A) Olet nyt tai olet ollut member
B) Osaat englantia
C) Osaat hyvin TzHaarin kieltä tai osaat googlettaa sen sanastoa
Parempia nimiehdotuksia otetaan vastaan.
*****-----*****-----*****
PART 1:
*****-----*****-----*****
Oli täysin normaali iltapäivä Catherbyn rannikolla. 18-vuotias seikkailijanainen, Scylla Nisha, vietti rauhallista, väritöntä, jopa pitkästyttävää päivää kalastellen hummereita. Paikalliset kutsuivat niitä lobstereiksi. Scyllaa eivät moiset sivistyssanat olleet ikinä kiehtoneet.
Scyllan hiukset olivat mintun vihreät. Kampaaja oli aikanaan kutsunut tämän kampausta Spiked Ponytailiksi, mutta Scylla käytti mieluummin nimitystä Piikikäs poninhäntä. Suorakäännös on kuitenkin aina parempi kuin elitistinen englanti.
Scyllalla oli yllään pelkät perusvaatteet. Turhat haarniskat kun pidetään pankissa ellei niitä oikeasti tarvitse. Hänen laivastonsininen paitansa ylettyi hieman navan yläpuolelle. Tämä hihaton ja revitty paita oli hänen mieleensä vaikka Ardougnen munkit sitä siveettömäksi kritisoivatkin. Tosin, mitä väliä on paidalla jos kuitenkin tappaa toisen salakavalasti jousipyssyllä jonkin puun takaa piilossa katseilta? Lyhyttä hametta Scylla piti myös mielellään. Sen alla hän tosin piti mustia housuja, jottei keräisi liikaa perverssien miesten katseita. Mikään kun ei ole iljettävämpää kuin parrakas maagi sinisessä hameessaan kuolaamassa naisten perään.
Häkki heilahti jälleen pinnan alla. Taas yksi huono-onninen saksiveikko oli päätynyt Scyllan reppuun. Paistaa hän ei niitä aikonut. Itse ainakaan. Pankin ihmeellisissä varastotiloissa ne säilyisivät hyvin ja sitten ne voisi myydä eniten tarjoavalle. Rahahan tässä maailmassa on aina ratkaissut. Ruokaakin voi ostaa vallan mainiosti, joten sen valmistaminen itse olisi puhdasta ajan- ja rahanhukkaa.
"What is your level in fishing?" huusi joku kanssakalastajista kohottaakseen tunnelmaa. Scyllan mielestä moiset yrittivät aina vain päteä ja heidän höpötyksensä oli syytä jättää omaan arvoonsa. Eivät he oikeasti osanneet Gielinorin yleiskieltä puhua; olivat vain opetelleet turistioppaistaan yleishyödyllisiä fraaseja vaikuttaakseen fiksummilta.
Jos rehellisiä ollaan, Scylla vastasi yleensä tällaisille kysymysten esittäjille. Tällä kertaa hän ei halunnut. Hän selvästi tunsi, että oli saavuttamaisillaan jotain suurta! Hän ei ollut varma mistä oli kyse, mutta jotain hienoa sen oli oltava.
Yhtäkkiä, häkin jälleen heilahtaessa, Scyllan repusta alkoi lennellä raketteja! Kaikki kääntyivät ihmeissään katsomaan mistä oli kyse. Kaikkien ihmetykseksi repusta kuului vielä huuto: "Congratulations! You've just advanced a Fishing level! You have now reached level 62!"
Kalastajien onnitteluille ei näkynyt loppua. "Onnee! Nyt voit kalastaa monkfishejä!" huusi heistä eräs. "Joo kiitos, kiitos," sanoi Scylla ja lähti kävelemään kohti pankkia.
"Miksi he eivät voi puhua munkkikaloista kuten kaikki muut suomea puhuvat?" Scylla puheli itsekseen ja jatkoi: " Ja sinäkin siellä Jack! Miksi pistit shown pystyyn?! Ne raketit oli pirun kalliita!"
