokeillaan nyt kuitenkin sitä Hekatea.

[Kuivahko]

Ruïne saapui Jiujiangiin keskellä yön pimeyttä. Auto jätti hänet luostariin vievien pitkien kiviportaiden juurelle laukkuineen, ilman neuvoja. Häntä ei kuitenkaan pelottanut. Yön mustuudessa ei voisi vaania mitään, mikä pääsisi hänestä voitolle. Ainakaan taistelutta Lin'do ei antautuisi. Tylsistyneenä ja rahtusen tympääntyneenä hän nosti kaksi laukkuansa ilmaan ja lähti harppomaan portaita ylös hyvässä ryhdissä. Portaat tuntuivat jatkuvan kilometritolkulla, mustan pensaiston ja aluskasvillisuuden ympäröimänä. Nuori mies seisahtui äkisti. Jokin liikkui kasvillisuuden keskellä. Hän aisti sen, kuuli pieniä, tavalliselle ihmiselle mitäänsanomattomia rasahduksia ja tunsi jonkun läsnäolon. Nopeasti, joku loikkasi Ruïnea kohti pimeydestä. Tämä tiputti salamannopeasti laukkunsa ja oli valmis taistelemaan. Yllätyshyökkäyksen epäonnistuttua arviolta Ruïnen ikäinen kiinalaispoika syöksähti nopeasti sivulle ja kierteli ympyrää toisen ympärillä. "Miksi olet täällä?", hyökkääjä kivahti kiinaksi. Ruïne ei ymmärtänyt, kohautti vain olkiaan ja syöksyi toisen kimppuun. Nuori mies yritti väistää, mutta Ruïnen Pencak silat oli liian nopeaa Kung Fu:n taitajalle. Isku osui nuorta miestä kylkeen. Tämä irvisti kivusta, sävähti ja yritti jatkaa liikettään. Mahdollisuutta ei tullut. Ruïne oli jo potkaissut tätä polvitaipeeseen. Na Wang karjaisi kivusta ja kaatui maahan. "You lost", Ruïne sihahti kylmästi. Na Wang tempaisi esiin kiinalaisen puukkonsa, jota hän kantoi aina mukanaan, kiinnitettynä vyöhönsä. "You intruding scum", tämä herjasi ja yritti nousta pystyyn. "Na Wang, enough!", kajahti miesäänen huuto pimeydestä.

Äkkiä mustaan, aasialaiseen kangastaisteluasuun pukeutunut mies oli nuorikkojen välissä. "Kyllä mestari", Na Wang totesi happamasti kiinaksi ja työnsi veitsensä pois. Mies kääntyi Ruïnen puoleen. "Meille on suuri kunnia saada teidät tänne, oi Valpas Susi", kiinalainen mies toivotti Ruïnen tervetulleeksi moitteettomalla englannillaan. Ruïnea huvitti. Valpas Susi, Xien Xaon oli täytynyt nimittää häntä niin, soittaessaan harjoituskaupungin johtavalle mafia-pomolle. Na Wang nousi hitaasti ylös, kumarsi Ruïnelle ja katosi takaisin aluskasvillisuuden sekaan. Hän oli menettänyt kasvonsa. Sitä tämä uusi tulokas ei koskaan saisi anteeksi. "Älä välitä hänestä. Hän vain menetti kasvonsa ja kunniansa soturina, mutta saa ne kyllä takaisin", mies katsoi kadonneen nuoren miehen perään. "Olen Chang Xien. Luostarialueen johtaja ja Na Wangin mentori. Tervetuloa alueellemme", hän kumarsi Ruïnelle. "Ruïne Lin'do, perin ystävällistä", toinen vastasi ja kumarsi myös. Chang säteili. Uudella pojalla olisi toivoa. Aivan kuten isänsä Xien Xao oli maininnut.

Ensimmäisten päivien ajan Ruïne vain kierteli pitkin tiluksia ja tutustui paikkoihin. Hän varoi visusti häiritsemästä munkkien ja muiden harjoittelijoiden eloa, vaikka olisi itsekin pian yksi heistä. Vihollisia hänellä oli jo tarpeeksi. Aina hänen ilmestyessään näköpiiriin, Na Wang käänsi selkänsä ja marssi matkoihinsa. Ruïnea nauratti jok'ikinen kerta. Helppo voitto tuosta naskalista oli musertanut tämän täysin. Tämän taidot eivät kuitenkaan olleet olemattomat, se Ruïnenkin oli myönnettävä. Parin vuoden kuluttua hänestä saattaisi tulla lähes Ruïnen tasoinen. Viikon kuluttua Lin'don saapumisesta, Chang Xien kutsui tätä. Ruïne otettiin seremonioiden kautta sisään luostarilaitokseen ja häneltä edellytettiin kuria, tottelemista ja kunnioitusta muita harjoittelijoita ja ylempiään kohtaan. Nuori mies lupautui kaikkeen ja pääsi pian osaksi luostarikaupungin arkea. Kuusi tuntia päivässä Kung Fu:n harjoittelemista, toiset kuusi kiinan opiskelua ja kaksitoista tuntia unta - siinä hänen päivärytminsä ensimmäisen vuoden ajan. Alkuun, Lähes kahdeksantoistavuotiasta Ruïnea kismitti. Pitäisikö hänen luuhuta täällä vuosikausia? Nopeasti harmintunne kuitenkin hävisi, sillä Kung Fu:n harjoitteleminen viehätti miestä. Lohikäärmetyylin omaksunut Ruïne edistyi nopeasti ja hamusi alituiseen lisää tietoa ja taitoa uudesta lajistaan...


