Tarina: Vankilatarina

[Valokaapelix]

Vaikka otsikolla onki varsinkin äikän yo-kirjotuksissa suuri merkitys ni tälle en oo mitään "kunnollista" vielä keksiny, sillä otsikko muodostuu tekstistä eikä tekstiä johdattelevaksi tekijäksi. Ehkä mä sit joskus ku saan tän novellin (taino romaanihan tästä oikeestaan tulee ja täällä tullee näkymään vain murto-osa koko sisällöstä) valmiiks, nythän kirjotan vaan tajunnanvirtana, ja saan otsikon poimittua tekstin keskeltä. En oo lukenu näitä kaikkia topikkeja täällä, mut siltikin voisitte imo arvostella kunnolla mikäli arvostelette, munkin kannalta kivempi.
Mutta siis itse asiaan;;;;

Huone oli lähestulkoon pimeä. Muutama pieni kynttilä kauempana loi vähän valoa pimeyteen. Eipä sillä tosin ollut juurikaan väliä, Aranus tiesi ettei pimeässä ollut mitään näkemisen arvoista. Ja kun jotain tapahtui, miehet kyllä huolehtivat, että silloin valaistus todella valaisisi.
Siellä pimeydessä ajantaju oli hämärtynyt jo aikoja sitten. Siellä oli oma rytminsä minkä mukaan elettiin: vähän ruokaa tuotiin kolmesti päivässä. Sillä ei saanut mahaansa täyteen, mutta siltikin se piti elossa. Hän oli huumaajiensa vanki, mutta ilman heitä hän olisi kuollut.
Kahleet olivat hiertäneet Aranusta jo kauan, viikkotolkulla. Ne olivat syöpyneet Aranuksen ihoon, painoivat ihoa vasten. Ranteet olivat auki ja nilkat verillä. Se oli pelkkää tuskaa, mutta kaiken sen tuskansa keskellä hänellä oli yhä pieni pala minuuttansa tallella. Se oli pieni ja huvennut päivien ja öiden saatossa, mutta siltikin; se oli hänen ja vain hänen. Ei hänen vangitsijoidensa, ei muiden vankien. Vain hänen.
Sitä tuntui jatkuneen jo ikuisuuden, ja varmasti olikin. Hän tuskin ikinä saisi tietää kuinka monta hukkaan heitettyä viikkoa, kuukautta tai vuotta hän oli vankina ollut. Hänen muistonsa olivat jo ruvenneet hämärtymään. Kuka hän oli? Miksi hän oli siellä?
Joskus, harvoin oli lyhyitä hetkiä ja silloin hän muisti kuka hän oli ja miksi hän oli siellä. Muisti ajat jolloin oli vielä ollut vapaa ja ylpeä mies. Ja aina kun hän muisti, aina tuli uusi annos ruokaa ja vettä ja kaikki alkoi taas alusta. Alkuaikoina hän oli kieltäytynyt niin juomasta kuin syömästäkin, mutta häntä oli vain rankaistu muita ankarammin. Pian hän oli jo alistunut kohtaloonsa. Hän vihasi vangitsijoitansa, mutta tiesi ettei voisi olla elossa ilman heitä.
Siltikin, vaikka muisti oli mennyt ja jäljelle jäänyt vain pieni kipinä hänen minuudestaan, ylpeyttä häneltä ei viety. Hän oli ruoskittavana harva se päivä, ruumis oli arpia täynnä, mutta kertaakaan vankeudessa oloaikana hän ei ollut valittanut tai pyytänyt miehiä lopettamaan. Hän kesti kivun kuin mies, kuin Aranus. Ja vaikka monista se saattoi näyttää turhalta uhoamiselta, Aranus tiesi ja niin tiesivät toisetkin, että se ei ollut sitä. Se oli ylpeyttä.

