Now Playing

[jakoavain]

Vaikka triidin otsikko on sama kun Teatteriaukion ketjussa niin idea on kuitenkin täysin eri. Tämän ketjun ideana on kertoa mikä peli sinulla on juuri nyt pelaamisen kohteena. Samalla olisi hyvä kertoa myös vähän omia mielipiteitä kyseisestä pelistä ja muutenkin millanen fiilis pelistä on.


Itselläni on pitkästä aikaa pelaamisen alla The Legend of Zelda: the Wind Waker. Pari päivää olen ihan urakalla tätä pelannu ja voin sanoa että on hyvä peli. Tykkään kun grafiikat on hieman lapsekkaat niin pelaamisen ajan on sellainen kepposa ja letkeä fiilis. En ole muutamaan vuoteen edes koskenukkaan tähän peliin vaikka monesti oli tarkotus uudelleen pelata tämä. Onneksi vihdoin ja viimein sain alotettua pelaamisen sillä tämä on loistava peli, ihan niinkuin muutkin Zeldat. Välillä eteneminen hieman tökkii kun en muista aina minnekkä pitäisi seuraavaksi mennä, mutta kyllä kuitenkin loppujen lopuksi eteenpäin pääsee.

[Vesinokka]

Mulla on nyt peluussa Jak and Daxter HD collection. Elikkä PS2 klassikot Jak and Daxter: The Precursor Legacy, Jak 2 ja Jak 3 remasteroituna PS3:lle trophy- tuen kera. Eka peli on pelkkää tasohyppelyä, mutta uudemmissa on mukana myös tuliaseita. Ykkönen ei oo musta kovin hyvä, 2 ja 3 sensijaan huomattava parannus. Siinäpä ois kuva pelin päähenkilöistä, jotka on siis Daxter (tuo oranssi elukka) ja Jak.

[nikozu]

Minecraft.
Paras peli koskaan Ja Rotmg tottakai.

[Zewwy`]

Realm of the Mad God.. Dat depression after you die.

[Maukutin]

Niin monta peliä on pelaamisen alla että listaan ne kaikki.

Demon's Souls - into lakkas siihen kun kuolin johkiin saakelin kauas spawnipaikasta ja nyt pitäis päästä takasin kuolematta tai menee 1000 soulia hukkaan.

GH Warriors of Rock - Rummut pitäis lähettää takasin ja saada sieltä uudet, ne on rikki. Kitaralla pääsee riittävän hyvin, mutta rumpalina olis kiva soitella jotain niilläkin.

Skyrim - ATM vähiten kiinnostava näistä. Oblivion Walkerin missaamisella suuri osuus tähän. Platina erittäin lähellä, seittemän trophyä jäljellä.

Rayman Origins - Veikeä peli, jota pitäis pelata vähän enemmän. Ensin tuli Skyrim, sitten GH ja niihin jäi koukkuun, eli Origins on jäänyt vähemmälle. Peli on kyllä hyvä...

Siinä ne olikin.

[Ventovieras]

-

[jakoavain]

Hyvähyvä, hyviä viestejä on triidiin tullut ja olen positiivisesti yllättynyt teistä. Jatkakaa samaan rataan, mahdollisimman paljon mielipiteitä ja mietteitä kyseisestä pelistä niin saadaan vielä hyvät keskustelut aluilleen :)

Sen verran kommentoin itse, että exi, hienot pelit jätkällä kyseessä. Vähän ehkä lapsellisia, mutta oikeasti viihdyttäviä pelejä. Hyvä että en ole ainut joka on tuohon sarjaan päin. Pari peliä olen itsekkin noista läpi pelannut ja niistä kyllä paljon tykkäsin. Maukuttimille vielä semmoset, että Guitar Herot on aina ollu hyviä pelejä. Juuri tuota en ole itse pelannut, mutta uskon sen olevan taattua GH laatua. Hyvät pelit sinullakin pelaamisen alla :) Jannulennun mainitsemaa MW2 peliä on jonkin verran tullut kaverin luona pelailtua ja itse ainakin siitä tykkäsin. Muista peleistä en juurikaan osaa mitään sanoa kun ei henkilökohtaista kokemusta löydy :<

Olen tässä miettinyt kun tuo LoW: WW on suht lopuillaan että mitähän tuota rupeais seuraavaksi pelaamaan. Ensimmäinen vastaus jossa on hyvät perustelut päättää pelin mitä rupean seuraavaksi pelamaan. Siitä eteenpäin otan aina seuraavan pelin pelauskiertoon kunhan viesti on vain hyvin perusteltu.
Tässä vaihtoehdot:

