[Runo] Kadotettu rakkaus

[Kahvimuki]

Oon taas jäljessä aikataulusta, mutta tässä olis kuitenkin uusi:

Kadotettu rakkaus

Kuljen pimeää katua,
sinä seisot kadun päässä.
Mikään ei saa minua muuttamaan suuntaa.
Sitten katoat kujalle.

Purjehdin tuulisella merellä,
sinä seisot edessä olevalla rannalla.
Mikään ei saa minua muuttamaan kurssia.
Sitten katoat metsään.

Kiipeän ylös vuoren rinnettä,
sinä seisot vuoren huipulla.
Mikään ei saa minua kääntymään.
Sitten katoat vuoren toiselle puolelle.

Kävelen hämärässä luolassa,
sinä seisot syvemmällä käytävässä.
Mikään ei voi tulla tielleni!
Sitten katoat toiseen käytävään.

Lähden perääsi juoksemaan,
mutta en näe sinua enää.
"Tule takaisin!", huudan.
Et välitä huudostani.

Nyt ikuisesti kuljen tässä luolastossa,
etsin sinua loppuun asti.
Mikään ei saa minua lopettamaan.
Mutta en löydä sinua.

Edelleen vaellan pitkin loputtomia käytäviä,
Mutta tiedän, etten sinua ikinä tule löytämään.
Silti jatkan epätoivoista etsintääni.
Kunnes kuolema minut korjaa.

[Sëyx]

Ihana runo <3
rateen tayde 10 :3

[Kahvimuki]

^ Juu, kiitos kommentista.

Tarinoitakin voisin periaatteessa kirjottaa - ainakin uskon, että taitoo olis ihan tarpeeksi, paitsi että kappalejako voi tökkiä, ja tietenkin sekin sitten parantuisi - mutta ongelmana on se, että en yleensä jaksa. Epäkohtiakin saattas tulla likaa, ainakin luulisin. No, ei välttämättä, jos oikeen jaksan pohtia asioita. Pitää kattoo, jos jotain kirjottelisi. Vaikka jotain lyhyempää pätkää... Sellasen saattas jopa saada valmiiksi, jos hyvin käy. Runoja meinaan keksin harvoin - liian harvoin, jotta pitäisi edes trubaduuri olla.

Siitähän se lähtis, kun vaan jaksaisi alottaa.

[Jermuhko]

Idea runossasi oli erittäin hyvä, koko ajan taustalla piili kiinniotto ja karkuunlähtö. Sanavalintoja olisit voinut hieman syvällisemmiksi koittaa muuttaa, mutta kelpaahan tämä näinkin. Tästä runosta tuli heti haikea olo, ja tuli heti selville mitä halusit meille kertoa.

Kuten jo sanoin, sanavalinnat olisivat voineet olla hieman osuvammat, osan sanoista olit laittanut sen kummempia miettimättä (ainakin luulisin niin), jonka huomasi kerronnan jäykkyydestä.

Edelleen toistaakseni runon ydin oli helposti nähtävissä, ja tuskan tunne oli erittäin realistinen. Todennäköisesti kaikki tämän runon ajatuksella (tai edes lähes), tajusivat heti runon ytimen.

Kerronnan pienoisestä jäykkyydestä huolimatta pidin tästä runosta erittäin paljon. Olet hyvä kirjoittaja, jatka samaan malliin. Ensi runoon vielä kerran: mieti
sanavalintasi huolella.

-Winnesota-

[Kahvimuki]

Kiitoksia erittäin paljon palauteesta!

No joo, oishan se tietty voinut olla sulavampikin, mutta ei se tainnu loppuen lopuksi olla tarkoituskaan. Täysin pääasiassa tuo juoni. Mutta yritän ensi kerralla - jos ensi kertaa nyt ylipäätään tulee - tehdä sulavemman. Osittain ongelmana on se, että kun noita rupeaa oikeen tarkasti hiomaan, saattaa lopputulos - ainakin mulla - olla pakotetun tuntuinen. Mutta, mutta katotaan.

Mutta näitä runoja syntyy liian harvoin kyllä, ei voi mittään.