Tässä oppaassa tutustutaan "Mahin unet"-nimiseen lajiin ja erityisesti siihen kuuluviin heimoihin, joista mahjarratit ovat kaikkein tunnetuin.
Saat tietää heidän voimistaan, kulttuuristaan ja historiastaan.
Koska RuneScapen tarinaan tulee jatkuvasti päivityksiä, myös opas päivittyy jatkuvasti. Tiedot kaikista päivityksistä löytyy täältä.
Mahin unet (Dreams of Mah) ovat laji, jonka Mah loi uniensa aikana yli 10 000 vuotta sitten Freneskaessa. He ovat jakautuneet kolmeen heimoon: Mahjarrateihin, Mahserrateihin ja Chelon-Maheihin. Mahin unet ovat yksiä voimakkaimmista ja pitkäikäisimmistä lajeista.
Mahin unia voidaan pitää hyvin heikkona jumalallisina olentoina, jolloin he olisivat 7. jumaluusasteen alapäässä. Heidän elinikänsä ovatkin hyvin pitkät ja taikavoimat suuret useisiin kuolevaisiin verrattuna. Heiden lähes jumalallinen asema näkyy selvimmin siinä, että he eivät voi päästä tuonpuoleiseen kuollessaan. Heidän sielunsa vain räjähtävät energiaksi, kuten jumalilla on tapana.
Mahin unilla on monia taiallisia ominaisuuksia. Toisin kuin useimmat muut lajit, he pystyvät käyttämään voimakasta taikuutta ilman riimuja. He ovat hyvin kestäviä ja pystyvät parantamaan itsensä nopeasti. He pystyvät jopa ottamaan itselleen melkein minkä tahansa ulkomuodon, mutta tämä kuluttaa heidän energiaansa ajan myötä. Muita heillä havaittuja kykyjä ovat telepatia, kyky aistia toisensa ja kyky mennä varjoulottuvuuteen. Mahin unien kykypainotukset eivät ole ihan samanlaiset, sillä osa hallitsee jotkin niistä toisia paremmin, kun taas toiset eivät pysty käyttämään joitain niistä ollenkaan.
Mahin unet tuottavat tarvitsemansa energian itsensä sisällä, jonka takia he eivät tarvitse ravintoa. Heidän elimistöstään vuotaa kuitenkin hitaasti energiaa, jonka takia heidän täytyy välillä palauttaa voimiaan. Freneskaessa pelkkä taiallinen ympäristö näyttää riittävän tähän. Muita keinoja ovat rituaaliuhraus (nuorennusrituaali), tietynlaisten portaalien imaiseminen ja taikavoimien lukitseminen niin, etteivät ne kuluta energiaa.
Mahin unilla on oma kieli, mutta mahjarratit ovat hylänneet sen yleiskielen vuoksi, jotta he voisivat kommunikoida kuolevaisten kanssa paremmin. Jotkin Mahin unien kielen sanoista ovat niin voimakkaita, että niillä voi olla haitallisia vaikutuksia tavallisille kuolevaisille.
Mahin unien rituaalit
Mahin unilla oli Freneskaessa kaksi rituaalia: nuorennusrituaali (Ritual of Rejuvenation) ja heikennysrituaali (Ritual of Enervation). Seren opetti nämä heille Mahia esittäen. Mahjarratit jatkoivat nuorennusrituaalin suorittamista Gielinorissa, pienin muutoksin.
Nuorennusrituaali
Vanhin jumala Mah oli hyvin heikentyneessä tilassa ja tämän takia näki jatkuvasti painajaisia uniensa aikana. Tällöin hän loi petomaisia olentoja - muspaheja - joita Mahin unetkin pelkäsivät. Kun Mah vaipui painajaisiin, Mahin unien piti helpottaa niitä antamalla hänelle energiaa. Tämä tapahtui siten, että he uhrasivat yhden omistaan rituaalikiven luona, jolloin se suuntasi kuolemasta vapautuneen energian Mahille.
Mahin unet käyttivät politiikkaa, jossa voimakkaimmat hallitsivat - heikot eivät selviäisi Freneskaen karuissa oloissa. Useimmiten rituaaliuhrauksiksi valittiin henkilö, joka oli erimieltä jostain asiasta enemmistön kanssa, tai oli heistä heikoin. Joskus uhrattava valitaan yksimielisesti politiikan avulla, mutta välillä se päätetään taistelemalla. Liittoumat ovat tässä selviytymisen kannalta hyvin tärkeitä. Ei ole varmaa tapahtuivatko rituaalit heimojen välillä vai heimojen sisällä.
Ei ole varmaa ovatko Mahserratit ja Chelon-Mahit pystyneet tekemään tätä rituaalia sen jälkeen kun Bilrach siirsi rituaalikiven Gielinoriin viidennellä kaudella.
Heikennysrituaali
Kun Mah on puoliunessa ja vahingoittaa sekä itseään että planeettaa, Freneskaella tapahtuu voimakkaita maanjäristyksiä. Tällöin Mahin unien täytyy tehdä päinvastoin kuin nuorennusrituaalissa. Heikennysrituaalissa he ottavat Mahilta energia pois, ettei hänen voimansa riittäisi koko planeetan tuhoamiseen. Mahin unet käyttävät tästä saatua energiaa lisääntymiseen.
Gielinorin nuorennusrituaali
Toisin kuin Freneskaessa, Gielinorissa Mahin unien (tässä tapauksessa mahjarratien) energiat heikkenevät hitaasti. Tämä näkyy päällisin puolin siten, että heidän ihonsa alkaa vähentyä ja lopulta katoaa kokonaan. Tämä heikkeneminen voisi lopulta johtaa kuolemaan. Tämän takia rituaalin tarkoitusta muutettiin niin, että siinä vapautunut energia annettiin kaikille rituaaliin osallistuneille mahjarrateille. Tämä palauttaa heidän energiansa ja ihonsa. Mahjarratin kuoleman energiapurkaus on niin iso, että se saa muut kuolevaiset leijumaan ilmassa hetken aikaa.
Mahjarratit pitävät nuorennusrituaalin pohjoisessa rituaalikiven luona. Välttääkseen sukupuuttoa, mahjarratit pitävät rituaalien välillä taukoja. He ovat sopineet tämän olevan 500 vuotta, joka sattuu osumaan samanaikaisesti erään kosmisen ilmiön kanssa. Tässä on luultavasti ollut poikkeuksia, sillä muutoin he eivät olisi Gielinorissa olonsa aikana ehtineet tekemään rituaaleja, jotka he ovat tehneet. Osa heikoimmista mahjarrateista saattaa ohittaa rituaalin, jos he uskovat joutuvansa uhratuksi. Osa on yrittänyt piiloutua rituaalialueelle muiden huomaamatta, mutta tällaiset yritykset eivät ole toistaiseksi onnistuneet.
Mahjarratit ovat pitäneet Gielinorissa tähän asti 18 rituaalia. Tunnemme vain viimeisen neljän rituaalin uhraukset: 15. uhrattiin Mizzarch, 16. Lamistard, 17. Ralvash ja 18. Jhallan (ja Lucien).
Mahin unien yhteinen historia
Mahin uni -laji syntyi yli 10 000 vuotta sitten, kun Mah uneksi Zaroksesta ja Serenistä. Mah oli heikentynyt sen verran, että tämä laji ei ollut lähelläkään heidän voimakkuuttaan ja heissä oli vain pieni osa kristallia. Mahin unet lähtivät pois tulivuorelta, jolla olivat syntyneet, ja perustivat leirin. Jossain välissä Mahin unet jakautuivat kolmeen heimoon: Mahjarrateihin, Mahserrateihin ja Chelon-Maheihin. Ei ole varmaa tietoa milloin tai miksi näin kävi, mutta heimot tulivat toisilleen vihamielisiksi.
Mahin unet tiesivät, että Mah oli luonut heidät. He ihailivat häntä tästä syystä ja tekivät pyhiinvaelluksia tulivuorelle. Siellä Seren - Mahia esittäen - opetti heille taikuutta, arkkitehtuuria ja muita asioita, joita he tarvitsisivat Freneskaen ankarissa oloissa selviytymiseen. Myöhemmin Seren opetti heille nuorennusrituaalin ja heikennysrituaalin. Ne tulivat hyvin nopeasti tärkeäksi osaksi heidän kulttuuria.
Mahin unilla oli Freneskaessa monia asioita, jotka uhkasivat ajaa heidät sukupuuttoon. Freneskaessa oli hyvin voimakkaita epä-älyllisiä olentoja, jotka laittoivat heidänkin taitonsa äärirajoilleen. Luonnonolot olivat hyvin raa'at - kaikkialla oli salamoita ja laavaa. Heimot joutuivat toistensakin kanssa konflikteihin. Tämän lisäksi heidän piti vielä uhrata omiaan nuorennusrituaalissa. Nämä tekijät pitivät heidän väkilukunsa jatkuvasti alhaisena. Esimerkiksi Mahjarrat-heimossa oli vain hieman alle 500 jäsentä. Nämä uhkatekijät ja käytäntö, jossa heikoin uhrataan rituaalissa, jättivät jäljelle vain kaikista voimakkaimmat Mahin unet.
Tuhansia vuosia rituaalien oppimisen jälkeen osa Mahin lapsista alkoi epäillä myyteissään mainitun "Äiti-Mahin" olemassaoloa ja rituaalien alkuperäistä tarkoitusta. Koska nuorennusrituaalia oli onnistuneesti jatkettu niin pitkään, muspaheja ei oltu havaittu tuhansiin vuosiin. Kukaan Mahin tulivuorelle matkannut ei ole palannut kertomaan näkemästään. Rituaalit olivat enemmän muinainen tapa sekä poliittinen väline, jolla päästiin eroon tietyistä henkilöistä.