Rayman 3: Hoodlum Havoc (GC)
Kingdom Hearts (PS2)
Super Mario Sunshine (GC)
Viewtiful Joe 2 (GC)
Luigi's Mansion (GC)
Legend of Zelda: Ocarina of Time (GC)
Ratchet & Clank 3 (PS2)

Nyt rakkaat Polilaiset, tarvitsen teidän apua. Siinä järjestyksessä missä perusteldut vastaukset tulevat niin rupean edellä mainuttuja pelejä pelamaan. Älkää huoliko vaikka ette ensimäisenä kerkeä vastaamaan. Sinun mainitsema peli on kyllä heti seuraavana pelivuorossa. Te päätätte, minä pelaan. :)

Pahoittelen heikohkoa pelivalikoimaa, mutta hyllystä ei parempia löydy :<

[Paah]

Olisin suositellut OoT mutta en koska GC. Pää hajoaa niihin +5s tallennusaikoihin. Nipakuusnepalla ne on <0,5s.
Voiton vie siis Supah Mario Auringonpaiste. Siinä on mukavan pirteät värit ja gameplay yltää melkein SM64 tasolle, taattua hupia siis. Kaikki nuo pelannut läpi paitsi Rayman3 ja en usko sitä paremmaksi.

[jakoavain]

Olisin suositellut OoT mutta en koska GC. Pää hajoaa niihin +5s tallennusaikoihin. Nipakuusnepalla ne on <0,5s.
Voiton vie siis Supah Mario Auringonpaiste. Siinä on mukavan pirteät värit ja gameplay yltää melkein SM64 tasolle, taattua hupia siis. Kaikki nuo pelannut läpi paitsi Rayman3 ja en usko sitä paremmaksi.

Jopa tuli nopeasti ensimmäinen vastaus. OoT on sen takia GC versio kun en nipakuusnepaa omista, mutta kuitenkin omistan Wind Waker limited edition version. Siinä mukana tosiaan tuli tuo OoT jonka takia se tuosta listasta löytyi. Olen toki pienoisena Zelda fanina pelannut kyseisen pelin myös 64 -versiona ja kuutiolla tuon Master Sword version myöskin läpi.

Tuskin ihan jokaista sunshineä jaksan hommailla, mutta vähintäänkin läpi lupaan tuon pelata. Silti kun minulla nyt hiihtoloma on meneillään nyt niin ilomielin haluaisin lisää pelattavaa. Lisää pelattavaa siis minulle :)

ja näin ohi mennen, onko Paah sinulla mitään peliä tällä hetkellä kesken?

Travian...

Jännästi jäin koukkuun näinkin yksinkertaiseen peliin. Kaikki lollit ja wowit yms. tuntuu jäävän taka-alalle kunhan pääsee Travianiin...Mihin tää mun maailma on menossa...

Tiedän paremmin kun luuletkaan tuon fiiliksen. Itsekkin olen ollut ehkä vähän liiankin pahasti yhteen facebook peliin koukussa. Koko ajan olen tiedostanut, että minulla olisi ollu parempiakin pelejä vaihtoehtona, mutta silti olen juuri sitä peliä pelannut. Kuitenkin, Travian on oikein mukava peli eikä ollenkaan huono vaihtoehto. Älä toki wowia jätä taka-alalle, se jos joku vaatii aikaa ;)

[Santru]

Travian...

Jännästi jäin koukkuun näinkin yksinkertaiseen peliin. Kaikki lollit ja wowit yms. tuntuu jäävän taka-alalle kunhan pääsee Travianiin...Mihin tää mun maailma on menossa...

[Maukutin]

Rayman 3: Hoodlum Havoc (GC)
Kingdom Hearts (PS2)
Super Mario Sunshine (GC)
Viewtiful Joe 2 (GC)
Luigi's Mansion (GC)
Legend of Zelda: Ocarina of Time (GC)
Ratchet & Clank 3 (PS2)

Kyseisistä peleistä en oo pelannut yhtäkään, mutta Ratchet And Clank- ja Rayman-sarjoista löytyy molemmista yksi peli. Molemmat on viihdyttäviä tapauksia, joten kannattais niitäkin kokeilla. Tasohyppelyt on aina ollut melkeinpä suosikkejani, kuitenkin olen pelannut Crash Bandicooteja, Jak and Daxtereja, noita edellämainittuja ja Sly Trilogykin löytyy pelihyllystä täysin läpipelattuna. Ehkä ostan J&D Trilogyn kun PS2 hajos lopullisesti viikolla. Synttärit ens perjantaina, niin varmaan tulee rahaa jonkunverran...who knows. Mutta tosiaan kannattaa pelata ainakin Raymania. Ja kitarannäpyttely ftw! Mahtavaa pelattavaa!

