Tarina: Ikoni: Petos (Jälleen uutta!) (LUKU 3!!!!!!!!!)

[JUOPPO]

Johdanto

Hoitajat huusivat ja toivat tarvikkeita kun he yrittivät pelastaa Sarahin hengen. "Vettä!" Kiljui hoitaja ja vettä tuli välittömästi, mutta auttoiko se?
Miten ihminen tuntee kun se kuolee? On ihminen todella vain kuori joka vapauttaa sen oikean olemuksen? Niin paljon kysyksiä oli ilmassa mutta niin paljon oli jäänyt pimentoonkin. Veri roiskui kun hoitajat tekivät kaikkensa ja sankariemme mielessä oli yhä enemmän asioita. Miten? Missä? Niin paljon voi kysyä mutta niin niin niiiiiiiiin paljon jää vastaamatta.
Totuus on valhe valheen ja elämän päällä.... jumalatkin valehtelevat niin voitko luottaa edes itseesi? Sarah alkoi kylmetä ja hoitajat tekivät yrtiestä lääkkeitä, mutta auttoiko se? Kysymykset virtasivat ja elämän pimeät aatteet leijuivat huoneessa. Elämä on kuori ja totuus on suuri valhe... sen voisi sanoa nykyisestä tilanteesta. Olemus on olemattomuutta... sekin uhkaa käydä toteen kun maailman lait poltetaan kylmällä roviolla tuhkaksi ja säännöistä ei välitetä.
"NYT SE JULMETUN SIDE!" Huusi eräs hoitaja vihaisena kun uusi hoitaja yritti löytää sidettä ja lopulta löysikin sen, mutta oliko jo myöhäistä? Ketä syyttää kun voit syyttää jo olemusta itseään? Onko tämä edes totta? Paras ystäväsi kituu miekan tekemä reikä sydämessä ja sinä mietit ketä syyttää!
"JUMLAUTA!" Huusi Harg ja painui ulos, mutta ketä Harg syytti?
Kysymyksiä ja kysymyksiä mutta ei vatsauksia. Tämäkö se on? Kaikki sortuu nyt ja tässä?

Luku 1: Verinen mielikuvitus

Stef ja Harg kävelivät areenan pihalla keskustellen tapahtumista, mutta he eivät saanet tolkkua edes omasta puheestaan ja he päättivät keskustella asiasta myöhemmin. Harg silti jäi pihalle kun Stef meni sisälle katsomaan tilannetta. Sarah oli saatu nipin napin pelastettua ja hän makasi verisenä ja kalpeana sängyssä, jos toisin olisi käynyt niin miten olisi? Hargin mieli oli sillä verilessä hetkellä.... verinen... verinen mielikuvitus. Harg oli hämmentynyt ystävänsä kohtalosta ja mietti syyllisyyttään ja syyllisiä, mutta hän ei löytänyt ratkaisua.
Harg palasi sisälle ja tarttui Stefin olkapäästä. "Joku maksaa tästä.... etsimme sen kuka vei ruumiit ja muuta vastaavaa." Sanoi Harg hieman surullisena ja poistui taas, mutta Stef ei halunnut edes sulattaa ajatusta kostosta sillä sankarien periaate oli jalo. Harg oli silti saanut mielensä kieroon ja tällä hetkellä se oli korjaamattomissa, joten Stefin käsissä oli kaiken tämän selvittäminen. Mitä Saradomin oli valehdellut, mistä on kyse ja kuka vastaa tästä? Vastaus on jokaiseen kysymykseen sama: En tiedä. Harg oli liian vihainen auttaakseen tutkimisen kannalla ja Sarah makasi sängyssä. Stef meni areenan kirjastoon ja alkoi lukea kirjoja kuten Saradominin tarinat ja Saranthiumin historia, mutta ne eivät valoittaneet asiaa yhtään ja samaan aikaan joku yritti kaataa hyllyä hänen päälleen mutta hän väisti ja otti miekan esiin.
"Vaikuttava esitys ystäväni mutta ei riittävä... silti mielesi on haaste jos suurikin." Sanoi mies oudossa haarniskassa johon oli kiinnitetty kynnet.
"Kuka olet?" Kysyi Stef, mutta sai vastaukseksi nyrkin iskun jota hän ei edes nähnyt ja silloin hän hyökkäsi. Hän väisti kynnet ja potkaisi miehen kumoon, silloin Stef yritti lävistää tätä miekalla mutta mies väisti ja kaatoi Stefin. Stef hyppäsi ylös välittömästi ja löi miekalla, mutta mies nappasi sen käteensä ja katkaisi sen.
"Yritys hyvä mutta tulos säälittävän surkea" Sanoi mies ja katosi, jolloin Stef sai idean. Hän otti kirjan nimeltä Zarosin armeijan päiväkirja josta hän löysi kuvauksen miehestä joka vastasi äskeistä. Tämä mies oli Arcamedus Zalsar eli Anarkian ikoni, mutta miten hän oli elossa ja mitä hän halusi? Stef luki miehestä lisää ja se kertoi että Arcamedus oli järkyttävän brutaali mies joka repi kirjaimellisesti vastustajansa silpuksi. Hänelle verinen kuolema jo itselleen oli nautinto. Stefille asia oli selvä, jos Zarosin seuraaja on asiassa mukana niin on Zaros itse. Stef juoksi sairaalaan jossa Sarah oli hereillä ja silloin Stef halasi häntä iloisesti.
"Sain jotain selville! Olemme tekemisissä Zarosin kanssa." Hän kertoi ja Sarah oli hieman hämmästynyt mutta tyyni. Harg tuli sisään ja hänen ilonsa oli sanoinkuvaamaton. Ryhmä oli koossa mutta pysyykö se koossa? Aika kertoo.

Luku 2: Erään tarinan loppu ja uuden alku.

Sarah oli saanut nyt luvan kävellä sairaalassa, mutta ei poistua joten suunitelmat ja yhteenvedot oli tehtävä sairaalassa, ja niin tehtiin. "Otin eilen yhteyden RSL:n johtoon ja ilmoitin että maailmanlaajuinen "X-Hälytys" oli laitettava päälle ja tiukka valvonta Varrokiin ja Augorguneen joissa hautaan liittyviä esineitä säilytettiin." Ilmoitti Stef.
"Tässä on kartta haudan läheisyydestä sekä piirroksia sen sisältä." Selitti Stef kasasta papereita jotka hän laittoi pyödälle, ja järjesti selkeään järjestykseen. Stef siirsi silmiensä edestä mustia hiuksiaan ja luki asiakirjoja RHI:n raportteja haudasta ja siellä tapahtuneesta ryöstöstä. Harg tutki karttoja ja kirjoja koskien Saradominin seikkailuja, joten Sarahin vastuulle jäi piirrosten tutkiminen. Kome päivää he tutkivat papereita löytäen outoja seikkoja jotka eivät täsmänneet Saradominin kirjoitusten kanssa, ja niin he päättivät mennä itse tutkimaan asiaa, mutta ilman Sarahia joka ei vieläkään voinut lähteä. Harg Ja Stef olivat Lumbridgen päätiellä myllyn lähellä kun pitkään partaansa raapinut, ja hiljaa ollut Harg avasi suunsa: "Mitä luulet tapahtuneen?"
Stef oli hämillään ja kysyi Hargilta mitä hän tuolla tarkoitti, mutta sai vastaukseksi hiljaisuutta ja surun täyttämää ilmapiiriä. Hargin mielessä oli paljon surua, mutta Stef ei osannut sanoa oikeastaan yhtään miksi, ja sitten he saapuivat risteykseen. Harg kuitenkin kääntyi etelään vaikka piti mennä vielä itään Travelyn kylää kohti. "Mitä sinä nyt teet Harg?" Kysyi Stef ja Harg kääntyi takaisin, mutta ei sen enenpää selitellyt asiaa. "Nyt Harg.... nyt kerrot mikä sinua riivaa? Sarah on elossa ja selviää!" Ärähti Stef, mutta tuloksetta ja niin sankarit kävelivät loput matkasta hiljaa. Travelyssä Stef laskeutui hautaan ja Harg jäi vahtimaan köyttä, mutta Stefin huomaamatta hän poistui paikalta.
"Ha.. ha haaaaarg." Kuului metsässä ääni kun Harg käveli siellä, ja sitten hän nosti katseensä ylös ja näki jotain... jotain hyvin lilaa. "Harg jumalauta! Missä sinä olet! Tarvitsen apua tämän oudon mekanismin kanssa täällä!" Huusi Stef haudasta ja ei saanut vastausta, joten hän kiipesi ylös eikä nähnyt Hargia missään. "Voi helvetti!" Huudahti Stef ja kuuli räsähdyksen pusikosta, mutta juuri kun hän oli ottamassa miekkaansa esille tuli puskasta esiin paikallinen druidi. "Kiroilu ei auta... järki auttaa." Viisasteli mies Stefille ja antoi tälle ystävällisenä eleenä omenan, jolloin hän sanoi: "Haudan löytymisen jälkeen on täällä pyötinyt outoa sakkia. Tänäänkin se Shada niminen hyypiö päätti melkein häpäistä Guthixin suuren juhlan."
