Kirjoittaja Kuivahko » 24.08.2011, 19:07
"Kettu?", Beechleaf kohotti toista kulmakarvaansa. "Sinun jos jonkun pitäisi tietää, miten suhtaudun tuohon moukkamaiseen nimitykseen", hän valitti ylidramaattisesti, "En halua kuulla sitä enää koskaan". Allers hymähti äänessään pettymystä ja hitunen koppavuutta. "Tunnut ottavan kaiken yhtä vakavasti kuin ennenkin". "Tärkein hyveistäni, ystävä hyvä", metsämies vastasi huolettomasti. "Näen, ettet ole muuttunut vuosien saatossa lainkaan". Mink Allers urahti: "Samaa voi sanoa eräistä. Mitä vanhalle tykillesi tapahtui? En ole ennen nähnyt noin rumaa ja kömpelöä nallipyssyä". Äänensävy oli ynseä. "Oi, se kuoli vanhuuteen. Luopumisen suru oli miltei sietämätön", Beechleaf nousi ylös portaita terassille ja laski nahkareppunsa maahan. Hän laski haulikkonsa nojaamaan puiseen kaiteeseen ja kumartui nostamaan repustansa esiin isoa, tummansinistä lasipulloa. Hän viskasi pullon kumarasta Allersille. Tämä nappasi pullon vauhdista kiinni, sulkemalla suuren kämmenensä sen paksulle, suorakulmaiselle kaulalle. "Rentoudu Mink. En ole täällä maksamassa kalavelkoja". Allers pyöritti kevyen, metallisen korkin auki ja nuuhkaisi vahvaa, mutta makeaa likööriä. Tuoksu täytti hänen sieraimensa. "Mmh, ei. Et taida olla. Shatricia?", "Eikä mitä tahansa shatricia. Vanhaa Is Hadoren shatricia". Allers vaikutti hämmästyneeltä. "Is Hadoren shatricia? Se aluehan on toisella mantereella. Milloin sinä siellä asti olet käynyt? Ooh, tuoksuu tujulta", hän ihasteli likööriä. "Matkailen nykyään siellä täällä. Niin kuin sinunkin pitäisi. Matkailu vapauttaa sielua ja avartaa silmiä", Beechleaf hymyili ystävällisesti. "Saanko tulla sisään?", kysymys sai Allersin hymyn hyytymään. "Kaikin mokomin, mutta puhdista saappaasi ennen sitä. En tahdo liikaa likaa puhtaille lattioilleni".
Työnjohtajan talo oli sisältä yhtä poikkeava, kuin ulkopuoleltakin. Ulko-ovi avautui tilavaan olohuoneeseen, jonka hiottua, hienoa puulattiaa koristi suuri kultainen karhuntalja. Takaseinässä seinään vuorattu keltaisesta marmorikivestä tehty tulisija hehkui huoneeseen lämpöä. Sen väri soljui yhteen seinän tumman oranssinpunaisen värin ja taljan kullankeltaisen hohteen kanssa. Iltapäiväauringon paistaessa oven molemmin puolin sijainneista neliömäisistä ikkunoista, huoneen värit hehkuivat kuin tulipalo. Taljan molemmilla sivuilla sijaitsi puinen sohva, jonka suuret punaiset selkä- ja istuintyynyt olivat kuin suoraan aatelispalatsista. Seiniltä löytyi vanha puinen käkikello, värikkäitä ja isoja maalauksia, ja koristipa yhtä seinää vanha asekokoelmakin. Huoneen keskellä, sohvien välissä sijaitsi iso, matala parn-katajapöytä, jonka reunukset ja jalat oli koristeltu vanhoin kaiverruksin. Beechleafin alituinen hymy kuoli hänen kasvoillaan ja muuttui kunnioitusta ja ihmetystä kuvastavaksi kurtistukseksi. "Mistä sinä olet löytänyt rahaa tällaiseen?", hän kysyi äänessään rahtunen kateutta. Mink Allers naurahti ensimmäistä kertaa, astuessaan Beechleafin takana sisään ja sulkiessaan oven perässään. "Sieltä sun täältä. Suurimmaksi osaksi puista. Et usko, kuinka tuottoisaa tavaraa ne ovat". Beechleaf istuutui toiselle sohvalle ja hiveli kädellään nojan pyöreiksi taituroituja muotoja. "Sisustuksesta päätellen asut täällä koko vuoden. Ei hassummin vanhalle roistolle", viekas hymy palautui hänen huulilleen. "Minnepä minä lähtisin. Kiitän onneani, että saan asua edes täällä. Virkavalta ei ole koskaan tyytyväinen tekemisiini", Allers huoahti. "Minunlaiseni miehen täytyy tehdä kodistaan huomattava, tai maailma nielaisee unohduksiin". Beechleaf nyökkäsi. "Totta". Hän laski reppunsa sohvan vierelle ja asetti haulikkonsa nojaamaan seinään ikkunan ja ulko-oven välissä.
