Tarina: Kymmenen nuoren kuun legenda (Luku #15) *SE JATKUU!*

[JUOPPO]

HUOM: PERUSTELE EHDOTTOMASTI JOS TÄMÄ ON HUONO!
Aika juhlia! Saavutimme luvuissa pyöreän KYMPIN!

Johdanto

Joka tuhannes vuosi Kuun Klaanin pitää valita kymmenen nuorta kuuta menemään kuutorniin herättämään runescapen magian voima uudestaan. Se on aina ollut pitkä mutta helppo tehtävä. Tällä kertaa se ei ole!
Pimeän Kuun Klaani omalla saarellaan on vuosia punonut suunitelmia tuhota maailma ja sen magia. Heidän tilaisuus on tullut ja he aikovat nyt tappaa kymmenen nuorta kuuta. Kuun Klaani tarvitsee nyt sankareita puolustamaan kuita ja pelastamaan maailmaa tuholta.

Luku 1: Kaikki alkaa

Legendaarinen sankari Julius käveli Kuun Klaanin saarella etsien tekemistä. Quest viitta ja Puolustustuksen huppu heiluivat kun hän voimakkaasti asteli ympäri lumista saarta.
"Olisipa jotakin tekemistä." Julius kommentoi ja suuntasi pankkia kohti.
"Haluaisin nähdä pankkitilini!" Hän sanoi yllättävän suurellä äänellä josta pystyi päättelemään kuinka turhautunut hän oli.
Pian Juliuksella olikin päällä juuri kiillotettu riimukivi panssari ja uuden uusi lohikäärme taistelukirves. Pian hän laittoi legendojen viitan päällensä ja laittoi barrows käsineet käteen.
"Ohoi sinä! Tule tänne!" Joku huusi ja Julius suuntasi sinne.
"Mitä haluat?" Julius kysyi komentavasti.

Julius näki kuinka henkilö hieman hätkähti kuullessaan hänen äänensä "Olen Traius.... Kuun Klaanin suuri seikkailija!" Vastasi henkilö.
"Minä olen Julius.... Legenda ja aatelinen! Olen pelastanut suuren sankarin taistelun pelosta ja tutkinut tuntematonta viidakkoa!" Julius vastasi.
"Vai niin... vain niin... olet sopiva." Vastasi Traius.
"Sopiva mihin?" Kysyi Julius ihmeissään.
"Sopiva puolustamaan kymmentä nuorta kuuta pimeältä Kuun Klaanilta!" Vastasi Traius ja jatkoi "Annan sinulle nyt tehtävän."

Luku 2: Hämminkiä Rellakassa

"Emme ikinä saa kuita perille ilman lisää kokeneempia sotureita." Sanoi Traius ja antoi listan jossa oli tarvittavien sankarien nimet.
"Vai niin.... lähden nyt suorittamaan tehtävääni." Julius sanoi ja lähti etsimään sankareita.
"Ensimmäiseksi pitäisi etsiä Raldal niminen fremmink." Julius kommentoi katsoessaan listaa. Pian Relakka hiljeni kun raskaat askeleet kuuluivat kauas. Julius oli tulossa kaupunkiin,hänet tunnettiin paremmin nimellä Joldar.
Julius pysähtyy vartioiden luokse ja katsoo heitä pelottavan kylmäverisellä katseella.
"H....he...hei!" Uskalsi yksi vartija sanoa ja melkein pyörtyi.
Kylmästi Julius lähti jatkamaan matkaa kohti kylän keskusta.... BAARIA!
"Kuka täällä on Raldal!" Huusi Julius niin että koko baari hiljeni.
"Minä!" Huusi keskikokoinen ja raskaasti aseistettu mies ja nousi pystyyn penkiltä napaten ruoskansa viereiseltä pöydältä.
"Kuka kutsuu suurta Raldalia!?" Kysyi Raldal voimakkaasti ja melkein yhtä kylmäverisesti kuin Julius ja silloin joku ampui salaman Raldalia kohti mutta tämä väisti ja salama osui seinään tehden reiän.
Julius huomasi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen juoksevan pois ja lähti perään mutta sai osuman salamasta mutta ei loukkaantunut pahasti.
"Perkele!" Hän huusi "Miksi ette tehneet mitään?" hän vielä kysyi vartijoilta.
Julius palasi baariin ja käski Raldalin tulla mukaan.


Juliuksen selitettyä tilanteen Raldal sanoi että tarvitsee uudet kengat.
"Ihan pakko?" Julius kysyi Raldalilta ja tämä nyökkäsi.
Julius huokaisee ja lähtee Raldalin mukaan Yrsan luo.
Yrsa oli maailman parhaimpia "kenkäasiantuntijoita" ja tietysti hoiti pikaisesti Raldalin kengän.
"Kiitoksia tässä olis rahaa." Raldal antoi rahaa Yrsalle ja lähti ostamaan kalaa.
"Oikeasti... meidän pitäisi olla jo matkassa." Sanoi Julius.
"Oikeesti... minulla on nälkä nääs!" Sanoi Raldal iivallisesti ja ärsyttävällä ilmeellä.
Julius päätti että on vain pakko odottaa että tämä typerä nuori sankari kyllästyy pelleilemään ja keskittyy asiaan.

Luku 3: Keldagrimissä tapahtuu

Viimein Raldal kyllästyi kaloihin ja lähti mukaan.
"Okkeeis... mihin me mennään?" Kysyi Raldal ja söi leipää jonka oli napannut jostakin. Julius vain käveli ja alkoi jo ärsyyntyä Raldalin asenteetsa.
"Keldagrimiin." Julius sanoi hiljaa ja jatkoi matkaa. Raldal päätti tehdä matkasta vieläkin ärsyttävämmän tekemällä pillin oksasta ja soittelemalla Rellakan kansallislaulua päin helvettiä. *Tillliullaliluiliuluiliiii*
"SAAAAAAAATANA!!!" Julius parkaisi niin että jossain päin trollweissiä alkoi lumivyöry. "Ole perkele hiljaa tai soita oikein!" Julius vielä komentavasti huusi ja ärtyneenä jatkoi matkaa kohti keldagrimiä. Yllättävästi Raldal alkoi soittaa Asgarnian suurta sotalaulua ja vielä oikein!

Pian he saapuivat Keldagrimiin ja ottivat kyydin eräältä kääpiöltä.
"Hianot maisemat!" Huusi Raldal satunnaiselle naiselle joka oli pesulla joessa. Pian Julius löi Raldalia. "Yritä nyt nulikka käyttäytyä edes jotenkin sivistyneesti!" Julius huusi Raldalille ja meni sanomaan jotakin kapteenille.
Laivan saapuessaan perille kääpiö potkaisi Raldalin alas laivasta kun hän yritti poistua laivasta. Kun Julius alkoi nauraa oli jo aika selvää mitä hän oli sanonut kapteenille.
"Hpmh.... ollaan sitä hauskoja." Kommentoi Raldal ja suuntasi kohti baaria.
"Vedän itteni känniin ku keskeytit senkin hauskan kesken kaiken!" Huusi Raldal vielä jonkin matkan päästä. "Tästä tulee vielä piiiiiiiiitkä matka." Kommentoi Julius ja lähti etsimään seuraavaa sankaria nimeltä Dran Jardos. Hän oli suurimpia kääpiö sankareita mitä maailma tuntee.
Pian hän pääsi hänen talonsa luo mutta joku paiskasi oven auki ja Julius kaatui.

