Ei vielä nimeä.

Asukkaiden kertomia tarinoita ja runoja.
Alueen säännöt
viewtopic.php?f=18&t=60

Ei vielä nimeä.

ViestiKirjoittaja Kintoun1 » 04.05.2012, 16:36

Kopsasin nyt tänne ja jatkoa löytyy jo omalta koneelta kuha vähä viel kerkeisin jossain välissä hioa eteenpäin.

I

Sam käveli kotikaupunkinsa Varrokin katuja tyytymättömänä elämänsä kulkuun. Hän oli jo 17, parin viikon päästä 18, täysi-ikäinen eikä ollut saavuttanut elämällään vielä mitään. Yhdestä asiasta hän oli kuitenkin iloinen. Siitä että hän pääsisi muutaman viikon päästä matkustamaan Faladoriin, valkoiseen kaupunkiin, opiskelemaan siellä sijaitsevan linnan ritarien oppipojaksi. Hänestä tulisi vielä suuri sankari, joka vielä jonain päivänä pelastaisi koko Glieniorin, sen saastaisen Zamorakin kiroamien joukkojen kynsistä. Ehkä hän pääsisi jopa niin pitkälle että saisi tavat suuren Saradomin. Tähän asti hän kuitenkin oli joutunut tyytymään kissojen pelastamiseen puusta. Mutta hän vielä tekisi jotain suurta. Hän takaisi sen! Sam käveli Itä-Varrokin slummialueen,(jossa hän myös itse asui) poikki ja potki kiviä ja roskia jotka vartijat olivat jälkeensä jättäneet. Sam potkaisi metallista tölkkiä niin kovaa kuin vain pystyi ja se lensi ja lensi ja KRÄTZ! Se osui yhteen lukuisista ja hienoista Blue Moon Inn'in majatalon ikkunoista.
”Helskutin penikka!” majatalon omistaja kirosi ja huusin Samin perään, ”Minä vielä höyhennän sinut, kunhan vain saan sinut ensin käsiini!” Sam kääntyi kannoillaan ja lähti juoksemaan ennen kuin majatalon isäntä oikeasti lähtisi hänen peräänsä. Olihan tämä jo neljäs kerta tällä viikolla kun Sam vahingossa rikkoi kyseisen majatalon ikkunan.

Sam saapui kotiovellensa juuri ennen kuin aurinko oli laskenut. Juuri niinkuin hänen vanhempansa olivat käskeneet hänen tehdä. Hänen oli pitänyt pysytellä kotoa poissa auringonlaskuun saakka. Sam työnsi ovea, joka aukesi aina samalla tavalla, korvia vihlovalla narinalla. Ovi oli ollut sellainen siitä asti kuin Sam muisti. Sen ansiosta Sam oli oppinut välttämään ovesta kulkua öisin kun hän oli livahtanut ulos tapaamaan niitä harvoja kavereitaan joita hänellä oli. Sam astui sisään ovesta ja näki pöydällä lapun joka seisoi kuivanutta leivän kannikkaa vasten. Hän otti lapun käteensä ja koitti lukea sitä hämärässä, sillä pienellä lukutaidon jyväsellä minkä hän osasi. Tule yläkertaan... Niin kirjeessä luki. Sam riisui kenkänsä ja asetti ne portaiden alla olevaan lokoseen. Samalla tavalla kuin hän oli tehnyt viimeiset 15 vuotta. Hän asteli lahonneita ja erittäin narahtelevia portaita pitkin yläkertaan. Hän työnsi hiljaa huoneensa oven auki. Hän näki pöydällä kynttilän ja sen vieressä vanhan, ruskean, kankaisen pussin jossa oli ajan myötä ränsistynyt nahka pohja. Hänen isänsä mukaan se oli jopa hänen isänsä vanha. Hän käveli pöytänsä luokse ja otti pussin käteensä ja huomasi ettei se ole tyhjä. Se painoi jonkin verran. Hän kaatoi pussin sisällön pöydälleen. Sisältö paljastui yhdeksitoistaksi, pyöreähköksi kultakolikoksi, jonka toiselle puolelle oli painettu kuninkaan kuva ja toiselle Varrokin vaakuna.
”Hyvää etuaikaista syntymäpäivää, poikani”, Samin isä sanoi hänen takanaan ja asetti kätensä tämän olkapäälle. Sam kääntyi ja näki vanhempansa huoneensa lattialla seisovan vierekkäin erittäin onnellisen näköisinä.