Tarina jatkuu eeppisessä lopetusosassa huomenna. Pisin tarinanpätkäni ikinä odottaa. Kauhistelkaa rauhassa.
_____________________________________________
Päivä päättyi Susi Hekaten kuolemaan. Yöllä joukostamme poistui Muurari Eppu ja kuinkas ollakaan, Yakuza Paah. Yksi teistä neljästä onnettomasta on nyt susi. Viimeinen äänestys alkaa. Aikaa kello 21.00 asti. Toimikaa, ja toimikaa kunnolla. Ruletti pyörii.

[Sliphie]

Viimeisiä viedään. Teurastettavissa ovat vielä seuraavat nimet.

Spoiler:

Kammo
Zaerah
Juba
Tristanix

[Zaerah]

Eu haluis kuolla heti, tris siksi

[Kammo]

Noh, oikeastaan ihan sama ketä äänestän tässä vaiheessa, kun tsäänssit on joka tapauksessa se 33,3%
Oi pyhä Random, osukoon sokeaa oikeutta jakava kohtalonsormesi oikeaan: Zaerah. Kosto elää, esto kolaa... ja silleen.

[Juba]

-10:01:00- (@Juba) Sit kun Yakuza kuolee, niin mut pitää massata pois
-10:01:17- (+Lugia) mutta
-10:01:19- (+Lugia) jos ne osaa
-10:01:22- (+Lugia) ne ei ota sua
-10:01:26- (+Lugia) mut sut silti luultavasti massattais
-10:01:30- (@Juba) Jep, varsinkin kun mä sanoin noin
-10:01:32- (+Lugia) oot liia ilmeinen

En tiedä sitten loppupeleissä, että antaako se suurimman syyn mun massaukseen, että oon vastuussa Mekyin ja Sliphien (molemmat susia) kuolemasta päättelykykyjeni ansiosta. En väitä että ne olisivat loistavat, mitä tulee varsinkin kun käännetään katseet loppupeliin, mutta kyseiset sudet pelasivat liian näkyvästi/tyhmästi.

Kammoa oon epäilly mylläriksi siitä lähtien kun paljastui, että molemmat susitapot olivat legittejä.

-14:26:18- (@Kuivahko) Että jos on vaikka say
-14:26:23- (@Kuivahko) 3 sutta 4 kylää
-14:26:26- (@Kuivahko) Mutta yks susista on yak
-14:26:29- (@Kuivahko) Niin sudet voittaa
-14:30:59- (@Juba) 4 kyläläistä, 2 sutta, 1 yakuza
-14:31:19- (@Kuivahko) Juba jos se ois noin, sudet ois jo voittanu
-14:33:10- (@Juba) =
-14:33:16- (@Juba) Mun molemmat susitapot oli aitoja
-14:33:23- (@Kuivahko) Det kan vara
-14:33:37- (@Juba) Se ON näin
-14:34:33- (@Juba) Kuivahko olin liiaksi juuttunu siihen uskomukseen, että toinen niistä susitapoista oli mylläri :D
-14:34:37- (@Kuivahko) :D
-14:34:43- (@Kuivahko) Niin käy joskus
-14:34:52- (@Kuivahko) Huomasin sen ku te ogan kanssa riehuitte että tuo o mylläri perkele
-14:34:58- (@Kuivahko) Ja naureskelin itsekseni


Tristanix, valitseeen sinut!
-17:56:35- (@Juba) Trista saa hammeroida
-17:56:52- (@Juba) And i dink he's the yak'd
-17:57:34- (@Juba) Koska omasta mielestä mason, ja oletan että Paahin ajatuksenjuoksu meni samaa rataa

Hehe.

Kuivahko on noob :<

[Tristanix]

En tiiä mistään mitään. ._.
Zaerah

[Kuivahko]

Lukossa on. Loppuratkaisu kuullaan kymmeneltä.

Matkaan Cyndaquil!

[Kuivahko]

"Jalkatyö, muista jalkatyö!", Chang Xien huusi ohjeita, Ruïnen otellessa erästä luostarialueen Shao Lin munkkia vastaan. Normaaleissa olosuhteissa munkki olisi voittanut vastustajan kuin vastustajan, mutta ottelussa Ruïnea vastaan, olosuhteet eivät ikinä olleet normaaleja. Kolmessa vuodessa, aikuiseksi mieheksi varttunut, 20-vuotias Ruïne oli vahvistunut ja voimistunut entisestään ja hänen Kung Fu:nsa oli Changin ja munkkivanhimpien opetuksessa kehittynyt lähelle huipputasoa. Mies puhui nyt hyvin kiinaa, ohjeiden antaminen englanniksi oli lopetettu toisen kuukauden aikana, ja osasi paikalliset kunniasäädökset. Muut opiskelijat ja mafiakasvatit hurrasivat verenhimoiselle, mutta pidättyväiselle miehelle. Ruïnen suosio oli huipussaan. Kaikki kadehtivat häntä. Kaikki paitsi Na Wang. Tämä otteli toisella puolen pihaa toista munkkia vastaan. Ihmisiä oli seuraamassa myös Na Wangin ottelua, mutta mystinen ja ylitsepääsemättömän suosittu Ruïne keräsi jälleen kerran enemmän kunniaa. Na Wang kiristeli hampaitaan ja höykkäsi kerta toisensa jälkeen.