"Mitäs?" Julius ihmetteli ja näki kuinka kolkattu Dran oli mustaan pukeutuneen miehen olalla.
"Taas hän!" Huusi Julius ja lähti perään. "Sinä siellä! Pysähdy!" Huusi Julius miehen perään ja jahtasi tätä. Pian tultiin Keldagrimin torille jossa mies kompastui ja kaatui. "Kirottua!" Huusi mies ja teleporttasi jonnekkin.
Julius otti taskustaan pullollisen vettä ja kaatoi veden Dranin päälle.
"/(&(/&!!!" Kirosi Dran ja nousi ylös. "Kuka kirottu kolkkasi minut takaa päin!? Tule tänne pelkuri!" Huusi Dran ja nappasi miekkansa. "Ei hätää olet turvassa ja kolkkaaja poissa." Julius rauhoitteli Drania joka punaisena raivosi.

Pian Dran ja Julius nauraen ja jutellen ylittivät siltaa. Heistä oli tullut ystävät äkkiä mutta pian Raldal saapui.
"Heijps! Pulius! *Hick*" Sanoi Raldal ja huojui. Dran ja Julius ottivat Raldalin käsistä kiinni ja heittivät laivaan. Pian he itsekkin nousivat sinne ja laiva käänsi nokkansa kohti määränpäätään.
Nyt Julius mietti oliko tämä tehtävä niin helppo kuin hän luuli.

Luku 4: Koskiseikkailu

Laiva saapui perille ja kaikki kolme kävelivät ulos. Raldal oli viimein selvin päin ja kampasi tukkaansa.
Listan seuraava henkilö oli Otto Jumalansiunaama. Suuri barbaari ja selviytymis exspertti.
Kolmen tunnin matkan jälkeen he saapuivat talolle josta lähti silta yli kosken barbarien maille.
"Missä on Otto Jumalansiunaama?" Kysyi Julius barbaarilta joka kalasti miekkakaloja käsin. "Tässähän minä." Tokaisi barbaari.
"Sinun pitää tulla mukaamme." Julius sanoi "Runescape tarvitsee sinua!" Dran sanoi.
"Olet yksi avaimista!" Päätti vielä Raldal tokaista ettei jäisi sanattomaksi.
"Voinpaha suuri sankari tullappi matkaan avarille maille ja suurille merille! Silti ei Otto lähde mihinkään ilman palvelusta minnulleppi." Sanoi Otto muille.
"Barbaareja katoaa kosken läheltä kalastamasta.... haluan heidät takaisin!" Sanoi Otto.
"Etsimme barbaarit ja tulet mukaamme siis?" Kysyi Raldal.
"Ollako nuori sankari tyhmä?" Kysyi vielä Otto ja Raldal nolostui.

Pian sankarit tutkivat rantaviivaa lähellä Ottoa. He huomasivat että joku oli kiskonut barbaarit jokeen ja virta oli hoitanut loput.
"Hmm... kiinnostavaa." Sanoi Dran ja sitten hän osoitti jotakin.
"Katsokaa lautta! Pääsemme tutkimaan koskea paremmin tuon avulla!"
Sanoi Dran ja alkoi juoksemaan kohti lauttaa.
Kun muut työnsivät lauttaa jokeen Raldal änkytti punaisena jotakin naiselle rakennuksessa lautan lähellä.
"Hei lemmenlintu!" Huusi Julius ja jatkoi "Tules tänne!" ja hyppäsi lautalle.
Kun sankarit pääsivät liikkeelle he katselivat maisemia ja tehtäväkin melkein unohtui.
Yllättäen jokin osui lauttaan ja se ei ollut kivi. "Mitä nyt?" Kysyi Raldal muilta. "Kerrankin edes jotenkin tilanteeseen sopiva kysymys." Tokaisi Dran ja katseli huolestuneena kun lautta alkoi uhkaavasti heilua.
"Varokaaa!" Huusi Julius kun lautta otti kurssin kohti kivikkoa.
Pian kaikki pimeni.

Luku 5: Mustaan pukeutunut mies
"Uhhh.... pääni!" Sanoi Julius ja hieroi silmiään. "Missä olen? Mitä tapahtui?" Julius jatkoi ja huomasi lautan palasia maassa.
"Mitä helv?" Nyt Julius vasta havahtui ja huomasi olevansa pienellä saarella keskellä voimakasta virtaa. "Missä muut ovat?" Ihmetteli Julius ja huomasi muiden makaavan tajuttomana toisella saarekkeella.
"Mites minä tuonne pääsen?" Julius sanoi itselleen ja alkoi tutkia reppuaan.
"Ihanaa! Köyttä!" Huusi Julius ja heitti sen toisella saarekkeella olevalle kivelle ja pian hän oli herättelemässä muita.
"Herätkää! Herätkää!" Huusi Julius ja ravisteli molempia. "Ei tästä tule mitään!" Sanoi Julius vielä ja alkoi tutkia mahtavaa reppuaan.
"Märkä leipä,nakki,vanha paperi,tarpeeton tikku ja... ahaa sanko!" Sanoi Julius kun heitteli repustaan kaikkea roinaa menemään.
Julius otti sangon ja otti siihen vettä. "Yksi... kaksi... KOLME!" Huusi Julius ja heitti vedet muiden päälle.
"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH!!!!!!!!" Huusi Raldal kuin pahainen kakara.
Dran vuorostaan nousi ilman mitään ääntä ja kiitti Juliusta. "Mikäs vuoksi minua heitettiin vedellä?" Kysyi Raldal kuten tavallisesti aivan hölmistyneenä.
"Sinut piti herättää." Sanoi Julius Raldalille ja laittoi sangon reppuun.
"Tulee mieleen kun olin Varrokissa baarissa ja.." alkoi Raldal kertoa kunnes Dran keskeytti hänet koska häntä ei kiinnosta Raldalin matkat baareihin.

