Tarina: Varjojen merkki -Luku 3-

Kirjoittaja **Dr. Vip** » 30.04.2008, 21:48

Tämä on ensimmäinen tarinani Polissa, joten se ei varmaankaan ei ole kovin hyvä. Kestän kritiikin, vapaa kommentointi kunhan pysytään niiden järkevien kommenttien parissa. Unohtakaa turhat privaviestit, kuten: "Hei! Kirjota jo uus luku idiootti!" jne...

Tarinan päähenkilö on 17-vuotias Sam, joka on lahjakas käyttämään miekkaa ja magiikkaa, mutta ei arvaakkaan, kuinka lahjakas todella onkaan...

Prologi:

Aamu sarasti Faladorissa. Muutamat vartijat kiertelivät kaupungin katuja. Lapset leikkivät Faladorin kuvankauniissa puistossa, joskin eräs vihainen puutarhuri yritti tehdä kaikkensa pitääkseen heidät erossa kukistaan. Niinpäniin, päivä näytti aivan tavalliselta, rauhalliselta päivältä, mutta ne jotka niin ajattelivat saivat tuta, että siitä päivästä tuli kaikkea muuta, kuin tavallinen ja rauhallinen...

Luku 1; Taivaan sinetti

Sam käveli kohti Faladorin linnaa tapaamaan isänsä ystävää, Sir Amik Varzea. Hän oli jo pitkään yrittänyt päästä mukaan Faladorin valkoisiin ritareihin, mutta hänet oli hylätty aina puutteellisen kokemuksen, iän tai miekkailutaidon vuoksi.

***

Kun Sam lähestyi linnaa, hän huomasi vallihaudassa jotakin kiiltävää. "Hmm", hän sanoi, "mikäs tuo on?" Sam hyppäsi alas sillalta suoraan vallihaudan penkereelle. Hän kurkotti kohti kiiltävää esinettä ja nappasi sen vedestä. Sam rapsutti mudan pois esineestä ja huomasi sen olevan joku amuletin tapainen. "Tämähän on hieno", hän tuumasi, "taidanpa pitää tämän." Sam lähti kiiruhtamaan kohti kotia, mutta ei huomannut kahta hahmoa, jotka tarkkailivat häntä Rising Star Inn:in katolta: "Vera, onko tuo se poika, josta ennustus kertoi?" miespuolinen tarkkailija kysyi. "Kyllä, näitkö syntymämerkin hänen kädessään?", naispuolinen tarkkailija, Vera vastasi, "Se on Sarathoksen merkki. Ja hän löysi Taivaan sinetin, niinkuin ennustus kertoi." Miespuolinen hahmo murahti: "Selvä. Nappaamme Sinetin, tapamme pojan ja asia on sillä selvä." "Älä hätäile Svileth, poika on voimakkaampi kuin luuletkaan. Odotamme yöhön, ja hoidamme asiamme silloin."

***

Keitä ovat Svileth ja Vera?, Mistä ennustuksesta he puhuivat?, Mikä on Taivaan sinetti?, Kuka tai mikä on Sarathos?

Asiat alkavat valjeta luvussa 2; Pimeyden sulka

Luku 2; Pimeyden sulka:

Sam lähti kävelemään kotiaan kohti pohdiskellen Taivaan sinettiin (josta Samilla ei ollut vielä harmainta aavistusta) raapustettuja merkkejä. "T'héd jest du avath káda. Mitä h*lvettiä se tarkoittaa?" Sam tuhahti, "Taidan kysyä Viisaalta Vanhalta Mieheltä. Itseasiassa... Taidan käydä Draynorin kylässä vielä tänään. Ajatuskin äidin kaalipadasta kuvottaa."

***

Kun Sam pääsi kotiin, niin hän tajusi heti, että kukaan ei ollut kotona. Hän päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja lähteä Draynoriin heti. Hän nappasi myrkytetyn lohikäärmetikarinsa vaaran varalta, ja paistoi muutaman hummerin evääksi, ja kirjoitti äidilleen viestin, että käy Draynorissa ja saattaa viipyä myöhään. Sam nappasi tavara-arkustaan
sapelihampaisen kyattin nahkasta valmistetut vaatteet ja tehtävä-viitan ja -hupun. Hän puki varusteet päälleen ja lähti matkaan, kahden silmäparin seuratessa tiukasti.

***

Samin päästyä Draynoriin johtavalle tielle, hän pysähtyi nautiskelemaan hummeria ja levähtämään, mutta hänellä oli kokoajan tunne, että häntä seurattiin. Hän näki muutaman ihmisen vaeltavan ohi, mutta ei edes varmaan huomaanut heitä, koska oli niin uppoutunut omiin ajatuksiinsa.

***

Myös Svileth ja Vera pysähtyivät jonkin matkan päähän Samin perässä. "Emmekö voisi vain tappaa tuota kakaraa?" Svileth ärähti, "Ei tämmöistä ravaamista jaksa kauaa. Voimmehan aina sanoa Sarathokselle, että susi, tai joku karhu söi hänet ja Sinetti oli ainoa, mitä jäi jäljelle." "Luuletko Lordi Sarathosta niin tyhmäksi?!" Vera huusi äkäisenä, "Hän on sentään puolijumala, ja voisi tappaa sinut pelkällä silmänräpäyksellä! Sitäpaitsi, Lordi Sarathos voi tarvita poikaa Sinetin täysien voimien avaamiseen."

***

"Tuohan auttoi paljonkin... Eihän luku edes vastannut näihin kysymyksiin!", pyörii varmaan monen mielessä, mutta ensi luvussa tapahtuu jotain jännittävää, mm. Lordi Sarathoksen ensiesiintyminen. Kaikki odottamaan siis lukua 3; Pimeyden herra!

Luku 3; Pimeyden Herra

"Kirottua!" Lordi Sarathos ärähti, "Mikä niillä kahdella älykääpiöllä oikein kestää? Sinetin kuuluisi olla jo minulla, ja pojan kuollut!". Sarathos käveli hermostuneen oloisesti ympyrää linnansa muurien päällä. Hän oli suurikokoinen, lähes kaksi- ja puolimetrinen kaapua käyttävä mies, jonka hupun alta pilkistäviä kasvoja koristi suurehko arpi, joka kulki koko matkan otsasta leukaan. Epäilemättä hän oli myös voimakas, sillä juuri muurille saapunut lähetti näytti pelkäävän ja jollakin oudolla tavalla kunnioittavan hänen olemustaan. "H-Herrani, Svileth ja Vera ovat aivan pojan perässä, ja heidän mukaansa Sinetti on aivan heidän ulottuvissaan ja te saatte sen lyhyen ajan päästä", lähetti puuskutti. "Oliko vielä jotain muuta?" Sarathos kysyi. "E-ei, herrani!" Lähetti vastasi nopeasti. "Hyvä, sittenhän sinua ei enää tarvita." Sarathos käännähti lähettiin päin ja viskasi tämän muurin harjalta.

***

Samaan aikaan Sam oli päässyt Draynoriin, Svilethin ja Veran seuratessa yhä vähän matkan päässä. Sam alkoi kuumeisesti etsiä Viisaan Vanhan Miehen taloa. Eräs paikallinen näytti tien talolle, ja Sam kiiruhti sisään. Vanha Viisas Mies (jota tästälähin kutsun VVM:ksi) oli jo odottanut Samia ja tiesi hänen kysymyksensä, ennekuin Sam oli edes kerinnyt esittää niitä: "Tiedän huolesi, nuorukainen, ja pystyn vastaamaan niihin, mutta näytähän amulettisi teksti, jotta voin suomentaa sen." VVM sanoi Samille. Sam totteli mukisematta, ja kaivoi amuletin repustaan. "Tiedätkös, poikaseni, mikä tämä on?" VVM kysyi lähes heti saatuaan amuletin käsiinsä. "Joku vanha amuletti, jossa on outoa kirjoitusta?" Sam arveli. "Pyh!" VVM tuhahti, "Tämä on Taivaan Sinetti!". "Taivaan Sinetti?" Sam kysyi hölmön näköisenä. "Niin, etkö ole koskaan lukenut yhtään historiaa? No, legendan mukaan Jumalten sodan jälkeen puolijumala Sarathos valmisti Sinetin, joka sulkisi jumalat pois maan päältä, jotta uutta sotaa ei syntyisi. Mutta Sinetillä oli muitakin voimia. Suljettuaan jumalat pois maan päältä, Sarathos tajusi, että Sinetti ei vain sulkenut jumalia pois, vaan imi suuren osan heidän voimistaan itseensä. Hän sekosi voimasta ja alkoi suunnittelemaan maailmanvalloitusta. Erään tuhoisan sodan jälkeen Sinetti katosi, ja Sarathos samaan syssyyn. Mutta nyt sinä löysit sen! Se on tosin tuhottava tiedäthän." VVM lopetti kertomuksensa, huomatakseen Samin nukahtaneen hänen sohvalleen. Hän päätti antaa pojan levätä ja kävi tutkimaan Sinettiä.

***

Jep... jätän sen petoksen ensi lukuun, koska en nyt jaksa kirjoittaa enempää. Kaikki odottamaan lukua 4; T'héd jest du avath káda.