Tässä muutama..
Rakkaani mun
Sinä, rakkaani mun.
Parannat aina oloni.
Silmäsi nuo siniset,
täydelliset ovat.
Sulan ihanaan hymyysi.
Hiuksesi nuo tummat,
ovat pehmeät kuin silkki.
Hukun hiuksiesi väliin.
Vaatteesi nuo ihanat,
unohduksen tuovat mulle.
Unohdan kaiken muun.
Ihosi, tuo pehmeä,
kauniin ruskeansävyinen.
Nautin joka hetkestä kanssasi.
Tuska
Kone tuo outo,
turman tuo monelle.
Avuttomat huudot,
kuuluvat kadulle.
Terät sen kauheat,
verestä punertavat ovat.
Armoa ei saa,
yksikään heistä.
Kuolemaantuomitut,
he toivonsa menettävät.
Kuolema, tuska,
sanat mielessäni kaikuvat.
Hetkeni viimeiset,
pitkäksi venyvät.
Isku, tuo voimakas.
Armon suo mulle.
Ei tarvitse enää kitua.
Pääsen vapaaksi.
Kultainen soitin
Ääni korvissani,
sointuu suloisasti.
Kielet kultaiset,
kajahtavat vienosti.
Kitara tuo kaunis,
täydellinen soitin.
Kultaa on sen pinta,
saada sen koitin.
Nyt istun täällä,
homeisen penkin päällä.
Peittoni tuo resuinen,
ei lämpöä tuo.
Sinetti varkaan otsassain,
se kylmyyden luo.
Ihmiset nuo kaikki,
minua hylkivät.
Olen pahainen pummi,
syrjäkaduilla.
Katumus
Et voi olla tosissasi.
Tuskanhiki valuu otsallani.
Elimistöni kuivua saattaa,
kun hiki valuu pitkin laattaa.
Pelko sisuksissani,
kauhu pääkallossani.
Näen tuon veitsen,
jota kädessäsi pidät.
Et aio sääliä minua,
sen itsekin tiedät.
Veitsi välähtää valossa,
olen kauheassa pelossa.
Veitsi tuo sahateräinen,
tekee tytöstä lyhytikäisen.
Poika tuo sinisilmäinen,
istuu huoneessansa.
Poika miettii istuessaan,
omaa tekoansa.
Raivoni
Näen sut,
yllätit mut.
Viha kuohahtaa,
silmissäni punertaa.
Rystyseni valkeat,
iskuun valmistautuvat.
Raivoni saa sinut tolaltasi,
nyrkkini kaataa sinut jaloiltasi.
Mieleni saa tyydytystä,
mutta yksi kerta ei riitä.
Lähden sinua kohti,
katseesi huokuu pelokkuutta.
Rystyseni vuotavat verta
mutta en välitä siitä.
Olet kuin pikku jänis,
susilauman keskellä.
Tuomio
Talo tuolla kaukana
se autio on.
Se tyhjänä on ollut,
siitä on aikaa paljon.
Lattia siellä on lahoa,
seinät homeesta siniset.
Katto nykyään vihreä,
oli ennen punainen.
Siellä asui mies,
joka kuollut on.
Hänen kirouksensa,
toi tuomion.
Joka taloon astuu,
ei kaun hengissä pysy.
Sen hoitaa miehen haamu,
ei se murhaan lupaa kysy.
Monta tuskanhuutoa,
talosta usein kaikuu.
Aina joku rohkea,
taloon uskaltautuu.
Mutta joka kerta,
kirous työnsä tekee.
Tappaa taloon käyvän,
ja saa hurmion.
Päätös
Se sattuu,
tiedän sen.
Mutta siltikin,
sitä kokeilen.
Verta valuu kädelleni,
tuska tulee ruumiiseeni.
Vartaloni nytkähtää,
kivusta sävähtää.
Pääni tuntuu halkeavan,
kaikesta tuskasta.
Siksi toivon tämän,
auttavan minua.
En jaksa enää,
edes haluta.
Olla täällä maassa,
kiusaajien keskellä.
Mietin joko päättäisin,
oman elämäni.
Tulen siihen ratkaisuun.
Hyvästi ystäväni.
Kokeilu
Tuo poika huoneessaan,
miettii ratkaisuaan.
Haluaako kokeilla,
tuota terävää puukkoa.
Hän kuitenki päätyy,
kokeilemaan sitä.
Veri tippuu matolle,
poika katsoo vaan.
Miettii sitä tuskaa,
jota puukko toi tullessaan.
Puree itseään huulesta,
ettei huuda vahingossa kivusta.
Veitsen hän heittää pois,
kunhan joku tulla vois,
auttamaan häntä,
pois tuolta huoneesta.
Miksi sorruin?
Katseeni sumenee,
oloni paranee.
En tunne enää kipua,
olen täynnä adrealiinia.
Piikki tippuu lattialle,
aineen mennessä ihon alle.
Alan puhua jotain,
kukaan ei saa selvää.
Näen sumeasti,
mutta mitään en pelkää.
Olen vahva kuin leijona,
niin ainakin itse luulen.
Nii tekevät huumeet mennessään,
vievät pahan tuulen.
Mutta jälkeenpäin sen huomaan,
ei kannata sortua huumeita tuomaan.
Sen tiedän täällä penkillä,
kun istun sellissä.
Se hieno tunne,
häipyy hetkessä.
Se yö
Täällä on pimeää,
joka ainoa nyt yksin jää.
Pöllön huuto kajahtaa,
mustassa metsässä.
Minä lähden kävelylle.
Odotan sinua tässä.
Kännykkääni syttyy valo,
se viestistä kertoo.
Avaan näppäinlukon,
viestiä en voi uskoo.
Pudotan puhelimeni,
märkään ruohikkoon.
Heitän uuden takkini,
kuralammikkoon.
Juoksen kohti metsää,
siellä sinut nään.
Vieressäsi huomaan,
oudon miehen pään.
Huudan tuolle miehelle,
juoksen heidän luo.
Mutta miehen pistooli,
meille lopun tuo.
Nyt täällä metsän uumenissa,
olemme yhdessä.
Vainoamme miestä,
vaikka maan äärissä.
Ystävä
Minulla ei ole ystäviä,
kukaan ei ole kanssani.
Olen aina yksin,
ei ole ketään,
johon voisin luottaa.
Huoneessani istun,
ei ketään näy.
Ajattelen kaikenlaista,
vain kello käy.
Katson tietokoneen näyttöön,
huomaan jonkun ihmisen.
Koetan kerätä rohkeutta,
puhua hänelle.
Sitten yhtäkkiä,
hän minulle puhuu.
Lähden mukaan juttuun,
olen saanut ystävän.
Toivon että tämä,
ystävyys olisi kestävä.
Mutta eihän sitä tiedä,
mitä voikaan tapahtua.
Minulla on vain kaksi,
oikeaa ystävää.
Heille voin puhua,
se minut hengissä säilyttää.
Tietokone ja koulu,
meidät yhdessä pitää.
Onneksi minulla on edes,
pari ystävää.
Viimenen on omistettu koulukaverilleni joka on rohkaissut mua tähän.. Kiitos. Comment's, please. Ei one-linereita vaa ihan kunnon perusteluu mielellään..