[Rs Despad]

Runescape
League of legends aka Lol
Rotmg

[jakoavain]

Rayman 3: Hoodlum Havoc (GC)
Kingdom Hearts (PS2)
Super Mario Sunshine (GC)
Viewtiful Joe 2 (GC)
Luigi's Mansion (GC)
Legend of Zelda: Ocarina of Time (GC)
Ratchet & Clank 3 (PS2)

Kyseisistä peleistä en oo pelannut yhtäkään, mutta Ratchet And Clank- ja Rayman-sarjoista löytyy molemmista yksi peli. Molemmat on viihdyttäviä tapauksia, joten kannattais niitäkin kokeilla. Tasohyppelyt on aina ollut melkeinpä suosikkejani, kuitenkin olen pelannut Crash Bandicooteja, Jak and Daxtereja, noita edellämainittuja ja Sly Trilogykin löytyy pelihyllystä täysin läpipelattuna. Ehkä ostan J&D Trilogyn kun PS2 hajos lopullisesti viikolla. Synttärit ens perjantaina, niin varmaan tulee rahaa jonkunverran...who knows. Mutta tosiaan kannattaa pelata ainakin Raymania. Ja kitarannäpyttely ftw! Mahtavaa pelattavaa!

Oijoi, sinähän tykkät ihan samoista peleistä kun minäkin :)

Tuo R&C 3 on tullut pelattua läpi 100% ties kuinka monta kertaa, vähintäänkin kuusi kertaa. Ensimmäinen ja toinenkin versio on tullut läpi pelattua kaverin luona muutaman kerran. Loistava pelisarja todellakin. Crash Bandicootit on minulle enemmän kun tuttuja. Crash 3 pelistä on hommailtu kaikki muut paitsi yksi platina (levy ei toista juuri sitä kenttä enää..) ja siitä pelisarjasta olen jo ala-asteelta asti tykännyt. Crash Team Racing on myöskin erittäin tuttu minulle, parissa kentässä olen melkein maailmanennätys aikoihin ylttänyt. Myöskin Jak and Daxter ja Sly -pelit on myöskin loistavia. Molemmista muutamat pelit on läpi pelailtu ja juuri tuollaisesta tasohyppelystä olen todellakin tykännyt.

Myöskin Spyrot ja vastaavat ovat olleet erittäin rakkaita pienestä pitäen minulle. Osaisitko Maukutin suositella noista edellä mainnituista peleistä minulle jotain? Tuntuu meidän pelimaku natsaavan sen verran hyvin että ilomielin kuulisin sinunkin ehdotuksen.

[Maukutin]

Osaisitko Maukutin suositella noista edellä mainnituista peleistä minulle jotain? Tuntuu meidän pelimaku natsaavan sen verran hyvin että ilomielin kuulisin sinunkin ehdotuksen.

Jos tarkoitat noita itse mainitsemiani, niin tossa on viisi parasta PS2 peliä, mistä on kokemusta.

Sly 2 (ei suurta eroa kolmoseen, yksi parhaista yksinoikeuspelistä)
Sly 3 (ei suurta eroa kakkoseen, yksi parhaista yksinoikeuspelistä)
J&D The Precursor Legacy (jos et halua liikaa toimintaa, niin se on tämä)
Jak 2: Renegade (enemmän toimintaa kun ykkösessä)
Crash Bandicoot: The Wrath of Cortex (yhdessä tasossa mulla on omien tietojeni mukaan kolmanneks paras aika maailmassa.)

Siinä on viisi peliä, kaikki on PS2:lle, mikäli oikein ymmärsin sulta löytyy se. Jos sulla ei oo CB3, niin se on hyvä vaihtoehto myös. Kyllähän niitä pelejä riittää. Noiden pitäis lähteä vielä suhteellisen halvalla kaikkien. Parinkympin pintaan, ehkä vähemmänkin.

[Paah]

Eipä tässä ole mitään saanut aloitettua kun aika kuluu MMO ikuisuusprojekteja paukutellessa, World of Tanksissa tällä hetkellä lähinnä.
Monta peliä tossa olisi odottamassa pelaamistaan, varmaan ensimmäisinä Kaizo Mario World, Rule of Rose ja Skyward Sword.

Itsekkin annan vahvat plussat Sly kakkoselle ja kolmoselle. Ykköselle en niinkään.