Mahjarratit lähtivät Freneskaesta noin 7 000 vuotta sitten Gielinoriin. Muut heimot ovat nykytietämyksen mukaan pysyneet siellä nykypäivään asti, mutta heistä lähes kaikki ovat kuolleet.
Mahjarratit
Mahjarratit ovat yksi Mahin unien heimoista. Heidän heimonimensä tarkoittaa Mahin lapsia. Mahjarratien määrä on laskenut viimeisten vuosituhansien aikana niin rajusti, että heitä on vain noin kymmenen jäljellä. Nykypäivänä mahjarratit ovat jakautuneet pääosin sen mukaan ovatko he uskollisia Zarokselle vai Zamorakille.
Mahjarratien historia
Mahjarratien lähtö Freneskaesta
Noin 7 000 vuotta sitten jumalat Icthlarin ja Amascut saapuivat Freneskaeen, jossa he löysivät Mahjarrat-heimon. He pyysivät mahjarrateja auttamaan heitä sodassa suurta armeijaa vastaan, toisella planeetalla. He lupasivat heille kunniakkaita taisteluita ja vaikutusvaltaa. Tämä laukaisi mahjarratien keskuudessa suuren kiistan siitä lähtisivätkö he vai eivät. Osapuolet olivat jakautuneet lähes tasan ja he päätyivät taistelemaan keskenään. Heimon kaksi voimakkainta mahjarratia, Temekel ja Azzanadra, kannattivat lähtöä. Koska vastustavan osapuolen kaksi voimakkainta osapuolta oli joko menehtynyt taistelussa tai uhrattu rituaalissa, heidän mielipiteensäi riitti ratkaisemaan kiistan.
Kun asia oli päätetty, mahjarratit alkoivat pakata tavaroitaan ja valmistautua lähtöön. Tällöin tapahtui kuitenkin voimakas maanjäristys. Mahjarratit tiesivät, että heidän olisi pitänyt suorittaa heikennysrituaali, mutta heillä ei ollut siihen aikaa. Sen sijaan he pakenivat Icthlarinin mukana pois Freneskaesta. Nykytietämyksen mukaan kukaan mahjarrateista ei jäänyt Freneskaeen, eikä kukaan heistä ole palannut sinne.
Mahjarratit Kharidian-Zaros-sodassa
Kun mahjarratit saapuivat Gielinoriin, heitä oli hieman alle 500. Heistä alettiin käyttää nimitystä "ankarat tuomarit" (Stern Judges) ja "kasvottomat" (The Faceless Ones). Heidän saapumishetkenään Icthlarinin joukot oli jo päihitetty lähes kokonaan, mutta he muuttivat hyvin nopeasti tapahtumien kulun. He taistelivat voimakkaalla taikuudellaan ja onnistuivat muutamassa vuodessa häätämään Zaroksen demonijoukot Kharidianin pohjoispuolelle. He käyttivät tähän kuitenkin sotaisia ja epäilyttäviä menetelmiä, kuten nekromaniaa. Icthlarin ei erityisemmin hyväksynyt sitä, koska se estää kuolleen sielua jatkamasta tuonpuoleiseen.
Zaros itse oli tullut kiinnostuneeksi mahjarrateista tajuttuaan, että hekin ovat Mahin luomuksia - hänen "sisaruksiaan". Hän onnistui uskottelemaan yhdelle Icthlarinia vastustaneelle mahjarratille - Sliskelle - että heidän pitäisi tulla heidän puolelleen. Pian tämän jälkeen Sliske ja demoniherttua Ceres johdattivat mahjarratit Zaroksen puheille Kharid-et-linnoitukseen. Siellä Zaros kutsui heitä liittymään imperiumiinsa. Tällöin mahjarratien keskuuteen syntyi kuitenkin kiista siitä mitä heidän pitäisi tehdä rituaalien kanssa. Rituaalit olivat tärkeä osa heidän kulttuuriaan, mutta osa kyseenalaisti niiden järkevyyttä, kun rituaalikiveä ja Mahia ei ollut. He eivät olleet miettineet rituaaleja ollenkaan Menaphite-armeijassa ollessaan.
Zaros ihmetteli aluksi, mutta ymmärsi kun Azzanadra selitti hänelle rituaalien historian ja tarkoituksen. Hän pystyi saamallaan tiedolla tekemään mahjarrateille uuden rituaalikiven. Hän opetti mahjarrateille miten he pystyivät käyttämään rituaaleja voimiensa palauttamiseen ja miten käyttää niitä säästäväisesti tietyin aikavälein. Zaros halusi varmistaa heidän pitkäikäisyytensä, sillä hän kaavaili heitä valtakuntansa tuleviksi hallitsijoiksi. Mahjarratit olivat tyytyväisiä uuteen rituaalimuotoon ja suurin osa heistä siirtyikin Zaroksen puolella. Vain harvat jäivät Icthlarinin puolelle.
Mahjarratit aloittivat yhdessä Zaroksen joukkojen kanssa suuren hyökkäyksen päinvastaiseen suuntaan. Menaphite-joukot yrittivät paeta etelään, mutta heidät saatiin kiinni niemimaan puolivälissä. Zaroksen puolella olevat mahjarratit olivat ylivoimaisia Menaphite-joukkoihin ja Icthlarinin mahjarrateihin verrattuna. Kharidianin jumala Tumeken saapui tällöin paikalle ja räjäytti itsensä pelastaakseen edes osan Kharidianista Zaroksen joukoilta. Tämä räjähdys tappoi lähes kaikki mahjarratit. Vain alle 100 mahjarratia selviytyi Azzanadran luoman suojakilven ansiota, mutta hekin olivat vahingoittuneet sen verran, että heidän täytyi perääntyä.
Mahjarratien arvoasemat
Mahjarratit pääsivät Zaroksen imperiumissa hyvin korkeisiin asemiin, joissa heillä oli hyvin vähän rajoituksia. Aseman tyyppi liittyi kunkin mahjarratin ominaisuuksista ja taidoista. He pääsivät joko armeijaan tai kirkkoon, muutamia yksilöitä lukuun ottamatta.
Armeijassa mahjarratien tiedetään saaneen kolmenlaisia titteleitä: Legatus Maximus, Legatus ja Tribune. Legatus Maximus on armeijan ylin titteli, joka luotiin juuri Zamorakia varten. Legatus on legioonan komentajan titteli, kun taas Tribune on Legatuksen luutnantti.
Kirkossa mahjarratien tiedetään saaneen ainakin kahdenlaisia titteleitä: Pontifex Maximus ja Pontifex. Pontifex on kirkon johtajien titteli, kun taas Pontifex Maximus on vielä sitä ylempiarvoisempi johtajan titteli. Kirkon johtajien tehtävänä olivat mm. imperiumin hallitseminen ja lakien säätäminen.
Erikoisempia taitoja omistavia henkilöitä, kuten Sliskeä ja Trindinea, varten tehtiin uusi järjestö: Praetorianit. He toimivat Zaroksen imperiumissa salaisena poliisivoimana, joka teki paljon sekalaisia, hieman hämärämpiä puuhia. Yksi heidän tehtävistään oli hävittää viimeiset Icthlarinin puolella olevat mahjarratit, jotka olivat selviytyneet Kharidian-Zaros-sodasta.
Tittelit
Mahjarrat
Armeija
Mahjarrat
Kirkko
Mahjarrat
Praetorianit
Zamorak
Legatus Maximus
Azzanadra
Legatus Pontifex
Sliske
Praefactus Praetario
Wahisietel
Legatus
Mizzarch
Pontifex
Trindine
... Praetario
Hazeel
Legatus
Palkeera
Pontifex
Zemouregal
Legatus
Bilrach
Pontifex
Kharshai
Tribunus
Enakhra
Pontifex
Ralvash
Tribunus
Nabor
Pontifex
Lamistard
Tribunus
Jhallan
Pontifex
Lakosta
Tribunus
Akthanakos
Tribunus
Untrad
Tribunus
Lucien
Tribunus
Kolton
Tribunus
Imperiumin yhteiskuntaan sopeutuminen
Mahjarrateille yksi isoimmista ongelmista Zaroksen imperiumiin siirtymisessä oli sen yhteiskuntaan sopeutuminen. Imperiumi oli pyörinyt vuosikymmenien - ellei jopa vuosisatojen - ajan ihmisten, demonien ja vampyyrien toimesta. Heidät siirrettiin välittömästi tämän valmiin järjestelmän johtoasemiin, joissa oli tärkeää sopia joukkoon. Toista oli Freneskaessa, jossa he eivät kohdanneet muita tietoisuuden omaavia lajeja ja pystyivät hoitamaan asiat väkivallalla. Jotkin mahjarratit sopeutuivat näihin suuriin muutoksiin helpommin, toiset hankalammin.
Mahjarrateilla oli korkeiden asemiansa myötä paljon enemmän valtaa kuin koskaan aikaisemmin. He saivat elää luksuselämää ja nauttia erilaisista mukavuuksista. Tämä oli hyvin erilaista Freneskaeen, jossa heidän piti jatkuvasti kamppailla vain pysyäkseen elossa. Useimmat heikommat mahjarratit pitivät tästä, mutta osa voimakkaammista piti Gielinoria liian rauhallisena.
Koska mahjarratit eivät syö tai tarvitse ravintoa, ruokailu oli heille hieman ongelmallista. Ruokailu oli ihmisille tärkeä sosiaalinen tapahtuma, joten osa mahjarrateista yritti sopeutua joukkoon osallistumalla niihin. Heidän piti puoliväkisin tunkea ruokaa ja juomaa nielustaan alas, ja oksentaa se jälkikäteen ulos, koska heillä ei ole ruoansulatusjärjestelmää. Osa mahjarrateista piti muiden eliöiden syömistä niin raakalaismaisena ja ällöttävänä, että he kieltäytyivät syömästä.
