TARINA: Sano, että rakastat minua [Potter-fic] [VALMIS]

[Hawkolf]

Vähän one-shottia tähän väliin. Ettepä voi sanoa, etten kirjoita mitään.

Merope Kolkko katsoi peiliin. Hän ei muistanut milloin oli nähnyt hiuksensa näin suorina… Näin puhtaina. Hänen ihonsa kiilsi puhtaudesta.
Mutta hän ei hymyillyt.


Merope seisoi kärrytien varrella ja odotteli hermostuneena. Hänen isänsä ja veljensä eivät olleet kotona. Hän oli viimein yksin. Hän naputteli jalallaan maata ja seurasi lähellä maata nokkivaa lintua.
Samassa kärryjen ääni kuului mutkan takaa.


”Tom…”, Merope kuiskasi hiljaa ja kääntyi. Hän oli hänen ja Tomin yhteisessä makuuhuoneessa. Se oli yksin isompi kuin koko Kolkkojen talo oli koskaan ollut. Kaikkialla oli hienoja koristetavaroita. Tom makasi sängyllä ja luki sanomalehteä. Merope säpsähti nähdessään Tomin tyhjän katseen.

”Hyvää päivää, herra Valedro”, Merope sanoi ja punastui hirvittävästi.
Meropen iloksi rattaita vetävä kaunis, valkoinen hevonen hiljensi vauhtia. Tom Valedro oli päivittäisellä kärryajelullaan. Tällä kertaa yksin.
”Kukas te olette?”, Tom kysyi ja katsoi Meropea nenäänsä pitkin ja pyyhkäisi nenäliinalla hikeä otsaltaan.
”Minä asun tuossa talossa”, Merope sanoi ja punastui entisestään. Hän osoitti laihalla kädellään Kolkkojen hökkeliä.
”Osanottoni siis…”, Tom sanoi ja naurahti pilkallisesti.
Merope hengitti syvään. Hänen olisi tehtävä se nyt.
”Tahtoisitko juotavaa?”

”Tom”, Merope sanoi tällä kertaa kovemmin. Tom käänsi tyhjän katseensa Meropeen ja hymyili rakastuneesti.
”Niin, kulta? Onhan kaikki kunnossa?”, Tom kysyi aina hymyillen.
Merope purskahti itkuun. Tom nousi ylös salamannopeasti. Hän oli pitkä ja komea, uskomattoman komea. Hänellä oli päällään valkoinen puuvillapaita, jonka kaulus oli avattu. Merope painoi päänsä miehen rinnalle ja nyyhkytti.
”Rakastaisitko sinä minua”, hän nyyhki.
”Mitä tarkoitat, rakas?”

Tom katsoi epäilevästi pientä pulloa, jota Merope ojensi hänelle. Se oli melkoisen likainen, vaikka Merope olikin hangannut pulloa yli tunnin. Toisaalta oli erittäin kuuma päivä ja häntä janotti vietävästi.
”No hyvä on…”, Tom sanoi ja otti pullon käteensä. Hän vilkaisi nestettä sen sisällä. Jotain mehua varmaan, hän ajatteli ja vei pullon huulilleen.
Meropen silmät seurasivat kuinka neste valui alas miehen kurkusta.

”Paljonko kello on?”, Merope kysyi.
”Kohta on puolipäivä”, Tom sanoi epäröimättä satuttaen Meropea entisestään. Hetkeäkään tuo mies ei epäillyt totella Meropea.
Totella?, Merope kysyi itseltään. Vai onko siinä muutakin?
”Vaikutus katoaa pian”, Merope sanoi ja suoristautui. Hän ei saisi nyt itkeä.
”Vaikutus, kulta?”, Tom kysyi hymyillen. ”Mitä tarkoitat?”
Merope hengitti syvään ja sulki silmänsä. ”Lemmenjuoman vaikutus”

Tom räpytti silmiään nopeaan tahtiin. Hän katsoi hetken ympärilleen ja sitten pulloa. Sitten hän käänsi katseensa Meropeen. Katse ei ollut enää halveksiva.
”Minä rakastan sinua, hökkelin tyttö!”, Tom naurahti ja hyppäsi alas rattailta.
Merope oli pyörtyä onnesta. Hän oli punainen kuin laskeva aurinko. ”Niin minäkin sinua!”, hän huudahti ja heittäytyi Tomin kaulaan.