Scyllan repusta kurkisti Impin, tai Scyllan tapauksessa mieluummin pirun, pää. "No siksi niitä pirut ammuskeleekin!" tokaisi pikkupiru ja hyppäsi ulos repusta kävelemään Scyllan vierelle. "Kyllähän sitä nyt onnistumisia saa juhlistaa kun niitä nykyään niin harvoin tulee." Scylla hermostui. "Jos et olis niin maan pirun kova velho niin kuristaisin sut tähän paikkaan."
Jack oli outo yksilö. Hän oli kooltaan hieman tavallista pirua kookkaampi. Väriltään hän oli kuitenkin punainen kuten muutkin pirut. Hänen otsaansa komistivat kaksi pientä sarventynkää; yksi kummankin silmän yläpuolella. Erikoiseksi Jackin teki myös se, että hän käytti vaatteita. Hänellä oli yllään mustat liivit ja tummansiniset repaleiset farkuntapaiset. Jackia tuli aina kutsua nimellä tai puhua muodossa "hän" sillä "se" oli liian alentava hänen kaltaiselleen velholle, joka PK:tti yksin erämaassa Ice Barragella.
Kaksikko saapui pankille. "How may I help you?" kysyi ystävällisen näköinen harmaantunut pankkivirkailija. "By learning how to speak like regular people here you damn elite geezer! I'd like to deposit these lobsters that I've been depositing here for 4 hours already!" huusi Scylla tälle päin naamaa. "Okay, okay, just give me the lobsters... No need to be rude," vastasi mies ammattiinsa kuuluvalla kohteliaisuudella. "No onpas syytä kun et osaa palvella kansankielellä," jatkoi Scylla henkevää keskustelua.
"Thank you for using our services," sanoi pankkiiri samalla kun Scylla marssi ulos pankista.
Scylla oli päässyt takaisin rantaan ja oli juuri laskemassa taianomaista hummerihäkkiään veteen kun hysteerinen, arviolta noin 35 taistelutason omaava, 10-vuotias miespuolinen henkilö juoksi paikalle huutaen: "APUA APUA! TUOLLA PANKIN TAKANA OLEVALLA KASVIMAALLA ON JOKU ISO MONSTERI!!!111oneoneoneeleven"
Scylla ja Jack, samoin kuin muutamat arviolta noin tason 100 omaavat henkilöt kääntyivät Granite Crabeineen (Scylla kutsui niitä Graniittiravuiksi) ja Ibis-lintuineen katsomaan kauhistunutta nuorta.
"Eiku. Ei mitään," hän sanoi huomattuaan kaikki oudot otukset ja käveli pois. Elitistien klubi, jotka kalastivat hainsakkin paljain käsin, jäivät naureskelemaan tuolle nuorelle. Jos Gielinorissa iso monsteri oli uusi näky oli täytynyt elää koko elämänsä Varrockin muurien sisäpuolella myymässä vaatteita tai jotain muuta yhtä hyödytöntä.
Aikaa kului ja Scyllan reppu alkoi taas täyttyä hummereista. Kun hän oli lähdössä taas väittelemään pankkiirin kanssa kielellisistä pikkuseikoista, Scylla huomasi savua nousevan Catherbyn kasvimaan suunnalta. Ardougnesta kotoisin kun oli, ei hän ihan pienistä ihmeellisyyksistä hätkähtänyt, mutta millainen idiootti pistäisi nuotion pystyyn keskelle ruohikkoa?
Jack, varkaiden kuningas ja velhoista velmuin, hankki jollain selittämättömällä tavalla kaikesta tyhjyydestä ämpärin Scyllalle. "Joku säälittävä amatööri istuskeli puun rungolla ja hoki I has a buckettia niin nappasin ton sen nenän edestä," selitti Jack. Scyllan mielestä se oli Jackin päivän hyvä työ. Tekee ihan hyvää vieroittaa moiset pellet halvoista tavaroista jo nuorena.
Scylla otti ämpärin Jackilta ja juoksi rantaan täyttämään sitä vain huomatakseen, että ämpäriä ei voi täyttää merestä. Eihän siinä olisikaan ollut mitään järkeä. Niinpä Scylla juoksi lähimmän hanan luokse täyttämään sankonsa.