Zamorakin petos
Vaikka mahjarratit olivatkin erittäin hyvissä asemissa Zaroksen imperiumissa, kaikki heistä eivät olleet tyytyväisiä Zarokseen ja hänen valtakuntaansa. Joidenkin mielestä siellä oli liikaa sääntöjä ja liian vähän kaaosta - se oli liian erilainen heidän kotimaailmaansa. Monet heistä nauttivat taistelusta, mutta mikäli Zaros lopulta valloittaisi koko Gielinorin, ketä vastaan he sitten voisivat enää taistella? Osan mielestä hallinto ei toiminut - kirkossa ilmeni korruptiota ja Zaros ei tehnyt mitään. Osa taas piti heidän kohtalaisen korkeita asemiaan silti liian matalina ja halusivat lisää valtaa. Zamorak, joka oli jo suunnitellut petosta jonkin aikaa, käytti näitä epäilyksiään hyväkseen ja sai suurimman osan mahjarrateista puolelleen.
Zamorak oli saanut käsiinsä Armadylin sauvan ja Jasin kiven sekä hyvin paljon liittolaisia. Hän käynnisti suuren vallankaappauksen Zaroksen imperiumissa. Hän kohtasi Zaroksen taistelussa, hääti tämän Gielinorista ja tuli jumalaksi. Zaroksen imperiumi alkoi luhistua, kun Zamorakin liittolaiset ja muut jumalat aloittivat hyökkäyksensä. Viimeistään tässä vaiheessa mahjarratit valitsivat puolensa: olivatko he Zamorakin vai Zaroksen puolella. Hyvin pian tämän jälkeen alkoi jumalasota.
Mahjarratit jumalasodan ja neljännen kauden aikana
Mahjarratit olivat aktiivisia taistelijoita jumalasodan aikana, mutta yksityiskohtia ei erityisemmin tiedetä. Mahjarratit yleisesti välttivät toistensa tappamista rituaalien ulkopuolella, koska he tarvitsivat toisiaan uhrattaviksi. Voidaan varmaan kuitenkin olettaa monien heistä kuolleen taisteluiden aikana, sillä heitä oli viidennellä kaudella enää hieman reilu kymmenen jäljellä.
Monet Zarokselle uskollisista mahjarrateista joutuivat näinä aikoina vangeiksi tai vaipuivat epäaktiivisuuteen syystä tai toisesta. Osa Zamorakin mahjarrateista taas valloittivat - tai yrittivät valloittaa - alueita. Hazeel ja Khazard esimerkiksi valloittivat isoja alueita nykyisen Kandarinin alueelta. Zemouregal yritti valloittaa Avarrockan, mutta epäonnistui.
Mahjarratit viidennellä kaudella
Viidennellä kaudella mahjarratit ovat tulleet entistä aktiivisemmiksi, erityisesti vuonna 169. Zarokselle uskolliset mahjarratit Azzanadra ja Akthanakos vapautuivat vankiloistaan Seikkailijan avustuksella. Zemouregal yritti uutta hyökkäystä Varrockiin, mutta epäonnistui jälleen. Lucien yritti seurata Zamorakin jalanjälkiä ja sai haltuunsa Armadylin sauvan sekä Jasin kiven, joilla hän yritti tulla jumalaksi.
Vuonna 169 pidetyssä 18. rituaalissa kuoli yhden mahjarratin sijaan kaksi, Jhallan ja Lucien. Tämän takia mahjarratit ovat lievästi voimakkaampia mitä he olisivat yhden rituaaliuhrauksen myötä. #
Kun Guthixin lepopaikan sijainti paljastui, sekä Zamorakin että Zaroksen mahjarratit näkivät mahdollisuuden tuoda jumalansa takaisin Gielinoriin. Mahjarrateista Zemouregal ja Enakhra yrittivät päästä Guthixin luokse väkisin taistelemalla hänen vartijoidensa kanssa - he epäonnistuivat. Zaroksen mahjarratit yrittivät rauhanomaisempia keinoja päästäkseen Guthixin puheille. Tämä ei näyttänyt toimivan, joten Sliske meni kaikkien muiden tietämättä Guthixin luokse ja tappoi tämän Armadylin sauvalla. Tämä hajotti Gielinorin suojamuurit ja mahdollisti jumalien paluun Gielinoriin. #
Mahjarratit kuudennella kaudella
Kun Zamorak palasi Gielinoriin, mahjarratit eivät suostuneet auttamaan häntä Lumbridgen taistelussa. Zamorakin mahjarratit ajoivat vain omia etujaan ja osa heistä halusi itse tulla jumaliksi, kuten Zamorak oli tehnyt, Lucien yrittänyt ja Sliske lähellä sitä. Zamorak alkoi tappionsa jälkeen epäillä heidän uskollisuuttaan ja on uhannut irtisanoa heidät palveluksestaan. Lähes kaikki mahjarratit yrittivät osallistua Slisken "ylösnousemus"-tapahtumaan, mutta heitä ei päästetty sisälle.
Azzanadra - joka oli viidennellä kaudella saanut Zarokseen puheyhteyden - jatkoi suunnitelmia tuoda Zaros takaisin Gielinoriin. Hän saikin Seikkailijan ansiota tämän tehtyä. Zaros katkaisi palattuaan välinsä Slisken kanssa, koska hän oli toiminut häntä vastaan. Hänen paluunsa on toistaiseksi pysynyt salaisuutena jopa useimmilta Zarokselle uskollisilta mahjarrateilta.
Vaikka Zamorakin mahjarratit olivat antaneet hänelle pettymyksen Lumbridgen taistelun aikaan, hän antoi heille vielä yhden mahdollisuuden osoittaa uskollisuutensa. Zamorak teki tämän kutsumalla kaikki heistä Jasin kiven ryöstöretkelle - tarkemmin sanoen mahjarratit Zemouregal, Khazard, Hazeel ja Enakhra. Ryöstöyritys ei onnistunut täysin, mutta he pärjäsivät tarpeeksi hyvin osoittaakseen Zamorakille uskollisuutensa.
Mahjarrat-hierarkia
Mahjarratit on mahdollista sijoittaa asteikolle heidän voimakkuutensa, älykkyytensä ja poliittisen asemansa perusteella. Koska tämä ottaa huomioon useampia eri ominaisuuksia, sillä ei voi kuitenkaan suoraan päätellä esimerkiksi kuka mahjarrat voittaisi taistelussa, mutta se on suuntaa antava. Tämä hierarkia on Jagexin tekemä ja löytyy alta.
1. Jumala-mahjarratit
- Zamorak
2. Mahjarratit jumaluuden rajalla
- Sliske
- Lucien †
- Zamorak (saatuaan Jasin kiven ja Armadylin sauvan, ennen Zaroksen kohtaamista)
3. Päämahjarratit
- Azzanadra
- Kharshai (ennen Koscheiksi muuttumista)
- Zamorak (ennen Jasin kiven ja Armadylin sauvan saamista)
- Lucien (heti Jasin kiven saatuaan) †
Saavuttuaan Gielinoriin toisella kaudella, Akthanakos matki erään paikallisen jumalan ulkomuotoa, jonka takia hän yleensä esiintyi kamelipäisenä henkilönä. Akthanakos teki amuletin, jonka avulla hän pystyi puhumaan kameleille ja koulutti muutamista kameleista taistelijoita (ughtanki).
Zaroksen imperiumin aikana Akthanakos oli armeijassa asemaltaan Tribunus. Hän oli yksi aktiivisemmista toimijoista, jonka takia hän ei viettänyt kovinkaan paljoa aikaa Senntistenissa, elämässä luksuselämää. Hän pystyi sotaretkillä näkemään miten imperiumi kasvoi yhä isommaksi. Hän näki imperiumin hyvin positiivisessa valossa ja pysyi Zarokselle uskollisena vallankaappauksen jälkeenkin.
Akthanakos on Enakhran kilpailija ja he taistelevat keskenään jatkuvasti. Eräänä päivänä Enakhra ehdotti Akthanakokselle rauhaa ja kertoi haluavansa liittyä Zaroksen puolelle. Akthanakos uskoi tätä ja joutui Enakhran laittamaan ansaan: Enakhra muutti Akthanakoksen luuvartijaksi, jonka piti vartioida Enakhraa. Tuhansien vuosien jälkeen, vuonna 169 viidettä kautta, Seikkailija vapautti Akthanakoksen kirouksestaan, jonka jälkeen Akthanakos meni pohjoiseen jatkamaan kamppailuaan Enakhran kanssa. Rituaalissa hän taisteli yhdessä muiden Zaroksen mahjarratien kanssa Zamorakin mahjarrateja - erityisesti Enakhraa - vastaan.
Myöhemmin samana vuonna mahjarratit pystyivät aistimaan, että Kharshai - joka oli siihen asti pysynyt neutraalina - oli palannut Gielinoriin. Akthanakos meni edustamaan Zaroksen puolta ja yritti saada hänet heidän puolelleen. Hän ei onnistunut tässä ja tyytyi vain poistumaan paikalta.
Akthanakos meni yhdessä muiden Zaroksen mahjarratien kanssa herättämään Guthixia ja katsomaan Slisken "ylösnousemus"-tapahtumaa. Hän ei ole vielä saanut tietää Zaroksen paluusta.
Azzanadra
Yleistä tietoa Azzanadrasta
Azzanadra kuuluu Zaroksen lojaaleimpiin seuraajiin ja on yksi voimakkaimmista mahjarrateista. Toisin kuin useimmat muut mahjarratit, hän ei pidä sotimisesta ja pitää sodan rakastajia hölmöinä, jotka eivät pysty näkemän kauneutta, kuulemaan melodiaa tai tuntemaan pyhyyttä. Rauhanomaisesta luonteestaan huolimatta Azzanadra on todella hyvä taistelija, sillä hän on pystynyt voimakkailla loitsuillaan tuhoamaan kokonaisia armeijoita. Hän on valmis tekemään lähes mitä tahansa Zaroksen vuoksi ja voi suhtautua hyvin kielteisesti niihin, jotka yrittävät vastustaa häntä.
