Kumppani kiinnitti köyden oksaan joka näytti huteralta ja petolliselta, kuiva, puoliksi mätä oksan karahka ei kestäisi kiipeilemistä takaisin, mutta keräsin rohkeuteni ja tartuin köyteen, hyppäsin köyden ja kuivan saven varaan nojaten alas pimeyteen ja sanoin kaverilleni
''Tulethan perässä? ethän lähde pois?''
''En lähde, lupaan äitini nimeen'' Hän vastasi ja tarttui itsekin köyteen.
Hitaasti lähdin kipuamaan alas, yhtäkkiä jalkani lipesi tyhjyyteen ja heilahdin lyöden naamani kovaa savea vasten, putosin onkalon pohjalle mäjähtäen, kuulin vain putoamiseni kauin pimeydessä, en uskaltanut liikkua.
Kohta kaverini oli jo vieressäni, hän auttoi minut ylös,astui askeleen eteen, otti repun selästään ja kaivoi sieltä kaksi kuivaa soihtua, toisen hän antoi minulle.
''Tee nuotio niin voimme jatkaa''
Tein työtä käskettyä ja pian olimme valmiita etenemään pimeyteen, ympäriltämme kuulin vain kalahduksia ja kilkatusta, tietämättömänä mikä tai kuka ne teki, välillä tuntui siltä että juuri sinne minne valo soihdusta kantautui, siellä olisi joku, piti kuitenkin jatkaa eteenpäin, kaverin sanojen mukaan emme saisi pysähtyä tai voisimme kuolla!
Tunnit kuluivat, emme vieläkään olleet perillä, kengät hiersivät ja haarniska alkoi painaa olkapäätä, vaikeinta kuitenkin oli kypärän kanssa, kypärän sisällä ei ilma kiertänyt melkein mitenkään koska silmäkaihdikkoa ei saanut auki, huulet olivat kuivemmat kuin viittani ja hengitys rahisi, soihtukin alkoi painaa enemmän ja enemmän hetki hetkeltä, väsymys iskee yllättävän helposti, yhtäkkiä törmäsin johonkin, kaverini oli pysähtynyt ja kaaduimme molemmat maahan.
''Ota kypärä pois, nyt juodaan ja syödään!'' Hän huudahti.
Söimme ja joimme pikaisesti, nyt hän otti pulloja repustaan.
''Näistä kaikista yksi huikka, liika annos vie sinulta tajun joten älä ota liikaa!''
Otin huikat varovaisesti ja annoin pullot hänelle, tunsin kuinka voimani nousi!
Nyt olimme kuilun kohdalla, laitoimme taas köyden sen suulla kököttävään oksankarahkaan.
Tällä kertaa meidän piti liukua nopeasti alas että me ehtisimme ensin, kaverini liukui tyhjyyteen, samoin minä hänen perässään.
''HYÖKKÄÄÄ!!!'' Hän huusi
''Coore! ei! älä jumalauta!!'' Huusin takaisin mutta se oli jo liian myöhäistä, taistelu josta emme voineet perääntyä oli jo täydessä vauhdissa..
Kuulin kuinka tuo viisikymmentä tonninen hyönteinen polki hiekkaa ja pikkukiviä meidän suuntaamme, Coore oli nyt valmiina lyömään nuijallaan tätä jättimäistä vastustajaa, itse otin Myrkytetyn puukkoni ja heitin sen suoraan Kuningatarta silmään, se hämäänty ja nousi takajaloilleen kivusta ulvoen, nyt oli oikea hetki lyödä! Ja Coore löi kaikilla voimillaan Kuningatarta mahaan, Nuijan pää upposi syvälle mahaan ja vihreää verta tulvi maahan, otin oman nuijani ja me molemmat aloimme hakkaamaan Kuningattaren päätä tohjoksi, meni muutama minuutti ja Kuningattaren koko kuori alkoi sihistä, se halkesi ja liman keskeltä nousi suuri, lentävä muurahaismainen otus joka kävi kimppuumme!
''Varo!'' Coore huusi
Mäts, kuului kun Kuningattaren piikki osui maahan kohtaan, jossa juuri olin seissyt, nyt oli kuitenkin vuoroni lyödä ja kumautin sitä päähän niin kovalla voimalla että sen silmätkin puhkesivat, sen vihreänsiniset aivot olivat nyt metrinpäästä ''kallosta'' ja vihreä verilätäkkö pitkin maata vain laajeni, Coore nosti maasta jotakin punaista ja luultavasti painavaa.
''Katso'' Hän sanoi.
''Ei oo totta, toi haarniska'' silmät pyöreinä tuijotin sitä
''Anna kun kokeilen'' Sanoin, mielessäni oli kyllä jotain muuta, halusin sen itselleni. Tuo moukka ei ansainnut sitä, minähän sen kuningattaren tapoin.
Otin haarniskan ja käännyin selkä päin Cooreen, sanoin hänelle että lähtisi pois.
''En.. Anna se takas!'' Coore huusi. ''Tai muuten..''
''tapat mut vai? haha! et pärjää mulle mitenkään'' itsevarmasti tokaisin.
Valtava kipu ja paine täytti käsivarren,olkapään,kaulan ja kylkiluut oikealta, tunsin kuinka veri roiskui pitkin tomuista maata ja keuhkoni täyttyivät omasta verestäni, en saanut henkeä.
Käännyin puolikuolleena Cooreen ja näin hänen nuijansa roikkuvan verisenä hänen kädessään, Sylkäisin verta ja putosin polvilleni, silmissä alkoi pimentyä ja käteni roikkui puoliksi irti vartalosta,kaaduin vasemmalle kyljelleni ja oksensin verta, ajattelin niittyä, aurinkoa ja rantaa.
''Saatanan.. syntinen... pa..s...'' Liekkini hiipuessa kuiskasin rupisilta ja kuivilta huuliltani..
The end
Lisäsin äänestyksen, muistetaas jatkossa.
- Hekate
joku rune tarina 
Njoo iha hyvä. 8+
