Pahan alku
Sinä aamuna aurinko oli veren punainen. Joka puolella oli sumua, ja hämärät hahmot liikuskelivat kujilla. Minä nukuin omassa mökissäni susi-vuoren juurella kunnes mahtipontinen jysäys herätti minut. Pomppasin ylös sängystäni ja nappasin lipastoni päältä sapelin. Haistin palaneen käryä, astuin ulos ja näin että läheinen metsä oli tulessa. En kiinnittänyt hetkeen aikaan mitään huomiota taivaalla ammottavaan, punaiseen aukkoon. Lopulta katsahdin sitä ja näin kuinka sen sisällä salamoi. Katsoin vain aukkoa taivaassa, kunnes jokin tuuppasi minut kumoon. "Gordon! Taivas putoaa!" huusi päälleni hypännyt kääpiö. "Rauhoitu Hogwar" sanoin ja nostin kääpiön pystyyn, sitten nousin itsekkin. "Ei taivas voi pudota, ei vielä oraakkeli olisi kyllä kertonut sen" sanoin ja katsoin Hogwarttia silmiin. Pian kääpiö rauhoittui ja katseli taivaassa olevaa aukkoa. Siinä samassa hätkähdimme. Aukosta laskeutui hahmoja. "Velhojako?" kysyin mutta Hogwart näytti kauhistuneelta. "E-e-enpä usko" Hogwart änkytti ja yritti sanoa jotain. "Mitä? MITÄ?!" huusin kysyvästi ja retuutin kääpiötä. "J-j-jumalia" Hogwart sai sanottua ja irrotin otteeni hänestä. Olin kauhuissani. Olin ennen tavannut jumalan, eikä se kohtaaminen ollut hirveän mukava. Vedin paidanhihani ylös ja katselin käsivarteni arpea. Se ulottui rystysistän aina olkapäähän asti. "Hogwart..." sanoin. "Niin?" kääpiö kysyi ja katsoi minuun. "Hogwart... eiväthän ne ole Zamorakkeja?" kysyin peloissani. "Ky..." Hogwartin lause loppui kesken ja taivaalta iskeytyi tulta suoraan eteemme. Heittäydyin tulisalamasta johtuen päin mökkini seinää. Yritin nähdä jotain, mutta silmiini oli mennyt pölyä ja savua. "Kuolevainen..." kuului jylisevä ääni yläpuoleltani. En vastannut mitään yritin vain nähdä jotain. "KUOLEVAINEN!" ääni huusi ja silloin sopersin: "N-n-niin?". "Näytä käsivarttasi" jylisi ääni ja näytin vasenta käsivartta. "Oikea!" ääni huusi ja näytin nopeasti oikeaa käsivartta. Hetken oli aivan hiljaista, Sitten tunsin jonkun koskettavan käsivarttani. "Aaaaaah!" huusin ja täytyin tuskalla. Pian kipu loppui. Riuduin maassa, olin yltäpäältä hiessä ja tärisin. "Hah" "Ette te kuolevaiset kestä mitään" kuului jylisevä ääni taas. Näköni alkoi palata. Näin hieman savua ja savun keskellä edessäni puna-mustan hahmon. Tiesin silloin heti, että edessäni seisoi Zamorakin ylijumala. Näin sapelinikin maassa, aivan lähellä kättäni. Katsoin hahmoe savussa, sitten sapeliani, sitten taas hahmoa. Näin hahmon kääntyvän Hogwartia päin, silloin nappasin sapelin, hyppäsin pystyyn ja iskin hahmoa selkään. Sapelini pysähtyi kuin seinään, varmasti jo puolimetriä ennen hahmoa. "Typerys..." hahmo sanoi ivallisesti ja heilautti kättään edessäni. Heittäydyin taas päin mökkini seinää ja aivan kuin luitani olisi murtunut. "Me tapaamme vielä" jylisi ääni ja sen jälkeen kuului vain suhaus. Yskin kuin kuoleman kielissä. Savua oli joka puolella. Yritin vieläkin vaikeroiden liikkua. "Gordon!" "Gordon missä olet?" Hogwart huudahteli. "Hogh... thäälgh..." yskin enkä saanut sanaa suustani, raahauduin päin Hogwartin ääntä ja lopultakin: "Dilfon dishthines Varrock!" kuulin Hogwartin loitsuvan ja pian olimmekin riutuneena Varrockissa. "Matt!" "Haavoittuneita!" katsahdin taakseni ja näin 2 vartijaa tulossa kohti. Tunsin toisen. Tämän Mattin. "Mattgh... mikäh... tilanne?" kysyin edelleen hieman yskien. "Hätätila on julistettu" "Zamorak hyökkää taas" sanoi Matt. Silloin Matt huomasi Hogwartin. "Arvon Kääpiö. Kuningas haluaa sinut linnaan välittömästi" Matt julisti. "Selvä" sanoi Hogwart ja lähti linnaa kohti. Minut vietiin linnan sairas osastolle. Lepäilin mukavassa sängyssä hoitajien ympäröimänä. "Hoitaja!" "Saisinko juotavaa" kysyin ja yksi hoitajista toi vettä. Join sen ja nukahdin. Heräsin hyytävään kylmyyteen. Katselin ympärilleni ja ensin näin vihertävää sumua. Katsoin kattoon ja hyppäsin pois sängystä. Katossa oli pyörteilevä aukko, mutta se oli vihertävä. Nojauduin seinään. En halunnut enää toista jumalaa tälle päivälle. Pian pyörteestä laskeutui vihreä pukuinen hahmo, jonka tiesin olevan Guthixin ylijumala. "Gordon Joneliuksen poika" "Sinun pitää auttaa meitä" sanoi Guthix. Ne sanat tunkeutuivat päähäni ja hämmästyin enemmän kuin tappaessani tonttuja piinaavan viidakko demonin viime vuonna. "Minun apuani?" kysyin hämmästyneenä. "Gordon sinussa on havaittu päättäväisyyttä ja voimaa" "Olet ainoa toivomme" sanoi Guthix. "AINOA TOIVO?!" "Teidän luoma maailmahan kuhisee voimakkaita ihmisiä!" huusin jo hieman suutuksissani. "Niin kuhisee ja niistä yksi olet sinä" Guthix kertoi. "Tietääkseni sinulla on myös voimakkaita ystäviä?" Guthix kysyi. "No mutta" koitin sönköttää lopulta kuitenkin suostuin. Jumala teleporttasi minut ja pian olinkin metsä tonttujen valtakunnassa. Guthix oli kadonnut, mutta luokseni kiirehti kuningas Narnonde, jonka tunsin apinoiden kapinoinnista. Autoin tonttuja sen lopettamisessa. "Gordon hyvä että saavuit!" Narnonde huudahti iloisesti. "Voisitteko nyt selittää mistä on kyse" sanoin ja niin kuningas alkoi selittää: "Katsos kun Zamorak kerran hyökkää taas niin Guthix on päättänyt astua vastarintaan" "Sinun tehtäväsi on auttaa keräämään joukkoja virallisena upseerina". "Minä? Upseeri?" Olin kuin puulla päähän lyöty. "Palkkio on kyllä kohdallaan" sanoi Narnonde
ja silloin suostuin välitömästi. Tästä saattaisi alkaa kaikkien aikojen suurin sota.