Postasin tän kyllä jo tuonne puuceen triidiin mutta on niin maino että täytyy jakaa tännekin ettei keneltäkään jäisi välistä:
Olipa kerran Pentti. Pentti oli luostarin johtaja eli apotti. Pentin luostarissa oli 10 000 munkkia hänen lisäkseen. Luostarissa vietettiin vappua. Munkit olivat valmistaneet juhliansa varten valtavat määrät simaa. Kesken juhlien luostarin oveen koputettiin. Pentti avasi oven. Oven takana seisoi pieni vihreä mies, joka myi simaa. Pentti kieltäytyi kohteliaasti, heillä nimittäin oli riittävästi simaa jo valmiiksi. Pieni vihreä mies käveli pois hieman alakuloisen näköisenä. Juhlat jatkuivat. Seuraavana päivänä Pentti lähti metsään keräämään polttopuita. Avukseen hän otti puolet munkeistaan. Heidän tullessaan takaisin luostari oli tuhoutunut valtavassa tulipalossa. Kaikki luostariin jääneistä kuolivat. Pentti ja hänen munkkinsa tulivat hyvin surullisiksi. He päättivät muuttaa toiseen paikkaan, ja rakentaa sinne uuden luostarin.
Vuoden kuluttua Pentti ja hänen viisituhatta munkkiaan viettivät vappua. Jälleen oveen koputettiin. Oven takana oli pieni vihreä mies myymässä simaa. Pentti kieltäytyi kohteliaasti, mutta muukalaisen jatkaessa myyntipuhettaan, hän sulki oven. Vihreä mies poistui paikalta. Seuraavana päivänä Pentti lähti läheiseen kylään auttamaan ihmisiä heidän jokapäiväisissä askareissaan. Mukaansa hän otti 2500 munkkia. Heidän palatessaan luostariin, heitä vastassa oli surullinen näky. Meteoriitti oli tuhonnut luostarin tappaen sinne jääneet 2500 munkkia. Pentti ja eloonjääneet eivät halunneet jatkaa elämäänsä siinä paikassa, missä niin moni heidän ystävistään oli menettänyt henkensä. He päättivät jälleen muuttaa. He rakensivat uuden luostarin vuoren rinteelle, ja jatkoivat elämäänsä.
Seuraavan vuoden vappuna oveen koputettiin jälleen. Pentti mietti, että siinä tilanteessa oli jotain tuttua. Hän avasi oven, ja TAAS pieni vihreä mies yritti tyrkyttää hänelle simaa. Pentti kieltäytyi, koska olivathan he jälleen kerran valmistautuneet vappuun kunnolla, joten heillä oli paljon, paljon simaa. Seuraavana päivänä pentti lähti keräämään yrttejä. Mukaansa hän otti tuhat munkkia. Heidän palatessaan illalla, he huomasivat vuorilta tulleen maavyöryn tuhonneen heidän kauniin luostarinsa. 1500 munkkia menetti henkensä luostarin tuhoutuessa. Taas he joutuivat muuttamaan, he eivät uskaltaneet jatkaa asumista niin vaarallisessa paikassa. Seuraavan luostarinsa he rankensivat meren rantaan. He uskoivat meri-ilmaston tekevän hyvää.
Seuraavan vuoden vappuna Pentti vietti munkkeineen vappua. Simaa heillä oli luonnollisesti paljon. Kun oveen koputettiin, Pentti oli valmiina, ja ilmoitti jo oven avatessaan, ettei ollut kiinnostunut siman ostamisesta. Pieni vihreä mies heristi nyrkkiään, mutta poistui rauhassa. Seuraavana päivänä Pentti lähti viidensadan munkin kanssa hoitamaan heidän puutarhaansa, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä luostarista. Heidän palatessaan, he huomasivat kauhukseen, että hyökyaalto oli tuhonnut luostarin ja surmannut viisisataa munkkia. Pentti ja munkit päättivät muuttaa taas toiseen paikkaan. Tällä kertaa he rakensivat hyvin pienen ryhmän taloja. Heitä oli niin vähän, ettei ollut mieltä rakentaa entisen kokoista luostaria.