Lin'don saavuttua Na Wangin suosio oli laskenut laskemistaan. Ensin katosivat opettajat, erityisesti Mestari Chang Xien, johon nuori mies oli ollut kiintynyt, sitten katosivat muut opiskelijat, jotka olivat ennen pyörineet kiinalaisen ympärillä, mutta jotka saivat mielenkiintoisempaa seurattavaa Ruïnesta ja viimeiseksi katosivat Na Wangin ystävät, jotka halusivat mitellä taitojaan Ruïnen kanssa. Nuori mies koki tämän loukkaavana ja katkaisi välinsä muutamaan vanhaan toveriinsa. Jopa munkit tuntuivat kylmenneen hänelle viimeisten kolmen vuoden aikana. Na Wangin raivo oli suunnatonta. Häntä kohdeltiin väärin. Katkeruus hallitsi varttuneen miehen tekoja. Hävittyään Ruïnelle kolme vuotta sitten, hänkin oli alkanut hioa tekniikoitaan kuin hullu. Na Wang oli kolmessa vuodessa saavuttanut lähes mestaritason tiikeri-suunnan Kung Fu:ssa ja voitti taistelussa nyt lähes kenet tahansa, lukuunottamatta Mestari Changia ja sitä pirun valkoista apinaa. Ei kestänyt kauaa, kunnes Shao Lin munkki makasi maassa tajuttomana. Na Wang oli voittanut helposti. Hänen teki mieli karjua mielihyvästä voitettuaan toisella puolen pihaa taistellut Ruïne nopeudessa, mutta ennen kun hän ehti avata suunsa, piha räjähti suosionosoituksiin. Ruïne oli myös voittanut ottelunsa, vieläpä samaan aikaan kuin Na Wang. Munkki parka oli lentänyt pari metriä kohti Na Wangia Ruïnen iskun voimasta. Voittanut Ruïne katsoi vakaana Na Wangin suuntaan. Na Wang katsoi takaisin ja miesten katseet kohtasivat toisensa. Molempien katse oli murhaavan haastava. Ilma leiskui, mutta kukaan ei huomannut sitä. Pihantäydeltä ihmisiä karjui suosiotaan Ruïnelle, joka kääntyi äkisti ja suuntasi kohti erästä temppeliä. Mies viittasi kädellään taakseen ja osa riehuvasta väkijoukosta seurasi häntä.

Chang Xien hymyili ja lähestyi Na Wangia, joka seisoi nyt yksin keskellä suurta piha-aluetta. "Näen, että olette molemmat kasvaneet", tämä tokaisi lempeästi Na Wangille. Puoli vuotta Ruïnea nuorempi kiinalaismies ei vaivautunut vastaamaan. "Tiedän, että sinulla on ollut vaikeaa, mutta luotan vankkumattomaan itsekuriisi. Tulin sitä paitsi kertomaan ilouutisen, ainakin sinulle. Kunnioitettu Valpas Susi poistuu myöhemmin tänään keskuudestamme. Hiljainen jumala on kutsunut häntä", Chang puhui hiljaa ja ystävälliseen sävyyn. Kesti hetken, ennen kuin Na Wang reagoi. Miehen yli pyyhkäisi samanaikaisesti sekä helpotuksen, että pettymyksen aalto. Ruïne häipyisi, hyvä, mutta hänen olisi voitettava tämä ensin. "Selvä, Mestari, ja kiitos", Na Wang kumarsi ja peitti happaman äänensävynsä taitavasti. Chang katsoi oppilastaan hetken pohdiskellen ja kääntyi sitten pois. Na Wang jäi yksin pohdiskelemaan. Suunnitelma muotoutui hänen mielessään.

Illalla, pimeyden peitettyä maan, Ruïne nosti laukkunsa jälleen kerran ilmaan. Hän oli lähtemässä. Ensimmäistä kertaa eläessään hän koki haikeutta. Lähteminen ei ollut helppoa, mutta hän sysäsi tunteensa sivuun ja jätti asuintilansa jälkeen. Määrätietoisesti hän marssi hyvästelemään Mestari Changin, joka oli opettanut tälle niin paljon. Miehet eivät vaihtaneet montaa sanaa, eikä tunteita ilmaistu vahingossakaan, mutta astuessaan Changin huoneesta ulos, Ruïnen silmässä kimalsi kyynel. Kuunvalo heijastui kyyneleestä keskelle miehen otsaa, kuin siunaus taivaista. Mies astui ulos ja jätti hyvästit luostarikylälle. Keskellä portaita hän pysähtyi ja laski laukkunsa maahan. "Noh, Na Wang. Uskoakseni saat paikkasi suosikkina takaisin", tämä lausui yön pimeydelle ivallisena.

Na Wang hypähti varjoista porrastasanteelle, jota ympäröivät kiinalaiset paperilyhdyt. "Vain jos voitan sinut, ali-ihminen", tämä sihahti myrkyllisesti ja otti valmiusasennon. Ruïne naurahti leikkisästi, sysäsi laukkujansa sivuun ja valmistautui. "Oletko valmis?", Ruïne kysyi noudattaen kunniasääntöjä, jotka oli hänen villiin päähänsä taottu. "Syntymästäni asti, kuolemaan saakka", Na Wangin vastaus kumahti kuin kello. Sanoja ei enää tarvittu ja molemmat syöksyivät toistensa kimppuun. Potkuja, lyöntejä, iskuja, syöksyjä, torjuntoja ja väistöjä sateli niin tiuhaan tahtiin, että harjaantumaton silmä olisi ollut pulassa. Täysin tasaväkiset taistelijat kiertelivät toisiaan ja pyörivät taistelun tiimellyksessä kuin kaksi tornadoa, jotka yrittivät suistaa toisensa pois radoiltaan. Potku, väistö, isku, suojaus, lyönti, torjunta. Kuvio toistui useita kertoja. Tiikeri- ja lohikäärmetyyppien Kung Fu -taiteilijat loistivat taidoillaan. Kuolemaan saakka, oli vastaus kuulunut.

