Tarina: Semitomin seikkailut

[Deewy]

Semitomin seikkailut



Luku 1: "Haha, sharee!"

Oli tuulinen sää. Tampereen syksyinen katu oli hiljaa muutaman vaahteranlehden, joita tuuli lennätteli ympäriinsä, peitossa. Katua ympäröi neljä tylsähkön harmaata kerrostaloa. C-Rapun oven takana oli yllättävän hiljainen portaikko, jossa pienikin, vaikkapa askelen aiheuttama, ääni kaikuisi useita sekunteja. Yhtäkkiä tämän hiljaisuuden rikkoi hysteerisen iloinen nauru. Tästä itse tarinamme alkaakin.

Pari portaikkoa ylempänä oli äänekkään naurun lähde, huoneistossa jonka ovessa luki "Tomi Virtanen". Huoneistossa istui tietokoneen ääressä rasvatukkainen, hoikka ja pitkä nuorehko mies, ehkäpä parikymppinen. Päässään hänellä oli omituinen korvaläppien tapainen muodostelma, joka oli teippiä täynnä ja jonka eteen sojotti musta mikrofoni. Headsetin virkaa ajava kyhäelmä päässään Tomi näytti lähes huvittavalta. Huoneen hiljaisuuden rikkoi Tomin huudahdus "Haha! Sharee!" Sattumanvarainen sivustakatsoja voisi luulla Tomin puhuvan itsekseen, mutta tosiasiassa hän puhui tuttavansa kanssa internetin välityksellä ohjelmalla, jota hän on tottunut kutsumaan "ventiksi". Samantapaista tapahtumaa täynnä ollut sunnuntai eteni iltapimeyteen saakka. Kun kello näytti hieman yli kolmea, oli Tomi nukahtanut tietokoneen näppäimistöön naamansa painautuneena.

Kun aamu alkoi sarastaa, Tomi oli täysin pukeutuneena ja käytännössä valmiina töihinlähtöön, vaikkei hän kirjoittanutkaan pomon vaatimaa koodia firman seuraavaan lanseerattavaan ohjelmaan illalla, joka oli hänelle tehtäväksi annettu. Hän nosti naamansa erittäin nopeasti kun hänen puhelimensa alkoi soida. Hän katseli hölmistyneenä ympärilleen ja löysi puhelimen parinkymmenen aterian astioiden seasta ja nappasi sen käteensä. Jos tämä kirjoitelma olisikin sarjakuva, vastatessaan puhelimeen Tomin hiukset olisivat sojoittaneet puhelimen kaiutinta vastapäiseen suuntaan. Huuto tuntui todellakin herättävän Tomin siihen malliin, ettei kahvilla olisi tänä aamuna ollut kuin makuvirkaa. Suljettuaan luurin hän heitti sen nopeasti reppuunsa sekalaisten toimistopapereiden ja usb-muistitikkujen sekaan, nappasi takin niskaansa ja repun selkäänsä, juoksi kaikuvat portaat alas herättäen samassa portaikossa asuvat vapaa-päivää viettävät ihmiset, ulos ehtyään avasi nopeasti polkupyöränsä lukon ja hyppäsi sen satulaan. Poljettuaan kuin hullu noin puolen kilometrin
matkan Tomi vihdoin katsoi ympärilleen ja huomasi, että aurinko oli jo pitkään ollut ylhäällä ja että siitä hän päätteli, että kello on jo yli puolenpäivän. Hän saapui töihin kello 12.43 ja heti astuttuaan toimistotiloihin työpaikan johtaja vinkkasi hänet huoneeseensa.



Luku 2: "Korvalääkäri vaiko magebank?"

Kun Tomi saapui kotiin, hän oli kahden vaiheilla - Pelatako Runescapea kavereiden kanssa vaiko käydä korvalääkärissä. Samalla hän mietti itsekseen, että täytyy muistaa laittaa housut pesuun jotta suuri kengänjälki lähtee pois ja että aamun lehden voisi varmaankin lukaista että saisi tietoa avoimista työpaikoista. Terveyskeskuksen korvalääkäri vaiko wildernessin magebank? Hän päätti että toinen vaihtoehto kuulosti vakuuttavammalta, saisi hieman rentoutua ja paneutua työhakuilmoituksiin vasta huomisaamuna.

