Runepoli

Rildor

Neekerijohtaja ottaa nekkuun.

jakoavain, koska minutkin äänestettiin ensimmäisellä kerralla ensimmäisellä kierroksella pois.

Uniini tunkeutui seuraavanlainen viesti: "Paah the pad".

En tiedä mikä outo entiteetti nuo sanat ajatuksiini iskosti, mutta viesti oli niin selkeä, että en voinut erehtyä sen sisällöstä. Lisäksi minua riivaa piinaava tunne siitä, että saatan jatkossa saada vielä lisää viestejä unimaailman kautta.

Aloitan pian päiväkirjani kirjoittamisen kuten tohtori Harrison neuvoi minua tekemään.

Massatkaamme Shadow ulos tänään. Ps. Olenko jotenkin karvainen?

Jakoavain kuolee ^^

Jakoavain koska massaaminen on niin saakuran hauskaa.

P.S. Paah the bad Shoggoth.

Vaihdan ääneni Shadowiin että jää ees pieni mahollisuus selvitä seuraavaan päivään.

Äänestän Makkaraa, koska kakkara.

Merkintä 8.7. -24

Kuluneet kuukaudet Arkhamin kaupungin mieliparantolassa ovat sujuneet yllättävän rauhallisesti. Minut aikaisemmin joka yö herättäneet kauhukohtaukset ovat vähentyneet hieman, ja aina silloin tällöin saan nukuttua jopa kahtena peräkkäisenä yönä rauhallisesti. Vaikka minun luonnollisesti pitäisi olla tästä ainoastaan iloinen, joudun silti harmikseni tunnustamaan, että lyhyitä hyviä jaksoja seuraavat painajaiset tuntuvat jostain syystä aina tavallistakin karmivimmilta, ja että hyvin nukuttujen öiden jälkeen olen silloin tällöin jopa tavallistakin hermostuneempi, kun ajattelen minkälaisia kauhukuvia joudun seuraavana tai sitä seuraavana yönä unissani kohtaamaan.

Tohtori Harrison sanoo, että kuntoutumiseni saattaa viedä vielä jopa kokonaisen vuoden, mutta hän uskoo kuitenkin vakaasti siihen, että vielä jossain vaiheessa pääsen kokonaan eroon alitajuntaani piinaavista kauhuista ja saan mahdollisesti jopa työpaikkani The Scientific Gazetten toimituksessa takaisin. Itse en välttämättä ole aivan niin toiveikas, vaikka tohtori Harrison kieltämättä onkin oman alansa ehdottomia huippuja, ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että olen saanut hänen kaltaisensa asiantuntijan tutkimaan tapaustani.

Omituisella tavalla huvittavin asia tilanteessani on se, että valoisaan aikaan, kun keskipäivän aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta huoneeni ikkunasta sisään, tai kun teen hoitajan avustamana kävelyretkiäni parantolan tontilla sijaitsevaan pieneen puistoon, en ole aivan varma siitä, tapahtuiko se kaikki, josta olen viimeisen puolen vuoden aikana pyrkinyt pääsemään yli, todella, vai oliko kaikki vain jonkinlaista pitkittynyttä unta tai mahdollisesti streassaavan työni ja huonon ruokavalion yhteisvaikutuksesta syntynyttä hallusinaatiota. Silti, kun öiseen aikaan joudun elämään uudelleen ja uudelleen kaikki minut nykyiseen tilaani saattaneet tapahtumat, en voi tulla kuin yhteen tulokseen, eli siihen, että ne hirvittävät tapahtumat todella sattuivat tässä maailmassa, eivätkä ainoastaan jossain ylivilkkaan mielikuvitukseni syövereissä.

Tohtori Harrisonin pyynnöstä olen nyt aloittanut jonkinlaisen päiväkirjan pitämisen. Hänen mukaansa kirjoittaminen on minunkaltaiselleni - mitä hän sitten ikinä tarkoittikaan - ihmiselle oiva tapa käsitellä traumoja, ja lisäksi hän muistutti, periaatteessa aivan aiheellisesti, siitä, että jos haluan joskus reportterin työni takaisin, en saa jättää kirjoittamista kokonaan pois arkirutiineistani, jottei tietty tuntuma sanankäyttöön katoaisi. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt päiväkirjoja lähinnä vanhojen akkojen hömpötyksinä, mutta jos kerta sielutieteen ammattilainen uskoo sellaisen pitämisen minun tilannettani auttavan, niin en häntä lähde tässä asiassa kyseenalaistamaan.

***

Hetki sitten hoitaja toi minulle nukahtamislääkkeeni, ja tunnenkin jo, kuinka se alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan. Kehoni liikkeet käyvät yhä hitaammiksi ja hitaammiksi, joten lienee parasta käydä nukkumaan. Toivon sydämeni pohjasta, että tänä yönä vältyn painajaiskuvien aiheuttamalta sietämättömältä hermorasitukselta, mutta sisimmässäni kalvaa tunne siitä, että tulen aivan pian jälleen kerran kohtaamaan alitajuntaani pesiytyneet oliot, jotka ovat tehneet elämästäni helvettiä.

- Enoch L. Lester

Spoiler:

_______________________________

Äänestystilanne:

jakoavain: 4
Shadowi: 3
Haribo: 1
Rildor: 1
Jondree: 1
Makkara: 1

PS. Edellisessä hostaamassani pelissä sain vastata kyselyihin siitä, onko tarinaan sisällytetty vinkkejä pelaajien rooleista. Ei ollut silloin, eikä ole nytkään. Tarina on vain jonkinlainen nimellinen kehyskertomus, ei muuta.

Ekan kierroksen massaaminen on niin mainstreamia että äänestän Paahia.

Äänestän Makkaraa, koska en saanu suklaakeksiä Kammolta, kuole perkele.

Vaihdan ääneni Shadowiin, koska ette te varmaa tapa mun jakoavainta ekalla kierroksella ; _ ;

Paah the paha susi.

Paah koska ptb.

Jakoavain koska meinasi feidata niin pysykööt poissa

Se tapahtui taas. Ne tunkeutuivat uniini...

Uneni, tai pikemminkin muistoni tuntuivat tänä yönä tavallistakin karmeammilta ja olen viettänyt lähes koko päivän rauhoittavan lääkityksen vaikutuksen alaisena. Tohtori Harrison sanoo, että liika hermorasitus saattaa koitua turmioksi sydämelleni, jonka heikkous on jo nuoruudessa saamani kohtauksen myötä tullut selväksi. En vielä halua ajatella untani, mutta sen sijaan kirjoitan ylös uuden viestin, joka jostain tuntemattomasta syystä ajatuksiini iskostui: "äänetän shadowii"

Merkintä 9.7. -24

Noin... Nyt uskon pystyväni keräämään ajatukseni, jotta voin kertoa viime yön tapahtumista. Tai ei, ehkä on parempi, että aloitan aivan alusta. Kaikki alkoi melko tarkalleen puoli vuotta sitten, kun vielä työskentelin The Scientific Gazetten toimituksessa. Ilman sen suurempia tunnontuskia voin sanoa olleeni mahdollisesti koko lehden paras reportteri, enkä varmastikaan ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä niin monesti päätoimittaja Barkley antoi ymmärtää minun perivän hänen vakanssinssa lähivuosina, kun vanha ukko itse tulisi siirtymään eläkkeelle.

Kuten varmaan tiedättekin, on The Scientific Gazette osavaltion laajalevikkisin tiedelehti ja... äh... kenelle minä näitä mainoksia oikein kirjoitan.

Huomaan, että kuuden kuukauden kirjoittamattomuus ja raskas lääkitys ovat tehneet tehtävänsä. Joka tapauksessa lehden rikostoimituksesta vastaava reportteri oli jo jonkin aikaa sairastanut trooppista kuumetautia ja minä olin lupautunut hänen tuuraajakseen lisätienestien toivossa. Sain hoidettavakseni näennäisesti yksinkertaisen kirjoitusjutun: jostain Arkhamin itälaidalta oli löydetty muuan arabi aivan erään paikallisen kaupunkilaisen vierestä, molemmat kuolleina ja erään saastaisen kujan nurkkaan lyyhistyneinä. Kuolinsyytutkijoiden mukaan arabi oli mitä ilmeisemmin suorittanut jonkinlaisen itämaisen rituaali-itsemurhan; sapelillaan mies oli ensiksi lävistänyt vatsaontelonsa ja sen jälkeen voimaa käyttäen suolistanut itse itsensä. Paikallinen laitapuolen kulkija puolestaan oli mitä ilmeisimmin hakattu jonkin sikäläisen jengin toimesta - ainut erikoinen seikka oli, että molempien miesten uskottiin ruumiden käsistä löytyneiden, jostain omituisesta syystä kello 20:00 kohdalle jumittuneiden kellojen, perusteella kuolleen täsmälleen samaan aikaan, käytännössä samassa paikassa, mutta silti aivan eri syistä.