[Kammo]

IVAN (Iter Vehemens Ad Necem)

Itse olen tosiaan nyt viime aikoina spelaillut lähinnä IVANia (pelin voi ladata linkistä ilmaiseksi), tosin sitäkin melko vähän. IVAN on tosiaan kotimaista tuotantoa (mukana tekijätiimissä oli mm. legendaarinen Tuukka Virtaperko) edustava roguelike-peli. Roguelikethan ovat tyypillisesti olleet niitä 80-luvun ASCII-grafiikoita käyttäviä pelejä joissa kolutaan luolistoja ja tapetaan örvelöitä. IVAN seuraa pääpiirteissään tätä tuttua kaavaa, mutta pelissä on myös hienoja koukkuja, jotka erottavat sen muista lajityyppinsä edustajista.

Ensinnäkin ne grafiikat. IVAN ei tosiaankaan käytä mitään ASCII:ta, vaan peliin on tehty ihan "oikeat" - IMO peliin oikein hyvin sopivat - grafiikat. Toisin kuin roguelikeissä yleensä, IVANissa siis pystyy esimerkiksi jäljittämään haavoitteneita eläimiä maahan jääviä verivanoja seuraamalla, mikä on oikein hyödyllinen ominaisuus. Muutenkin pelaaminen on kivempaa, kun on edes jonkinlainen kuva siitä, miltä esimerkiksi "mutanttiaasi" näyttää.

Spoiler:

Pelihahmon omistamat tavarat. Sääliksi käy päänsä menettänyttä turistia.

IVANin hienoimpia ominaisuuksia on sen nerokas esineluokittelusysteemi. Pelissä olevat esineet (esim. "longsword", "axe", "belt"...) voivat olla melkeinpä mitä materiaalia tahansa. Luolista saattaa löytää vaikkapa tammisen miekan, jonka sitten taikakäärön avulla voi halutessaan muutta teräksiseksi - tai vaikka banaanista tehdyksi, jos nälkiintyvä pelihahmo kaipaa epätoivoisesti ravintoa. Sama systeemi toimii myös ruuminosien suhteen: esimerkiksi kätensä menettänyt pelaaja voi rukoilla jumalilta apua ja saada tilalle rautaisen kouran, jolla kelpaakin sitten mättää zombeja pataan. IVANissahan tosiaan pelihahmo koostuu käsistä, jaloista, päästä, torsosta ja nivusista, jotka kaikki voivat ottaa vahinkoa ja pahimmassa tapauksessa repeytyä irti. Luonnollisesti nahkasaappaat suojaavat ainoastaan jalkoja eikä kypärästä ole apua, jos jättiläissiili tulee puremaan nivusista. Yhdellä jalalla yhä voi pomppia vihulaisia karkuun, tai tarvittaessa vaikka ryömiminenkin onnistuu, mutta päättömänä ei enää pitkälle pötkitä.

Tästä päästäänkin omastani mielstäni IVANin parhaaseen ominaisuuteen, eli sen huumoriin. Pelin päähenkilö ei esimerkiksi ole mikään ritari tai muu sankari, vaan banaaniplantaasilla ikänsä asunut orja. Luolissa vastaan tulevat vihollisetkaan eivät ole mitään perus-lohiksia, vaan hirviöt vaihtelevat jättiläissiileistä mutanttiaaseihin ja taikasienistä kamikaze-kääpiöihin. Irtoilevat raajat, jumalten väliintulot ja muut sekoilut ovat pelin parasta antia. Vaikka kuolemat ovat peruuttamattomia (kun kuolet, joudut aloittamaan pelin alusta), niin ne eivät edes pahemmin haittaa. Harvassa pelissä voi kuolla siihen, että ensiksi oksentaa banaaniplantaasin vartijan naamalle, jouksee sitten tätä karkuun, käy monottamassa levitoivaa strutsia ja pakomatkalla liukastuu banaaninkuoreen murtaen näin kallonsa. IVANissa tämäkin onnistuu.

Spoiler:

Pelaaja on ollut jumalten suosiossa ja muutettu kaksipäiseksi hirveksi. Tyypillistä IVANia.

Kaiken kaikkiaan hieno peli. Kontrolleihin totuttelu vie oman aikansa, mutta kaiken opettelu on olennainen osa pelin viehätystä. Lisäksi wiki neuvoo tarvittaessa.

Kammon Puolueeton Arvio: 91/100

[The damned one]

Half-Life 2 ja Minecraft pyörii tällä hetkellä. Varsinkin Half-Life 2 on aika mielenkiintoinen peli .