Azzanadran historia
Azzanadra oli Freneskaessa toiseksi voimakkain mahjarrat - vain Temekel oli häntä voimakkaampi. Hän oli yksi niistä, jotka kannattivat Gielinoriin lähtöä. Koska hän oli yksi voimakkaimmista mahjarrateista, hänen sanallaan oli hyvin paljon painoarvoa.
Azzanadra sai Zaroksen imperiumissa aluksi Pontifexin tittelin. Kun Pontifex Maximusina toiminut ihminen kuoli, Azzanadra otti hänen asemansa. Pontifex Maximusina Azzanadra oli käytännössä koko imperiumin johtaja, sillä Zaros oli etääntynyt imperiumin hallinnosta. Azzanadralla oli kardinaaleista koostuva neuvosto, joka toimi hänen neuvonantajinaan. Imperiumi oli kuitenkin niin suuri, että Azzanadra ei pystynyt itse tarkkailemaan kaikkia sen alueita tai tapahtumia. Hän vietti suuren osan ajasta Senntistenissä, eikä nähnyt erityisemmin imperiumin huonoja puolia.
Kun Azzanadra sai kuulla Zaroksen kaatumisesta taistelussa, hän oli hyvin pahasti järkyttynyt. Hän käynnisti välittömästi valtavan hyökkäyksen ja onnistui häätämään Zamorakin kapinallisjoukot imperiumista, mutta ei onnistunut tuhoamaan heitä. Azzanadra uskoi Zaroksen olevan vielä elossa ja yritti ottaa häneen yhteyttä yhteydenottoportaalilla, mutta ei saanut yhteyttä. Hän tiesi, että tämä voisi laskea heidän joukkojensa moraalia voimakkaasti. Hän päätti valehdella ja kertoi, että hän oli puhunut Zaroksen kanssa ja tiesi mitä hän halusi. Hän uskoi pystyvänsä toimimaan hänen sijaisenaan jonkin aikaa - olihan hän hallinnut imperiumia jo vuosisatojen ajan. Azzanadran suunnitelma toimi ja Zaroksen joukkojen moraali pysyi korkeana.
Azzanadra tunsi - tai kuvitteli - kuulevansa Zaroksen äänen päässään. Hän uskoi Zaroksen hyväksyneen hänen tekonsa ja haluavan hänen kostavan Zamorakille, Saradominille ja Armadylille. Azzanadra alkoi osallistua aktiivisesti sotatoimiin ja tuhosi armeijoita omakätisesti. Azzanadrasta oli tullut kaikkien Zaroksen seuraajien edustaja.
Zamorakin ja Saradominin joukot päättivät yhdistää voimansa pysäyttääkseen Azzanadran. He eivät pystyneet tappamaan häntä, mutta saivat vangittua hänet Jaldraocht-pyramidiin. Azzanadra pysyi siellä vangittuna vuosituhansien ajan, viidennen kauden lopulle asti.
Seikkailija onnistui vapauttamaan Azzanadran vuonna 169. Azzanadra oli tänä aikana menettänyt ajan tajun ja hänellä kesti hetki ennen kuin tajusi Zaroksen imperiumin kaatuneen. Hän ei myöskään kuullut enää Zaroksen ääntä. Hän kiitti Seikkailijaa antamalla hänelle käyttöön muinaiset loitsut ja lähti selvittämään mitä oli tapahtunut hänen poissaolonsa aikana. Hän otti yhteyttä mahjarrat-ystäviinsä ja lähetti agenttejaan tarkkailemaan vihollisten puuhia.
Azzanadra otti ihmismuodon (Dr Nabanik), jonka avulla hän tutki Senntistenin jäännöksiä. Hän halusi korjata sodan aikana tuhoutuneen kommunikaatioportaalin, mutta hänellä ei ollut lupaa entisöidä aluetta. Juteltuaan Wahisietelin kanssa hän päätti Seikkailijan olevan sopiva apuri tässä asiassa. Koska Seikkailijalla oli läpäissyt geotiedekokeen, hän sai uskoteltua, että "Dr. Nabanik" on sopiva henkilö kyseisen alueen entisöintiin.
Saatuaan huoneen jälleenrakentamisen aluilleen, hän pyysi Seikkailijaa hakemaan hänelle kaksi voimakasta esinettä, joita tarvittaisiin: Frostenhorn ja Barrows icon. Kun Seikkailija toi nämä, yksi Azzanadran palkkaamista salamurhaajista toi takaisin viimeisen tarvittavan esineen, relicin. Tämän jälkeen Azzanadra aloitti rituaalin portaalin avaamiseksi, ja se onnistui. Azzanadra puhui Zaroksen kanssa kahden kesken ja alkoi suunnitella mestarinsa paluuta.
Azzanadra osallistui viimeisimpään rituaaliin ja auttoi Seikkailijaa taistelussa Lucienia vastaan. Hän käytti Zaroksen antamia voimia hyödyksi taistelussa ja teki Lucieniin pahaa vahinkoa. Azzanadra pakeni paikalta, kun dragonkin tappoi Lucienin.
Kun Guthixin lepopaikka paljastui, Azzanadra edusti kaikkia Zaroksen seuraajia yrittäessään päästä Guthixin puheille. Hän halusi päästä rauhanomaiseen ratkaisuun Zaroksen paluusta Guthixin säädöksien läpi, mutta he eivät päässeet vartijoiden ohi. Sliske oli tällä välin tappanut Guthixin. Azzanadraa hieman harmitti asia, mutta hänelle tärkeintä oli, että Zaroksen paluuta estäneet muurit oli poistettu.
Azzanadra jatkoi Zaroksen kanssa suunnittelemista. Viimeinen hänen paluutaan estävä tekijä oli ruumiin puute - sen saamiseen hän tarvitsisi Seikkailijan apua. Myös Sliskeä tarvittiin, koska he tarvitsivat World gatea, joka oli varjoulottuvuudessa. Azzanadra ei luottanut Sliskeen tämän viimeaikaisten toimien vuoksi, mutta toimi Zaroksen käskyjen mukaisesti. Hän opasti Seikkailijaa lyhyesti ja lähetti hänet Freneskaeen etsimään Zarosta. Kun Zaros palasi, hän antoi Azzanadralle tehtäväksi etsiä Elder hallit, jotta he voisivat herättää vanhimmat jumalat.
Jhallan
Jhallan oli Zaroksen imperiumin aikaan Pontifexin asemassa ja pysyi hänelle uskollisena vallankaappauksen jälkeenkin. Hän näki jumalasotien aikana niin paljon tuhoa, että hän alkoi pelätä taistelua. Neljännen kauden lopulla hän oli yksi heikoimmista mahjarrateista, eikä hän sen takia uskaltanut osallistua 17. rituaaliin. Hän päätti piiloutua rituaalikiven lähelle saadakseen voimia, joten hän meni lähellä olevaan luolaan ja jäädytti itsensä sinne, ettei häntä huomattaisi. Hän valitettavasti valitsi paikan liian kaukaa, eikä saanut rituaalista ollenkaan voimia. Jhallan pysyi jäässä melkein seuraavaan rituaaliin asti.
Nukkuessaan Jhallan näki painajaisia muspahista - olennosta, joka on peräisin mahjarratien myyteistä. Tämän takia hän muuttui nukkuessaan muspahin näköiseksi. Muodonmuutos vei häneltä paljon voimia. Vuonna 169 viidettä kautta eräs fremennikiläinen poika löysi ja sulatti hänet Seikkailijan avustuksella. Jhallan heräsi tähän ja tajusi olevansa liian kaukana rituaalipaikasta. Jhallan oli erittäin heikossa kunnossa ja pyysi Seikkailijaa löytämään hänelle paremman paikan odottaa rituaalia. He löysivät paikan, joka oli suoraan rituaalikiven alla. Seikkailija auttoi Jhallania jäädyttämään itsensä uudestaan.
Rituaalin koitettua Lucien aisti Jhallanin ja veti hänet esille, kun mietittiin kenet uhrattaisiin. Jhallan ei kyennyt tekemään mitään puolustautuakseen. Lucien uhrasi Jhallanin mahjarratien 18. rituaalissa.
Mizzarch
Mizzarch oli Zaroksen vallan aikana Pontifex. Pontifexina hänen velvollisuutenaan oli valvoa koko länsi-imperiumin rakennussuunnittelua. Hän ei ilmeisesti mennyt Zamorakin puolelle vallankaappauksen jälkeen. Mizzarch oli neljännellä kaudella yksi heikoimmista mahjarrateista, eikä hänellä ollut liittolaisia. Hänet uhrattiin 15. rituaalissa.
Wahisietel on voimiltaan melko keskivertoa mahjarratien keskuudessa ja hän on Azzanadran ystävä. Wahisietel oli mahjarrateista ainoa Legatus, joka ei pettänyt Zarosta vallankaappauksen jälkeen. Hän auttoi jumalasodan aikana Senntistenin puolustamisessa. Kun Saradomin ja Zamorak piirittivät Senntisteniä, hän yritti saada heidät toisiaan vastaan - tämä epäonnistui.
Wahisietel alkoi käyttää jumalasodan lopulla ihmisvalepukua ja käytti peitenimeä "Ali the Wise". Kun jumalasota päättyi, hän kertoi iloiset uutiset viimeisille sodasta selviytyneille Zaroksen seuraajille.
Wahisietel käytti Ali the Wise -peitenimeä myös viidennellä kaudella, jolloin hän asui Nardahissa. Hän ystävystyi Seikkailijan kanssa ja sai tietää häneltä paljon hänen lajitoveriensa puuhista, esittämällä mahjarrat-tutkijaa. Hän auttoi Seikkailijaa varastamaan Arravin sydämen Zemouregalilta ja pyysi Seikkailijaa auttamaan Azzanadraa hänen entisöintihankkeessaan.