Kun aamuaurinko paistoi Tomin silmiin, jotka olivat taas lepäämässä pään kanssa näppäimistöllä, hän päätti herätä. Hänen silmänsä punoittivat ja hänen ohimoonsa jyskytti suuresti vähäiset yöunet päänsäryn muodossa. Takahiuksiaan rapsuttaen ja haukotellen hän haki postin eteisestä. "Lasku, häätövaroitus, lasku..." Hänen silmänsä laajenivat ja suu loksahti äimästä ammolleen kun hän katsoi seuraavaa kirjettä, jonka kuoressa luki "Elisa laajakaista - Viimeinen varoitus maksamattomista laskuista!"
Silloin se iski häneen. Ei töitä. Ei rahaa. Ei runescapea. Hän lähti kävelemään huonetta ympäriinsä ja mietti tilannetta. Askelten vauhti kiihtyi, ja hän tunsi jalkansa takertuvan johonkin - hän kompastui verkkojohtoon. Hän tunsi lattian kovan kylmyyden, kun hänen päänsä iski siihen. Kaikkialla oli pimeää.

Hänen tajunta tuntui muutaman tunnin päästä palautuvan, ja hän kuuli äänen, jonkun puheäänen. "Hei, olisko sulla yhtään loboa lainata?" nuorehko, kimeä poikaääni sanoi. "Semitomi? Älä väitä ettet ole koneen ääressä, just äskön liikuit!" Tomi avasi silmänsä. Hän näki pikselisen hahmon. Runescapehahmon. Hän hätkähti ja nousi. Nipisti itseänsä muutaman kerran ja ravisti päätään. Viereinen hahmo ilmeisesti tulkitsi päänravistuksen puistamisena, ja sanoi: "Okei, no myy 250gp ea?" Se ei ollut unta, ei kuvitteellista. Hän oli Runescapessa.

Luku 3: "Hoi! Sie ihminen shiellä!"

Ilta-aurinko valaisi Catherbyn kaunista ranta-aluetta, joka tosin tulvi kalastajista, kuten yleensä. Aaltojen rauhallisen kohinan peitti ajoittain vihreiden, suurien ja rumien vesiröllien huudot, ja hädissään karkuun juoksevat pelaajat. Satunnaiselle ohikulkijalle näky olisi koominen, mikäli ei tietäisi mistä on kyse, kun kymmenet kalastajat olisivat änkeneet itsensä suppuun rapuparven ympärille. Siinä, missä normaalissa tilanteessa oleva ihminen olisi hädissään, tarinamme sankari Semitomi otti pelin sisäänimaisun positiivisena asiana. Ei tarvitsisi miettiä pelin ulkopuolisista sivullisista seikoista, kuten töistä, laskuista ja muusta toissijaisesta. Kun Tomin näkökulmasta katsotaan, elämä hymyili leveästi.

Raskaan ja työntäytteisen illan muuttuessa yöksi, Tomi meni pankittamaan viimeiset hummerinsa ja lähti etsimään yöpymispaikkaa. Ensimmäinen paikka, joka Tomille tuli mieleen, oli pankin läheinen rakennus. Idea tuntui hyvältä, kunnes kuudes vesiämpäreitänsä täyttämään tullut pelaaja herätti hänet. Toisin kuin viidelle edelliselle toivomattomalle vieraalle, Tomi ei vaivautunut edes huutamaan, vaan jatkoi matkaansa väsyneenä eteenpäin. Kävellessään kääpiöiden kansoittamaa, Burthorpeen johtavaa tunnelia, hän kuusi huudon takaansa. "Hoi! Sie ihminen shiellä!" Humalainen kääpiö sanoi, keskeytti lauseen hikkauksen ajaksi, ja jatkoi: "Yöpunkkaako etshit? Tervtulloo mein tupaan, se on ain auki!" Tomi epäröi tovin, mutta ottaen huomioon että hän jo hoiperteli eteenpäin väsymyksen vuoksi, hän päätti myöntyä kutsuun.

Aamulla pöydän päältä herätessään Tomi otti pienen tovin eilisillan tapahtumien miettimiseen. Kääpiöiden vieraanvaraisuuden saattelemana hän otti oluen jos toisenkin, ja loppuillan filmi olikin mennyt poikki siinä pisteessä. Nyt, herättyään kuolalammikosta siitä oli muistona kova päänsärky. Krapulatila oli jotain uutta Tomille, onhan hänellä suuri osa elämästä mennyt kotona tietokoneella istuskellessa siinä missä normaali massaa edustava nuori olisi paikallisella torilla oksentelemassa ja juomassa pussikaljoja.

[Deewy]

Postaan tähän aina tarinan kuulumisia.
Tosiaan, jatkoa on nyt tulossa, sen takaan. Viimeksi oli aika paljon kyllä väliä (Parhaimmillaan se 8kk ), mutta koitan korjata nyt asian.
\o

[Wcp]

Paras tarina mitä koko balladilavalta löytyy, todella mukavaa luettavaa, mutta päivitykset olivat vanhoilla foorumeilla todella harvassa. Nyt jos saisit tahtia esim. yksi luku /per kuukausi, tulisi nami nami!

[Argetlam]

juu,itse tykästyin tähän tarinaan saman tien harmi vain että näitä lukuja näin harvoin ilmestyy.

tämä todellakin parhaita tarinoita balladilavalla