[Arcturus]

Itelle kovassa käytössä on ollut wanha ja henkilökohtaisesti äärimmäisen nostalginen klassikko: Donkey Kong 64! Peli, jota olen halunnut pelata jo vuosia, mutten ole raaskinut lainata sitä kaverilta syystä tai toisesta. Peli, jota voin nyt vihdoin, kaikkien niiden vuosien jälkeen pelata, tosin emulaattorilla. Ja ah sitä tunnetta kun pitkästä aikaa sai kuulla tunnusmusiikkia, pelata minipelejä, hakata majavia ja krokotiilejä sun muita. Portaali lapsuuteeni, josta en voi kulkea, koska olen jumittunut karmeaan aikuisikään. Fff

Pelissä ei pelata pelkästään Donkey Kongilla, vaan pelastettuasi muita Kongeja, saat heidät käyttöösi! Diddy Kong on näistä muista neljästä se tunnetuin, muita ovat Lanky, Tiny ja Chunky Kong. Jokaisella hahmolla on yllätys yllätys omat erikoisominaisuutensa, jokaisella on itselle ominainen instrumentti, sekä hedelmäpyssy. Lisäksi pelin edetessä vanhalta Cranky Kongilta ostetaan lisää erikoiskykyjä, joita ovat muunmuassa kutistuminen, paisuminen, sekä vipujen vääntäminen (kuulostaa uniikilta tuo viimeinen joo, mutta sillä pääsee ainakin pelaamaan kolmosmaassa alkuperäistä DK:ta ). On hienoa huomata, että hahmojen normijuoksussa ei ole mitään merkittäviä eroja, joten Chunky, ollessaan karmea köntys, juoksee ihan yhtä kovaa kuin Diddy Kong, eli TODELL... joo. Uintinopeudet ovat myös vakiot, kuten aseiden voimakkuudet.

Pelin juoni on seuraava: Karmea, tuhoisa ja tappava kuningas K.Rool on parkeerannut jonkun random kelluvan omakuvasaarensa Kong-saaren viereen ja lähettänyt kaiken maailman mörköjä tuhoamaan Donkey Kongin. Hän on takavarikoinut DK:n kultaiset banaanit© ja kaapannut tämän ystävät, asetellen heidät ovelasti ympäri DK:n saarta (okei, yksi on K.Roolin saarella, mutta tämä on varmasti ollut vain joku epätaktinen veto), jottei Donkey voisi vahingossakaan pelastaa heitä! K.Rool on myös vanginnut jonkun random ison krokotiilin saarensa viereiseen luolaan, koska tämä ei suostunut tuhoamaan Kongeja ollessaan liian kiltti. Krokon häkki on suljettu kahdeksalla lukolla, ja DK:n ja kumppaneiden on päihitettävä kaikki avainten vartijat vapauttaakseen tämän metelöivän pelkurin. Lukkojen määrästä voikin päätellä, että pelissä on kahdeksan eri "maata" (kyseessä ei siis periaatteessa ole tasohyppelypeli), joissa jokaisen lopussa on boss. Tämä ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista, nimittäin bossille päästäkseen Kongien on kerättävä tarpeeksi värikkäitä banaaneja, ja sen lisäksi päästäkseen ylipäätään tiettyyn "maahan", on heidän kerättävä tarpeeksi kultaisia banaaneja©, joita löytyy ties mistä.

Peli on jaettu kahteen eri lokeroon: mätkimiseen ja puzzleihin. Tavallisia vihollisia tietysti mätkitään sitä mukaa, kun ne uhkaavat sinua (lisäksi vihollisilta saa vesimelonin palasia, jotka ovat tässä pelissä "elämäsi"). Puzzlet ovat suht yksinkertaisia, mutta on toisaalta hienoa, että tässä pelissä sinua ei opasteta kädestä pitäen, miten ne tehdään. Omaa järkeä on käytettävä, ja huomaat kyllä, ettei pelkällä vihollisten mätkimisellä päästä puusta pitkälle.

Noniin, tarpeeksi alustusta, omien mielipiteiden aika! Olen ollut koko lapsuuteni tämän pelin pauloissa, joten täysin objektiivista näkökantaa on turha odottaa. Se ei toki tarkoita, ettenkö pystyisi nostamaan tiettyjä vikoja esille. Suurin näistä ongelmista on kamera, erityisesti emulaattorilla pelattaessa. Kamera on joskus automaattinen, joskus se keskittyy vain tiettyyn kuvakulmaan ja vaikka voit sitä liikuttaa tiettyyn pisteeseen asti, ei se tunnu koskaan olevan kunnollisessa kuvakulmassa ja näin ollen esimerkiksi kapeilla lankuilla kävellessäsi tiput suht helposti. Kolmannen maan bossissa tämä kamera on myös melko ärsyttävä tekijä.

Toiseksi, uiminen on pelissä melko tönkköä, ja saattaa kestää vähänkin aikaa, ennenkuin pääset sukeltamaan. On hienoa huomata tosin, että vedessä ei tarvitse paljoa seikkailla, mutta pakko tästä silti on huomauttaa. Myös roikkuminen erilaisilla reunoilla voi toisinaan bugittaa, mikä aiheuttaa tietyssä määrin ärsyyntymistä, varsinkin kun haluaisit vain nopeasti päästä boss-paikkaan.

Joo, ei niitä muita huonoja puolia oikeestaan ole. Sitten päästään pelin parhaisiin puoliin! Aloitetaan grafiikoista, jotka ovat nuoremmille pelaajille varmaankin täyttä tormenttia alusta loppuun, mutta meikäläiselle äärimmäisen puoleensavetoavat. Emulaattorin ominaisuudet aiheuttavat tietty toisinaan pieniä graffabugeja, mutta yleisesti hienoa jälkeä. Kulmikkaita örkkejä on siellä täällä, mutta ne eivät ole liian tönkköjä. Grafiikat tuovat pelille myös tiettyä persoonallisuutta, enkä varmasti pelaisi tätä yhtä innolla, jos tässä olisi tappiin asti hinkatut moiset. Tietty ne ovat myös nostalginen piirre.

Pelin ehdottomasti hienoin puoli on sen varioivuus, sekä maiden välillä, että vihollisten ja puzzlejen välillä! Tietty aina silloin tällöin tulee näitä ammu-hypi-hae -kohtia, mutta pääosin mennään melko erilaisissa merkeissä alusta loppuun. Minigameja on ainakin 10 erilaista (tämä vaatii tosin vahvistamista, en ole varma) ja vihollisia tulee aika ajoin lisää. Joskus seikkaillaan viidakossa, joskus lelutehtaassa ja joskus rannikolla. Missään vaiheessa ei pitäisi tulla sitä perinteistä "hohhohoijaa, tätäkö taas" -fiilistä, jota ainakin Morrowind on meikäläisellä tehnyt (sori vähän kaukainen esimerkki, mutta olen vaan viimeaikoina peliä pelannut suht paljon). Varioivuus-sanasta päästään ovelasti myös variaatioihin, ja tässä puhutaan nyt musiikista. On hieno huomata, miten ovelasti näitä soundtrackeja on käytetty: aika ajoin yhdessä maassa saattaa periaatteessa soida koko ajan sama melodia, mutta siirryttäessä esimerkiksi synkempään ja ahdistavampaan paikkaan tempo puolittuu ja saatetaan vaihtaa duurista molliin (ja jännät kisat ovat nopeatempoisia ja pirteitä jne.). Myös soitinäänet saattavat vaihdella. Ja above all, MITKÄ MELODIAT <3

Peli ei ole liian vaikea, muttei se liian helppokaan ole. Tietty ärsyttävät piirteet (joita ylempänä luettelin) vaikeuttavat aika ajoin, mutta se nyt ei ole hyvää vaikeutusta. Hyvää vaikeutusta tässä pelissä ovat tietyt aikarajat (vaikka yleisestiottaen nämä ovat kyllä epäonnistuneita tasohyppely- ja muissa peleissä yleensäkkään), puzzlejen laaja kirjo, sekä vihollisten kuolemattomuus kaikille muille, paitsi yhdelle tietylle hahmolle kerrallaan. Periaatteessa jokainen bosskin on vain tietylle hahmolle paria poikkeusta lukuunottamatta, kuten myös puzzletkin, joten aika tasapuolisesti pääsee jokaisella pelaamaan. Onko hyvä vai huono asia, riippuu pelaajasta. _Musta_ ei oo.

Jos et ole vielä peliä pelannut, mutta tekstini sai jotenkin kiinnostuksen heräämään, elä aikaile! Kultaa, kultaa koko peli, eikä vain sen vuoksi, että pikku-Arcka muinoin on siihen epäpyhän merkkinsä asettanut. Jos sen sijaan tekstini oli sinusta liian puuduttavaa, etkä todellakaan halua pelata tätä, ansaitsen tukkapöllyn. I'm at your mercy.

[mist]

World of tanks
Lfs(life for speed)demo mutta pakko ottaa siitäkin kaikki ilo irti..
Harmi kun koneen cd asema rikki, ja pelejä löytyis. Scapekaan ei toimi..aka lagscape.