Hieman ennen 18. rituaalia Wahisietel tarjosi apuaan Seikkailijalle, Temppeliritareille, Armadylin vartijoille ja Crux Eqalille, jotka miettivät miten he saisivat hoideltua Lucienin. Rituaalissa Wahisietelin todellinen luonne paljastui Seikkailijalle, mutta he jatkoivat yhteistyötä siitä huolimatta.
Wahisietel on toistaiseksi pysytellyt Nardahissa. Azzanadra ei ole vielä kertonut hänelle Zaroksen paluusta, mutta Seikkailija on voinut halutessaan näin tehdä.
Zamorakin mahjarratit
Bilrach
Bilrach oli Zaroksen imperiumissa asemaltaan Pontifex. Hän ajatteli, että elämä imperiumissa oli liian helppoa, liian erilaista Freneskaeen. Hän ei pitänyt siitä miten monet muut mahjarratit alkoivat laiskistua, kun heidän ei tarvinnut enää kamppailla pysyäkseen hengissä.
Bilrach oli hyvin uskollinen Zamorakille hänen vallankaappauksensa jälkeen. Hän olikin hänen armeijassaan toisena komennossa ja kutsui demoni K'ril Tsutsarothin Gielinoriin. Jumalasodan jälkeen hän yritti löytää tapaa, jolla saisi Zamorakin takaisin Gielinoriin. Vuosien etsintöjen jälkeen hän löysi vanhan dragonkinin linnan. Hän uskoi löytävänsä sen alapuolelta halkeaman, joka johtaisi Zamorakin ulottuvuuteen.
Bilrach alkoi kaivaa linnan alle isoa luolastoa, jota alettiin kutsua Daemonheimiksi. Hän käytti kaivauksissaan apuna useita erilaisia lajeja, joista monet olivat siellä "orjina". Hän oli hyvin armoton heitä kohtaan ja halusi vain edetä mahdollisimman nopeasti.
Kaivautuessaan syvemmälle Bilrach tuli harhaluuloiseksi: Hän uskoi, että häntä aiottaisiin seurata. Tämän takia hän laittoi luolastoihin paljon kaikenlaisia ansoja ja vartijoita. Bilrach kutsui luolastoon muista ulottuvuuksista hurjia olentoja, kuten behemotheja, stalkereita ja jopa voimakkaita demoneita.
Bilrach ei käynyt rituaaleissa kaivamisaikanaan, koska hän löysi vaihtoehtoisen energialähteen. Hän huomasi, että hän pystyi imemään itseensä portaalienergiaa, joka antoi hänelle voimaa melko samalla tavalla kuin rituaalit, ehkä jopa hieman enemmän. Bilrach salakuljetti Daemonheimiin tuntemattomasta syystä mahjarratien Freneskaessa olleen rituaalikiven osa kerrallaan.
Syvemmällä luolastossa Bilrach alkoi kuulla ääniä, jotka kutsuivat häntä. Mitä syvemmälle hän meni, sitä selvemmin ne kuuluivat, ja sitä enemmän ne vaikuttivat häneen. Päästyään erittäin lähelle pohjaa, hän ei enää vaikuttanut olevan täysin järjissään. Hän puhui sekavia ja puhui itsestään monikossa.
Vuoden 168 lopussa puolimahjarrat Moia löysi Bilrachin kun hän oli juuri pääsemässä määränpäähänsä. He juttelivat vähän aikaa ja menivät pian yhdessä viimeiseen kerrokseen, jossa ulottuvuuksien välinen raja oli erittäin heikko. He menivät yhdessä ulottuvuuksien välisestä halkeamasta, mutta joutuivat toisistaan erilleen. Bilrach päätyi lopulta Freneskaeen. Siellä hän sai tietää, että muut Mahin uni -heimot olivat kuolleet sukupuuttoon - yhtä yksilöä lukuun ottamatta. Tämä Chelon-Mah-heimon yksilö oli tappanut kaikki muut heimostaan ja sai siten heidän kaikkien voimat. Ajan myötä hän kuitenkin heikkeni, koska ei ollut uhrattavia nuorennusrituaalia varten.
Bilrach otti tämän Chelon-Mahin mukaansa Gielinoriin rituaalikivensä luokse, jolloin hän tappoi hänet kostoksi heimojen välisistä sodista menneisyydessä. Tästä vapautunut voima oli niin suuri, että sen voiman (Strange power) pystyi tuntemaan kaikkialla Gielinoria. Koska muita mahjarrateja ei ollut paikalla, Bilrach pystyi ottamaan kaiken hänen voimansa itselleen. Hän yritti käyttää näitä voimia Zamorakin tuomiseen, mutta hän ei onnistunut.
Kun Zamorak palasi Gielinoriin, hän otti Daemonheimin päämajakseen ja Bilrachin oikeaksi kädekseen. Zamorakin läsnäolo auttoi palauttamaan Bilrachin järjen, eikä hän enää näe tai kuule harhoja.
Enakhra
Enakhra oli Zaroksen imperiumin aikaan Pontifex. Hän teki näinä aikoina hyvin monia tehtäviä Zamorakin kanssa. Hän kunnioitti hyvin paljon Zamorakia hänen johtamis- ja taistelutaitojen sekä kaaosaatteidensa takia. Hän oli eräitä hänen läheisimpiä liittolaisiaan vallankaappauksen suunnittelussa. Hän matkasi hänen kanssaan esimerkiksi silloin, kun Zamorak suostutteli muita mahjarrateja puolelleen. Enakhra ihaili Zamorakia niin paljon, että hän rakensi tälle temppelin. Näytettyään sen Zamorakille, Zamorak sanoi haluavansa mieluummin aseen, jolla tappaa jumalan, kuin hyödyttömän temppelin.
Enakhra keräsi jumalasodan alkupuolella Zamorakille "voitonmerkkejä". Nämä olivat Zamorakin vastustajia, jotka oli muutettu taikuudella kiviksi. Yksi näistä oli Hannibus, Gielinorin viimeinen ilujanka. Hän ei kuitenkaan saanut toimitettua häntä Zamorakille.
Myöhemmin Enakhra uskotteli arkkiviholliselleen/kilpailijalleen Akthanakokselle, että hän halusi liittyä Zaroksen puolelle. Akthanakos uskoi ja tuli temppeliin, jossa Enakhra muutti hänet luuvartijaksi. Enakhra pysyi temppelissään ja ylläpiti Akthanoksen kirousta usean tuhannen vuoden ajan, kunnes Seikkailija saapui paikalle ja vapautti Akthanakoksen. Tämän jälkeen Enakhra palasi pohjoiseen jatkamaan kamppailuaan Akthanakoksen kanssa.
Palattuaan takaisin maanpinnalle, hän tapasi Zemouregalin. Zemouregal ehdotti hänelle, että he voisivat tehdä lisää jälkeläisiä varmistaakseen heidän lajinsa selviämisen. Enakhra kieltäytyi, koska hänellä oli tunteita Zamorakia kohtaan. Enakhra on viimeinen tunnettu naispuolinen mahjarrat, joten hän on mahjarratien ainoa toivo saada jälkeläisiä ja olla kuolematta sukupuuttoon.
18. rituaalissa Enakhra jatkoi kamppailuaan Akthanakoksen kanssa ja yritti saada muut mahjarratit uhraamaan hänet, mutta ei onnistunut. Pian tämän jälkeen hän yritti saada Kharshaita tulemaan Zamorakin puolelle, mutta epäonnistui. Guthixin lepopaikan paljastuttua hän yritti tappaa Guthixin, mutta ei päässyt Guthixin vartijoiden ja Seikkailijan ohitse.
Enakhra auttoi Zamorakia jasin kiven ryöstöyrityksessä kuudennella kaudella ja on siten saanut hänen luottamuksensa takaisin.
Hazeel
Hazeel oli Zaroksen imperiumin aikaan yksi Legatuksista. Hän alkoi toisen kauden loppua kohden epäilemään Zaroksen pätevyyttä johtajana, sillä häntä ei ollut näkynyt julkisuudessa ja yhteiskunnassa oli monia ongelmia, kuten korruptiota. Zamorak onnistui vahvistamaan hänen epäilyksiään ja pyysi hänen tukeaan vallankaappauksessa. Hän lupasi Hazeelille palkkioksi oman maa-alueen. Hazeel suostui tähän.
Hazeel koulutti jumalasodan aikana Khazardia, joka oli vielä hyvin nuori mahjarrat. Hazeel sai itselleen alueen nykyisen Ardougnen paikalta ja hallitsi sitä neljännellä kaudella rautaisella otteella. Viidennen kauden alussa, taikuuden yleistyttyä, saradomistinen Carnilleanin perhe syöksyi Hazeelin kotiin yöllä ja tappoi kaikki siellä olevat, Hazeel mukaan lukien. Tällöin loppui Hazeelin valtakausi Kandarinissa. #
Häviöstään huolimatta, Hazeel ei kuollut kokonaan. Hän vain heikkeni hyvin paljon, lähelle kuolemaa, ja oli tajuttomassa tilassa. Hazeelin uskolliset seuraajat alkoivat valmistella rituaalia hänen takaisin tuomiseen. Jos Seikkailija päätti auttaa heitä, he onnistuivat tehtävässään ja Hazeel pystyi osallistumaan 18. rituaaliin.
Jos Seikkailija ei auttanut Hazeelin herättämisessä, Zamorak herätti hänet kuudennella kaudella palattuaan Gielinoriin. Zamorak otti Hazeelin neuvonantajakseen, jona hän oli aikaisemminkin toiminut. Hazeel osallistui Zamorakin jasin kivi -ryöstöyritykseen. Hazeel toivoo pystyvänsä valloittamaan Ardougnen itselleen joskus tulevaisuudessa.
Khazard
Khazard syntyi jumalasodan lopulla ja on täten kaikista nuorin mahjarrat. Epävarmaa on kuitenkin se miten tämä oli mahdollista, sillä mahjarratit ovat aikaisemmin tarvinneet Mahin energiaa lisääntyäkseen. Hänen äitinsä oli Palkeera, mutta isästä ei ole tietoa.
Khazardin ollessa vielä nuori Hazeel auttoi hänen kouluttamisessaan. Khazard on hyvin manipuloiva ja hän on saanut monia ihmisiä tahtonsa alle. Hän valloitti alueita Kandarinista ja perusti sinne oman kaupungin ja taisteluareenan. Khazardin joukot ovat tällä hetkellä sodassa Tree Gnome Villagen kanssa.
Khazard nauttii taistelujen katselemisesta taisteluareenallaan. Useimmat sen taistelijat on pakotettu taisteluihin, joissa he yleensä kuolevat. Vuonna 169 viidettä kautta hän laittoi erään rikkaan perheen taistelukentälle, mutta silloin Seikkailija ilmestyi kentälle ja puolusti heitä. Seikkailija tappoi kaikki vastustajat, jopa Khazardin hellhoundin, Bouncerin. Tämän jälkeen Khazard päätti itse testata Seikkailijan taitoja ja hävisi taistelussa. Tämän jälkeen hän meni varjoulottuvuuteen.
Khazard toipui rituaaliin mennessä ja otti sinne apuvoimia armeijastaan. Hieman ennen rituaalin alkua hän tapasi Seikkailijan, Wahisietelin ja Temppeliritarien joukot. Hän taisteli heidän kanssaan ja hävisi taas. Tämän jälkeen hän teleporttasi pois, jotta hän ehtisi toipua ennen varsinaista rituaalia.
Khazard yritti kuudennella kaudella etsiä tietoa isästään, mutta ei onnistunut siinä Seikkailijankaan avustuksella. Hän osallistui pian tämän jälkeen Zamorakin ryöstöyritykseen.
Lamistard
Lamistard oli Zaroksen imperiumin aikana Tribunus. Hänen mielestään monet mahjarratit olivat tulleet imperiumissa liian pehmoiksi - he eivät olleet enää sotureita, joita he olivat ennen. Zamorak sai suostuteltua hänet puolelleen, mutta ei ole varmaa kuinka aktiivinen hän oli vallankaappauksen tukemisessa. Hän oli jumalasodan aikana uskollinen Zamorakille, mutta ei hänen ympärille syntyneelle "uskonnolle", jota monet hänen seuraajansa harjoittivat.
Lamistard oli neljännellä kaudella heikoimpien mahjarratien joukossa. Hän jätti 15. rituaalin välistä, koska uskoi joutuvansa uhratuksi. Hän alkoi kaivaa tunnelia, jotta hän pääsisi turvallisesti rituaalikiven lähelle. Hän valitettavasti kaivoi hieman väärään suuntaan ja päätyi Zemouregalin kellariin, josta Zemouregal löysi hänet. Zemouregal vangitsi hänet ja ehdotti häntä muille mahjarrateille uhrattavaksi. Hänet uhrattiin 16. rituaalissa.
Lucien
Lucien on hyvin viisas ja taitava taikuuden käyttäjä, mutta fyysisesti hyvin heikko. Hän on Zemouregalin serkku ja syntyi Freneskaessa noin 7 500 vuotta sitten. Zaroksen imperiumin aikaan hän oli asemaltaan Tribunus, mutta hän ei ollut tähän asemaan ollenkaan tyytyväinen ja halusi saada lisää valtaa. Zamorak lupasi antaa hänelle Forinthryn alueen, jos hän auttaisi häntä vallankaappauksessa. Lucien suostui, mutta loppujen lopuksi häntä ei tarvittukaan, koska toinen velho oli jo lumonnut Armadylin sauvan niin, ettei Zaros voinut havaita sitä.
Zamorakin onnistuneen vallankaappauksen jälkeen Lucien kiinnostui entistä enemmän Armadylin sauvasta. Hän yritti saada sen haltuunsa, mutta ei onnistunut läpäisemään Armadylin laittamia suojamuureja. Hän teki siitä huolimatta paljon tutkimuksia liittyen sauvan alkuperään ja sen ominaisuuksiin.
Viidennellä kaudella Lucien alkoi etsiä voimakkaita jumalaesineitä ja saamaan lisää vaikutusvaltaa tullakseen jumalaksi. Hänen päätavoitteenaan oli tulla kaikkien mahjarratien johtajaksi ja saada koko maailma taas mahjarratien hallintaan. Ensin hän sopi liiton Kinshran eliittijoukkojen ja Dagon'hain kanssa, ja pääsi hyvin korkeaan hallinta-asemaan. Hän myös lähetti vakoojiaan Draynor Villageen. Vuonna 154 hän teki hyökkäyksen Varrockiin saadakseen Arravin kilven, mutta tämä hyökkäys epäonnistui ihmisten käyttämän taikuuden takia.
Vuonna 169 viidennettä kautta Lucien varasti Armadylin sauvan Armadylin vartijoilta joko Seikkailijan tai Movarion avulla, riippuen pelaajan valinnasta. Salainen druideista koostuva ryhmä, Crux Eqal, huomasi Lucienin voiman kasvun ja tajusi hänen aikomuksensa tulla jumalaksi. Crux Eqal teki Armadylin vartijoiden, Temppeliritareiden ja Seikkailijan kanssa suunnitelman. He kasasivat kokoon sankariryhmän, johon kuului kahdeksan hyvin voimakasta soturia. Seikkailija löysi Lucienin hänen salaisesta leiristään ja Lucien huomasi hänet. Sankarikahdeksikko saapui heti paikalle ja kävi Lucienin kimppuun. Lucien herätti muinaisia kuolleita sankareita henkiin auttamaan häntä taistelussa. Yrityksistään huolimatta sankarit eivät saaneet edes vahingoitettua Lucienia. Lucien tappoi heistä kuusi ennen kuin lähti paikalta.
Lucien etsi Armadylin sauvan lisäksi voimanlähdettä itselleen, ja antoi tehtävän Movariolle. Movario jäljitti pitkään voimakasta esinettä, Jasin kiveä. Lopulta hän löysi paikan, jossa uskoi sen olevan. Movario ei kertonut löydöstään Lucienille, koska hän halusi tutkia kiveä. Seikkailija saapui paikalle ja meni edeltä katsomaan kiveä. Seikkailija voitti kiven vartijan taistelussa, jonka jälkeen Movario saapui paikalle. Hyvin pian tämän jälkeen, Lucien ilmestyi paikalle ja vei kiven. #
Lucien tapasi Seikkailijan ja hänen liittolaisensa uudestaan 18. rituaalissa. Siellä hän taisteli heitä ja muita mahjarrateja vastaan. Rituaalin lopussa hän käytti Jasin kiveä, joka kutsui paikalle dragonkinit. Hän taisteli heidän kanssaan, jolloin dragonkinit tappoivat hänet. #
Moia
Moia on Lucienin ja tuntemattoman naisihmisen lapsi, tehden hänestä puoliksi mahjarratin ja puoleksi ihmisen. Hän syntyi jumalasodan alkupuolella, noin 5 800 vuotta sitten.
Moia on paljon tavallisia mahjarrateja heikompi, mutta hänellä on muutamia erikoisia kykyjä. Hänellä on mahjarratien tavoin paljon ihmistä pidempi elämä, mutta hän ei pysty nuorentumaan mahjarratien rituaalien avulla. Hän pystyy teleporttaamaan lyhyitä matkoja juuri haluamaansa kohtaan ja hänellä on kyky viedä muiden muistoja. Muiden henkilöiden muistojen avulla hän pystyy matkimaan heitä.
Moian ihmispuoli tekee hänestä luonteeltaan hieman inhimillisemmän, jonka takia hän ei ole yhtä julma muita kohtaan. Hänestä voi tuntua pahalta tai jopa iljettävältä, jos hän joutuu tekemään muille pahaa.
Lucien pitää Moiaa epäonnistumisena ja täysin mitättömänä. Isänsä väheksymisestä huolimatta Moia oli hänelle hyvin uskollinen.
Heti 17. rituaalin jälkeen Moia huomasi, että joku oli yrittänyt siirtää rituaalikiveä. Hän ilmoitti tästä välittömästi Lucienille. Lucien ja Zemouregal saapuivat paikalle ja miettivät asiaa. He uskoivat, että syyllinen oli joku niistä mahjarrateista joka ei ollut viime rituaalissa. Lucien käski Moiaa etsimään Bilrachin ja tuomaan hänet heille. Lucien uhkasi tappaa Moian, jos hän epäonnistuu.
Moia pääsi Bilrachin jäljille vasta 499 vuotta rituaalin jälkeen, eli vuonna 168 viidettä kautta. Hän löysi Daemonheimin ja kuuli, että siellä puhuttiin "Bill"-nimisestä miehestä. Hän varasti siellä työskentelevien muistoja, otti heidän vaatteensa valepuvuksi ja eteni Daemonheimin syvyyksiin. Syvemmällä hän löysi portaaleja ja tunsi niissä jotain erikoista. Hän lähestyi niitä ja imaisi niiden energian itseensä. Hän huomasi, että hän tuli siitä vahvemmaksi - samalla tavalla kuin tavalliset mahjarratit rituaalista. Moia jatkoi matkaansa ja imaisi samalla lisää portaaleja.
