Tässä LUKU 1
Myrskyn silmässä
Kolme tuntia sitten Guthix oli pyytänyt minulta apua voittamaan Zamorak. Silloin olin vielä rohkea, mutta nyt minusta tuntui, että kaikki toivo oli menetetty. Meillä oli armeijassamme 1078 tonttua, viisi mutantti kilpikonnaa ja minä. Yli tuhat sotilasta on jo hyvä, mutta jos kaikki ovat pieniä ja voimattomia. Itse olen harjoitellut kaiken kolme tuntia, hajoittanut 134 jauhosäkkiä, tulittanut viisi maalitaulua täyteen ja loitsinut 12 heinäpaalia liekkeihin. "Väsyttääkö?" kysyi tonttujen kuvernööri Archamist. "Hieman" vastasin ja istahdin pehmeälle nurmelle. "Pijin!" "Tuoppas pari suklaa pommia ja kolpakkoa olutta!" huusi Archamist ja pian vielä muitakin tonttuja pienempi, Pijin Archamistin tytär tuli kantaen painavan näköistä tarjotinta. "Kiitoksia tyttöseni" "Nyt mene auttamaan äitiäsi!" hoputti kuvernööri ja otti tarjottimen väliimme nurmikolle. Join ensin oluen ja sitten söin suklaa leivokseni. "Kiitos" sanoin ja lähdin kohti vanhaa puuhenkeä. Puuhenki Fughtahrimin on seissyt keskellä tonttujen valtakuntaa jo monta sataa vuotta, mutta nyt se oli poissa. Maassa oli vain juurten jättämät kolot. "Mut... Mitä?" olin kummissani. "Gordon?" "Jokin hätänä?" kuului ontto ääni takaani. Käännyin ja näin Fughtahrimin. "Mitä?" "Etkö ole ennen enttiä nähnyt?" se kysyi. "Mutta ethän sinä ole entti" sanoin ja katselin suurta puuta. "Maagi Zonok lumosi minut" kertoi entti ja katseli minua. "Taisteletko sinäkin armeijassa?" kysyin, koska muuta selitystä en keksinyt. "Kyllä" "Mutta minun on mentävä" sanoi entti ja lähti kohti kilpikonnien harjoitus aluetta. Itse lähdin kohti kuningas Narnonden puuta, jotta voisin kysyä tehtäväni. Saavuin Narnonden puulle, mutta ennen kuin ehdin ovista sisään alkoi yläpuolellani pyörteillä salamoiva aukko. Tontut juoksivat ympärilleni ja pian tulivat myös kilpikonna sotilaat. Kaikki valmistuivat hyökkämään. Joku heitti minulle sauvan ja otin sen tiukasti käteeni. Aukosta laskeutui tumman punainen hahmo ja kaikki laajensivat ympyrää. Zamorak laskeutui keskelle rinkiä ja alkoi puhua: "Jaahas jaahas..." "Sitä ovat pikkuiset kerääntyneet vastarintaan". Sinä hetkenä nelisenkymmentä tonttua ampui nuolia päin Zamorakkia. Yksi niistä iskeytyi tämän jalkaan ja muut kimposivat pois. "RAAARGH!" Zamorak karjaisi ja teki loitsun päin tonttuja. Kaksi tonttua syttyi tuleen ja kuoli. "Nyt katkesi kamelin selkä!" huusin ja iskin Zamorakkia jää loitsulla. Zamorak jähmettyi ja kaikki hyökkäsivät hänen kimppuunsa. "Folumes igarinos!" Zamorak noitui ja pian tämä itse katosi jäljettömiin. "Kuuletteko tekin jyrinää?" kysyi eräs tontuista ja pian kymmenkunta pyörremyrskyä saapui eri ilmansuunnista. "Paetkaa!" huusin ja kaikki juoksivat kuin päättömät kanat eri puolille. Itse koitin pysäyttää tornaadoja, mutta koska se ei onnistunut juoksin itsekkin turvaan. Myrsky riehui joka puolella. Tonttuja lenteli joka puolella ja puut iskeytyivät lennosta maahan suurella nopeudella. Ehkä tunnin päästä tornadot hävisivät ja kaikki tulivat ulos piiloistaan. Kömmin pienestä kolosta ulos ja katselin ympärilleni. Maassa makasi satoja kuolleita tonttuja ja joka puolella oli juurineen ylös maasta nousseita puita. "Valtakuntani!" vikisi Narnonde ja oli selvästi kauhuissaan. "Kuningas... olen pahoillani tästä kaikesta" sanoin ja katsoin Narnondea. "Ei tämä ollut sinun syysi" lohdutteli Narnonde ja pyyhki silmiään. "Hyvät alamaiset... minusta..." Narnonde niisti ja jatkoi: "Minusta kaikkien olisi parasta evakoitua palatsin alapuolella olevaan luolastoon". Kaikki selvinneet tontut ja eläimet siirtyivät luolastoon mutta itse jäin paikalleni. "Etkö tule?" kysyi kuningas. "En..." kihisin kiukusta Zamorakkia kohtaan ja päätin kostaa verisesti. Lähdin kohti Varrockia koska tiesin löytäväni sieltä ainakin Hogwartin. Päätin koota päihittämättömät joukot vaikka henki menisi. Saavuttuani Varrockiin puhuin kuningas Roaldille. "Maijasteetti" sanoin ja polvistuin tullessani kuninkaan valtaistuin saliin. "Asiasi on?" kysyi Roald. "Tarvitsen kaikki taistelukelpoiset joukot Valtakunnastasi" sanoin ja näytin upseerin merkkiä. "En oikein tiedä..." "En tahtoisi menettää ketään näinä aikoina" kertoi kuningas murheellisena. "Kuningas" "Teidän on suostuttava". Huomasin kuninkaan miettivän. "Gordon..." "Saat luvan" sanoi kuningas ja antoi minulle lappusen jossa oli hänen nimikirjoituksensa. Lähdin kiertelemään Varrockkia toiveenani saada ainakin 500 miehen armeija. Sen tehtyäni kiertelisin muualla, ja keräisin myös hirviöitä puolellemme. Jos onnistuisin saattaisimme päihittää Zamorakin.