Stef kuunteli rauhallisesti druidin tarinaa kuinka tämä Shada saapui Travelyyn päivä haudan löytymisen jälkeen, ja alkoi käyttäytyä erittäin tympeästi paikallisia kohtaan, mutta koska hänellä oli RSL passi häntä ei voitu häätää. "Seis seis seis! RSL passi?" Huudahti Stef ja katsoi druidia ihmeissään ja jatkoi: "Mahdotonta! RSL:ssä ei ole ketään Shadaa." Druidi oli ihmeissään ja sanoi että siellä oli oltava koska passi oli aito. Stef kertoi että se oli täysin mahdotonta, ja RSL jäseniltä edellytetään sankarillista käytöstä. Druidi sanoi että tiesi sen, ja kummasteli käytöstä mutta ei voinut muutakaan kuin uskoa. "Nyt jokin on pahasti veilla... kutsu kyläsi vanhimmat puheilleni niin etsin Hargin." Kertoi Stef ja lähti metsään etsimään Hargia joka oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
"Haaarg!" Huuteli Stef, mutta vastausta ei kuulunut edes kaikuna, ja Stef päätti mennä Travelyyn ja toivoa että Harg löytyy. "Mihin se on voinut kadota" Mutisi Stef ja kaiveli riimuja taskuistaan, mutta tökkäsi sormensa lasinpalaan vuodelta kivi ja keppi jolloin hän pelasta sirpaleen avulla erään orjan. "Mihin minä sinuakin tarvitsen kun en edes kiitosta saanut?" Totesi Stef ja löysi kuin löysikin riimut joilla hän pystyi taikomaan itsensä taloonsa joka oli aika lähellä Travelyä. Saapuessaan Travelyyn hän meni suoraan päädruidin talolle jossa hän sai vastaukseksi suuren kysymysmerkin. "Eikö se eräs Druidi kertonutkaan tulostani?" Kysyi Stef, ja katsoi ihmeissään talossa olleita druideja.


"Ei." Sanoi päädruidi ja silloin Stef juoksi haudalle päin niin lujaa kuin vain pääsi. Hän löysi verisen,raadellun ja kovia kokeneen druidin ruumiin, jossa oli kiinni kyltti. Kyltin viesti oli kylmä ja kivikova eli pääkallo. "Joku tai jokin ei halua että sana leviää." Sanoi Stef ja välittömästi palasi päädruidin talolle ilmoittaen asiasta, mutta sen sijaan että he olisivat kysyneet missä tai miten niin alkoikin järkyttävä melu. Pystyi heikosti kuulemaan keskusteluita joissa pääaiheena oli miten tälläistä voi tapahtua tai miksi joku tekee tälläistä. "Hiljaa!" Huusi päädruidi ja käski Stefin puhua suunsa puhtaaksi. Stef kertoi druidin puhuneen Shadasta ja hänen RSL passistaan, jolloin hänen piti pistää pystyyn kokous täällä koskien asiaa, siksi Stef halusikin ilmoittaa että Shada ei kuulu RSL:ään. Taas alkoi valtava melu ja keskustelu, mutta tällä kertaa päädruidi ei käskenyt hiljentyä vaan mietti tarkasti.