Päästyään lähes pohjalle, hän löysi Bilrachin rituaalikiven kanssa. Bilrach mumisi sekavia ja Moia raportoi Lucienille. Lucien vastasi Moialle tylysti, että hän ei odota Moian tulevan takaisin - ja jos tulee, hän saattaa tappaa hänet. Kun Moia lopetti Lucienin kanssa puhumisen, Bilrach tuli järkiinsä ja he juttelivat. Bilrach yritti saada Moian auttamaan häntä suunnitelmassaan ja lupasi opettaa hänelle portaalien salat. Riippuen pelaajan valinnasta, Moia joko suostui ja käveli Bilrachin kanssa pohjalle, lupasi kertoa muille mahjarrateille Daemonheimista, jotta se tuhottaisiin tai Moia yritti ottaa Daemonheimin itselleen ottamalla Bilrachin muistot. Kahdessa viimeisessä tapauksessa Bilrach tainnuttaa Moian. Loppujen lopuksi he molemmat kuitenkin menivät Daemonheimin pohjalle ja kulkivat siellä ulottuvuuksien välisen halkeaman lävitse.
Bilrach ja Moia kulkivat monien maailmojen lävitse, mutta joutuivat toisistaan erilleen. Lopulta Moia päätyi maailmaan, jossa hän tapasi Zamorakin. Zamorak otti Moian oppilaakseen ja opetti hänelle opetuksiaan - miten Moia pystyy vahvistamaan itseään ja miksi kaaosta tarvitaan. Zamorakin opetuksissa Moia - jota Lucien oli koko ajan väheksynyt - sai uutta itseluottamusta ja oppi hallitsemaan voimiaan. Zamorak oli hänelle isähahmo.
Kun Guthixin säädökset hajosivat, Moia saapui Zamorakin kanssa Lumbridgeen ja auttoi joukkojen komentamisessa. Tappiollisen taistelun jälkeen hän auttoi Zamorakia kasaamaan joukkojen rippeitä, ja hänestä tuli Zamorakin oikea käsi. Moia johti myöhemmin Zamorakin Jasin kivi -ryöstöretkeä.
Palkeera
Palkeera oli Zaroksen imperiumin aikana Pontifex. Hän oli ilmeisestikin Zamorakin puolella Zaroksen imperiumin kaatumisen jälkeen. Hän sai jumalasodan aikana lapsen, Khazardin. Aikaisemmin mahjarratit ovat tarvinneet Mahin energiaa lisääntyäkseen, joten on epävarmaa miten hän onnistui tässä.
Palkeera osallistui pian Khazardin syntymisen jälkeen Uzerin taisteluun. Zamorakin joukot olivat siinä alakynnessä ja Khazardin syntymä oli heikentänyt Palkeeraa merkittävästi, minkä takia hän haavoittui taistelussa pahasti. Hän ehti pakanemaan varjoulottuvuuteen, mutta hänen vammansa olivat liian vakavat. Hän menehtyi pian tämän jälkeen.
Ralvash
Ralvash oli mahjarratien keskuudessa voimiltaan keskivertotasoa. Zaroksen imperiumissa hän oli asemaltaan Tribunus. Häntä huolestutti imperiumin aikana erityisesti se miten mahjarratien elämäntapa ja kulttuuri olivat muuttumassa. Zamorak käytti tätä hyväksi kääntääkseen hänet Zarosta vastaan.
Ralvash uhrattiin 17. rituaalissa. Zemouregal ei pitänyt hänen ulkonäöstään, mutta ei ole tietoa siitä oliko tämä hänen uhraamisensa todellinen syy.
Zemouregal on Lucienin serkku. Hän on erittäin hyvä taistelija erityisesti fyysisesti, mutta myös taiallisesti. Hän on erityisen hyvä nekromantiassa, jonka avulla hän on tehnyt isoja epäkuolleiden armeijoita. Hän oli yksi mahjarrateista, joka auttoi Zamorakia vallankaappauksessa. Hänet tunnetaan parhaiten hänen hyökkäyksistään Avarrockaan/Varrockiin, jotka ovat toistaiseksi epäonnistuneet.
Zemouregalin historia
Zemouregal oli Zaroksen imperiumin aikana Legatus. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä miten järjestäytynyt imperiumi oli. Hän uskoi, että kaaos on ainoa tapa jolla pystyi tapahtumaan oikeaa kehitystä. Tämä oli juuri se asia, jota Zamorak edusti. Tämän takia hän auttoi Zamorakia vallankaappauksen suunnittelussa ja pysyi hänelle uskollisena.
Neljännellä kaudella Zemouregal havitteli itselleen voimakasta kilpeä, joka pystyy torjumaan kaiken mahjarratien taikuuden. Sellainen esine antaisi hänelle ison etuaseman rituaaleissa. Hän käytti taikuuttaan päästäkseen erään ihmissankarin, Arravin, uniin. Hän kertoi Arraville hänen unessaan, että hän tulisi tuhoamaan hänen kylänsä (Avarrocka). Arrav kertoi unesta kylänsä vanhimmille, jotka päättivät lähettää Arravin pois kylästään, jotta muut selviytyisivät. He päättivät antaa hänelle mahdottoman tehtävän, jota hän ei saisi koskaan suoritettua. Zemouregal oli ilmeisesti vaikuttanut yhden vanhimman uniin myös, koska yksi heistä ehdotti muille, että Arrav voisi löytää erään myyttisen kilven. Näin päätettiin, ja Arrav lähti suorittamaan tehtäväänsä.
Arrav lopulta sai tietää missä kilpi on, mutta kilven omistajat eivät suostuneet antamaan. Hän päätti palata kotiinsa kaikesta huolimatta. Zemouregal ilmestyi taas Arravin uniin ja kertoi tulevansa tuhoamaan tämän kodin ja kaikki ihmiset maan päältä, koska hän epäonnistui tehtävässään. Zemouregal alkoi kasata epäkuolleiden armeijaa. Tämän jälkeen kilven omistajat suostuivat antamaan kilven Arraville, koska he uskoivat hänen olevan aina, joka voisi pysäyttää Zemouregalin.
Zemouregal hyökkäsi muutaman päivän päästä Avarrockaan isolla epäkuolleiden armeijalla. Arrav hyppäsi epäkuolleiden keskelle ja juoksi Zemouregalin luo. Zemouregal ja Arrav taistelivat. Zemouregal oli fyysisesti paljon Arravia voimakkaampi, eikä Arrav pystynyt tekemään muuta kuin ottamaan iskuja vastaan. Sitten Arrav tajusi jotain, astui muutaman askeleen Avarrockaa kohti ja heitti kilven niin kauas kuin pystyi. Sitten yksi kylän vanhimpien jälkeläisistä poimi kilven, jolloin sen taikavoimat aktivoituivat: koko epäkuolleiden armeija tuhoutui. Zemouregal raivostui tästä, jolloin hän tappoi Arravin ja herätti hänet uudestaan henkiin, omaan hallintaansa. Hän lupasi yrittää uutta hyökkäystä tulevaisuudessa, jolloin Arrav johtaisi hänen joukkojaan.
Viidennellä kaudella Zemouregal suunnitteli uutta hyökkäystä Avarrockaan, jonka nimi oli muutettu Varrockiksi. Juuri ennen hyökkäystä hän sai serkultaan Lucienilta ehdotuksen tehdä yhteistyötä. Zemouregal ei suostunut siihen, koska hänen mielestään Lucien voi olla hyvin pomotteleva, eikä hän nähnyt hänellä olevan paljoa annettavaa. Seikkailija sai tietää Zemouregalin suunnitelmasta ja hän korjasi rikkimenneen Arravin kilven. Zemouregal hyökkäsi ja antoi epäkuolleen Arravin johtaa joukkoja. Seikkailija antoi kilven Avarrockan vanhimpien jälkeläiselle, joka aktivoi kilven voimat. Epäkuolleiden armeija tuhoutui taas ja Zemouregal pakeni paikalta.
18. rituaalissa Zemouregal taisteli epäkuolleiden joukkojensa kanssa Sliskeä ja hänen barrows-veljeksiään vastaan. Epäkuolleet eivät pärjänneet veljeksille, joten hän kutsui Arravin taistelemaan. Zemouregalin tietämättä Seikkailija oli varastanut Arravin sydämen Zemouregalin linnoituksesta ja antoi sen Arraville. Tämän jälkeen Arrav sai oman mielensä takaisin ja hyökkäsi Zemouregalin kimppuun, melkein tappaen hänet. Zemouregal pyysi Lucienia auttamaan, mutta Lucien ei tehnyt mitään. Sitten Zemouregal tajusi, että Lucien ei välittänyt muista ollenkaan, ja käski kaikkia mahjarrateja hyökkäämään Lucienin kimppuun. Zemouregal pakeni paikalta nähtyään Lucienin kuolevan dragonkinien kynsissä.
Zemouregal yritti tappaa Guthixin tämän lepopaikan paljastuttua, jotta hän voisi tuoda Zamorakin takaisin Gielinoriin. Guthixin vartijat kuitenkin pysäyttivät hänet. Kun Zamorak lopulta palasi, Zemouregal ei suostunut auttamaan häntä Lumbridgen taistelussa. Tämä sai Zamorakin kyseenalaistamaan hänen lojaaliutensa. Zemouregal haaveilee Slisken "ylösnousemus"-tapahtuman myötä jumalaksi tulemisesta.
Zemouregalin usko Zamorakiin on huojunut Lumbridgen taistelun tappion takia, mutta hänen uskollisuutensa näyttää palautuneen Zamorakin ryöstöretken aikana, jolloin Zamorak sai lisää voimia ja osoitti johtajuutensa.
Muut mahjarratit
Abrogal
Abrogal oli Freneskaessa yksi neljästä voimakkaimmista mahjarrateista. Hän oli yksi niistä, jotka vastustivat mahjarratien lähtöä Freneskaesta. Hän kuoli lähtökiistaan liittyvissä väkivaltaisuuksissa.