Mink Allers avasi yhdelle seinälle rakennetun kaapin ja otti sieltä esiin kaksi pientä viinilasia. Suuri mies istui alas toiselle sohvalle, avasi shatric-pullon ja kaatoi molemmille lasilliset. Beechleaf kurottautui ottamaan lasin itselleen ja nojautui sitten rennosti taaksepäin. Allers joi yhden pitkän siemauksen, tyhjentäen lasinsa lähes kokonaan ja karisteli sitten kurkkuaan. "Sano suoraan", hän tokaisi karkeasti, "Miksi olet täällä?". Beechleaf teki asentoaan mukavammaksi ja katsoi Mink Allersia suoraan silmiin. "Minulla on keikka", hän sanoi haudanvakavana. "Oletan, että tunnet huhut. Ilmeisesti ne yrittävät paeta", äänensävy oli myrkyllinen. Allers sävähti vanhan tuttunsa sähähtäessä sanat ulos. "Olen kuullut kyllä, mutta miten se liittyy näihin takametsiin?", Allers kysyi puolustelevana. "Palkkaajieni tietojen mukaan täällä on eräs, joka saattaa tietää asiasta jotakin, eikä minulla ole tapana kysellä lähteiltäni turhia. Tunnet tyylini", Beechleaf totesi rauhallisesti, mutta kylmästi. "Täälläkö?", Allers tyrmistyi täysin. "Ei. Olisin huomannut, jos joku alaisistani olisi osallisena niissä piireissä". "Tietäisitkö todella Mink?", Beechleafin äänessä oli kuultavissa kylmä totuus. "Entäpä kaikki urakkametsurit ja siirtotyöläiset? Kausityöntekijät? Voitko väittää tuntevasi jokaisen alueen metsurin yhtä hyvin kuin tunnet itsesi? Ei, Mink. Et voi", rautainen sävy ei jättänyt sijaa vastaväitteille. Allersin oli pakko nyökätä ja purra hammasta. Vanha ystävä oli oikeassa, totuus kirvelikin.
Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Mink Allers nousi seisomaan. "Mitä aiot tehdä?", hän kysyi kylmästi. "Tunnet minut tarpeeksi hyvin tietääksesi vastauksen", Beechleaf vastasi edelleen vakavasti ja loi pikaisen katseen pelottavaan tuliaseeseensa. "En halua joutua eroon kaikista hyvistä metsureistani. Älä tee mitään typerää. Sinulla on tapana liioitella Mo-". Ennen kuin Allers ehti lopettaa lausettaan, ovi rävähti auki, tönäisten Beechleafin haulikon kumoon. Ovella oli sama nuori mies, johon metsästäjä oli törmännyt portilla. "Herra Allers, sir. Oi, ja tekin herra Hector Beechleaf", nuori hermoili. "Niin?", Beechleaf nousi seisomaan. "On, on tapahtunut jotakin. Teidän olisi kenties parasta tulla katsomaan", pojan äänensävy oli lähes hätäinen. "Hetkinen Weel. Sanoitko sinä Beechleaf? Hector Beechleaf?", Allers remahti yllättyneeseen nauruun. "Poika hyvä, tämä mies tässä on..", "Sir Hector Beechleaf, kiitos vain Mink. Ja erittäin tarkka arvonimen mukana olosta", Beechleaf lopetti lauseen, ennen kuin Allers ehti löytää sanoja. "Olisitko niin hyvä ja kertoisit, mitä on tapahtunut, Weel?", hän kysyi pojalta ystävällisesti. "Öh, hyvä on arvon herra. Yksi korjattavina olleista metsäkoneista ilmeisesti meni testausvaiheessa rikki, kaatuen erään metsurimme päälle. Mies parka on.. on, kuollut", Weel sopersi. Beechleaf katsahti Allersiin. "Ymmärrätkö nyt Mink. Näin tapahtuu heti, kun ilmestyn paikalle. Merkit eivät voisi olla enää selvemmät". Allers huokaisi syvään. "Olet oikeassa. Weel, mene edeltä. Tulemme aivan kohta", hän viittoi vapisevan pojan poistumaan. Beechleaf oli jo astumassa tämän perässä ulos, mutta Mink tarttui tätä olkapäästä ja pysäytti hänet. "Sir Hector Beechleaf?", hän kysyi epäuskoisena ja alkoi nauraa uudestaan. "Mikä pirulainen sinut sai ottamaan yhdessä hoitelemamme miehen nimen?", hän hekotteli. "Se jääköön salaisuudeksi. Meillä on tärkeämpää tehtävää Mink", Beechleaf sysäsi toisen käden pois ja astui ulos. Mink Allers hekotteli itsekseen. "Selvä on, Morn. Woodspoon Morn".
_____________________________________________
Ampuja Hekate ja Asukas Sliphie ovat kuolleet. Koittakaa nyt oikeasti pelata kunnolla.
Yö kestää kymmeneen. Toimikaa.
)
). Voi olla ovelaa hämäystä tekevä susi, mutta ennemmin pidän vain pihalla olevana kyläläisenä.
) että Hekate ei ole susi ja äänesti sitten Rokkia. Toinen hyvä kohde suojelijalle. 