Puolisen tuntia kestettyään, taistelu taukosi hetkeksi. Molemmat pysähtyivät huohottamaan ja keräämään uusia voimia. "Vieläkö tahdot jatkaa, vai joko tunnustat voittoni", Ruïne herjasi vastustaan. Na Wang pysyi kylmänä kuin kivi. "Voitan sinut, vaikka minun täytyisi tappaa Mestari Chang sitä tavoitellessani", kuului dramaattinen vastaus. Ruïne naurahti, mutta huolestui. Jos katkeran kilpailijan ajatukset olivat jo tällä tasolla, mitä hänelle ja ennenkaikkea muille tapahtuisi, jos ja kun hän ei voittaisikaan. Na Wang latasi kaikki voimansa viimeiseen nopeaan iskuun. Ruïne yllättyi täysin toisen nopeasta hyökkäyksestä ja lähes sai iskun päähänsä. Hän menetti kuitenkin tasapainonsa ja kaatui. Na Wang huudahti voitonriemusta ja iski viimeisen kerran, tarkoituksenaan tappaa Ruïne. Tämän kuitenkin vapautti itsensä. Kolme vuotta hän oli yrittänyt tukahduttaa taitojaan ja lahjojaan kolmessa muussa taistelulajissa ja nyt pidikkeiden irtautuessa, uusi voima virtasi häneen, täyttäen viimeistä solua myöten. Kaatuessaan, Ruïne otti Na Wangin tappavan iskun vastaan käsillään, kolahti yläselällään maahan, jännitti lihaksiaan ja pongahti ketterästi pystyyn, potkaisten samalla Na Wangia yläruumiiseen. Tämä lennähti taakse päin, mutta Ruïne tarrasi hänen jalkaansa kiinni ja mätkäytti toisen porrastasanteeseen. Silmät orastavasta hulluudesta ja verenhimosta palaen, hän karjaisi ja iski Na Wangia rintaan. Nopeasti hän sai ajatuksensa koottua ja tunteensa hallintaansa. "Voitin", hän kuiskasi ja nosti pyörtyneen ja suustaan verta vuotavan Na Wangin hartialleen. Purppurainen silkkipaita tahriintuisi, mutta toinen oli pakko kantaa takaisin kylään. Portilla Ruïne kohtasi Mestari Changin, joka oli arvannut lopputuloksen ja otti Na Wangin haltuunsa. Sanaakaan sanomatta Ruïne painoi päänsä ja kääntyi pois ikuisiksi ajoiksi.

***
Seuraavat pari viikkoa Ruïne vietti Shanghain päämajassa, jossa hänet tutustutettiin Hiljaisen jumalan mafiaorganisaation toimintaan, toimintatapoihin ja jäseniin. Taistelutaidoiltaan, Ruïne oli ilman muuta yksi järjestön parhaimmista, mutta hierarkiassa hän oli yksi alimmista. Tavallinen perheenjäsen, jonka kontolle asetettiin helpoimpia tehtäviä. Hän osasi kaiken vaadittavan, joten tehtävät olivat lähes poikkeuksetta suuria menestyksiä. Nopeasti, jo muutamassa kuukaudessa, Valppaasta Sudesta tuli lähes elävä legenda pikkurikollisten ja alempien mafiajäsenien keskuudessa. Rauhallinen, voimakas, varma ja hyvä suunnittelemaan asioita. Loistava johtaja, sen kaikki tunnustivat. Ainoa suurempi puute oli Ruïnen taitamattomuus käsitellä aseita. Hän ei ollut ikinä ampunut tuliaseella, ja Hi Xien Xao oli päättänyt, ettei kenellekään, joka ei osannut käsitellä aseita, annettu ylennystä riveissä. Ruïne astui sisään jälleen uuteen kouluun ja sai uuden mentorin.