"Mitä voimme tehdä?" Kysyi päädruidi ja nuosi melkein tuoliltaan. "Älkää totelko häntä ja älkää Guthixin nimeen arvostako häntä!" Huudahti Stef ja niin druidit nyökkäsivät ja hieman sekavan oloinen kokous oli ohi.
Stef palasi haudalle jossa Harg oli nukkumassa hymy suussa, ja silloin Stef näki täydellisesti punaista. "Saatanan saatana! Druideja tapetaan ja sinä vain katoat ja nukut täällä! On se nyt helvetti kumma!!!" Huusi Stef niin lujaa kuin voi ja Harg nuosi pystyyn ja oli hämillään. "Tähänhän minä nukahdin?" Sanoi Harg mutta Stef katsoi häntä vihaisena jolloin hän myönsi ja kertoi kaiken.
"Ja sitten.... sitten... outoa.. tämän hetken ja mersään menon välissä on aukko. Stef! En muista mitään!" Kertoi Harg hädissään ja Stef ei tiennyt oliko tämä nyt vitsi vai pitäisikö huolestua. "Saradomin sentään." Totesi Stef ja laittoi kätensä kasvoille näyttäen tympääntyneeltä. "Palaamme sairaalaan... tämä pelleily on nyt ohi." Totesi Stef ja niin kaksikko otti suunnaksi aavikon areenan sairaalan.

Luku 3: She is fucking womannapped!

Harg hätisti kärpäsiä päältään, kun hän käveli Stefin kanssa kohti areenaa. "Guthixille kiitos että areena on lähellä!" Sanoi Harg ja tappoi kärpäsen punaisiin hiuksiinsa, mikä johti siihen että kärpäsiä tuli vain lisää. harg alkoi jo ärtyä ja Stefiä vain nauratti, kun Harg huitoi raivon partaalla kärpäsiä ja läpsi itseään kuin nainen. "Harg hei.", sanoi Stef ja jatkoi: "Anna niiden olla ja ne lähtee."
"Miten voin antaa niiden olla, kun ne kutittavat ja tökkivät!" Huudahti Harg ja kompastui kiveen. "Helvetti!" Huusi Harg ja nousi maasta, sitten hän vielä potkaisi kiven sivuun. Harg näytti olevan jostakin syystä kaukana omasta huvittavasta itsestään ja oli vakava, sekä tärkeilevä persoona. Stef ei välittänyt vaan nousi mäen päälle ja näki kuinka sairaala paloi, kun Harg saapui äristen Stefin viereen ja näki sairaalan, hänen reaktionsa oli yllättävä. Hän ei huutanut tai ollut sen enenpää huolestunut vaan otti miekkansa ja liikkui varovasti. Stef päätti että se oli juuri nyt hyvä idea ja juoksi Hargin luo vetäen terävän miekkansa esiin. "Tervetuloa ystävät, kun olette nyt täällä niin voitte varmaan miettiä mitä on tapahtunut." Sanoi mies mustassa hupussa ja se ääni, mikä miehellä oli sanoinkuvaamaton.
Se oli jumalaisen kova ja matala, mutta se oli silti ihmisen ääni.
Stef päätti ottaa rauhallisesti ja kysyi: "Kuka olet?" Mies näytti hieman nauravan ja vastasi asiaan: "Tunnet minut... kuka druidi olikaan liian suulas... kuka kertoi liikaa?"
"Shada!" Huudahti Stef ja silloin mies otti huppunsa pois, kun huppu oli poissa hän poisti kaikki nuo kankaiset vaatetukset yltään. Shada oli peittänyt ruumiinsa metallisella haarniskalla jossa oli Zarosin merkki ja hän veti esiin miekan, joka oli valtava. "Varoituksen sana, kun olette jo näin pitkällä niin saatte siitä maksaa ja pitä pidemmälle menette niin sitä enemmän maksua kiertyy. Harkitkaa.", Sanoi mies ja katosi hetkessä, kun hämmennys oli ohi he menivät sairaalaan sisään. Ihmisiä oli verisesti tapettu sinne missä he seisoivat ja Sarah oli poissa.
Sarahin sängyllä oli lappu jossa oli selvä sanoma... Sarah oli ensimmäinen maksu.

_Jatkuu_

[JUOPPO]

Hei kaverit hei!
Luku 3 on lyhyin mutta ehkäpä kaikkein eniten juonta pyörittävä luku!