suljin silmäni, satunnaisia kalan pulahduksia, loiskahduksia tai lintujen laulua, joka vain saattoi minut syvempään uneen, tunsin putoavani,jokainen lihas kehossani vaipui lepoon ja tiesin että nukahdin.
Kuului tömähdys, toinenkin, en kiinnittänyt tähän huomiota ja samassa se kostautui, raskas... Jokin laskeutui rinnalleni ja puristi ilman keuhkoistani, samassa matala ja voimakas ääni sanoi: ''sä se aina vaan nukut kun pitäis kalastaa!''
Johon vastasin:''Ota nyt se jalkas hlvettiin siitä!''
Pyörähdin painavan kintun alta karkuun ja nousin polvilleni, katsoin tätä saapunutta tömähtelijää jonka tunnistin heti: ''Coore, tulit takaisin!'' Nousin ylös ja juoksin halaamaan tätä niin sanottua sankaria, nopealla tempaisulla hän heitti minut maahan ja sanoi:''Jesjes, mutta en tullut jäädäkseni, tarvin sun apuas!''
Hänen äänensä värisi ja tiesin jotain olevan menossa.
''Mihin sä mun apuani tarvit? en mä osaa muutakun kalastaa..''
Yritin selittää, mutta cooren ilme vain kirkastui.
''Siks just, Riwer tippui onkaloon ja köysi menee aina väärään koloon tai jotain, sä voisit saada sen siiman menemään oikeeseen reikään ja sitten hivautat itsesi köyden kanssa alas!''
Katsoin alas, todella syvä ja pimeä onkalo josta paistoi vain hivenen valoa, luullakseni Riwerin punaisista kauniista huulista tai soihdusta, otin onkeni käteen ja pyöritin sitä ammattilaisen otteilla sekunnin kaksi, hetken päästä Coore kiljaisi ja kielsi sohimasta ongella jossa on koukku, ojensin vapisevan vavan onkalon yläpuolelle josta nyt alkoi kuulua tuulen huminaa,laskin kohon ja koukun näköni ulottumattomalle alueelle, laskin vain, laskin kunnes osuisin maahan tai jotakin tapahtuisi.
Sydän hakkasi,tunsin stressaantuvani, tiesin että kohta tapahtuu,hengitykseni hidastui,kasvoni punertuivat,lopulta tämä jännitys oli minulle liikaa ja olin pyörtyä, samassa alhaalta kuului kaunis ja kirkas ääni:''Ai samperi! mitä koukkuja te tänne työnnätte! tuokaa köysi nyt!''
Jokainen aistini vahvistui ja annoin vavan Thyyssille sanoen:''Mitä tapahtuukin, sä et päästä irti! onko selvä''
Poissaoleva Thyys nyökkäsi vastaukseksi, Coore ojensi köyden jonka sitoi lähellä olevaan aitaan ja nyökkäsi, aloin lähestyä tämän tuntemattoman onkalon suuaukkoa, nielaisin ja aloin laskeutua, kaikki olisi mennyt hyvin jos Cooren köysi olisi tosiaan kestänyt, se katkesi ja putosin...
Osuin seinään,kivi raapaisi käteeni pitkän haavan,osuin toiseen seinään ja löin pääni siihen, tunsin veren virtaavan otsastani oikeaan korvaan kun putosin, sitten osuin maahan.
Nousin ylös, katselin ympärilleni pimeässä onkalossa tai ''huoneessa'', jossa en nähnyt mitään, pian silmäni tottuivat pimeään ja onnekseni se onkalo oli tyhjä,pelkkiä outoja koloja seinissä, etsin uloskäyntiä tai jonkinlaista ovea, pelkkiä koloja, joihin en uskaltanut sen tarkemmin tutustua, kiertelin onkalossa jonkin ajan, kolot alkoivat kiinnostaa minua ja utelias kun olen..