Scylla ja Jack saapuivat kasvimaalle. Heidän edessään levisi liekehtivä perunamaa ja tulipaloa seisoi seuraamassa jättikokoinen kivimötikkä. Jotain tuttua siinä kyllä oli. Ihan kuin Scylla olisi nähnyt moisen joskus lomamatkallaan etelän saarilla.
"Mitä pirua täällä oikein on meneillään?!" juoksi Jack kysymään örmyltä. Jack perääntyi pari askelta kauemmas otuksesta, koska sitä ympäröivä ilma oli niin kuumaa.
"Noku, mää halusin kasvattaa pottuloit!" otus vastasi. "Kuulin pikkusten JalYttien jutteleva jonku kasvejen kasvatuksest ja si ku kysyin voisiks mäki ni ne neuvo mua. Eka piti rapsuttimel poistaa tost noi vihreet narut ja si tiputtaa näit pikkusii kivii sekaa. No mä tein niiku käskettii ja näin kävi. Rapsutinki katos johonki."
Scylla ravasi hanan ja kasvimaan väliä yrittäen sammuttaa palavaa ruohikkoa. Jack sen sijaan päätti hieman opastaa örrimörriä: "No piru vie ku jätkä o nii liekeissä, että ihmisten työvälineet palaa tai sulaa sun käsissäs! Sää tarttet jotain erikoisvälineitä jos jyväjemmariks meinaat!"
Scylla sai palon sammutettua ja saapui hengästyneenä Jackin ja kiviotuksen luokse. "Anteeksi, mutta *puh* mikä sää oot nimeltäs *puh*?"
"No mä oon TzHaar-Hur-Seed. Moon vähä iso Hurriks mut oon aika velmu rakentaja kuitenni. Kuka tää pikku JalMej on ja mikskä sua kutsutaan JalYt?"
"Mun nimi on Scylla Nisha ja oon kotoisin Ardougnesta tuosta vähän matkan päästä ja tämä pieni pirullinen otus tässä on nimeltään Jack. Hän on kotoisin Draynorin suunnalta."
"Mjah. Hei kuul, voisitteks te auttaa mua kasvattaan pottuloit ku mä niin haluisi kasvattaa niit?" kysyi TzHaar-Hur-Seed nöyränä. "Mites sult tuo taistelupuoli luonnistus kun mä oon pirun kova maagi ja toi likka tossa ampuu jouskarilla ihan kiitettävästi?" kysyi Jack. "No kyl mä ny ihan kivasti lyön jos tarvis o mut en mä mikää tappaja haluu olla. Voisitteks te auttaa mua pottuloitte kans jos mä auta teit lähitappeluis jos tarvis?"
"Mites on Scylla? Eks toi ihan kiitettävän pölvästi oo ollakseen hyödykski. Varmaan käyttää jotain omaa valuuttaakin niin saadaan vähemmällä vaivalla sama määrä rahaa kerättyä ku tähänkin saakka."
"Hmm. No kaippa tuota vois auttaa. Hummerien kalastus kuitenkin tympii jo ihan huolella."
TzHaar-Hur-Seed innostui ja alkoi hyppiä niin, että maa tärisi. "Yay! Pottuloit, pottuloit!" Jack nousi lentoon ja jähmetytti suurikokoisen TzHaarin sanoen: "Älä hypi tai toi kaupunki romahtaa, urpo!" TzHaar tipahti alas ja jäi istumaan maahan. "No mitä erikoistarvikkeit mä si tartte?"
"Noi sun laavakätes polttaa niin siemenet ku työkalutki... Ehkä kannattais tehä sulle joku oma harava kovemmista materiaaleista," ehdotti Jack. "Keksiikö Scylla millä sais siemenet pysyyn kunnossa ton kätösissä ku sää noita tehtäviä oot suoritellu."
"No Sankareiden Tehtävää tehdessä mää sain semmoset jäähanskat, jotka vois auttaa. Ne vaan ei oo oikeen kokoset, joten tarttis varmaan metsästää Hurssille omat."
Ja näin päätettiin. Scylla Nisha ja pirullinen Jack ryhtyivät auttamaan epätoivoista TzHaar-Hur-Seediä, jonka pakkomielteeksi oli muodostunut oma perunamaa.
END OF PART 1
Jack The Imp
aika hyvä tarina.tostahan voisi tulla vaikka kirja 