Merope katsoi Tomia kellon lyödessä kaksitoista. Häntä värisytti nähdessään kuinka mies räpytti silmiään. Samalla tavalla kuin silloin kauan sitten. Sitten mies katsoi Meropea.
”Mitä helvettiä on tapahtunut?”, tämä kysyi äänellä, jota Merope ei ollut ennen kuullut.
”Minä… Minä rakastan sinua-”, Merope sanoi ja hänen silmänsä kastuivat jälleen kyyneleistä.
”MITÄ SINÄ OLET TEHNYT MINULLE, NOITA!?”, Tom karjui ja hänen komeat kasvonsa vääristyivät vihasta.
Merope kaatui polvilleen ja alkoi nyyhkiä. Sitten hän kertoi Tomille kaiken lemmenjuomasta. Tom kuunteli järkyttyneenä ja hengitti raskaasti. Meropen lopetettua tarinansa hän katsoi kostein silmin Tomia. ”Saatanan noita”, Tom onnistui sanomaan.
Merope ulvahti, nousi ylös ja asteli kohti Tomia aikoen heittäytyä miehen kaulaan. Tomin kädensyrjä iskeytyi Meropen naamaan kaataen tämän vasten sänkyä.
Sitten hän avasi suunsa, mutta sulki sen kun ei keksinyt sanoja. Sitten hän kääntyi, potkaisi makuuhuoneen oven auki ja asteli päähuoneen läpi kohti ulko-ovea.
Merope ryömi hänen peräänsä ulvoen kuin pieni lapsi. Hänen leuastaan vuosi verta, mutta hän ei välittänyt. ”Odota, Tom! Minä pyydän! Älä mene!”
Tom pysähtyi ulko-ovelle ja kääntyi katsomaan ryömivää ja Meropea. Säälittävää, hän ajatteli.
”Mitä sinä tahdot minun sanovan?”, hän kysyi Meropelta yhteen puristettujen huuliensa välistä.
”Sano, että rakastat minua”, Merope itki.
Tom katsoi Meropea vielä hetken. Sitten hän kääntyi ja astui ulos ovesta. Merope päästi ulahduksen, kampesi ylös ja juoksi ovelle. Tom käveli nopeaa tahtia, viha siivitti hänen askeliaan.
”Älä mene!”, Merope itki. Sitten hän huusi: ”Minä olen raskaana!”
Tom pysähtyi. Sitten hän kääntyi katsomaan Meropea, naista, jota oli vääryydellä rakastanut jo kauan. Hän avasi suunsa ja sulki sen sitten.
”Pidä se kaukana minusta”
Sitten Tom Valedro käveli pois itkevän Meropen luota eikä enää koskaan nähnyt tätä.

”’Pidä se kaukana minusta’, niinkö?”, mies kysyi jäätäkin kylmemmällä äänellä.
”Pysy kaukana minusta!”, vanha mies huusi ja perääntyi seinää vasten. ”Mistä sinä tiedät tuon kaiken!”
”Minä tiedän kaiken, Tom, vanha houkka”, mies sanoi ja kohotti puista sauvaa. ”Lordi Voldemort tietää kaiken”
Vihreä valo välähti ja sen loisteen korvasi ikuinen pimeys.

[Hekate]

I've read fanfics that made more sense than this crap.

... oh wait, this IS a fanfic.

NEVER MIND!

[0dragula0]

Hyvin kerrotu se osa kirjasta mikä ei muuten tullut oikeuin esille. pidintästä mukavasti tarinaan (siis oikeisiin hary potereihi) saisi laitettua

[Hiipiva]

Tämä ficcihän löytyy myös vuotiksesta!!! Oletko kopioinut sen sieltä vai onko joku huomionhaluinen varastanut tuotoksesi ja kopioinut vuotikseen?

[Hawkolf]

Tämä ficcihän löytyy myös vuotiksesta!!! Oletko kopioinut sen sieltä vai onko joku huomionhaluinen varastanut tuotoksesi ja kopioinut vuotikseen?

Jos katsot tarkkaan, Vuotikseen tämän tarinan on postannut myös "Hawkolf"
Toimin molemmilla foorumeilla.
Kiitti tarkkaavaisuudestasi! (:

[Holtiton]

Hyvältähän tuo tarina kuulosti, mutta olisi ollut kiva tietää, minne se Tom häipyi ja mitä sitten tapahtui kun "Vihreä valo välähti ja sen loisteen korvasi ikuinen pimeys."

[Hawkolf]

Hyvältähän tuo tarina kuulosti, mutta olisi ollut kiva tietää, minne se Tom häipyi ja mitä sitten tapahtui kun "Vihreä valo välähti ja sen loisteen korvasi ikuinen pimeys."

Nämä molemmat ovat asioita, jotka aukenevat kun on lukenut Harry Potterit. Kirjassa kerrottiin Tomin palanneen kotiinsa ja loppu viittasin siihen kun Voldemort murhasi oman isänsä. Vihreä valo taas tuli tappoloitsusta.