Singaporelaislähtöinen Herbert Lee, hiljaisen jumalan tuliase- ja talousrikosekspertti, valittiin ylempien tahojen toimesta opettamaan Ruïnea. Mies oli ystävällinen, kohtelias, ymmärtäväinen ja vaarallinen. Lee oli erittäin viisas ja nokkela, mutta käytti joidenkin tahojen mukaan lahjojaan aivan väärin. Hän hyökkäsi jokaisen epävarman tai väärässä olevan ihmisen kimppuun ja polki tämän maanrakoon, vain koska se tuntui hänestä mukavalta. Opettajana Herbert Lee oli kuitenkin omaa luokkaansa. Hänen aito innostuksensa tuliaseita ja pikkuruisia tiedonmuruja kohtaan teki hänestä mielenkiintoista ja opettavaista seuraa ampumaradalla ja useimmissa tehtävissäkin. Ruïne alkoi viettää iltojansa Shanghain ampumaklubeilla, Herbertin seurassa ja imi itseensä tämän taitoja nopeaa tahtia. Treenattu ruumis ja nopea aivotoiminta auttoivat nuorta miestä hahmottamaan aseiden toiminnan ja mahdollisuudet, eikä kulunut aikaakaan, kun Ruïne oppi myös aseidenkäsittelyn jalon taidon. Lee arvosti hiljaista seuralaistaan ja uskoutui tälle lähemmin kuin monelle muulle tuttavalleen. Lin'do kunnioitti Herbertiä, ja ystävyyssuhde kehittyi pikkuhiljaa vahvaksi. Miesten viidentoista vuoden ikäero ei ollut este omalaatuiselle ystävyydelle. Viikkojen ajan Ruïne ja Lee kävivät keskusteluja omista taustoistaan ja tiedoistaan. He mittelivät älyään ja totesivat olevansa lähes tasavertaisia. Eräänä päivänä Lee vaikutti poissaolevalta. "Mikä hätänä, ystävä?", Ruïne kysyi todellisesti välittäen. "Et saa kertoa tätä muille, mutta..", Lee aloitti. Ruïne ilmoitti vannovansa. "Vaimoni kuoli eilen valtion poliisin iskussa. Saamarin paskiaiset", enempää sanoja ei tarvittu. Ruïne ymmärsi ystävänsä tuskan ja lohdutti tätä kaikessa hiljaisuudessa. Hän olisi ainoa, joka saisi koskaan tietää, ja se oli suuri kunnia. Hän ei ikinä pettäisi ystäväänsä. Lojaalius oli kaikki kaikessa.

Todistettuaan ampumistaitonsa voittamalla hiljaisen jumalan järjestämät ammuntakilpailut, Ruïne valittiin nopeasti ylempään asemaan mafiaperheessä. Hän sai nyt huostaansa useita alempia jäseniä, harjoittelijoita sekä pikkurikollisia ja korruptoituneita virkamiehiä, joita hän johti hiljaisen jumalan tavotteiden mukaan. Mies otti selkäänsä ison musta-punaisen tatuoinnin, joka kuvasti irvistävää lohikäärmettä, jonka pää oli kuin suden. Lähes kaikki tuntuivat pitävän petollisesta miehestä, joka raivasi tietään kohti alamaailman huippua. Toisten järjestöjen jäsenet pelkäsivät ja kunnioittivat Ruïnea, omat miehet palvoivat häntä ja seurasivat kuin koira isäntäänsä. Hän oli saavuttanut valtaa ja valta alkoi hiljalleen turmella häntä. Päivä päivältä hänen mielessään liikkui kunnianhimoisempia ja vaarallisia ajatuksia, joista jotkut olisivat vuotaessaan saattaneet aiheuttaa hänen välittömän mestauksensa. Ruïne näyttäytyi yhä harvemmin kentällä, lähettäen luottomiehiänsä hoitamaan omia tehtäviään. Kieroutunut suunnitelma hahmottui miehen mielessä. Hän oli kuukausien varrella oppinut arvostamaan ja kaipaamaan verta ja hän kaipasi sitä silmittömästi lisää.

Vuotta myöhemmin Ruïnen suunnitelman ensimmäinen vaihe käynnistyi. Mies oli nyt kaksikymmentäkaksi ja hänen visionsa alkoivat saavuttaa täyden aikuisuuden mittoja. Xien Xao oli myöntynyt tämän toiveisiin ja muutama muu organisaation johtajista oli asettunut tämän tueksi. Ruïne palasi itse kentälle toteuttamaan suunnitelmansa ensimmäistä vaihetta. Hän kokosi pelottavan taitavan joukkion ja ryhtyi toimeen. Ei mennyt kuin kaksi kuukautta ja Shanghain kolmanneksi suurin mafiajärjestö kaatui ja hiljainen jumala valloitti tämän toimialueet. Voimien tasapaino oli järkkynyt ja Ruïnen ansiosta Xien Xaolla oli nyt enemmän valtaa kuin koskaan. Voi sitä ylistyksen määrää. Suunnitelma ei kuitenkaan loppunut tähän. Lin'do alkoi puhua vanhenevalle Xien Xaolle kahden kesken, maalaillen visioita siitä, miten kaataa hiljaisen jumalan pääkilpailija, sininen lootus. Mitä enemmän Ruïne suunnitelmistaan kertoi, sen innostuneemmaksi vanha johtaja kävi ja sitä enemmän valtaa nuori rikollisnero itselleen haali.

Ruïnen suosituksien mukaisesti, hiljainen jumala liittoutui parin japanilaisen Yakuza-järjestön kanssa ja aloitti entistä tiiviimmän yhteistyön Indonesian punaisten moskiittojen kanssa. Noin vuoden ajan järjestö keskittyi pelkästään kasvattamaan vaikutusvaltaansa ulkomailla ja saamaan entistä suurempia osia Shanghain ulkomaankaupasta ja rahtisatamasta haltuunsa. Muutamat hermostuneet johtoportaan jäsenet esittivät vastalauseitaan, sillä kommunistisen puolueen henkilöstö oli alkanut kiinnostua hiljaisen jumalan toimista ja salaisen poliisin agentteja löytyi kuulemma jo joka nurkan takaa. Ruïne vähät välitti valtiosta. Se kitisisi aikansa, mutta oli lahjottavissa kuten kaikki muutkin organisaatiot. Todellinen ongelma oli sininen lootus, joka käytännössä esti hiljaista jumalaa hallitsemasta koko Shanghaita. Järjestö olisi poistettava maailmankartalta, eikä varaa ollut enää odottaa. Suunnitelman toinen vaihe pyörähti käyntiin vastoin kaikkien toiveita. Ruïne alkoi toimia itsenäisesti. Tavoitteensa kukistaa sininen lootus ja syrjäyttää vanha houkka Xao johtajan paikalta vaati sisäistä eripuraa. Hän alkoi kasata itselleen uskollisia ihmisiä, joille uskoutua ja kertoa suunnitelmastaan. Hän valitsi yhden johtoportaan jäsenen, omia suojattejaan, kauppiaita, virkamiehiä ja yhden miehen, johon hän luotti syvästi, Herbert Leen.

Pyörähti toinen vuosi. Ruïnen ikä lähenteli jo kahtakymmentäkuutta, kun suunnitelman toinen vaihe pyörähti käyntiin. Hän oli kertonut visioistaan ja näkemyksistään neljälle uskotulle miehelle, Herbert Leelle, kahdelle omista suosikeistaan ja johtoportaan jäsenelle. Kaikki myöntyivät Ruïnen ajatuksiin. Xien Xao alkoi olla jo vanha ja jonkun olisi korvattava hänet ennemmin tai myöhemmin. Kaikessa hiljaisuudessa tehtiin valmisteluja, jotka sallisivat nopean vallanvaihdoksen, sinisen lootuksen kaaduttua. Ruïne Lin'do tunsi ensimmäistä kertaa elämässään iloa. Hän saavuttaisi piakkoin jotakin, joka jäisi historiankirjoihin. Vallanhimo oli sekoittanut miehen pään.

Syyskuisena iltana suunnitelma käynnistyi. Sinisen lootuksen bisnekset ostettiin tai lahjottiin alta, tukikohdat tuhottiin asein ja polttamalla järjestelmällisesti ja toiminta rampautettiin. Kaikki tapahtui niin yllättäen, että kilpaileva järjestö ei ehtinyt toimia. Ruïne ja Herbert Lee johtivat itse aseistettua hyökkäystä lootuksen päämajaan, joka sijaitsi Shanghaista parikymmentä kilometriä Pohjoiseen. Heidän organisoidut joukkonsa tuhosivat täysin olemattoman vastustuksen. Sininen lootus oli kaaoksessa ja kaatuisi kuin korttitalo. Lee ja Lin'do tunkeutuivat päämajan ytimeen, teurastivat verisesti kaikki paikalla olleet johtavat mafiagangsterit ja kidnappasivat itse johtajan. Hänet vietäisiin hiljaisen jumalan eteen, jossa hän kuulisi viimeisen tuomionsa. Samalla Ruïne varastaisi Xien Xaon valtaistuimen ja hallitsisi yksin koko metropolialuetta. Mikä kruunu hänen varhaisille vuosilleen mafiassa, ja vieläpä näin aikaisin. Mies tunsi itsensä voittamattomaksi. Hulluus oli täysin sekoittanut miehen.

Hiljaisen jumalan päämajassa oli epätavallisen hiljaista, Ruïnen ja Leen raahatessa sinisen lootuksen entistä johtohahmoa kohti valtaistuinsalia, jossa kaikki oli saanut alkunsa yhdeksän vuotta sitten. Ruïne ei ollut uhrannut ajatuksia menneisyydelleen enää vuosiin, mutta silti hänen astuessaan huoneeseen, jokin voima tulvahti hänen ylitseen ja sai hänet tuntemaan heikkoa kaipuuta entiseen. Paluuta ei enää olisi. Hän asteli valtaistuinsalin päätyyn ja sysäsi panttivankinsa maahan valtaistuimen eteen. "Tässä on vankisi, oi kunnioitettu Hiljainen jumala. Luovutan hänet teille suosionosoituksena", Ruïne lausui muodollisesti, tärkeällä äänensävyllä. Hi Xien Xao nauraa käkätti valtaistuimellaan. "Teit sen vihdoinkin poika", Ruïne hymyili tahtomattaan. "Sääli ettei kukaan saa koskaan tietää sitä", sanoi tenoriääni kylmästi erään pylvään takaa. Ruïne Lin'doa kylmäsi toisen kerran elämässään. Hän tunsi tuon äänen. Mitä yhdeksän helvetin nimeen oli tekeillä?

Na Wang astui esiin pylvään takaa ja nauroi toisen pöllämystyneelle ilmeelle. "Kyllä. Se olen minä, sinä kirottu koira", tämän herja sivalsi Ruïnea kuin ruoska. Xien Xao käkätti. Ruïne mulkaisi tätä. "Olen tiennyt suunnitelmastasi alusta alkaen, senkin alhainen petturi", tämä julisti kuolemanvakavasti. Lin'do ei saanut sanaa suustaan. "Mit.. Kuinka?", kysymys oli täynnä pettymystä ja inhoa. Herbert Lee latasi haulikkonsa ja tähtäsi sillä Ruïnea. Tämä ei kääntynyt, vaan alkoi nauraa hervottomasti. Ääni kylmäsi kaikkia läsnäolijoita. "Milloin hylkäsit ystävyytemme?", tämä nauroi edelleen. "Kävit koukkuuni eräänä iltana", Lee vihjasi kylmästi menneeseen. Ruïnen nauru vain yltyi, alkaen kuulostaa mielipuoliselta. Hän tajusi olleensa typerä ja naiivi alusta alkaen. Lee oli taitavasti sumuttanut häntä, vedoten ihmisen tunteisiin, joita Ruïne vielä muutama vuosi sitten oli tuntenut. Mies nauroi kaikesta sydämestään. "Hiljaa koira!", Na Wang karjahti, nosti ladatun pistoolinsa ja tähtäsi Ruïnea. "Valtion poliisi sai vihiä arvostetulta Xien Xaolta, jolle ystävämme Lee kertoi kaiken. Kaikki on ollut teatteria, Ruïne", Na Wang ilmoitti tärkeänä ja korostaen auktoriteettiaan äänenpainollansa. Hän sylkäisi lattialle mainitessaan Ruïnen nimen. Ruïne tuijotti lattiaan ja nauroi. Hän ei kuullut enää mitään.