Pian ryhmä kapusi köyden avulla alas kielekkeelle joka tuli putouksen takaa. Kun kaikki olivat kielekkeellä menivät kaikki sisään ja näkivät varjohämähäkki luaman riuhumassa kun ryhmä barbaareja taisteli näitä vastaan. "Kuolkaa!" Huusi yksi ja mätkäisi yhden kahtia suurella kirveellään.
"Krhm." Yskäisi Raldal ja Barbaarit kääntyivät katsomaan mistä oli kyse.
"Oletteko te ne barbaarit jotka ovat kadonneet?" Kysyi Raldal heiltä.
"Pssssst... kerrankin sanoit jotain TODELLA järkevää!" Kuiskasi Julius Raldalin korvaan.
"Olemme! Jokin laite kiskoi jokeen ja sitten heräsimme täällä." Sanoi yksi barbaari. "Aivan aivan.... meidän klaani turvautuu aina kehitykseen!" Sanoi mystinen mustaan kaapuun pukeutunut mies.
"SINÄ!" Huusi Julius välittömästi. "Minäpä minä.... minäpä minä.... kukas mukaan... haluan vain kaikki pois tavoitteeni tieltä!" Sanoi mies.
Hän otti huppunsa pois ja esiin paljastui naamio. "Olen Dron.... Pimeän Kuun Klaanin suuri johtaja!" Sanoi mies joka nappasi piiitkän kristallisen miekan.
"Tappakaa heidät!" Huusi Dron ja kaksi oliota hyökkäsi olmikon kimppuun.
"Mitä nuo ovat?" Kysyi Raldal. "Jälleen hyvä kysymys!" Huusi Julius ja lähti muiden kanssa pakoon olioita joilla oli uskomattomat voimat.
Pian he saapuivat huoneeseen jossa oli uurna ja pian he olivat jumissa.

Luku 6: Yllättävää ikävää
"Perkele!" Huusi Raldal ja heitti maasta löytämänsä tikarin olion silmään.
"Roaaaaaaaaaar!" Huusi olio ja mätkäisi Raldalin seinää päin! "Eihän noita voi tappaa!" Huusi Dran ja nosti Raldalin olalleen. Pian kolmikko yritti parhaansa mukaan vältellä hirviöitä. "Mitä me teemme?" Kysyi Dran Juliukselta mutta hän ei vastannut,hän tiesi ettei ollut tapaa voittaa heitä.
"Emme mitään..... emme mitään hyvä ystävä..." Sanoi Julius ja hiljeni.
"Hyvästi" Sanoi Raldal ja pyörtyi. Juuri kun he luulivat kuolevansa osui yksi hirviöistä uurnaan ja vettä alkoi virrata huoneeseen. "Hahhaaa! Pelastuimme!" Huusi Julius ja Dran samaan aikaan ja alkoivat uida ja pitivät Raldalia pinnassa. Oliot hukkuivat ja pian he heräsivät rannalta.

"Maastosta päätellen olemme lähellä." Sanoi Julius ja alkoi kävellä kohti pohjoista.
Pian he saapuivat Oton luo ja selittivät että barbaarit katosivat ja kaiken muunkin.
"Minä tulen mukaan! Barbaarien puolesta!" Huusi Otto ja sitten vasta kaikki huomasivat että Raldal ei ollut herännyt. "Raldal?" Kysyi Julius ja Raldal ei vastannut. Pian hänet laskettiin sängylle ja parantajat kutsuttiin paikalle... piankos Julius käveli ulos talosta ja katosi hämärään iltaan.
Julius palasi myöhemmin yöllä mökkiin. "Mikä hänen tilansa on?" Kysyi Julius ja katsoi Raldalia. "Hän ei selviä!" Sanoi Parantaja surullisesti Juliukselle ja Julius katosi yöhön. Aamulla Dran kalasti aamupalaa kosken virrasta.... aamun kauniissa valossa hän huomasi Juliuksen joka katsoi tyhjästi virtaavaa vettä. "Mitä nyt?" Kysyi Dran ja istui Juliuksen viereen.
"Hän selviä. Vihasin sitä nulikkaa.. ja silti...." Sanoi Julius hiljaa ja jatkoi veden tuijottamista. "Jotenkin tuntui kuin hän olisi ollut oma poikani.... poikani.... ja nyt hän tekee kuolemaa tuolla.... hän on niin nuori..." Julius sanoi ja alkoi itkeä ja katosi sumuiseen maisemaan.

Luku 7: Julius katoaa!

Tip top tip top kuului Barbarien agility radalta päin. Aamukaste valui kattoa pitkin maahan ja Dran saapui paikalle ja avasi portit. Hän söi perunaa jonka oli kaivanut taskustaan ja huhuili Juliusta jos hän olisi täällä. Pian Dran suuntasi rantaan jossa oli tavallinen meininki päällä. "Onkia! Ilmaisia Onkia!" Huusi muutama Barbaari ja Dran käveli ohitse ja ei nähnyt Juliusta taaskaan. Dran suuntasi kohti läheistä metsikköä ja raikas ilma oli suuri kokemus Dranille joka yleensä tutki aamuisin luolia ja jos hän oli aamuisin maan päällä niin hän oli kaukana raikkaasta ilmasta jota meri tarjosi aamuisin. Dran kasteli hiuksensa kun kuusen oksasta valui vettä. Juliusta ei silti näkynyt ja Dran alkoi jo hermostoa ja suuntaasi päärakennukseen. Tavallinen aamu sielläkin,kaikki juoksivat ympäriinsä kertomassa viimeisiimän Barbaari Rynnäkön tuloksia ja sankarit kaikkialta maailmaa opettelivat sääntöjä ja vaihtoivat pisteitään kaikenlaiseen tavaraan. Juliusta ei näkynyt täälläkään ja Dran suuntasi etelään jossa vastaan tuli ranta jossa muutama barbaari rakensi lauttaa.


"Miksi teette lauttaa?" Kysyi Dran mutta Barbaarit eivät vastanneet kunnes Dran huomasi että he rakensivat ruumislauttaa jolla ruumiit kunniallisesti kuljetettiin merelle. Tämä oli barbaarien yleisin tapa haudata suuret soturit ja silloin Dranille tuli mieleen Raldal ja hän juoksi niin lujaa kuin pystyi mökille. "EI!" Huusi Dran kun Raldalin ruumista peitettiin lakanalla. "Valitan." Sanoi hoitaja ja lähti pois ja silloin Dran asteli ulos ja huomasi jonkun laiturin päässä! "Julius! Oletko siellä!?" Huusi Dran sumuisessa aamussa mutta hahmo katosi. "Teleporttasi.... vain Julius osaa teleportata minun lisäksi! Mihin hän meni?" Sanoi Dran ja juoksi laiturille katsomaan jos selviäisi jotakin. "Ei mitään!" Sanoi Dran hiljaa ja käveli suuren kallion huipulle. Sen päältä näki melkein näki melkein Agorguneen saakka ja sitten Dran otti kaukoputken ja katsoi ympäriinsä. Juliusta ei näkynyt joten hän saattoi olla ties kuinka kaukana.
Sitten hän näki pienen menninkäisen juoksevan siinä lähellä. "Hei sinä! Mene kuninkaan luokse ja kysy onko hän nähnyt pitkää miestä jolla on riimupanssari ja muuta arvokasta päällänsä. Menninkäinen juoksi ja tuli pian takaisin vastauksenaan ei.
Dran näki pian pojan kosken varrella ja juoksi sinne. "Hei poika! Näitkö sen miehen joka teleporttasi äsken?" Kysyi Dran ja poika selitti että häneltä oli tippunut maanriimukivi veteen ja hän oli ottanut uuden.
"Vai niin.... vai niin." Sanoi Dran ja tutki maagista kirjaansa ja huomasi että maan runeja tarvitaan Augorgunen teleporttiin ja pian hän juoksi kohti Augorgunea mutta hänen oli kiirehdittävä. Kun Raldalin ruumis lasketaan vesille on myöhäistä sanoa hyvästejä ja sen hän halusi tehdä.