II


Seuraavana aamuna Sam heräsi siihen kun hänen äitinsä kolisteli hänen huoneensa ovelle herättämään häntä. Äiti käski Samin nousta ylös ja käydä pesulla ja torilla äkkiä ennen kuin Samin pitäisi lähteä matkalle kohti Faladoria. Sam laahusti torille, jonkin verran kukonlaulun jälkeen ja osti leipää ja muita elintarvikkeita. Kotiin palattuaan Sam sai yhden elämänsä maittavimmista aamiaisista. Pöytä notkui kakkuja ja muita hänen mieliruokiaan. Syötyään hänestä tuntui kuin hänen vatsansa repeäisi. Siitä huolimatta hän pakottautui ylös ja kiipesi yläkertaan pakkaamaan tavaransa.
Sam pakkasi kaikki tärkeimmät aarteensa; tikarinsa, rahansa ja sormuksen jonka hän oli pienenä perinyt kadonneelta isoisältään. Nämä olivat itseasiassa hänen ainoat esineet vaatteita lukuun ottamatta jotka hän pakkasi pieneen reppuun. Tämän jälkeen hän alkoi jo kuulla huutoa alakerran suunnalta. Hän heitti repun selkäänsä ja lähti alas niitä vanhoja narisevia portaita pitkin ja suorinta tietä ulko-ovelle jossa hänen vanhempansa olivat valmiina hyvästelemään hänet, koska he eivät tapaisi miltein vuoteen.
”Pidä itsesi miehenä poikani”, isä sanoi Samille halatessaan häntä. ”Sinun kannattaa poiketa linnassa kaupunkiin saavuttuasi. Etsi mies, Sir Vyvin, hänellä on sinulle jotain isoisältäsi. Ota tämä kirje, jonka avulla todistat kuka olet.”
Sam otti kirjeen ja laittoi sen reppunsa taskuun ja halasi vielä äitiään: ”Nähdään pian.”

III


Sam lähti kävelmään Varrockin länsi-laidalle josta kauppavankkurien oli tarkoitus lähteä kohti faladoria. He yöpyisivät ”barbaari” kylässä ja jättäisivät sinne joitain kauppatavaroita jotka takaisi hyvät suhteet kylän ja kaupungin välillä. Kun hän saapui paikalle hänelle ilmoitettiin että he saattaisivat lähteä hieman etuajassa sillä odotettavia matkustajia oli enään yksi. Puolikkaan tunnin odotuksen jälkeen paikalle saapui tyttö, noin Samin itsensä ikäinen kuten Sam arveli. Sitten vankkurit lähtivät liikkeelle.
Puolenpäivän matkustamisen jälkeen alettiin pysähtyä metsäaukealle, jotta hevoset saisivat levähdystauon. Sam käskettiin hakemaan juomista tyhjiin pulloihin metsän laidalla olevalta joelta. Sam lähti mukisematta matkaan vaikkei hänellä ollut aavistustakaan missä joki oli. Vartin käveltyään Sam alkoi olla hieman pyörältä päästään, sillä jokea ei näkynyt missään vaikka hän kuuli solinan selkeästi.
”Mitä ihm...” Samin lause jäi kesken kun maa yht'äkkiä petti hänen jalkojensa alta. Sam putosi kunnes törmäsi veteen syvällä allaan. Hän yritti tarttua johonkin, ihan mihin tahansa mutta virtaus oli aivan liian voimakas. Hän painui veden alle ja oli varma että hukkuisi.
”Miksi?!” Sam ajatteli. ”Miksi hänen piti pudota? Juuri kun hän olisi pääsemässä toteuttamaan unelmaansa tulla ritariksi.”
Yht'äkkiä hän näki tumman hahmon syöksyvän veteen. Hahmo veti häntä pintaan päin.
Heti kun hän nousi pinnan yläpuolelle raikas ilma valtasi hänen keuhkonsa. Hän tunsi kuinka hän raahautui veden voimalla rantaan. Hän tunsi nurmen ja tukevan maan jälleen allaan. Hän nousi kontalleen ja yski vettä keuhkoistaan. Kuka hänet olikaan pelastanut... Hän jäisi hänelle henkensä velkaa. Sam ei vielä nähnyt kunolla koska hänen päänsä oli aivan sekaisin. Hän näki kuitenkin tumman hamon vieressään maassa läähättämässä hengästystymistään pois. Sam kompuroi hamon luokse ja koitti auttaa hänet ylös.
”Oletko kunnossa?” Sam kysyi.
”Olenko kunnossa... Tottakai olen kunnossa. Sinun pitäisi kysyä sitä itseltäsi, sinun henkesi se oli lähellä mennä. Ei minun.”
”Ah, kiitos.”
”Eipä kestä. Äläkä lääpi siinä, kyllä minä itsekkin pärjään.”
”Lääpi?” Sam ajatteli.
Pian Sam tajusi mitä hahmo tarkoitti sillä hänen näkönsä alkoi terävöityä. Hahmo, jota hän koitti nostaa oli tyttö. Sama tyttö joka oli saapunut viimeisenä kauppavankkureille kaupungissa.
”MinäolenSam!Kukasinäolet?” Sam möläytti häkeltyneenä.
”Minulla ei ole hajuakaan mitä juuri sanoit mutta minä olen Mikayla”, tyttö sanoi.
Viimeksi muokannut Kintoun1 päivämäärä 29.12.2012, 22:43, muokattu yhteensä 1 kerran
Kintoun1
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 475
Liittynyt: 03.07.2008, 18:50
Paikkakunta: Jyväskylä
RS -hahmo: Kintoun1
IRC-nick: Kintoun1