"Na Wang. Kukapa olisi uskonut, että ajaudut saastaisen organisaation kätyriksi ja vieläpä pahimmanlaiseksi sellaiseksi", Ruïne huusi kasvot edelleen kohti lattiaa. Hän veti salamannopeasti esiin kaksi pistoolia, laukaisi toisen kohti Na Wangia, toisen kohti Leetä. Na Wang väisti, mutta Lee sai osuman suoraan päähänsä ja kaatui kuolleena lattialle. Na Wang laukaisi aseensa ja osui Ruïnea toiseen reiteen. Tämän silmistä vuosi kyyneleitä. Lee oli kuollut. Enää koskaan ei Ruïne Lin'dolla olisi ystävän ystävää. Hän ampui uuden luodin kohti Na Wangia, osuen tätä olkapäähän. Mies ulvaisi kivusta ja pudotti oman aseensa. Ruïne hekotti mielipuolisesti, tähtäsi pitkään Xien Xaoa ja laukaisi. Vanha mies kuoli nopeasti. Sitten peto kääntyi ja surmasi jok'ikisen salissa paikalla olleen ihmisen. Kaikki paitsi Na Wangin. "Tiedäkin, sinä käärmeensikiö, että voitin sinut jälleen", tämä tokaisi ja ryntäsi ontuen ulos salista. Na Wang irvisti kivusta ja yritti hymyillä. Ruïne juoksi suoraan ansaan. Ulkopuolella odotti parikymmentä aseistautunutta poliisia, jotka tainnuttivat mielipuolen nopeasti. Miehen tarina kiinassa oli ohi.
***
Ruïne Lin'do lojui valtion vankilassa vuoden. Hän odotti kuolemantuomiota hetkeäkään pelkäämättä. Elämä oli hänen osaltaan ohi muutoinkin. Kuolema tai vuosikymmeniä vankilassa. Kuolema olisi parempi vaihtoehto. Päivä toisensa jälkeen hän vain odotti. Vartijat eivät suostuneet kertomaan mitään, pilkkasivat vain, ja muut vangit pysyivät kaukana Ruïnesta. Miehellä oli hullun maine. Tämä kirkui öisin unissaan ja hakkasi seinää niin kovin ottein, että henkilökunnan oli ollut pakko sitoa hänet eristyssellin sänkyrautoihin kiinni, ettei seinä hajoaisi. Kaikesta huolimatta kuolemantuomiota ei vain kuulunut. Lin'don varalle oli olimassa jotakin pahempaa.

26.5.2009, Kiinan valtio luovutti Ruïne Lin'don Yhdysvaltoihin. Maahan jossa tämä ei ollut ikinä käynyt, eikä tulisi ehkä ikinä käymäänkään. Kevätyön pimeiden tuntien aikana mies lennätettiin tuntemattomaan maapallon kolkkaan. Paikalla toimi mielisairaala, mutta syvällä sairaalan alapuolella sijaitsi jotakin aivan muuta. Vinksahtanut tiedemies Restenstein sai tuntemattomilta tahoilta rahoitusta ja teki kansainvälisten suurvaltojen hyväksynnällä hirmuisia kokeita, kaikkein paatuneimmilla ja psykopaattisimmilla rikollisilla. Ruïne Lin'do lukittiin sisään tähän helvetinlaitokseen, josta ei ollut ulospääsyä ja jota armeliaampi oli jopa kuolema ja ikuinen kidutus helvetin tulimeressä. Ihmisen ei annettu syödä, ei puhua, ei liikkua eikä myöskään aina ajatella. Jokaiseen osaston vankiin piikitettiin mitä hirveimpiä aineita, jotka saivat aikaan ihmiskunnan hylkäämissä uhreissa kamalia reaktioita. Joka yö laitos täyttyi tuskanhuudoista, epäinhimillisestä kirkunasta ja karjaisuista. Kivun ja tuskan määrä oli sanoinkuvaamaton. Ruïne muuttui susihirviöksi kerta toisensa jälkeen, aina yhtä kivuliaasti. Miehen koko ruumis oli arpeutunut tunnistamattomaksi ja mieli oli pahoin arpeutunut. Hullu mies ei enää ikinä toipuisi. Ihmisyys oli menetetty. Jäljellä oli enää pelkkä tuska ja ikuinen kärsimys. Ajatukset eivät enää löytäneet voimia liikkua. Lin'do oli kuin tyhjä kuori, jonka sielu ja aivot olivat hylänneet.