[Lempsu]

Batman Arkham City (70%) complete, Fight Night Champion sillon kun vituttaa.

[Sir Dollari]

Tällä hetkellä pelailen tietysti Runescapea, mutta tuossa afki skillien ohella menee myös muitakin pelejä. Joskus jopa pitänyt R00nscapesta pitkähköjä pausseja, jotta voisin keskittyä yhteen peliin kerralla. Viime vuonna tuli pelattua Minecraftia ja Falloutteja astetta enemmän, jolloin RS sai odottaa. Tosin olisin samalla afkannut vaikka ivyä jos olisi ollut läppäri silloin.

Aapelissa pelaillut nyt abouttiinsa kuukauden. Joskus ala-asteella vuonna 2005 rekannut tuonne, jolloin sitä tuli mätettyä kiitettävästi. Aapeli jäi pitkäksi aikaa, kunnes ysipallosta tuli kova sana lukion tietokoneluokkatunneilla. Tämäkään innoitus ei kestänyt yhtä jaksoa kauempaa. Uudestaan ysipallon pariin minut luresi FSS:n venttiporukka. Samalla tuli aloitettua hieman lapsellinen Tiny Town kylänrakennuspeli. Ei mikään erikoinen peli, mutta otin tavoitteeksi hommata kaikki mitalit pelistä.

Sitten kunnon peleihin. Pitkän aikaa miettiny pitäisikö boxille ostaa Resident Evil 4. En tarkalleen muista milloin sain tämän pelin, mutta veikkaisin 2006-2007. PS2 konsolille tietenkin. Aikaisempia Resident Evileitä en ollut pelannut ja tämä oli muutenkin ensimmäinen "kauhu"pelini.

Mieleeni jäi erityisesti hienot kentät, sekä äänimaailma. Kentät eivät olleet graafisesti erikoisia, mutta tunnelma oli hyytävä. Resident Evil 5:n kentät olivat aivan toista maata. Niistä tuli lähinnä mieleen Far Cry 2:n lämmin Afrikka. RE5:ssä "zombit" eivät myöskään ulisseet epämääräisesti. Hienoa olivat myös aarteiden jahtaus, aseiden päivittäminen, sekä bossit. Se tunne, kun huomasi katossa kimaltavan jotain -> ampui sen alas -> arvokas jalokivi -> menee päivittämään haulikkoaan tehokkaammaksi. Moottorisahalla heiluvaan säkkipäähän törmäsi jo pelin aivan alussa, eikä ammuksia ollut paljoa... Tiukkojakin tilanteita siis löytyy.

Lauantaina ryhdistyin ja ostin pelin 1680 ms pojolla. Vaikka peli löytyi jo pleikkarille, niin lähinnä achievementtien, sekä fiilistelyn takia hommasin boxille. Aluksi näppäinten toiminnot olivat erittäin outoja, kun oli tottunut boxin muiden pelien näppäimiin. Muutaman tunnin jälkeen sitä pelasi kuin vanha tekijä. Pelattaessa tajusi kuinka tyhmä sitä joskus oli jumitettuaan tuntikaupalla joissain paikoissa tai puzzleissa. Tällä hetkellä olen noin puolivälissä peliä ja on ollut todellakin 1680 ms pojon arvoista.

Nyt kun on päässyt vanhojen hyvien pelien makuun, niin tekee mieli pelata muitakin wanhoja pelejä. Ensimmäisena tulivat mieleen The Godfather, GTA Vice City ja GTA San Andreas. Ikävä kyllä mainitsemiani GTA pelejä ei ole vielä tehty boxille, enkä tiedä tullaanko edes tekemään. The Godfather olisi boxille, mutta melkosen kallis peli vaikka 6v vanha.

RE4 jälkeen varmaan alkaa Minecraftin peluu Rokkikengurun & kumppaniensa servulla. Eräs irl sai tällä viikolla boxin ja meinataan ehkä molemmat ostaa bäfä 3 sen kunniaksi.

[ReapeR]

Lolia on nyt aika kaua jo pelattu... sit täs vähä aikaa oon pelannu Dota 2sta ku sain jouluna beta keyn... Ja MC tietenkin ikuisuus projektina täytyis varmaa ostaa koko peli et pääsis kunnol pelaa .

[Pellemasi]

Nyt alko jäämään runescape taka-alalle ku hoksasin että DC Universe Online tuli f2p:ks ja PC:lle. Tason 18 pahis jo!
Mukavaa hyppiä pitkin kattoja, tappaa wanna be sankareita ja questitki ihan siedettävii. Ikävä vaan et level cap 30 ja joku neropatti keksiny peliin myös money capin, joka näyttää free to playlle olevan 1500$. Pieni summa mutta näyttäis riittävän ihan hyvin levelille 30 asti.