Pentti ja hänen munkkinsa viettivät seuraavan vapun muistellen kuolleita tovereitaan. Simaa heillä oli jälleen kerran, joten pienen vihreän miehen tullessa Pentti ilmoitti heti, hieman vihaiseen sävyyn, etteivät he olleet kiinnostuneita hänen simastaan. Pieni vihreä mies kirosi Pentin ja hänen munkkinsa, ja poistui nyt selvästi kyrpiintyneenä. Seuraavana päivänä Pentti lähti sadan munkin kanssa hoitamaan läheisen kylän lapsia. Heidän palatessaan illan suussa, he huomasivat kauhuissaan, että heidän rakennuksensa olivat tuhottu. Rakennusten raunioista he löysivät tovereidensa veriset ruumiit. Kaikki heidän maallinen omaisuutensa oli viety, ja rakennukset tuhottu. Pentti ja eloonjääneet päättivät muuttaa jälleen kerran, he pelkäsivät rosvojen palaavan. He rakensivat hyvin vaatimattoman talon erään suuren kaupungin lähelle, ja asettuivat sinne.
Seuraavana vappuna pieni vihreä mies palasi jälleen myymään simaansa, mutta Pentti käski hänen häipyä edes ovea avaamatta. Tällä kertaa pieni vihreä mies oli raivoissaan. Häne huusi ja kiroili, polki maata ja sylki rakennuksen oveen, mutta poistui lopulta. Seuraavana päivänä Pentti poistui kaupunkiin viidenkymmenen munkin kanssa. He aikoivat levittää Jumalan sanaa kaupungin syntisissä kolkissa. Heidän palatessaan kotimajaansa, heitä vastassa oli yksi munkeista. Munkki oli hyvin kalpea. Yskien hän kehotti Penttiä ja tämän mukana olleita munkkeja pakenemaan. Salaperäinen tauti oli saastuttanut loput munkkiyhteisöstä, ja he tulisivat kuolemaan. Kauhun vallassa Pentti pakeni viidenkymmenen munkin seuratessa häntä. He vaelsivat kauas kaupungista, ja päättivät asettua metsään. Valitettavasti heillä ei ollut enää rahaa, joten he joutuivat pyytämään kyläläisiltä talkooapua, jotta he saisivat rakennettua puumajan, jossa he olisivat suojassa pedoilta. Pentti ja munkit asettuivat puumajaan.
Seuraavana vappuna he olivat hyvin hiljaisia. Heillä ei ollut simaa, eikä heitä edes huvittanut juhlia. Pentti kuuli puumajan alapuolelta heikkoa huutoa. Hänen kurkistaessaan verhon(joka toimi ovena)raosta, hän näki pienen vihreän miehen heiluttelemassa simapulloa, jonka halusi myydä. Pentti heitti vihreää miestä kananluulla ja käski tämän poistua välittömästi. Vaikka he olisivat halunneet vappusimaa, he eivät varmasti ostaisi sitä pieneltä vihreältä mieheltä. Eikä heillä edes ollut rahaa. He elivät luonnon armoilla, ja joskus kyläläiset toivat heille ruokaa säälistä. Seuraavana päivänä Pentti lähti kahden uskotun miehensä kanssa kylään kerjäämään ruokaa. Penttistä oli muutamassa vuodessa tullut säälittävä, laiha ja riutunut mies. Häntä katsoessaan ei uskonut, että hän olisi joskus johtanut kymmenentuhannen munkin luostaria. Pentin ja hänen munkkiensa palattua tyhjin käsin, he huomasivat kauheita. Puu, jossa heidän majansa oli sijainnut, oli kaatunut. Majaan jääneet munkit kuolivat.
Seuraavan vuoden vappuna Pentti istui hiljaa kahden munkkinsa kanssa kuopassa, joka oli toiminut heidän kotinaan vuoden ajan. He olivat kylmissään ja nälissään, eikä kukaan heistä puhunut mitään. Pieni mies tuli kaupittelemaan heille simaa, mutta he ajoivat tämän pois kiviä heitellen. Seuraavana päivänä karhu tappoi Pentin viimeiset munkit, ja Pentti jäi aivan yksin.
Hänen samoillessaan metsässä häntä vastaan käveli pieni vihreä mies, joka Pentin nähdessään kysyi, haluaisiko tämä ilmaista simaa. Pentti raivostui nähdessään miehen, ja alkoi kuristaa tätä.
Pentti kysyi: ''MIKSI JOKA VUOSI, KUN OLET YRITTÄNYT MYYDÄ MINULLE SIMAA SIINÄ EPÄONNISTUEN, PUOLET MUNKEISTANI ON KUOLLUT SEURAAVANA PÄIVÄNÄ?!''
Pieni vihreä mies vastasi kauhuissaan: ''En mä vaan tiedä.''
Jeah.