Aranus oli juuri saanut syötyä ateriansa, kun ovi avattiin uudestaan. Sisään retuutettiin joku nuori nainen. Miehet eivät mitään, mutta nainen ulvoi koko sydämestään. Nainen oli onnekas, hänet kahlittiin seinään vain toisesta kädestään. Aranus oli kummastakin kädestänsä ja molemmista jaloistansa seinässä kiinni ja se teki jo hänen pelkästä olemisestaan kivuliasta. Miehet lähtivät yhtä yllättäen kuin olivat tulleetkin.
Nainen ei ollut edes huomata Aranusta, niin pimeässä hän oli. Aranus näki heikossa kynttilänvalossa, että nainen oli kaunis. Mutta ei kauan, pian pimeys ja miehet tekisivät tehtävänsä.
- Miksi jouduit tänne? Aranus kysyi naiselta.
Nainen oli hetken hiljaa.
- Minut vangittiin kuvernöörin salamurhan suunnittelusta. Toverini teloitettiin, mutta onnistuin viettelemään vangitsijani välttyen näin kuolemalta.
Nainen ei hävennyt tekoansa, mutta Aranus kuuli kuinka hänen äänensävynsä muuttui, kun hän mainitsi ystävänsä ja kuinka hän oli välttynyt kuolemalta.
- Kerro minulle ulkomaailmasta. Kerro minulle uutisia. Kerro kaikki mitä tiedät tätä selliä ympäröivästä maailmasta. Ole kiltti, pyydän.
Nainen kertoi kaiken mitä hän tiesi. Aranus kuunteli ahnaasti kaiken ja kaikki kiinnosti häntä kovasti.
Niin moni asia oli muuttunut hänen vangitsemisensa jälkeen. Niin moni asia oli pilattu hänen vangitsemisensa jälkeen. Maailma ei ollut enää sama.
Ealrian oli suistunut keskenään kamppailevien kaupunkivaltioiden aiheuttamaan kaaokseen. Maailma oli nyt vain läjä paskaa. Järjestys ja lait olivat taakse jäänyttä elämään. Jokainen päivä oli eloonjäämiskamppailua. Kuvernöörit armeijan johdossa yrittivät ja pitivätkin jonkinmoista järjestystä yllä, mutta se oli korruptoitunut ja mätä sisältä.
Kaiken kuultuaan Aranus vaipui mietteisiinsä pitkäksi toviksi. Naisesta se saattoi vaikuttaa ikuisuudelta, mutta ei se ollut. Pimeys teki tepposet. Nyt järjenvalo loisti Aranuksessa kirkkaammin kuin aikoihin. Hän tiesi mitä oli tehtävä ja hän tiesi tehtävänsä riskit. Mutta hänen oli yritettävä, kuolemankin uhalla. Ja jos hän todella kuolisi yrittäessään, niin, se olisi vain pelastus.
- Minun on päästävä täältä pois.
Nainen katsahti häneen päin ja naurahti halveksuvasti.
- Miten ajattelit sen tehdä? Sankari.
Samalla tyrmän ovi aukeni ja yksi mies astui valosta pimeyteen tuoden ruoka-annokset mukanaan.
- Auta minua, Aranus ehti kuiskata.
Mies toi Aranukselle ruuat ja tervehti tätä ilkeästi. Hän käveli jokaisen vangin luo ja antoi kaikille ruuan. Pian hän ehti jo naisen luo. Sitten Aranus saattoi vain toivoa, että nainen todella auttaisi häntä.

[Mutazombi]

Hmmm.. En tosiaankaan tiennyt sinun olevan tuollaisia miehiä.

Nooh, aiheesta senverran, että tuskin olisin lukenut alusta loppuun jos olisi jonkun muun kirjoittama. Teksti kuiteskin sujuvaa eikä kerronta liian tylsää.. Uskon että loppummassa odotettavissa jotain tapahtumaakin?
Ja vankilatarinoihin pitää aina lisätä raiskaus tai muuta anaalitoimintaa Kai tulossa?
Rateen 8 jos asteikko on 0-10.

[Valokaapelix]

Hmmm.. En tosiaankaan tiennyt sinun olevan tuollaisia miehiä.

Nooh, aiheesta senverran, että tuskin olisin lukenut alusta loppuun jos olisi jonkun muun kirjoittama. Teksti kuiteskin sujuvaa eikä kerronta liian tylsää.. Uskon että loppummassa odotettavissa jotain tapahtumaakin?
Ja vankilatarinoihin pitää aina lisätä raiskaus tai muuta anaalitoimintaa Kai tulossa?
Rateen 8 jos asteikko on 0-10.

No siis mä sulle jo sanoinki et oon tota kirjottanu tosta noin 17 aanelosta wordissa eteenpäin, mut tänne aion muokata sitä erilailla mm. lukijoiden palautteena ja just vaikka raiskauksen voin jossain määrin tekstiin ujuttaa.

[Kammo22]

Ei huono. 

Ehkä ei omaperäisistä omaperäisin, mutta vankilajutut on aina siistejä.

Pistin äänestyksessä tuon toisiksi ylimmän vaihtoehdon.

[Recetal]

hieno tarina minkä kokonen jalka sul on

[Piglet Jr]

Ihan jännä tarina, alku kuulosti toistavan itseään ja eukon puhe jotenkin naiivilta, mutta paranemaan lähti. Siinä on mun mielestä tarpeeks anaalitoimintaa ku päähenkilön(?) nimi on Ar-Anus.

Et viittis uppii jonnekki ja laittaa mulle? Ois kiwa lukee koko stoori.

[osal1]

äkkiä lisää jatkoa! huippu tarina!