Runo: Tunne

[Skopje]

Kuulen sen, haistan sen, maistan sen, näen ja tunnen sen.

Tunteen vallitsevan silmissäni ain.

Jäykistyn, sormeni puutuvat ja tuntuu kun elämällä ei olisi enää mitään merkitystä,

silmäni kohdistuvat vain yhteen kohteeseen ja ihmettelen itse samalla mitä teen,

mutta ajattele pidempään en, tunne kouristaa kuin köysi olisi sidottu ympärilleni.

Voisin tehdä asialle jotain, mutta tämä taianomaisuus mille olen omistanut kehoni tuntuu niin piikkiseltä.

Tie on kova ja kehoni on pumpulia, mitä tehdä voisin? Matka on pitkä ja en jaksa sinnitellä kauempaa.

Määränpääni lähestyy ja adrealiinini virtaa kehossa mutta en tiedä itkenkö vai nauranko.

Valo näkyy ja silmäni alkaa lipsua alaspäin, mutta saan sinniteltyä silmäni auki…

Herään.

[Wcp]

Ei mitenkään erikoinen.. Täyttä viiden tähden paskaa!

[Da ES]

Itse asiassa pidin aika paljon tästä runosta. Kouluarvosanana tää ansaitsee multa yhdeksikön.

[Elendir]

Itse en pitänyt runosta, mutta pituudestaan ansaitsee 7+ :I