Aika ajoin laitoksella vieraili ihminen, jota kukaan vangeista ei koskaan nähnyt, eikä myöskään kuullut. Ei muuta kuin kerran. Ruïne Lin'do kuuli yhden lauseen, joka mullisti hänen koko elämänsä. Restensteinin innostuneen ja kimittävän äänen hän tunnisti, mutta toinen oli outo ja tuntematon. Ääni oli syvä ja synkkä. "..Ilman minua tätä loukkoa ei olisi olemassa, muista se", ääni oli sanonut. Sanat olivat nostattaneet Ruïnessa valtavan raivon. Ilman aineiden hirvittäviä vaikutuksia, hän oli hallitsemattomasti muuttunut susihirviöksi, repinyt terässiteensä auki ja nostanut itsensä ylös ahtaan sellinsä rautaiselta koepöydältä. Restenstein oli kuullut kaiken, rynnännyt oven taakse ja antanut läpi murtautuneelle hirviö-Ruïnelle lamaannuttavan annoksen sähköä. Ruïne ei koskaan nähnyt vierailijaa, mutta äänen hän muistaisi koko ikänsä. Mitään ei kukaan ollut koskaan vihannut niin suunnattomasti, kuin Ruïne Lin'do vihasi tuota ääntä. Sillon ja ikuisesti sen jälkeen.

Kuukausia myöhemmin, mielisairaala luhistui. Susihirviöt pääsivät vapaalle ja Restenstein pakeni. Kaikki muut kuolivat, paitsi Ruïne, joka tapettuaan muut selvisi ylös palavasta ja räjähtelevästä rakennuksesta. Hänen eläimelliset vaistonsa käskivät kadota yön pimeyteen ja tappaa. Verta, lihaa. Ruumiita. Sitten kaikki valkeni. Joku oli ampunut hopeisen piikin keskelle Ruïnen selkärankaa. Piikki oli auennut ja sisältä valui outoa nestettä miehen selkäytimeen. Neste oli vastamyrkkyä, joka oli sekä pelastanut Ruïnen hengen, että antanut tälle uuden elämän. Aine ajoi susihirviön tiehensä ja myöhemmin lisää sitä nautittuaan, Ruïne Lin'do vapautui Restensteinin hirveästä kirouksesta. Ruïne Lin'do vannoi ikuista uskollisuutta ampujalle ja toimi siitä lähtien tämän oikeana kätenä.
***

Mies huokaisi. Meditoiminen ja menneiden kaiveleminen ei tehnyt hyvää. Susihirviöt temmelsivät edelleen vastapäisellä ylätasanteella. Olisi aika lopettaa se. Ruïne Lin'do laskeutui alas vartiopaikalta, nouti Shamaani Kolehmaisen ja lähti ylätasanteelle. Taleban-johtajat yrittivät estellä, mutta Ruïne ei suvainnut vastaväitteitä. Kolehmainen purki taikansa ja Ruïne päästi itsensä irti. Sudet tapettiin ja elossaolevat Talebanit ammuttiin alle kymmenessä minuutissa. Miehen voima oli hirviömäinen.

"Olette saaneet tarpeeksi todistusaineistoa. Maksakaa", Ruïne komensi epäröiviä Taleban-johtajia, laskeuduttuaan alas verisenä. Terroristit nyökkäsivät ja ojensivat Ruïnelle salkun täynnä rahaa. Miehen kasvoille levisi hymy. "Tässä kaikki. Luotan siihen, että sopimustamme kunnioitetaan. En tahdo palata tänne, ettekä sitä tahdo tekään", Tämä ilmoitti kylmästi ja kääntyi pois. Tehtävä Pohjois-Pakistanissa oli ohi.

____________________________________
Kolikkoa on heitetty. Arpa on heitetty. Lopputulos oli perin huikea.

Kiitos kaikille hyvästä pelistä. Alkuun aiheutti harmaita hiuksia, mutta loppua kohti kaikki parani ja tuntui jopa hyvältä. Jaksoin kirjoittaa tarinaa ja muutenkin jäi hyvä mieli. Kiitän. The_Rest pitää seuraavan pelin, jos selviää pitkittyneestä taudistaan hengissä. Aikataulu ei ole tiedossa.

Tristanix on kuollut...
























Hehehe...




















Onnea sudet ja Zaerah! Voititte juuri pelin numero kahdeksan!




Pelaajalista rooleineen

Spoiler:

Asukkaat
Kammo
Winnesota
Jax
Tristanix
Sir Dollari

Sudet
Hekate
Sliphie
Mekyi
Paah (Yakuza)

Muurarit
Ogabulga
Zaerah (lopussa susi)
Kirby
Eppu

Myllärit
Rokkikenguru
Juba

Näkijä
The_Rest

Ampuja
Rildor

Pommi
Jondree

Valonvartija
Tilla

Poliisit
Karvavarvas (Normaali)
Legendaz` (Hullu)

Suuri kiitos kaikille osallistujille. Hauskaa oli!

[Paah]

[Tristanix]

Your coinflipping sucks ass.

[Legendaz`]

Tää oli aika lailla onnistuneempi kuin edellinen.

[Sir Dollari]

Juu-u, oli kyl mielenkiintone peli! Hämy, ja mielenkiintone, seuraavaan peliin viisaampana.

[The_Rest]

Seuraava peli tulee olemaan maaliskuun alussa, enkä ota mukaan kuin 12 pelaajaa. Isompi peli leviäisi kuitenkin käsiin. Tosin ensin täytyy katsoa selviääkö tästä perkeleen taudista edes.

[Kirby]

Hyvä peli oli, nautittava. Omalta osaltani paras peli tähän mennessä

[Kammo]

Oikein mukava peli ja plussaa tulee tietenkin siitä, että selvisin itse loppuun saakka
Varsinkin loppuhuipennus oli suorastaan hermojaraastavan jännittävä.