RUNO: L'Enfer

[Hawkolf]

Runoja kirjoittelen sitten älyttömän harvoin, joten olkaa helliä.
P.S Suunnittelen ihan pidempää tarinaa tässä kirjan kirjoituksen ohella. Ehkä tässä kuussa saatte esimaistiaisia.

Asiasta kolmanteen. Surkea yritykseni:
Ja kyllä. Sen ei ole tarkoitus rimmata.

***

Olit elossa
Mutta elit helvettiä
Ja kohtasit loppusi
Elät Helvetissä jälleen
Tavoitellen Kiirastulta
Turhaan.
He kävelevät ohitsesi, tunnet katseet selässäsi
Kunnes uusi ruoskanisku vie huomiosi
Täällä kärsit, palat, kidut
Kuuntelet nahkasiimojen ääntä
Katsot kuinka hän kävelee poispäin
Pois täältä, kohti Kiirasta, kohti Taivasta
Viet kättäsi kohti hänen jalkojaan
Et saa otetta, kangas ei jää kättesi väliin
”En voi häntä koskea”, ajattelet, kiroat, syljet
Mies kääntyy kerran, luo halveksivan katseen
täynnä vihaa
Muriset hänelle
Hän kääntyy ja kävelee pois, tuo runoilija
Dante Alighieri, kaikkiviisas
Tuo yksi halveksiva katse
Saa sinut tajuamaan
”Tämän olen ansainnut, tänne kuulun”
Sillä et voi unohtaa sanoja, jotka tänne tullessasi luit
Kaiverrettuna kiveen kuin nyt sydämeesi
"Lasciate ogne speranza, voi ch'intrate"

[grr im crow]

Musta tuo on hyvä... en lue paljoo runoja mutta lissä tämmösiä