Luku 8: Augorgunessa

"Varas kiinni!" Kuului torilta ja vartijat juoksivat kohti toria ja muutama aatelinen katsoi kartanonsa terassilta tapahtumia ja söi aamupalaa. Dran oli saapunut Augorguneen. Varkaiden pääkaupunki kukoisti kuten aina ja Dran osti kaljan baarista ja katsoi kun kaksi miestä jutteli. Sitten hän kysyi olivatko he nähneet Juliuksen näköistä miestä ja he vastasivat että kun he ostivat kakkua suuriin illallisiin niin joku kuvausta vastaava mies teleporttasi torille. "Hän kiipesi Ravintola Hopean yläkertaan!" Huomautti vielä mies ja Dran suuntasi toria kohti. Dran saapui torille ja kiipesi sivuportaita pitkin ravintolan yläkertaan jossa oli Juliuksen näköinen mies.
"JULIUS!" Huusi Dran mutta se ei ollut Julius.... se oli joku muu joka nautti teetä. "Olen kylläkin Zap! Lordi Zap!" Sanoi mies ja joi teetä kupistaan. "Lordi Zap! Sinähän olet suuri sankari joka pelasti maailman suurelta uhalta! Sinä olet listamme seuraava henkilö!" Huusi Dran ja istui tämän seuraksi pöytään. "Minkä listan?" Kysyi Zap ja tilasi teetä Dranille.
"Julius niminen sankari sai tehtäväkseen etsiä kaikki sankarit jotka voivat auttaa nuoria kuita synnyttämään tämän maailman taika uudestaan!" Selitti Dran Zapille ja teki leivän. "Vai niin... ja Julius on kadonnut jonnekkin?" Kysyi Zap ja joi teetänsä ja pysäytti varkaan joka juoksi ovesta sisään ja ihmisten kiitellessä ja antaessaan rahaa hän vain keskittyi kuuntelemaan mikä oli homman nimi. "Mistä tämä kaikki tuli?! Siis Raldal kuoli ja Julius lähti pakoon koska todellisuudessa piti hänestä?" Kysyi Zap ja katsoi kuinka tee saapui Dranin luo. "Kyllä.... mutta jos hän ei ole täällä niin missä?" Kysyi Dran ja Zap selitti hänelle ensin miten Raldal saadaan henkiin. "Vai niin.... vai hänet voi vielä saada eloon... mutta miten löydämme Juliuksen?" Kysyi Dran ja Zap avasi hänen kirjansa ja osoitti taikaa jolla teleportata kotiin. "Eli hän teleporttasi kotiin!" Huudahti Dran ja vielä hetken riemuitsi myös sattumaa jolla hän tapasi Zapin ja sitten joi teensä. Pian kaksikko suuntasi Travelyyn jossa Julius oli kasvanut pienestä nyt suureksi sankariksi.

Luku 9: Hetki jolloin he joutuivat koetukselle

Raldal

"Missä olen?" Kysyi Raldal ja huomasi ympärillään puita,vesiputouksia ja ruohoa. "Tämä ei ole Oton mökki!" Huudahti Raldal ja juoksi peloissaan ympäriinsä ihmetellen missä hän oli. Hän istui kivelle joka oli pienen järven rannassa. "Täältä täytyy päästä pois! Missä on ruokaa?" Sanoi Raldal ja yritti ottaa omenan puusta mutta oksa heräsi eloon heittäen Raldalin veteen. "Perkele!" Huusi Raldal ja ui rantaan huomaten ettei hedelmiä,marjoja,vihanneksia ja kaloja voinut syödä ja vesikin oli suolaista.
"RALDAL!" Huusi ääni ja Raldal kääntyi äänen suuntaan. "Sinulle on annettu toinen mahdollisuus! Sinä olet Mahdollisuuden Laaksossa! Se joka murtaa koodin elämän portista saa uuden elämän!" Sanoi vielä ääni ja Raldal alkoi katsoa ympärilleen.
"Missä se portti on?" Kysyi Raldal ja samassa vedestä nousi maata ja siihen muodostui portti. "Tässä!" Huusi ääni ja sitten kaikki hiljeni.
"Mahdollisuus..... mahdollisuus.... sain mahdollisuuden elää uudestaan!" Huudahti Raldal ja alkoi tutkia porttia jossa luki jotain. "En ole maa enkä ilma enkä vesi tai tuli. En ole elävä enkä koullut. En ole jumala vaan heidän kantava voima!" Luki Raldal portista ja alkoi miettiä.

Dran ja Zap

Zap ja Dran olivat metsässä Catherbyn lähellä. "Olemme iltaan mennessä perillä." Sanoi Zap ja silloin jostakin lensi keihäs. Tuuli yltyi ja alkoi sataa kaatamalla. Maailma alkoi pimentyä ja pimeitä kehiä ilmestyi heidän eteensä. Kehien keskelle muodotui nestettä josta nousi kome mustaan haarniskaan pukeutunutta miestä.
"Antautukaa meidän edessä! Pimeän kuun klaani on voittamaton!" Huusivat miehet ja nappasivat miekkansa esiin ja lisää miehiä tuli ja myös muutama velhokin. "Emme ikinä!" Huusi Zap ja hyökkäsi Dranin kanssa miesten kimppuun. Zap sai osuman joka ei ollut kovin paha ja onnistui vielä tappamaan muutaman velhon. "Antautukaa!" Huusi yksi velho mutta Dran ja Zap tappoivat tämän. Silloin maagit alkoivat ampua loitsuja. Pian Dran ja Zap lenteli ympäriinsä osuen puhuin ja kiviin. He olivat nyt todella pahassa pulassa.

Julius

Julius istui talossaan ja sytytti takan. Julius huokaisi ja katosoi puita nuolevia liekkejä. "Miksi?" Kysyi Julius itseltään ja sammutti tulen ja astui talostaan ulos. "Oliko se minun syy vaiko hänen? Kärsikö vai kärsiikö hän?" Kyseli Julius ja käveli rantaa kohden. "Missä hän nytkin on? Liikaa kysymyksiä liikaa ajateltavaa ja tuskaa." Sanoi Julius ja kiipesi kalliolle ja istui penkille katsoen kallion päältä näkyvää Faladorin muuria ja järveä. "Onnistuuko edes vastuullinen tehtäväni?" Kysyi Julius ja katsoi kuollutta kukkaa.
Juliuksen mieli kärsi enemmän kuin mikään sillä hetkellä. Hänen päässään liikkui kysymykset joille hänellä ei ollut vastauksia. Hän ei tiennyt edes ottaisiko hän syyt niskoilleen vai ei.