Lähestyin outoa koloa, täysin musta kolo, en nähnyt yhtään mitään sen sisällä tai reunoilla, otin maasta kiventapaisen ja heitin sen koloon, ei mitään, ei edes kivestä tullut ääntä, se vain katosi pimeyteen, etsin lisää kiviä, osuin pitkään puun palaseen ja nostin sen ylös, tajutessani mikä se oikeasti on, huusin:''Aaarh!! luita!!''
heitin luun pois ja sydämeni hakkasi niin kovaa että se kohta räjähtäisi, katselin ympärilleni, ei ketään.. Onneksi.
En kestänyt enempää, olen ollut ikuisuuden hiljaisuudessa ja pimeydessä,keskellä luita ja kuoleman hajua, olin löytänyt miekanterän palasen jota puristin niin kovaa että veri valui, siltä varalta että jokin hyökkäisi kimppuuni,katsoin seinään johon nojasin istuessani, ihankuin se olisi nauranut minulle, löin sitä terällä, kuului vain kun iho leikkaantui ja terä putosi maahan verinoro perässään, nyt alkoi jo sattua, luullakseni se leikkasi luuhun asti, sain tästä kuitenkin mielihyvää ja taistelutahtoa, nousin ylös, kävelin yhden kolon luo, työnsin pääni sisään ja huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti:''MITÄ TE MINUSTA HALUATTE!''
Äkkiä naamani eteen ilmestyi valkoinen naama joka aavemasilla sinisillä kalpeilla silmillään katsoi minuun ja sanoi:''Sinun ajatuksesi''
ja katosi.
Riuhtaisin pääni salamaa nopeammin kolosta ja kaaduin selälleni maahan, ryömin taaksepäin ja katsoin ettei mikään tule kolosta perässäni, jälleen olin pelon valtaama ja sydän hakkasi, yritin nielaista mutta en pystynyt, hengitin kuin höyrykone ja ryömiessäni törmäsin johonkin, tunsin kangasta niskassani ja käännyin:'' Coore! te tulitte viimein, tuolla! tuolla kolos...sa on... jok...in..''
En voinut uskoa silmiäni, sama aavemainen kalpea olento oli tullut kolosta takaani, pelkoni katosi,raivoni nousi, halusin vain satuttaa tätä olentoa, vihasin sitä,vihasin sen silmiä,sormia,nenänreikiä ja noita kaapuja, vihasin myös sen tovereita.. ''TOVEREITA!!'' huusin itselleni, nyt olentoja oli jo monta, katsoin paikkaan jossa olin lyönyt miekanterällä seinämään, juoksin sinne, nostin terän ja yritin huitaista sillä lähinpänä olevaa olentoa, se ei onnistunut, käteni vain liukui sen läpi.
''Okei, pelataan sitten teidän peliänne'' sanoin raivoissani, tiesin että jos minä en osu niihin, ne eivät osu minuun, niin sen on pakko olla, katsoin kuinka olennot kasvoivat ja lähestyivät minua nopeasti suu auki, suljin silmäni ja huusin:''TE ETTE OLE OIKEITA!''
sen jälkeen en muistanut enään mitään.
Kylmää, oli todella kylmää,makasin maassa, tietämättä mitään käännyin oikeallapäin kyljelleni, näin kristalli sillan ja portin sen takana,tämä henkeä salpaava näky pysäytti minut paikoilleen enkä pystynyt edes hengittämään,tuijotettuani porttia ja siltaa ikuisuuden, nousin pystyyn, puhdistin pölyisiä vaatteitani ja ravistin viittaani, kokeilin vyötäröäni ja siinä se oli, miekka tupessa, vetäisin miekan nopeasti tupesta ja lähdin kävelemään raivon täyttämän tätä siltaa, potkaisin portin auki ja valo sokaisi minut, tämän jälkeen kehoni täytti kipu ja pelko tulevasta...
Jatkuu! joudutte odottamaan ensikertaan
