Kirjoittaja Kuivahko » 09.01.2011, 19:53
Joukko rasavillejä poikia seisoi sanaakaan sanomatta Polinportin leikkipuistossa. Yhden jos toisenkin silmissä näkyi kyyneliä, ja yksi pojista - Juhani alias ArmeijaMies - oli polvillaan hiekkalaatikon vierellä. Juhanin ympärillä lojui kasa rikkinäisiä leluja. Vihreän, punapilkullisen ämpärin pohja oli rikottu. Muovinen lapio taivutettu kahtia. Pojan rakkaalta Actionman-nukelta oli toinen käsi poissa. Poika nyyhkytti. Juhani oli tunnettu kovanaamana, mutta näin raaka ja julma teko oli saanut kolmasluokkalaisen täysin pois tolaltaan. Muut viisitoista IY:n jäsentä eivät osanneet asennoitua tilanteeseen. Kunnioitettu pihapiirin kovis maassa polvillaan nyyhkimässä lelut rikottuina. Jokainen tiesi mitä se merkitsi Juhanin kannalta: poikarukka olisi erotettava kerhosta. Niin määräsivät yhteiset säännöt. Säännöstä ei kukaan pitänyt, mutta jokainen kunnioitti sitä, eikä kukaan aikonut lipsua. Minkä IY oli yhdessä sopinut, piti ikuisesti, ellei jokainen sitä halunnut lakkauttaa.
Pete ja Konsta saapuivat paikalle puuskuttaen, juostuaan koko matkan. He äkkäsivät Juhanin nopeasti ja seisahtuivat tämän taakse. Pete vilkaisi muihin, mutta kukaan ei sanonut sanaakaan. Sympaattisia katseita vältettiin. Suurin osa tunsi Juhanin surun ja lähes kaikki olivat itsekin varsin ahdistuneita, mutta heikkouksiaan ei tässä porukassa voinut näyttää. Pete vilkaisi Muhammadia, joukon isokokoista somali-pakolaista, joka syystä tai kolmannesta oli viime aikoina asettunut johtavaan rooliin. Tumma poika katsoi Peten silmiin, ilmeenkään värähtämättä, ja lopulta nyökkäsi. Edelleen raivoissaan, Pete murahti, huokaisi, laski kätensä Juhanin olkapäälle ja alkoi puhua ekaluokkalaisen korkealla kimityksellään. "Juhani. Sä tiiät mitä tää tarkottaa.", maassa nyyhkivä poika parkaisi ääneen. "IY:n nimessä mä, Pete, erotan sut yhteisöstä", Pete julisti melankolisesti.
Juhani valahti kalman kalpeaksi ja tipahti maahan makaamaan. Poika alkoi parkua. Peten takana Konsta puristi käsiään nyrkkiin ja yritti täysin voimin olla itkemättä. Pete pudisti päätään ja käveli Muhammadin luo. Tämä katsoi kohti kävelevää pikkumiestä kysyvästi. Pete nojautui lähemmäs ja kuiskasi. "Meidän pitää jättää Juhani tänne. On pakko puhuu, mut entisille jäsenille ei saa sanoa sanaakaan", Muhammad nyökkäsi ja ilmoitti olevansa samaa mieltä. Hän oli syntynyt ja asunut koko ikänsä Suomessa, joten pojan suomi oli hyvällä mallilla. "Tuu Konsta", Pete sanoi hiljaa ja lähti lampsimaan leikkipuistosta pois erittäin rivakasti. "Hei Pete oota!", pojan paras kaveri huudahti tukahtuneella äänellä. "Tuu nyt vaan", Pete murahti vastaukseksi ja vilkaisi maassa vollottavaa Juhania. Kaksikko käveli pois.
Pojat kiertelivät kerrostaloalueen kapeita kujia vartin, sanomatta ääneen sanaakaan. Yhtäkkiä Pete säntäsi juoksuun ja ryntäsi kohti kerrostaloalueen toisella laidalla kasvavaa pientä metsää. Konsta parahti ja yritti seurata hiljaista kaveriaan. Hän sai nopeampana ystävänsä kiinni ja yritti hidastaa tämän vauhtia. "Mitä me tehää?", Konsta kysyi kummastuneena, ääni vieläkin haikeana. "Me mennään mettään", Pete melkein huusi vastauksensa. Pojat hidastivat vauhtinsa kävelyksi, saapuessaan metsään. Syyskuun alun metsä oli vielä lämmin ja helppokulkuinen, mutta kummankaan ei tehnyt mieli kompastua juuriin ja pikkukiviin. "Hei Pete! Me ollaa tääl", Eero huikkasi saapuvalle kaksikolle. Kaikki viisitoista IY:n jäsentä olivat kokoontuneet metsään, ison siirtolohkareen ympärille. Konsta ei ymmärtänyt missä mennään.
"Noniin pojat. Nyt voidaan puhua vapaasti", Eero aloitti yrittäen madaltaa ääntään. "Me kaikki ollaan varmaa sitä mieltä et se mitä Juhanille tehtiin oli väärin", tämä jatkoi ja pojat ympärillä nyökkäilivät. "Tai no, ei ihan kaikki", Eero jatkoi. Kummastuneita äännähdyksiä. "Mitä sä meinaat?", yksi pojista kysyi, kuulostaen vihjailusta suuttuneelta. "Sitä vaan et mä näin kolmen pojan hiipivän eilen illalla lelulaatikolle ja ottavan Juhanin lelut pois", Eero vastasi vihaiseen kysymykseen. Syvä hiljaisuus. "En tiiä ketkä. En nähny tarkasti ilman laseja, mut tehän tiiätte että kaikkien IY:n jäsenien leluissa on tarroja", Poika jatkoi innokkaana. Eero tunsi itsensä salapoliisiksi. Vähän niinkuin Serlok.. Jokin semmonen. Tarkkaa nimeä likinäköinen Eero ei juuri nyt muistanut. "Mitä tarroista. Kaikil meil on niitä", kuului yhden pojista kysymys. Jollakulla ei selvästikään leikannut. "No sitä tietty et joku irrotti Juhanin leluista tarrat ja kiinnitti ne omiinsa", Pete kivahti ärsyyntyneenä ja sai porukan katseet kääntymään itseensä. Suunnitelma alkoi hahmottua itse kunkin päässä.
"Meidän siis pitää selvittää, kenen leluissa on extra-tarroja", Muhammad avasi suunsa. "No näytetäänkö me sit meidän lelut vai", joku kysyi toivoessaan helppoa ulospääsyä tilanteesta. "Ei me voida. Nyt on koulua, eikä IY kokoonnu koulupäivinä. Kohta on kokeitaki", kuului toinen ääni, joka kuului yllättävästi Konstalle. Muhammad mulkaisi poikaa, joka oli pilannut hänen ensimmäisen päähänpistonsa. "No okei, ei sitte. Onko sul Pete jotaki ideaa", Tumma poika kiristeli hampaitaan. Pete katsoi Eeroon. Tämä nyökkäsi. "Me voitais tehä nyt näin. Äänestetään joukolla joku epäilyttävä ja pannaan se joukol näyttämään meille lelunsa. Ei kuitenkaa ku yks päivässä. Ei riittäis aika millää", Pete selitti suunnitelmaansa. "No mut sithä joku vaan ottaa ne tarrat pois leluistansa ja näyttää ne meille. Ei se toimis", joku esitti vastalauseen. "Kyl se toimii. Mul on suurennuslasi. Mä pystyn tutkimaan että onko leluista irrotettu tarraa. Niistä jää kuitenki aina liimaa jälkeen", Eero tyrmäsi kiellon. "Okei sitte. Tehään näin", Muhammad korotti ääntään, muutaman pojan ihmetykseksi. "Me muuten äänestetään heti", Pete jatkoi. "Ei voida hukata ollenkaa aikaa".
Nurinaa ja puhetta esiintyi, mutta lopulta pojat päätyivät äänestämään, osittain siksi että Muhammad mulkoili sakkia vihaisesti. Itse äänestys kävi suhteellisen nopeasti. Epäonninen JJ (Juba), joka oli esittänyt puheen aikana vastalauseita, leimattiin ensimmäiseksi tarkistettavaksi. Muhammadin johdolla poikalauma siirtyi JJ:n asunnon luo ja tarkisti hänen lelunsa. Ei jälkiä muista tarroista. Pojat huokasivat helpotuksesta. Muhammad kuitenkin teki jotakin ennalta-arvaamatonta. "Mä takavarikoin nää", hän tokaisi nopeasti ja nappasi pojan lelut mukaansa. "Sä oot erotettu IY:stä hetkeks", Tämä jatkoi muiden ihmetellessä. Nurinaa poika ei hyväksynyt.
___________________________________________________
Meni ihan vitun kauan, koska en yksinkertaisesti keksinyt mitään. Asukas Juba kuoli tänään päivällä. Tästä hetkestä seuraa yö. Yö kestää kello 22 asti. Toimikaa pedot ja muut yö-aktivistit!