Re: Ei vielä nimeä.

ViestiKirjoittaja Nicrative » 09.09.2012, 22:24

Todella lupaava alku, joka herättää kysymyksiä jatkoa varten. Esimerkiksi, mitä Sam aikoo tehdä rahoilla. Ostaa mahdollisesti aseen tai maksaako koulutuksen valkoisessa kaupungissa, Faladorissa. Tarinassa on myös mukavasti adjektiiveja ja yksityiskohtia tuomassa tunnelmia.

Jatka vaan samaan malliin. Mielenkiinnolla odotan jatkoa
Kuva
Nicrative
Mäkitupalainen
Mäkitupalainen
Avatar
 
Viestit: 114
Liittynyt: 10.01.2011, 17:32
Paikkakunta: Vääksy, Asikkala
RS -hahmo: Nicrative
IRC-nick: Nicrative

Re: Ei vielä nimeä.

ViestiKirjoittaja ToKiToKi » 20.12.2012, 15:35

Huhhuh, mahtava alku. : ) *Odottaa innolla jatkoa*
ToKiToKi
Mäkitupalainen
Mäkitupalainen
 
Viestit: 117
Liittynyt: 29.04.2008, 19:13
RS -hahmo: Nahkanukke

Re: Ei vielä nimeä.

ViestiKirjoittaja Kintoun1 » 29.12.2012, 22:44

Vähän jatkoa pitkästä aikaa (tiedostokatojen yms kautta voittoon :lol: )
⁂ ⁂ ⁂
Kintoun1
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 475
Liittynyt: 03.07.2008, 18:50
Paikkakunta: Jyväskylä
RS -hahmo: Kintoun1
IRC-nick: Kintoun1

Re: Ei vielä nimeä.

ViestiKirjoittaja Ishiku » 30.12.2012, 18:38

Toivottavasti teet jatkoa. :3
Ishiku
Eläkejäsen
Eläkejäsen
 
Viestit: 686
Liittynyt: 14.01.2011, 18:01
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Ei vielä nimeä.

ViestiKirjoittaja Kintoun1 » 30.12.2012, 20:24

Ishiku´ kirjoitti:Toivottavasti teet jatkoa. :3

Jos rehellisiä ollaan niin koneella on muutama keskeneränen luku :D Vaatii hiukka hienosäätöä mutta eiköhän ens vuoden alussa tule.
⁂ ⁂ ⁂
Kintoun1
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 475
Liittynyt: 03.07.2008, 18:50
Paikkakunta: Jyväskylä
RS -hahmo: Kintoun1
IRC-nick: Kintoun1


Paluu Tarina- ja Runoiluteltta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa