Kirjoittaja Muzuzu » 02.05.2008, 14:10
Joskus kärsin lievästä neulakammosta, mutta en enää. Rokotteita en ole esikoulun jälkeen pelännyt, mutta verikokeita kohtaan on ollut ikäviä tuntemuksia nyt viime vuoteen asti. Johtuu varmaan siitä, että umpisuoli kun puhkesi, vietin yli viikon sairaalassa ja päivittäin otettiin verikokeet, mikä ei ollut mukavaa. Vielä kun parin päivän välein vaihdettiin tippaletku kädestä toiseen(sellainen aika jykevän paksuinen, kuitenkin melko lyhyt piikki tuikattiin kämmenselästä sisään), eivät piikit olleet kovin mukava asia. Tippaletkun vaihtelusta muodostui ongelma siitä syystä, ettei siitä tiputuksessa olevasta kädestä voi ottaa verikoetta. Kun tippa oli oikeassa kädessä, piti ottaa vasemmasta. Jostain syystä minulla on vasemman käden suonet heikompia ja enemmän piilossa kuin oikeassa, eikä yksikään hoitaja osunut suoneen ensimmäisellä, tai edes toisella yrittämällä.
Kuvitelkaa tilanne: heräätte huonosti nukutun, vatsakivuntäytteisen yön jälkeen kahdeksalta aamulla ja hoitaja, pistettyään ensin kolme kertaa suonesta ohi, päättää ottaa tarvittavan määrän verta sormesta. Paukautti yhteensä neljä kertaa keskisormeen hemoglobiinipiikillä ja läksi menemään. Ei naurattanut. Viimeinen pisara oli, kun meinasivat laittaa tippaletkun ilman puudutusta, mutta onneksi sain puhuttua etteivät laittaneet. Samana päivänä pääsin kotiin, joten se olisikin ollut kaikenlisäksi turhaa. Ja tämä tapahtui kuudennella luokalla.
Viime syksynä piti jostain syystä ottaa verikoe, eikä se sitten kovasta hermostuneisuudesta ja etukäteisestä pelosta tuntunut ikävältä. Hyvä kikka on keskittyä lujasti johonkin toiseen asiaan, itse heiluttelen varpaita verikokeen aikana. Rokotteita en pelkää, koska se piikki on kuitenkin niin paljon pienempi kuin se, jolla otetaan verikokeita. Veressä kun on irrallaan kaikkia pieniä hiukkasia, toisin kuin lääkeliuoksessa, täytyy piikin tietenkin olla hieman paksumpi. Onneksi sitä ei kuitenkaan työnnetä käteen kokonaan. Piikki, jolla tippaletku laitetaan käteen on taas vielä paksumpi, sillä sen sisään täytyy mahtua pieni letku, jonka läpi kulkee lääkeainetta/ravinneliuosta käteen ja verenkiertoon. Se ei onneksi ole kovin pitkä, mutta paksu se on ja työnnetään kokonaan käden sisään. Onneksi kämmenselkä puudutetaan hyvissä ajoin rasvahauteella, ei pistä niin hirvittävän ikävästi.
Rokotteista vielä sen verran, että enemmän itse rokotusta sattuu se, kun pistetty kohta aristelee. Muutama kesä sitten kankkuun tuikkastiin kortisonipiikki kun joku superhyttynen pisti jalkaan, ja motukka oli nyrkin kokoinen. Sen jälkeen en istunut pariin tuntiin, tai jos istuin, se oli äärimmäisen epämiellyttävä kokemus.
Mutta näin lyhyesti - en pelkää piikkejä kaikista niihin liittyvistä ikävistä muistoista huolimatta, mutta en pistoksista nautikaan, joten parempi jos ei tarvitse mennä pisteltäväksi. Tiettykään mikään nuppineulanpisto ei hirvitä, enemmän ikävä ajatus on se, että jokin terävä esine työnnetään sisääni.
edit: Ironder, ainakin hammaslääkärissä jos tarvitsee puuduttaa piikillä, ikeneen laitetaan ensin paikallispuudutus jollain tahnalla, jolloin piikkiä itseään tuskin edes tuntee. Sekin on koettu, monta kertaa.
Viimeksi muokannut
Muzuzu päivämäärä 02.05.2008, 14:12, muokattu yhteensä 1 kerran