[jakoavain]

No nyt on isketty Master Sword Ganondorfin kallon läpi ja samalla pelastettu Zelda, Hyrule ja muutenkin koko maailma. Loistava peli kaiken kaikkiaan vaikka monille varmasti grafiikat on pilannut tämän pelin. Itse niistä kuitenkin tykkäsin. Tykkäsin kun joutui oikeasti pohtimaan erilaisia puzzleja ennen kun tajusin miten se täytyy tehdä. Muutaman kerran tuli hermot menetettyä, mutta kuitenkin hyvin jaksoin loppuun asti pelata.

Olin pelannut tämän viimeksi vuonna 2005 läpi eli 7 vuotta sitten. Olin silloin 11 vuotias enkä nyt näin jälkeenpäin ajateltuna ymmärrä miten ihmeessä olin tämän läpi päässyt. Nytkin teki hankalaa päästä joitain kohtia läpi vaikka olinkin jo kertaalleen tämän aiemminkin läpi pelannut. Monet kohdat tuntui kyllä täysin uudelta minulle sillä en oikein enää muistanut aiemmasta läpipeluusta mitään.

En kyllä taida nyt jaksaa hommailla loppuja heart containereita ja muutenkaan pelata täydellisesti tätä läpi. Ganondorfin murhaaminen riitti tältä erää, mutta ehkä tuota palaan vielä tämänkin pelin äärelle lähitulevaisuudessa.

Pelatkaa Zeldoja, tajuttoman hyvä pelisarja.

Mutta nytten aloitankin toisen Nintendon klassikko pelisarjan eli seuraavaksi pelivuorossa on Super Mario Sunshine aivan kuten lupasinkin. Siitä muistan enemmän kun tästä Wind Wakerista joten se on varmaan nopeammin pelattu läpi kuin tämä.

[Ryuk]

Runescapea olin aloittanut pelaamaan taas purella pienen tauon jälkeen. Kustuani defun 1->2, vedin suoraan 10 defencen ja tottakai siitä sain jotenkin ninjailtua sen vielä 11 jonka jälkeen otin suoraan 30. Tarkoituksena oli siis 1defence chaotic maul pure. Olin saanut jo 74 asti dungun ja 80atk. Strenakin oli mukavan korkea, mutta tuon defencen nostamisen jälkeen into pureen lopahti täysin. Mietin siinä sitten että kun intoa taas riittää, teen kaikki mahdolliset questit zerker-purea varten ja otan tarvittavat levelit ja katson tuleeko siitä erämaassa hutkimisesta mitään.

League Of Legendsiä on kuitenkin tullut nykyään paljon enemmän pelailtua kuin runescapea. Mielestäni pakollinen tiimityö pelissä on se hauskuuden ydin. Itse en välitä paljoakaan vaikka omaan tiimiin tuleekin joku uutta champpia ensimmäistä kertaa koittava, ja ryssii täysin. Voitto or not, peli antaa aina saman hyvän olon fiiliksen.

MW2 Special Opseja olen nyt vasta alkanut pelailemaan. Kaikki MW2 pelailu on ollut livessä ja campaningin olen vetänyt kerran läpi helpoimmalla vaikeusasteella. Kai se olisi taas ihan mukavaa yrittää campaningia uudestaan hitusen vaikeammalla vaikeusasteella. Special Opseissa pistää kyllä aikalailla vihaksi muutamat tehtävät, esim. tuo yksi juggernaut opsi joka onkin kuulemma ihan pala kaukkua kahdella pelaajalla. Itse koitan silti sinnikkäästi yksin läpäistä tehtävää.

Mirror's Edgeä on tullut harvakseltaan lähiaikoina pelailtua. Peli ei innostakkaan enään yhtä paljoa kuin ensimmäisenä viikkona oston jälkeen. Peli on yhtä ja samaa hyppelyä katolta katolle ja puu alkaa maistua hyvin vahvasti jos muutamankin päivän pelaa putkeen. Muuten peli on ihan hauskahko ja vaatii nopeita refleksejä jos täpärä paikka iskee. Itse tarina-mode on vieläkin kesken, mutta aika-haasteiden pelaaminen on paljon mukavempaa puuhaa. Joskus pelatessa alkaa päätä särkeä, kun poliisit juoksee ampuen kohti ovista ja ikkunoista eikä pakoreittiä meinaa millään löytyä.

Eiköhän näissä mene ensi syksyyn asti.