***
Kyläläinen jakoavain äänestettiin tapettavaksi. Kyläläinen Juba, joka sattumoisin oli Hullun Arabi Abdul Alhzredin äpärälapsen perillinen suoraan alenevassa sukupolvessa sekosi ja tappoi itsensä.

Yö alkaa ja päättyy kello 22:00. Kultistit ja muut menninkäiset: toimikaa!

tämä ei _vielä liity oleellisesti mihinkään

Spoiler:

...Jatkoa.

En pitänyt murhatapausta mitenkään kovin kummoisena juttuna, sillä oli aivan yleisessä tiedossa, että kaupungin itälaidalla sattui murhia - ja jopa useamman ihmisen hengen vaativia välikohtauksia - harva se päivä. Muistan pari vuotta sitten puhuneeni paikallisen poliisipäällikön Pontus Landmarkin - joka sattumoisin on eräs niistä harvoista lapsuudenystävistäni, jotka jäivät asuttamaan Arkhamia, eivätkä suunnanneet jonnekin länsirannikon suurkaupunkeihin - kanssa, ja hän kertoi, että muutaman viime vuoden aikana itäiseen kaupunginosaan on pesiytynyt jonkinlainen hämärä kultti, joka palvoo omituisia jumalia, joiden nimet olivat sellaisia kuin Yog-Sothoth, Azathoth, Nyarlathotep, Cthulhu ja monia muita vastaavia omituisuuksia, ja että tämä kultti olisi ruvennut keräämään veriuhreja palvomilleen jumaluuksille.

Pidin tuolloin kulttipuheita sopivimpana pikemminkin 7 days -lehteen, kuin tieteellisiin tosiasioihin pohjautuvaan The Scientific Gazetteen, mutta myöhemmin olen saanut mitä karmivimmalla tavalla todistaa Landmarkin puheiden todenperäisyyden. Joka tapauksessa suuntasin kaupungin itäosaan, sille kadulle, jonka nimeä en tähän hätään muista, mutta joka oli vastikään saanut toimia murhan ja itsemurhan tekopaikkana. Ruumiit oli tietenkin jo siistitty pois, joten minun tehtäväkseni jäi ainoastaan muutaman paikallisen haastatteleminen ja jonkinlaisen yleiskatsauksen kirjoittaminen. Uskoin olevani kotonani Restpony Streetillä ennen iltaa. Kuinka väärässä olinkaan...

Jääköön kirjoitukseni tältä erää tähän, sillä vaikka mielestäni olenkin jo päässyt suht hyvin yli viimeöisestä järkytyksestäni, tunnen kuinka sydämeni alkaa käymään ylikierroksilla kun vain ajattelinkin seuraavia tapahtumia. Ellei vanha rannekelloni jostain syystä ole aivan väärässä, saan pian nukahtamislääkkeni, ja voin käydä yöpuulle toivoen, että tämä yö olisi edellistä rauhallisempi.

- Enoch L. Lester


***
Kultistit surmasivat kyläläinen Santrun. Santrun homoseksuaali-rakastaja, kyläläinen Haribo hirtti itsensä. Kyläläinen Shadowstrike... tai se mitä hänestä oli enää jäljellä... löydettiin leviteltynä asuntonsa seinille. vittu te kuolette nopeasti.

Alkaa päivä, joka kestää huomiseen. Klo 20:00 saakka.

wospax jätti äänestämättä. Toivottavasti muistaa jatkossa paremmin.

Tämähän oli pitkä peli. Mutta mitä sitä ei tekisi rakkauden eteen.

lelegsukurwarasjseirtjRildorhuersrhsdeekuhehsoehuesphueaheauehueasofaenwst