Runepoli

Tää kadonnu jonnekkin joten uutta lankaa kehiin. Pistäkää pahintanne.

Lil b (the BasedGod) - Living my life


Arvosteluissa olisi hyvä muistaa pari seikkaa:

- Kappale tulisi luonnollisesti kuunnella alusta loppuun
- Arvostelet biisiä, et videota. Yritä olla antamatta sen vaikuttaa arvosanaasi.
- Pyri pitämään arvostelusi jollain tasolla analyyttisinä, ettei tulee sellaisia paska biisi 1/5-luokan arvosteluja.

Lisäsin pienen ohjeistuksen. -Makkara

Lil b (the BasedGod) - Living my life

Onks tää Heppajätkän teemabiisi?

Mustaa räppiä, kuten aina tätä nykyä. Syvälliset lyriikat kertovat Lil B:n vaatimattoman tarinan hauskanpidosta, naimisesta ja pillun ostamisesta ympäri Amerikan mannerta. Sama viiden sekunnin biitti looppaa koko kolme minuuttisen piinan ajan. Lil B kuulostaa ihan helvetin väsyneeltä, ihan kuin jätkä olisi ihan pilvessä eikä jaksaisi kunnolla innostua laulamaan omaa biisiänsä. FIIGAROOO huudetaan vähän väliä jostain syystä, ei ihan auennut miksi.
Kaiken kaikkiaan perus mustan miehen räppi innottomalla biitillä ja samalla teemalla kuin tuhat muutakin mustaa räppäriä tätä ennen on käyttänyt.
1/5 en kuuntelisi toiste.

Sitten jotain metallin tapaista:

Sonata Arctica - Wolf & Raven

Sonata Arctica, entinen Suomalaisen kikkelismetallin sanansaattaja, nykyään rustailee (sen vähän perusteella mitä kuunnellut) jonkinasteisia progekokeiluja ja hard rock-anthemeita. Tämä istuu kuitenkin alkutuotantoon, ja Silence-albumi on itselläkin fyysisenä kopiona josain kaapissa pölyttymässä, ollut ilmestymisvuodestaan asti.

Kappalehan on juuri niin Sonataa kuin voi heidän yhdeltä tunnetuimmista biiseistä odottaa, tukutukukompit (ja vain tukutukukompit), barresoinnut ja siinä päällä sitten harmonisoidut liidit ja paikka paikoin Finglish-tier ulosannilla tarjoillut vokaalit obskuurine lyriikoineen. Power metal-biisinä aika peruskauraa hyvällä toteutuksella, muttei yleisesti tuo pöytään mitään innovoivaa tai jännittävää. Letkeä läpikuuntelu kuitenkin pitkästä aikaa, annetaan vaikka 6½/10.

Meinasin ensin, että jotain jazz-taiteilua mut mennään ehkä vähän matalammasta kohdasta.



Otin myös vapauden muokata aloituspostausta.

Jaa...

Ripeys rävähti biisistä päin kuuloimia heti kättelyssä. Suomalaisen korviin mukavan humpahtavaa, ottaen kuitenkin huomioon kappaleen rokkaavuuden. Paikoin jopa reggae kokoonpanolta kuulostava taustabändi hohti instrumentaalisilla osuuksillaan. Tarjoaa pitkän kuuntelunautinnon, aina plussaa mikäli ei tapaa kyllästyä musiikin äärellä. Kappaleen eri osiot tarjoilevat myös, ah, niin ihanaa vivahteikkuutta. Melodiamaailmaltaan melko tasapainoinen duuri-molli yhtälö saatiin soitinkokonaisuuksien ansiosta kuulostamaan pirteältäkin, kun taas sanoma mielestäni eksyi paikoin depressiiviselle tasolle. Kuitenkin päällimäisenä vaikutelmana kappaleesta huokuu rehellisyys ja hyväntahtoisuus, jotka ovat kumpikin ihailtavia teemoja aina musiikkia luodessa.