Kharshai
Kharshai on hyvin erilainen mahjarrat muihin verrattuna. Hän yrittää pysyä mahdollisimman neutraalina ja pitää tasapainoa Zamorakin ja Zaroksen mahjarratien välillä. Kharshai haluaa lopettaa mahjarratien väliset erimielisyydet ja taistelut, etteivät mahjarratit kuole sukupuuttoon. Hän ei nauti kuolemasta ja sotimisesta, toisin kuin useimmat muut mahjarratit. Hän ei ole yleensä uskaltanut vastustaa näitä julmia tekoja, vaan meni voimakkaamman osapuolen puolelle, kuten mahjarrateilla oli tapana. Hän ei esimerkiksi olisi halunnut pettää Icthlarinia. Zaroksen imperiumissa hän oli asemaltaan Tribunus.
Kharshai suunnitteli neljännellä kaudella asetta bane oresta (balmung), ja viimeinen hänen tarvitsemansa asia oli dagannothin veri. Tämän takia hän meni veneellä Fremennikien saaristoille päin. Matkalla sinne hän joutui hyökkäyksen kohteeksi, jonka aikana hänen mahaansa poltettiin Zamorakin tunnus. Kharshai selvisi, mutta heikentyi pahasti. Koska hänellä ei ollut ollenkaan liittolaisia, hänet olisi hyvin todennäköisesti uhrattu rituaalissa. Tämän takia hän päätti piiloutua muilta mahjarrateilta. Tehdäkseen tämän, hän muutti itsensä ihmismuotoon ja teki loitsun, joka poisti hänen muistinsa kokonaan.
Satoja vuosia myöhemmin fremennikit löysivät hänet vedestä. Hän oli hyvin huonossa kunnossa ja toisti vain omaa nimeään, jonka fremennikit kuulivat sanana "koschei". Fremennikit hoitivat häntä muutaman viikon ajan. Eräänä päivänä hän oli taas hyvässä kunnossa, kuin mitään ei olisi tapahtunut - muistinmenetystä lukuun ottamatta. Hän liittyi tämän jälkeen fremennikeihin. Häntä alettiin kutsua Koschei the Deathlesiksi, koska melkein mikään asia ei vahingoittanut häntä. Koschei sai työkseen testata aikuisuuskoettelemuksen suorittavia taistelussa. Vuonna 169 hän auttoi fremennikejä taistelussa dagannotheja vastaan.
Myöhemmin vuonna 169 Zamorakin ja Zaroksen voimien kasvu aktivoi Kharshain tekemän loitsun sivuvaikutuksen, jolloin Koschei aisti, että läheisessä puussa oli jotain erikoista. Hän pyysi Seikkailijaa kaataman sen käyttämällä Balmungia. Puun sisältä löytyi kristalli, johon Kharshai oli laittanut muistinsa. Saatuaan kristallin, Koschei muisti kuka hän oikeasti oli.
Pian tämän jälkeen muut mahjarratit aistivat hänen paluunsa, jolloin Enakhra ja Akthanakos lähetettiin katsomaan häntä ja saamaan hänet Zamorakin/Zaroksen puolelle. Kharshai sanoi heille molemmille, ettei aio liittyä heihin ja käski heitä poistumaan. Molemmat varoittivat hänelle, että hänelle voi käydä huonosti seuraavassa rituaalissa ilman liittolaisia.
Saatuaan muistinsa takaisin hän oli täysissä voimissaan, vaikka ei ollutkaan osallistunut rituaaliin. Syy tähän oli se, että hän oli lukinnut pois omat mahjarrat-voimansa poistamalla muistinsa. Kun hän ei pystynyt käyttämään niitä, ne eivät myöskään kuluttaneet hänen voimiaan. Tällöin hänen voimansa pystyivät palautumaan ajan myötä.
Kharshailla on vieläkin Koschein muistot ja hän on päättänyt jäädä fremennikien luo ainakin toistaiseksi. Hän opetti heille asioita mahjarrateista ja kertoi, ettei heidän tarvinnut pelätä häntä. Kharshai tunsi itsensä voimakkaammaksi nyt kun hän oli taas mahjarrat-muodossaan, mutta samalla hän tunsi, että hän oli kadottanut jotain joka Koscheilla oli ollut. Hänen tunnekokemuksensa olivat heikentyneet.
Kharshai teki tutkimuksia liittyen menetelmään, jolla hän oli piilottanut muistinsa. Mahjarratien elimistöstä vuotaa energiaa hyvin hitaasti heidän lähiympäristöönsä koko ajan. Hän havaitsi, että tähän energiaan jää "muistijälki", jonka avulla pystyisi lukemaan heidän muistojaan. Hän kehitteli menetelmän, jolla hän voisi divinaatioenergian avulla pystyä tulkitsemaan niitä. Hänen omat divinaatiotaitonsa olivat kuitenkin heikot, joten hän pyysi Seikkailijaa auttamaan tässä. Hänen piti vain ladata hänen laitteensa ja viedä se paikkoihin, jossa joku mahjarrat oli viettänyt paljon aikaa - vain sellaisiin olisi vuotanut tarpeeksi heidän energioitaan. Kharshai toivoi saavansa tietää muiden mahjarratien suunnitelmista, mutta hänen saamansa muistot olivat liian vanhoja - joko toiselta tai kolmannelta kaudelta. Hän yrittää miettiä muita keinoja, joilla voisi yrittää saada mahjarratit taas yhtenäiseksi heimoksi.
Lakosta
Lakosta oli Zaroksen imperiumissa asemaltaan Tribunus. Hän ilmeisestikin nautti taistelemisesta ja oli huolissaan siitä, että viholliset voisivat loppua, jos imperiumi kasvaisi täyteen mittaansa. Zamorak yritti saada häntä puolelleen, mutta ei ole varmaa tietoa siitä menikö hän hänen puolelleen vai ei. Hänen oletetaan kuolleen jumalasodan aikana.
Salisard
Salisard oli Freneskaessa yksi neljästä voimakkaimmasta mahjarratista. Hän vastusti Gielinoriin lähtöä, jonka takia hänet uhrattiin mahjarratien viimeisessä Freneskaessa tehdyssä rituaalissa.
Temekel
Temekel oli kaikista voimakkain mahjarrat ja kuului niihin, jotka kannattivat Gielinoriin lähtöä. Ei ole kuitenkaan tiedossa mitä hänelle tapahtui Gielinorissa. Hänen uskotaan kuolleen toisen kauden loppuun mennessä.
Trindine
Trindine sai Zaroksen imperiumissa aseman Praetorianeissa, Senntistenin salaisissa poliisivoimissa. Hänen työtehtäviensä yksityiskohdista ei kuitenkaan ole tietoa. Hänen uskotaan kuolleen joko rituaalissa tai taistelussa.
Untrad
Untrad oli Zaroksen imperiumissa asemaltaan Tribunus. Hänen uskotaan kuolleen joko rituaalissa tai taistelussa.
Mahserratit
Mahserratit ovat yksi Mahin unien heimoista. Kuten mahjarratitkin, he olivat myös riippuvaisia nuorennusrituaaleista. He kuitenkin päättivät olla uhraamatta toisiaan ja yrittivät selvitä ilman. Heidän uskotaan nyt kuolleen sukupuuttoon.
Chelon-Mahit
Mahserratit ovat yksi Mahin unien heimoista. He suhtautuivat rituaaleihin päinvastoin kuin mahserratit: he päättivät, että kaikista voimakkaimman pitäisi saada kaikki voima. He siis järjestivät taistelun, jossa kaikki taistelivat kaikkia vastaan, kunnes jäljellä oli yksi voittaja, ja näin tehtiin. Voittaja sai itselleen kaikkien muiden heimolaistensa voiman. Koska hänellä ei ollut omassa heimossaan ketään haastettavana, hän taisteli mahjarratien kanssa ja tappoi monia heistä. Kun mahjarratit lähtivät ja mahserratit olivat oletettavasti sukupuutossa, hän ei pystynyt enää nuorentumaan. Ajan kuluessa hän heikentyi.
Lopulta, viidennen kauden lopulla, mahjarrat Bilrach saapui Freneskaeen ja otti heikentyneen Chelon-Mahin mukanaan Gielinoriin. Siellä Bilrach tappoi hänet kostoksi hänen teoistaan mahjarrateja kohtaan. Näin kuoli viimeinen Chelon-Mah-heimon jäsen.
Lähteet:
:
Temple of Ikov (quest)
Fight Arena (quest)
Hazeel Cult (quest)
The Fremmenik Trials (quest)
Blood Runs Deep (quest)
Enakhra's Lament (quest)
The Tale of the Muspah (quest)
Missing My Mummy (quest)
The Curse of Arrav (quest)
Defender of Varrock (quest)
While Guthix Sleeps (quest)
Desert Treasure (quest)
The Temple at Senntisten (quest)
Ritual of the Mahjarrat (quest)
The World Wakes (quest)
Missing, Presumed Death (quest)
Fate of the Gods (quest)
Fate of the Gods FAQ
Dishonour among Thieves (quest)
The Curse of Zaros (miniquest)
The General's Shadow (miniquest)
Koschei's Troubles (miniquest)
Mahjarrat Memories (miniquest)
Mahjarrat Memories FAQ
Nadir (saga)
Legend of Arrav (lore)
The Fallen Six (lore)
Carnillean history (kirja)
Movario's Notes (kirja)
Zemouregal's notes (kirja)
The Book of Zamorak (kirja)
Bilrachin muistiinpanot (notes)
The Battle of Lumbridge (world event)
Moia (NPC)
Azzanadra (NPC)
Ali the Wise (NPC)
Postbag 20
Postbag 27
Postbag 38
Postbag 41
Postbag 42
Postbag 43
Postbag 44
Postbag 47
Godletters 27
Lore Livestream
Mod Jack @ forums & Twitter
Mod Rowley @ twitter Mahjarrat hierarchy