Otto

"Mihin muut sankarit ovat menneet? Mikä kestää lautan kanssa?" Kyseli Otto muilta. "Rauhoittukaa!" Huusi joku mutta Otto vain tönäisi hänet kumoon ja suuntasi kielekkeelle barbaarien ja kääpiöiden kylien välissä.
Otto oli tuulisen kielekkeen päällä ja mietti miten hän pystyisi pitämään perinteistä kiinni samalla kun hän säilyttäisi Raldalia muita varten. "Eivät he voi jättää ystävää noin!" Huudahti Otto ja pian loitsu pamahti hänen jaloissaan ja maa sortui. Maagi käveli kukkulan päälle ja Otto roikkui kivestä joka uhkaavasti heilui. Jos hän kiipeisi ylös hän kuolisi mutta jos hän jäisi tai päästäisi irti hän murskaantuisi. Hän oli jumissa!

Luku 10: Lukko,meri,ongelma ja juustokakku!

"Ei tätä voi ratkaista!!" Huusi Raldal ja potki puita ja lensi jälleen veteen josta hän nousi kiukkuisena! "En ikinä pääse pelastamaan magian voimaa!" Huusi Raldal ja pian hän hiljeni ja alkoi hyppiä iloisesti nauraen!
"Magia! Magia! Se on magia!" Huudahti Raldal ja kirjoitti Magia portissa olevaan lukkoon. Portti narahti,vinkui,sihisi ja tärisi meluisasti! "Niin?" Kysyi Raldal ja portti avautui ja valoa tulvi kaikkialta!


Meren rannalla vähän ennen porttien avautumista.

"Laitetaan se sinne! Ei voi mitään jos kukaan ei tule." Sanoi barbaari toiselle. "Ei!" Huusi toinen ja kiskoi kanootin takaisin maalle. "Kylläpäs!" Sanoi kolmas barbaari joka tuli jostakin ja työnsi kanootin veteen. "EI!" Huusi jälleen vastahakoinen barbaari mutta kanootti jossa Raldalin ruumis oli lipui kohti avomerta. "Otto tappaa meidät!" Huusivat barbaarit täyttä kurkkua ja juoksivat kauhun vallassa päin risukasaa. "Missä mun juustokakku on?" Kysyi yksi barbaareista ja muut katsoivat häntä vihaisesti työntäen hänet veteen.

Back to Raldal!

Valo kirkastui kirkastumistaan ja sitten Raldal ei enään nähnytkään mitään. "Saamari mikä mun naamalla on?" Kysyi Raldal ja huomasi olevansa kanootissa juustokakun kanssa. "Oon jo ulapalla! APUAAA!" Huusi Raldal hätäisesti ja yritti meloa kanoottia kohti kaukana näkyvää rantaa. "Voi saamarin saamari!" Huusi Raldal ja huomasi että hän kuitenkin ajautuu rannalle. "Nyt vain odotetaan." Sanoi Raldal ja alkoi syömään kakkua iloisesti.
Kun Raldal oli seilannut muutaman tunnin hän huomasi ajautuneen kivisen saaren rantaan. "Tämähän on Waterbrithin saari!!" Huudahti Raldal ja kapusi kanootistaan etsien jotain kunnollista ruokaa. "Kai täällä on jotain." Totesi Raldal ja löysi merilevää joka sai kelvata. "Toivottavasti se tutkija on täällä." Sanoi Raldal kavuten ylös suurta mäkeä josta hän näkisi koko saaren. "Autio saari etelässä olisi kivempi." Totesi Raldal ja saapui mäen päälle. "Halloooooooooooooo!!!" Huusi Raldal mutta kukaan ei vastannut ja hänen matala kaikunsa katosi pian kallioon osuvien aaltojen ääneen. "No hienoa! Se hyypiö on jo lähtenyt täältä!" Huusi Raldal vihaisesti ja potki kiviä alas mäeltä. "Mitä tässä nyt tekis?" Kysyi Raldal itseltään ja alkoi etsiä suojaa. Myrsky oli tulossa.

Luku 11: Myrskyn silmässä

Aallot hakkasivat kivistä kalliota ja salamat iskivät ympäriinsä. Keskellä kaikkea hälinaa oli pieni romuista kasattu teltta. "Kirottua!" Huusi Raldal kun teltta lensi menemään. "Eikö tällä typerällä saarella voisi olla nyt yksi kirottu suoja!!!!" Huusi Raldal raivoissaan kun iso aalto osui kallioon ja kasteli Raldalin. "Tämäkin vielä!" Huusi Raldal ja alkoi juosta ympäri saarta. Pian Raldal kaatui ja lensi suoraan lätäkköön josta hän suuttui niin että hän heitti kaikki mitä käteen sattui mereen,kun hän oli rauhoittunut hän löysi pienen suojaisan paikan ja meni sinne. "Typerä saari ja typerä myrsky." Sanoi Raldal.

Yllättäen tuli tyyntä ja hiljaista. "Mitä nyt?" Kysyi Raldal ja meni ulos huomaten että hän oli myrskyn silmässä. "No saapahan nukkua." Tokaisi Raldal ja alkoi nukkua. Pian hän heräsi kun kivirapu tuli tökkimään häntä. "No mitä helvettiä nyt?!" Kysyi Raldal vihaisena ja kivirapu juoksi pakoon. "On se kumma kun ihminen ei saa nukkua rauhassa!" Huusi Raldal ja sitten meni etsimään lisää merilevää. Piakkoin hän juoksi pakoon hirvittävää vauhtia. Kiviravun perhe ei pitänyt lapsien pelottelusta ja olivat lähteneet ryhmänä Raldalin perään. Raldal kiipesi korkealle ja jyrkälle kalliolle. "Menkää pois! Oon rehellinen ihminen!" Huusi Raldal ja kiviravut vain tuijjottivat Raldalia. Pian Raldal heitti kiven mutta ei saanut mitään aikaan ja suuttui. "On se nyt kumma jos ei saatana ymmärrä LÄHTEÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!" Huusi Raldal todella kovaa ja kiviravut juoksivat paniikissa mereen ja koloihin jotka ne saattoivat löytää.
"Näin sitä mennään." Tokaisi Raldal ja kiipesi alas ja jatkoi nukkumista suojassaan.

"Olipa myrsky." Sanoi joku Raldalin lähellä. "Mitä..." Kerkesi Raldal sanomaan kun vieras henkilö juoksi pakoon kauhoissaan. "Mitä tämä töhnä on?" Kysyi Raldal ja huomasi pari kivirapuaa. "Vai te pikku pirulaiset..." Kerkesi Raldal sanomaan kun vieras tuli vesisangon ja saippuan kanssa. "Olet aivan merilevä uutteen peitossa!" Sanoi mies ja alkoi hinkata uutetta irti Raldalista. "Huomaan... huomaan. Kukas sinä olet?" Kysyi Raldal mieheltä joka kertoi nimensä olevan Lastrad. "Lastrad! Olet hankkinut parran! Raldal tässä!" Huudahti Raldal ja pian miehet kättelivat,huusivat ja juhlivat. "Sinua veli hyvä ei ole näkynyt vuosiin." Sanoi Raldal ja otti harjan ja alkoi irrtottaa uutetta itse. "Sankariksi tuleminen vaatii työtä." Sanoi Lastrad ja Raldal hieman naurahti.
Pian uute oli irrotettu ja Raldal ja Lastrad lähtivät kohti Rellakkaa.


Luku 12: Kyyneleet

"LUOVUTTAKAA!" Huusi mies ja iski Zapia miekalla ja ei saanut mitään muuta aikaan kuin mustelman. "Emme ikinä!" Huusi Dran ja tappoi yhden klaanin sotilaista. "Palaamme vielä senkin rotat." Sanoi yksi velhoista ja teleporttasi kavereidensa kanssa turvaan. "He eivät taida antautua. He varmasti haluavat Juliuksen hengiltä joten mennään äkkiä Travelyyn!" Huusi Dran ja juoksi Zap:n kanssa pitkään. Pian illalla he olivat perillä ja menivät teelle läheiseen taloon. "Oletteko nähneet..." Selitti Dran paikan omistajalle ja kertoi miltä Julius näytti. "Kyllä! Tuo mies meni kallioille tunti sitten." Kertoi omistaja ja pian Dran lähti juoksemaan kallion suuntaan niin nopeaa että Zap kaatui. "Odota!" Huusi Zap ja juoksi kallioille ja näki Dran:in. "Eiiiiiii!" Huusi Dran ja sitten pian hahmottunut Julius tippui alas kalliolta. "Hän hyppäsi! Hän otti kaiken vastuun Raldalin kuolemasta! Peli on menetetty." Sanoi Dran ja kiipesi alas hakemaan Juliuksen ruumiin. Juliuksen silmistä tuli vielä kyyneleitä kuin suuresta vesiputouksesta ja sietten Juliuksen käsi liikahti. "Hakekaa muut sankarit.... minun osuuteni on ohi ja poistun näyttämöltä. Ympyrä sulkeutuu." Sanoi Julius ja kuoli.
"Tehkäämme niin!" Huudahti Dran ja Zap yhtäaikaa ja lähtivät kävelemään kohti auringonlaskua. Kuulemma molempien silmistä valuivat kyyneleet.


Luku 13: Randal seikkailee

Julius oli kuollut,Dran ja Zap kadonneet johonkin ja Randal eksynyt muista. "Parempi palata... mikä nyt olikaan." Sanoi Randal itsekseen ja käveli pitkän matkan barbaarien luokse jossa hän etsi syötävää pusikoista."Ai saatana!" Kuului pusikosta kun Randal lensi pusikkojen kautta kuoppaan jossa hän kaatui kuraan. Sitten Randal kiipesi ylös ja löi päänsä kiveen ja kaatui uudestaan kuraan. "On se nyt kumma...." Sanoi Randal kun lapsi heitti vielä kookoksen hänen päähänsä. "Tässä sitä mennään taas." Hän sanoi kun barbaarit saapuivat paikalle ja luulivat Randalin kuolleen. Lautta rakennettiin pikaisesti ja sitten Randal jäi jumiin rantakiviin ja ui rantaan. "Kuinka monta kertaa pitää päätyä lautalle että saa olla rauhassa?" Kysyi Randal ja löysi Oton joka oli paennut pinteestä jotenkin. "Mitä nyt?" Kysyi Raldal ja Otto kertoi mitä oli tapahtunut. "Meidän täytyy paeta!" Sanoi Randal ja juoksivat,juoksivat,juoksivat ja juoksivat etelään käymättä edes kaupoissa jotta kukaan ei voisi kertoa mihin he menivät. Pian yöllä he saapuivat Yanillen pieneen kaupunkiin jonka kaunis miljöö jaksoi pitää sankarit otteessaan. "Noniin menemme nukkumaan läheiseen metsään ja sinä käyt metsästämässä jotain ruokaa Feldipin viidakoista." Sanoi Randal ja teki leirin Yanille lähelle. Otto saapui oravien kanssa tehden niistä keittoa ja siitä vasta ongelmat alkoivat. Örkit haistoivat keiton hajun ja seurasivat sitä. "Örp! Minä otta soppa sinä tappa kaksi mies!" Komensi örkki ja odottamatta örkit hyökkäsivät leiriin. "Varo Otto!" Huusi Randal ja sai taas osuman nuijasta. "Eikö tämäkään lopu." Kommentoi Randal örkille johon örkki ei osannut vastata mitään ja kuoli aivojen ylikuormitukseen. "Eh..." Sanoi Otto ja taisteli suurimman örkin kanssa. "Randal minä hoidan tämän tapa ne muut!" Huusi Otto ja väisti örkin valtavan nuijan iskua. "Minä tappa Otto!" Huudahti örkki ja samaan aikaan Randal sai kimppuunsa lisää örkkejä. "Otto olla hyvä mutta ei tarpeeksi hyvä minä" Sanoi örkki jälleen ja sai haavan Oton miekasta. Randal otti maasta kepin ja heitti sen päin örkkiä joka heitti puun takaisin. Piankos örkkejä tuli lisää ja tilanne näytti toivottomalta mutta sitten Yanillen soturit saapuivat paikalle. "Hyökätkää!!!" Huusi Kapteeni Richard ja soturit tappoivat örkit mutta suuri örkki osottautui ongelmaksi.

"Minä tappa te!" Huusi örkki mutta Otto sai tilaisuuden iskeä miekan örkin läpi ja niin hän tekikin. "Kuole!" Huusi Örkki mutta ehtikin itse kuolla ennen kuin ehti löydä Ottia ja sitten alkoi tapahtua. "Bandos... tzahaha!" Kaikui Gu' Thanotin kaupungista ja armeija örkkejä oli tulossa. "Kaikki kaupunkiin äkkiä!" Huusi Richard ja Randal lähti Oton kanssa mukaan.
"Se siitä retkestä." Sanoi Otto.

Luku 14: Etulinja kohtaloon

"Saasta!" Karjui kapteeni ja katsoi kuinka örkkien armeija keräsi aseita, mikä tiesi sitä, että örkit olivat valmiita sotaan. Kapteeni karjui: "Joka perkeleen sotilas ja vartija tänne, sekä sankarit!", oli siis taistelun aika. "Mää tässä ajattelin että jos me mentäs vaikka kalaan ja tuo vaimokin tuolla odottelee... heh.", totesi Randal mutta Otto löi tätä nenään ja karjui: "Kuulehan poika,kun sinulla kerran kaiken tämän keskellä kalaan menoon aika riittää niin mitä jos vielä toisit perkele tuopin!", niin että Randal alkoi melkein itkeä. Niin he astelivat muiden mukaan suureen armeijaan, kun he asettuivat aloilleen he huomasivat, että he ovat etulinjassa. Randal yritti päästä linjasta ulos selittelemällä jotain vaimostaan,kun Otto totesi: "Eihän sinulla poika edes ole vaimoa.", ja silloin pari sotilasta sai naurukohtauksen. "Kiitos vaan!" Huudahti Randal ja kirosi oman aikansa, kun kuului veret seisauttava huuto.
"Kuolkaa ihmiset!" Karjui ääni jollaista kukaan ei ole vielä onnistunut kuulemaan, kun raivoisa kaiku lakkasi alkoi ihmisiä jo pelottaa. "Otto perkele, kun... mutta.. äh.", selitteli Randal mutta päätti hiljetä ja ottaa otteen aseesta. Portit narisivat ja aukesivat uudestaan, mikä näky se olikaan kun miljoonat örkit olivat linjassa Yanille edessä, kun portit olivat täysin auki, karjui ääni taas: "Kuolkaa!"
Joukot lähtivät liikkeelle ja ei mennyt pitkään kun he olivat kohdanneet toisensa, kun Otto ja Randal oli pelkurimaisesti siirtyneet örkkien etulinjan edestä he nappasivat aseensa tappaen kaksi örkkiä. Otto otti vyöltään myös kirveen ja heitti sen örkkien jousiampujan päähän, mikä taas raivostutti Örkit niin verenhimoisiksi että sellaista ei oltu nähty jumalsodan jälkeen. Randal pisteli ja viilteli örkkejä hengiltä minkä kerkesi, kun joku karjaisi lähellä Randal otti suunnaksi milloin lännen milloin idän, olikohan sillä edes väliä kunhan pakoon pääsi. Otto sai taas alas lauman örkkejä ja näin Otto oli nyt suurin uhka örkeille joten kolme örkkiä ryntäsi keihäät ojossa kohti Otto, jolloin joku heitti keihään yhden örkin päähän. Otto väisti örkit juuri sopivasti ja niin örkit tappoivat toisensa brutaalisti, mutta juuri kun Otto meinasi kiittää erästä keihäsmiehistä armeijassa hän ei ollut uskoa silmiään. Randal nappasi milloin mistäkin keihäitä ja heitti niitä lähes katsomatta örkkien päälle, tämän nähtyään häntä ei voinut enään sanoa ainaskaan pelkuriksi.
"Mitä helvettiä te Zarosin nimeen säädätte täällä!?" Kaikui ääni ja kaikki pysähtyi, kun jokainen käänsi päänsä äänen suuntaan. Se oli taas mustan kuun klaanin jäsen mutta hänellä näytti olevan metallinen käsi, kun Randal meinasi heittää keihään tätä kohti Otto pysäytti hänet.
"Ei, ei vielä.", sanoi Otto ja meni Randalin kanssa piiloon ison kiven taaksa, kun joku idiootti ampui jousella miestä tämä heitti tikarin suoraan ampujan päähän. "Örkit,linjaan!" Karjui mies ja niin örkit menivät linjaan, tästä sotilaat havahtuivat ja jatkoivat taistelua. Mies pysyi taistelukentän lähettyvillä ja käsytti örkkejä, kun joku örkki yritti paeta niin se sai tikarin päähänsä hetkessä. Randal ja Otto olivat siirtyneet hyvin lähelle miestä. "Oletko sinä oikeastaan hyvä missään Randal?" Kysyi Otto ja Randal vastasi: "Jos jossain niin kilven kanssa hääräämisessä.", vastasi Randal ja otti selässään jo pitkään roikkuneen kilven.

Otto sai idean ja antoi varsijousen Randalille, joka hyppäsi esiin ampuen miestä jalkaan, tästä yllättyneenä mies heitti tikarin mutta Randal tökkäsi sen sivuun. Mies oli erittäin vakuuttunut asiasta ja jatkoi heittelyä mutta Randal torjui kaikki, kun Otto pääsi asemaan hän näytti merkkiä. Randal alkoi ampua tiuhaan tahtiin miestä joka ei heittelynsä keskellä saanut torjuttua melkein ainuttakaan nuolta ja silloin Otto saapui, kun mies häiriintyi tästä sai Randal tilaisuuden ampua tätä päähän. Hän ampui mutta osuikin olkapäähän, tästä raivostuneenna mies alkoi heitellä tikareita molempien sankareiden päälle uskomattomalla nopeudella. Randal torjui kaiken aika helposti mutta Otto oli aika pulassa, kun mies alkoi väsyä ampui Randal taas miestä olkapäähän. "NYT TE SAASTAT KUOLETTE!" Huusi mies ja paljasti kasvonsa, mikä oli kaikille järkytys.
Miehen kasvot olivat uskomattoman arpiset ja kärsineet, mikä sai jopa Otonkin melkein pyörtymään. "Mitä luulette tekevänne, mitä te teette täällä?" Kysyi mies ja heitti tikareita taas mutta nyt myrkytettyjä,lumottuja ja ties minkälaisia. Otto hiipi miehen taakse, kun Randal ärsytti tätä torjumalla tikareita mutta Randal alkoi väsyä ja niin Otto näki tilaisuuden. Otto tönäisi miehen maahan ja yritti iskeä tätä mutta hän kierteellä potkaisi oton kumoon. Randal yritti ampua mutta mies otti nuolen kiinni ja murkasi sen kädellään. Taistelu jatkui kiivaana ja Yanillen sotilaat alkoivat olla uhkaavan tappiolla upean alun jälkeen ja mies komensi örkit rynnäkköön linjojen läpi. "Nyt te kuolette kaikki!" Huusi mies ja loi suuren miekan tyhjästä ja heitti sen Randalia kohti, mutta hän torjui sen, minkä seurauksena kilpi hajosi. Otto hyökkäsi miehen kimppuun mutta mies kaatoi tämän, mikä johti siihen että Otto oli vapaana tappavalle iskulle. "Kuole sinä saa..." Huusi mies mutta keskeyttu, kun Otto avasi silmänsä hän huomasi olevansa veressä.
Hän luuli että oli kuollut mutta katsoi miestä jolla oli nuoli kurkussa, miehen vieressä seisoi Randal joka piteli varsijousta. Mies kaatui ja Otto otti miestä kauluksesta kiinni ja kysyi: "Miksi, miksi halusit Yanille tuhoa?" ja katsoi miestä vihalla silmiin. "Ette te koskaan... ymmärrä, kun totuus on saavutettu ei ole paluuta... ei koskaan." Selitti mies yskien ja jatkoi: "Olette erillänne toisistanne.... ette tiedä mitään... ette tiedä totuutta johtajastanne... ette koskaan saavuta pelastusta... meiltä.", jolloin mies yski ja kuoli Oton käsiin. "Miedän on etsittävä muut, kun kuulin nuo sanat.. minulle tuli tunne että meidän on löydettävä muut ja äkkiä." Sanoi Otto ja he katsoivat kuinka nyt ilman johtoa harhailevat örkit kuolivat viimeiseen saakka, mikä tiesi että Yanille oli voittanut koko sodan örkkejä vastaan.

Luku 15: Matkalla

Raldal luki keittokirjaa ja yritti keksiä mitä ruokaa he laittaisivat tulemaan. He olivat saapuneet Catherbyn lähellä olevaan rantaan ja aurinko oli laskenut. "Vihannessoppaa." Totesi Randal mutta Otto keskeytti: "Ei, saimme jo tarpeeksi örvelöitä kimppuumme.", joten Randal sai unohtaa lempiruokansa.
Randal päätti tehdä paistia ja meni hakemaan marjoja metsästä maustamista varten. "Randal.", Joku sanoi ja Randal kääntyi ottaen miekkansa, kun Randal kääntyi Julius seisoi hänen edessään. Randal yritti halata häntä mutta Julius esti. "Olen kuollut, tein virheen ja tuhosin mahdollisuutenne pelastaa maailma." Julius sanoi ja se veti Randalin hiljaiseksi. Randal oli ensimmäistä kertaa ihan hiljaa kunnolla ja katsoi tyhjästi maata. "Kai nyt sinullekkin on annettu mahdollisuus, kuin minulle.", sanoi Randal ja Julius totesi hiljaa: "Ei ja jos olisin tiennyt ajoissa olisi kaikki hyvin." Randal laittoi miekkansa sivuun ja mietti mutta ei keksinyt mitään. "Jos mietit miten saisit minut henkiin niin olisi yksi keino." Sanoi Julius. "Niin?" Kysyi Randal hämillään ja istui kivelle. Julius selitti rituaalista jonka voisi tehdä Guthixin alttarilla, kun ruumis on laskettu en päälle auringon laskettua. "Mutta he veivät ruumiini.", Hän kertoi ja Randal kysyi: "Ketkä?"
"Pimeän kuun klaani, he tietävät että minut voi vielä saada takaisin." Julius kertoi ja Randalin silmiin syttyi raivo. "Älä huoli, tapan heidät kaikki." Randal sanoi ja meni Oton luokse.

"Mites ne marjat?" Kysyi Otto mutta Randal ottikin tavaransa ja lähti kohti Catherbyä. "Unohda marjasi." Hän sanoi ja lähti juoksemaan. Otto mietti hetken ja lähti perään, kun he saapuivat Catherbyyn hän luuli että he pitäisivät tauon mutta Randal päättikin vain jatkaa vuoren yli. "Mitä helvettiä sinä teet!?" Huudahti Otto ja katsoi Randalia vihaisesti. "Pelastamme Juliuksen...", Randal ei saanut lausetta loppuun kun Dran ja Zap tipahtivat kielekkeeltä Randalin päälle. "Olipa se pehmeä lasku.", totesi Dran. "Koska jumalauta laskeuduit päälleni, ai perkele!" Huudahti Randal ja tönäisi Dranin sivuun. "Jaahas, tässä taitaa olla puhumasi ryhmän muut jäsenet." Toetesi Zap ja naurahti Randalin yritykselle kiivetä kalliota ylös.
"Julius on kuollut." Totesi Dran ja sitten Otto tajusi mistä oli kyse. "Randal, sinä taisit kuulla siitä etukäteen." Sanoi Otto ja Randal oli hiljaa hetken, kunnes sanoi: "Kyllä ja minä pelastan hänet."
Randal sai yllättäen otteen kalliosta ja kiipesi ylös todeten ylhäältä: "Joko jäätte sinne tai tulette mukaani."
"Kuka sinulle päätösvallan on antanut?" Kysyi Zap ja Randal heitti tätä kivellä. "Huoh, tämä seikkailu alkaa muuttua katastrofiksi." Sanoi Otto ja lähti Randalin perään.

To Be Continued

---------------------------------------------------------------------------------

Tarina saanut paljon positiivista kommenttia! Jatkakaa samaan

[JUOPPO]

_Varaposti... tarina jatkuu tässä kun edellisestä viestistä loppuu tila._

[Wcp]

Todella pitkä ja ilmeisesti myös omalla tavallaan hieno tarina. Kertaakaan ei tullut valitettavasti ''Pakko lukea'' tunne.

[JUOPPO]

Kiitoksia äänistä gaalassa!
Luku 15 on saapunut!

[Juba]

Erittäin hyvä tarina. Pitkä, lyhyitä lukuja ei ole lähes ollenkaan. Mitä enemmän tarinassa on luettavaa, sitä parempi.
Typojakin oli, mutta vain muutama, mikä ei ole iso määrä kun ottaa tarinan pituuden huomioon.
Yksi asia kuitenkin häiritsi hieman, nuoren barbaarin nimi vaihteli Raldalista Randaliin. Kumpi on oikea nimi?

Tarina on muotoiltu ja jaksotettu mainiosti, joten sitä on helppo ja mukava lukea. Juoni ja tarinan sisältö ovat molemmat erinomaisia.
Juopolta tulee harvemmin tarinoita, mutta kun niitä tulee, ne ovat laatutasoa. Hienoa työtä, jatka samaan malliin.

Arvosana: Hyvä

EDIT: Okei, uskotaan uskotaan. En ainakaan tarkoittanut kritiikkiäni sen enempää moittivaksi. Tapaan antaa kehuja, mutta aina myös jotain muuta, ja pääasiasas rakentavassa mielessä.
Omasta mielestän tarina on todella hyvä, kuten olen jo kommentoinut.

[JUOPPO]

Erittäin hyvä tarina. Pitkä, lyhyitä lukuja ei ole lähes ollenkaan. Mitä enemmän tarinassa on luettavaa, sitä parempi.
Typojakin oli, mutta vain muutama, mikä ei ole iso määrä kun ottaa tarinan pituuden huomioon.
Yksi asia kuitenkin häiritsi hieman, nuoren barbaarin nimi vaihteli Raldalista Randaliin. Kumpi on oikea nimi?

Tarina on muotoiltu ja jaksotettu mainiosti, joten sitä on helppo ja mukava lukea. Juoni ja tarinan sisältö ovat molemmat erinomaisia.
Juopolta tulee harvemmin tarinoita, mutta kun niitä tulee, ne ovat laatutasoa. Hienoa työtä, jatka samaan malliin.

Arvosana: Hyvä

Usko minua.

Kun ne nimet on niin perkeleen helppo sotkea, niin ne sotkee.
En jaksa nyt alkaa sitä nimeä korjaamaan mutta Raldal on oikea.
Muutenki tämän persoonan kirjoittaminen on vaikeaa.
Loin hänestä sen verran vaihtelevan hahmon niin suunittelussa on pirusti mutkia.

[tyyppivaa]

Hva tarina Milloin tulee luku16

[JUOPPO]

Hva tarina Milloin tulee luku16

Sitten, kun se tulee.

[maa94]

*krhm* siis milloin se jatkuu

[Erppa]

Rateen tässä vaiheessa +6. Liian pitkä ja, koska et käyttänyt kappalejakoa, tarina oli varsin epäselvä lukea. Ja kuten Wcp alussa sanoi, ei tullut semmoista "Pakko lukea" -tunnetta.

Arvosana: Huono.